Olet täällä

Yliopistokeskuksesta eläkkeelle





Ahkera kirjoittaja aloittaa eläkepäivät

28.09.2010

Tietojohtamisen alan yksi tuotteliaimmista kirjoittajista, Tampereen teknillisen yliopiston dosentti Kaj U. Koskinen jää eläkkeelle lokakuun ensimmäisenä päivänä. Samalla päivämäärällä tulee täyteen yksi merkkipaalu hänen akateemisella urallaan.

- Se on sitten päivälleen 13 vuotta täynnä Tampereen teknillisen yliopiston Porin yksikön palveluksessa, Koskinen naurahtaa.

Koskisen akateeminen ura alkoi vuonna 1993, kun hän aloitti diplomi-insinöörin opinnot Porissa. Sitä ennen hän oli työskennellyt kaksi pitkää työuraa, mutta potkut insinöörin töistä Varkauden Ahlströmiltä toivat uusia suunnitelmia elämään.

- Meiltä lähti silloin 150 insinööriä. Olin 50-vuotias, mutta ne olivat todelliset onnenpotkut. Tutkijan työ on ollut kaikkein eniten sitä, mitä olen aina halunnut tehdä, Koskinen hymyilee ja paukuttaa kahvilan pöydällä olevaa tietokirjaa kanteen.

- Kannan tosiaan kirjoja mukanani lähes joka paikkaan mennessä. Yleensä repussa on useitakin kirjoja. Koskaan ei tiedä, missä välissä niitä ehtii lukemaan.

Vuonna 2001 tohtoriksi Piilevän tiedon johtaminen projektityöympäristössä -aiheesta väitellyt Koskinen on kertomansa mukaan jo alkukesästä lähtien ottanut kevyttä laskua kohti eläkepäiviä. Vaikka yliopistoyhteisöä tulee ikävä, eläkkeelle jääminen tuo myös eräänlaista helpotusta.

- Minulla oli opetustyön suhteen koko ajan tarve uudistua, mutten siihen pystynyt siinä määrin kuin olisin halunnut. Sinänsä on helpottava jättää ne työt seuraajille. Tutkimuspuoli on aina ollut lempilapseni, enkä kirjoittamista aio lopettaa. Ja onneksi minulle jää vielä paikka yliopistolla, mikä on arvokas asia, yli 30 tieteellistä ja noin puolen sataa konferenssiartikkelia kirjoittanut Koskinen toteaa.

- Parhaat tunteet tutkijana saa juuri siitä, kun näkee oman artikkelinsa tiedelehdessä. Vielä jos siihen myöhemmin viitataan, niin tunne on mahtava, hän jatkaa.

Ahkera kirjoittaja harmittelee, että yliopistokeskusta on hieman vallannut käytäntö, että kaikissa asioissa pitäisi päästä helpommalla.

- Päinvastoin pitäisi parantaa ja kohentaa tasoa, etenkin opinnäytteissä. Toinen harmituksen aihe on yleinen opportunismi. Yksilön tarve menee liian helposti yhteisön edelle.

Koskisen tutkima hiljainen, kokemusperäinen tieto on juuri kasvokkain siirtyvää tietotaitoa kokeneemmilta työntekijöiltä kokemattomammille. Hänen mukaansa monissa yrityksissä eläköitymisten yhteydessä hiljaisen tiedon siirron hyödyt jäävät huomaamatta.

- Hiljaista tietoa on aina ollut. Omalla insinööriurallakin piilevä tieto oli erittäin keskeinen asia. Sitä ei vain osannut silloin vielä tunnistaa. Eikä se hiljainen tieto siirry konferenssihuoneissa väkipakolla, vaan kapakoissa ja saunoissa työyhteisön normaalissa kanssakäymisessä.

Uran jälkeiset tunnelmat siirtyvät luontoon ja sen tallentamiseen. Koskinen on viime aikoina herätellyt jälleen vanhaa kuvausharrastustaan.

- Nuorempana osallistuin kuvauskisoihinkin. Luontokuvaus on lähellä sydäntä. Kävin juuri Yyterissä kuvaamassa rantoja, jotka ovat erittäin miellyttäviä paikkoja oli sitten joen-, järven- tai merenranta kyseessä. Oma kesämökki on myös merenrannalla. Siellä riittääkin remontoimista. Piti jo kesällä aloittaa sitä urakkaa, muttei niillä helteillä kannattanut, Koskinen naurahtaa.




Teksti ja kuva: Iiro Lehtonen