Olet täällä

Yhteisö tuo tarinaan merkityksen



Väitöskirja elämän tarinallistamisesta

Hei, kerätäänpä diat pöydälle ja käynnistetään projektori, sukulaiset ovat tulossa kylään. Ja otetaan vielä valokuvakansiotkin esille. Tällä tavalla saattoi tapahtua perheen elämän tarinallistaminen vielä esimerkiksi 1980-luvulla. Mutta kun internet yleistyi ja yhä useampaa multimedialaitetta sai 1990-luvun puolella kannettavana versiona, tarinallistamisen rakenne alkoi muuttua. Nykyisin tarinat leviävät jo lähes reaaliaikaisesti verkossa. Juuri 90-luvulla kehittyvän teknologian parissa työskennellyt Marjo Mäenpää kiinnostui asiasta. Kiinnostus johti lopulta tämän keväiseen väitöstyöhön, Co-created Mobile Narratives, Turun Yliopistolle.

Tausta aiemmissa opinnoissa

Mäenpään väitöstyö juontaa juurensa hänen aiempiin opintoihin yleisen kirjallisuustieteen alalta, josta hän valmistui maisteriksi.

- Narratologian ja tarinankerronnan tausta tulee sieltä. Olen käyttänyt kertomuksen teoriaa työkaluna tutkiessani ihmisten verkon kautta julkaisemien juttujen rakenteita, Mäenpää kertoo.

Tärkein tehtävä oli selvittää, keitä, jos ylipäätään ketään, kiinnostaa toisen ihmisen elämänjulkistaminen. Sama kysymys päti jo kaitafilmien ja valokuvienkin aikana.

- Millä tavalla syntyy kiinnostava katsomiskokemus, jossa on jännittävyyttä ja koherentti tarina? Omassa väitöstyössäni käytän etsin reunaehtoja, jotka tekevät satunnaisesta puheesta tai esityksestä tarinan.

Porissa sopiva tutkimusverkosto

Saavuttuaan professoriksi Taideteollisen korkeakoulun Porin yksikköön vuonna 2006, Mäenpää kiinnittäytyi tutkimusverkostoon nimeltä CAT – Culture, Art and Technology. !!lause poistettu!!

- Se sopi hirveän hyvin siihen, mitä olin siihen asti pohtinut ja tehnyt. Saimme lopulta rahaa Mobile Social Media -hankkeelle vuonna 2008, jolloin sosiaalinen media oli vielä lapsenkengissä. Nyt siitä on tullut tietynlainen internetin vastine, joka vihdoin toteuttaa vuorovaikutteisuutta, hyvällä tavalla, Mäenpää sanoo.

Tätä kautta hänen väitöstyönsä sai pikku hiljaa myös fokuksensa.

- Tutkimushankkeemme keskittyi mobiiliteknologiaan ja kännykän sekä kännykkävideoiden käyttöön. Tampereen teknillisen yliopiston yksikössä rakennettiin MoViE -sovellusta (Mobile Video Experience), jolla ihmiset pystyivät jakamaan videoita ja editoimaan niistä omia juttuja. Tutkimusdatani tuli tästä tutkimusohjelmasta.

Isoja kysymyksiä riittää

Tutkimustyön lopulta valmistuessa tuli Mäenpäälle yllätyksenä, miten paljon yhteisöllisyydellä oli merkitystä videosisältöä jaettaessa.

- Tarinallisuus ja jännite syntyy tietyistä elementeistä, mutta merkitys korostuu yhteisössä. Jotta ihmiset hahmottavat ja pystyvät nauttimaan elämyksellisistä tarinoista, on oltava yhteisö joka jakaa yhteisen todellisuuden ja yhteiset skeemat, hän selvittää.

Mäenpään mukaan elämän tarinallistamisen siirtyminen verkkoon on ilmiönä vielä sen verran uusi, että se vaatii tulevaisuudessa paljon tutkimusta.

- Visuaalinen viestintä on viimeisen viiden vuoden aikana räjähtänyt uuden teknologian myötä, hän sanoo.

Opetus- ja kulttuuriministeriön leipiin siirtynyt Mäenpää ei ainakaan hetkeen pysty aktiivisesti jatkamaan tutkimuksiaan, vaikka on toki vieläkin aktiivinen kännykän käyttäjä ja videoiden kuvaaja.

- Ennenkin on jaettu valokuvia ja postikortteja, mutta miten kaikkialla läsnä oleva ja reaaliaikaisesti jaettava media muuttaa maailmankuvaamme, on iso kysymys. Palaammeko takaisin McLuhanin maailmankylä-ajatukseen, jossa media lyhentää ihmisten etäisyyksiä, Mäenpää visioi.

Teksti: Teijo Rantanen

Marjo Mäenpään kuva: Turun Yliopisto