Vieraskynä: Senja Jouttimäki

Yliopistotoimintaa Lahdessa - Verkossa ja verkostoissa9.4.2008Lahdessa on ollut yliopistohaaveita 1900-luvun alkupuolelta, jolloin maassamme keskusteltiin toisen yliopiston perustamisesta. Eri puolilla Suomea esitettiin tuolloin perusteluja...


Yliopistotoimintaa Lahdessa - Verkossa ja verkostoissa

9.4.2008

Lahdessa on ollut yliopistohaaveita 1900-luvun alkupuolelta, jolloin maassamme keskusteltiin toisen yliopiston perustamisesta. Eri puolilla Suomea esitettiin tuolloin perusteluja yliopiston saamiseksi ja sijoittamiseksi omaan maakuntaan tai kaupunkiin.

Täkäläiset toiveet oman yliopiston saamisesta kariutuivat, mutta yliopistotoimintaa Lahdessa on ollut 1970-luvun loppupuolelta alkaen. Helsingin yliopiston ja Lahden kaupungin yhteistyönä aloitettiin syksyllä 1977 avoimen korkeakoulun kokeilu, jota edelsivät pitkälliset neuvottelu- ja suunnitteluvaiheet.

Vähitellen toiminta laajeni avoimesta yliopisto-opetuksesta kaikille yliopistotoiminnan sektoreille, ja alueelle saatiin myös muiden yliopistojen toimintaa. Rakentui Lahden yliopistokeskus, joka vietti avajaisiaan syksyllä 2001. Yliopistokeskus on neljän yliopiston yksiköistä muodostuva verkosto; mukana ovat Helsingin yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto. Koordinaatioyliopisto on Helsingin yliopisto. Lahden yliopistokeskus ja sen olemassa olo perustuu sopimukseen, jonka allekirjoittajina ovat kyseiset yliopistot ja Lahden kaupunki.

Tietoverkot ratkaisevat kaiken?

Yksi lahtelaisen yliopistotoiminnan innovatiivisia kehityskulkuja on ollut 1980-luvulta alkaen etäopetuksen kehittäminen. Lähtökohtana on ollut asiakas eli ensisijaisesti aikuisopiskelija, jolle on haluttu taata mahdollisuus opiskeluun omalla paikkakunnallaan ja joustavasti muun elämän ohessa. Kun alituisesti matkustamaan ehtiviä yliopisto-opettajia ei ollut tarpeeksi, piti löytää uusia keinoja. Alkoi mittava suunnittelutyö, jonka päämääränä oli ottaa käyttöön erilaisia etäopetusmateriaaleja ja tietoteknisiä ratkaisuja. Vuosien varrella on tällä saralla tehty paljon pedagogista ja opetuksen laadunvarmistukseen tähtäävää kehittämistyötä.

Internet toi 1990-luvulla uuden sysäyksen etäopetuksen kehitykseen niin meillä kuin muuallakin. Sen ajateltiin ratkaisevan lopullisesti etäisyyksistä aiheutuvat ongelmat. Villeimmissä unelmissa siinteli maailmanlaajuinen virtuaalikampus, jossa aika ja paikka menettävät tyystin merkityksen. Tässä visiossa ei ollut väliä sillä, missä yliopistot ja niiden yksiköt sijaitsevat. Verkkopohjaisten oppimisympäristöjen uskottiin ja toivottiin ratkaisevan monia etäopetuksen haasteita, kuten ihmisten välisen vuorovaikutuksen tarpeen.

Totta on, että silloin tehtiin isoja harppauksia mm. aika- ja paikkajouston suhteen. Totta on toisaalta myös se, että opiskelijat jäivät välillä kaipaamaan erityisesti lähipalveluita, tiivistä vuorovaikutusta ja yhteisiä tapaamisia. Kävi nopeasti ilmi, että myös aikuisopiskelijat tarvitsevat yhteisöllisyyttä, fyysisiä kokoontumisia ja paikallisia ryhmiä. Niinpä opittiin, että tietoverkot ja verkko-opetusjärjestelmät ovat viisaasti käytettyinä hyviä välineitä. Mutta niillä ei voi täysin korvata paikallisia palveluita eikä kasvokkaisia kohtaamisia. Paikallisuuden ja alueellisuuden merkitys on monessa muussakin yhteydessä ymmärretty nyt uudelleen.

Yliopistokeskus ei ole vain aikuiskoulutuksen organisointia

Yksi haaste yliopistokeskuksellemme on se, että joissain yhteyksissä tehtävämme nähdään – tai halutaan nähdä – vain aikuiskoulutuksen kapea-alaisen määrittelyn kautta. Sinänsä aikuiskoulutuksen asiakaslähtöinen, pedagogisesti kunnianhimoinen ja hyvin organisoitu palvelukokonaisuus on haastava ja arvokas tehtävä. Mutta aikuiskoulutusta ja alueellista yliopistotoimintaa ei tule rakentaa ilman vahvaa kytkentää yliopiston perustehtäviin eli tutkimukseen, sen varaan rakentuvaan opetukseen ja näitä tehtäviä toteutettaessa yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen.

Niinpä yliopistokeskuksessa tehdäänkin yliopistojen kaikkia perustehtäviä. Vahvuutena on, että kyseessä on kokonaisuus, joka perustuu lujaan emoyliopistojen yhteyteen ja ammentaa voimaa sieltä.

Verkostoyhteistyössä on voimaa

Yliopistokeskus on verkosto-organisaatio, jossa yhteistyö ja yhteinen toiminta perustuvat vapaaehtoisuuteen. Yliopistot ja niiden alueelliset yksiköt ovat itsenäisiä suhteessa tähän organisaatioon. Yhteistyöhön sitoutuminen edellyttää luottamusta ja sitä, että osapuolet näkevät yhdessä toimimisen tuottavan lisäarvoa itselleen. Yhteistyötä eivät tee ensisijaisesti organisaatiot, vaan viime kädessä aina ihmiset, joilla on halua ja jotka näkevät yhteistyön merkityksen ja sen monivivahteiset hyödyt. Yliopistokeskus elää ja hengittää lisäksi hyvin moniulotteisissa alueellisissa yhteistyöverkostoissa.

Verkostoyhteistyössä tarvitaan jonkinlaista koordinointia. Koordinaattoreita haetaan nykyisin mitä moninaisimpiin tehtäviin. Sillä työtä tehdään yhä useammin projekteissa ja verkostoissa, joissa on mukana useita kumppaneita ja erilaisia organisaatioita. Kielitoimiston sanakirjan mukaan koordinointi tarkoittaa yhteen järjestämistä ja sopusuhtaiseen yhteistoimintaan saattamista. Minulla on ilo työskennellä Lahden yliopistokeskuksen koordinaattorina. Tuo sanakirjamäärittely ei ole hullumpi lähtökohta tehtävänkuvaukseni pohjaksi.


Senja Jouttimäki
Lahden yliopistokeskuksen pääsihteeri