Olet täällä

Vieraskynä: Veikko Vuohijoki




Poriin yliopistoon!

Pääsin ylioppilaaksi Porin Lyseosta vuonna 1969. En ollut silloin ollenkaan varmasta tulevaisuudestani. Opinto-ohjauksesta ei tuolloin ollut paljon puhetta.

Olimme kyllä keskikoulussa olleet Vilho Välimäen ammatinvalintatesteissä. Tulokseksi oli tullut opettaja tai insinööri. Muistan vielä kirjoittaneeni testipaperiin, että haluan opettajaksi tai insinööriksi. Ilmankos testi antoi
juuri nuo tulokset.

Koska halusin opiskelemaan yliopistoon, ainoa mahdollisuus oli lähteä Porista.

Lähtemisessä oli ja on kasvatuksellinen puolensa. Piti oppia tulemaan toimeen omillaan. Oli hankittava asunto, ruokaa ja vaatteita, saatava rahat riittämään tai oltava puilla paljailla. Nuorena ei paljoa miettinyt asioiden pakollisuutta. Ne vain toteutuivat.

Muistan kuitenkin miettineeni, millaista olisi ollut opiskella Porin yliopistossa. Hämmästykseni oli myöhemmin suuri, kun kuulin huhuja, että Poriin oli niihin aikoihin suorastaan tyrkytetty yliopistoa, mutta se ei ollut kelvannut porilaisille päättäjille. Luulen, että minulle olisi kelvannut.

Olisinpa porilainen abiturientti vuonna 2009. Minulla olisi ollut lukiossa kokonainen kurssi opinto-ohjausta, johon on kytkettynä ammatinvalinnan ohjaus.

Minulla olisi ollut myös mahdollisuus aloittaa opinnot omassa kotikaupungissani. Se olisi taloudellista. Minä opintolainojani takaisin melkein 15 vuotta valmistumisen jälkeen. No, en olisi valmistunut opettajaksi tai insinööriksi Porista, mutta minulla olisi ollut tietoa monista aloista, joissa on mahdollista harjoittaa opintoja täällä.

Asioilla on puolensa. Kotikaupunki on aina koti ja turvasatama. Muualla on paljon oppimista ja paljon uutta vastuuta.

Opiskeluaika ei kuitenkaan ole pelkkää pänttäämistä. Se on paljolti myös itsenäisen elämän opiskelua elinikäisen ystäväverkon luomista. Siksi kannattaa opiskella. Miksi sitä ei tekisi omassa kotikaupungissaan nyt, kun se on mahdollista?


Veikko Vuohijoki
Kirjoittaja on Meri-Porin lukion rehtori