11.02.2015


Verkkolehti UCPoriNews

Porin yliopistokeskuksen verkkolehti UCPoriNews uutisoi ja taustoittaa ajankohtaisia tapahtumia ja tuo yliopistokeskuksen tutkijat ja tutkimushankkeet lähemmäs lukijaa.

11.02.2015

Pääkirjoitus

16.11.2016

Liisa Laakso

Jonne Renvall

Vastaus työelämän tarpeisiin

Juuri julkaistu tiedebarometri osoittaa selvästi, että suomalaiset luottavat korkeakoulusektoriimme. Luottamus on ansaittua, mutta sen eteen toimintaa on jatkuvasti kehitettävä. Kehittämistyö on erityisen tärkeätä silloin, kun yhteiskunnassa on yhtäaikaisesti käynnissä useita isoja murroksia. Tarvitaan paitsi avoimuutta, monitieteisyyttä ja moniammatillisuutta, myös erikoistumista ja sille pohjautuvaa työnjakoa.

Valtakunnallisesti merkittävin korkeakoulupoliittinen hanke, Tampere 3 eli Tampereen yliopiston yhdistyminen Tampereen teknillisen yliopiston ja ammattikorkeakoulun kanssa, tavoittelee parempaa yhteistyötä ja työnjakoa. Yhtälö ei ole helppo. Monialaisen yliopiston, teknillisen yliopiston sekä ammattikorkeakoulun yhdistäminen on kokoluokaltaan ainutlaatuista, mutta onneksi taustalla on paljon yhteistä muun muassa Porissa.

Uuden yliopiston vahvuudet löytyvät monialaisuudesta ja työelämäyhteyksistä terveyden, teknologian, yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimuksen rajapinnoilta sekä tieteellisen työn eri vaiheiden linkittämisestä perustutkimuksesta soveltavaan tutkimukseen, kaupallistamiseen ja palveluiden suunnitteluun asti. Tarkoitus ei ole sekoittaa eri koulutuksia tai tutkimus- ja innovaatiotoimintaa keskenään vaan poistaa päällekkäisyyksiä, selkeyttää työnjakoa ja antaa tilaa uusille yhdistelmille. Käytännön työ on jo pitkällä – ja sitä riittää vielä vuosiksi. Uuden yliopiston tärkeimmät tavoitteet ovat korkeatasoisen tieteellisen tutkimuksen edistäminen, vaikuttavuuden lisääminen ja opintojen sujuvoittaminen.

Opiskelijoitten itsensä suunnittelemista opintopoluista rakentuu uudenlaista osaamista. Jo tänä syksynä tamperelaiset yliopistot ja ammattikorkeakoulu ovat tarjonneet noin 800 ristiinopiskeltavaa kurssia opiskelijoilleen. Opiskelijoilla täytyy olla myös mahdollisuus siirtyä työelämään ja kerätä työkokemusta alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen välillä.

Isommassa kokonaisuudessa on mahdollista kohdentaa voimavaroja entistä paremmin monitieteiseen huippututkimukseen esimerkiksi tutkijakoulutusta vahvistamalla. Tulevaisuudessa entistä suurempi osa tohtoreista työllistyy vaativiin asiantuntijatehtäviin yliopistojen ulkopuolelle. Liikkuvuus yliopistojen, julkisten toimijoiden ja elinkeinoelämän välillä on luonteva osa tutkijanuraa. Se edistää tiedon ja osaamisen siirtymistä yliopistoista käytäntöön.

Yliopistokeskukset ovat edelläkävijöitä aikuiskoulutuksessa, täydennyskoulutuksessa ja opintojen suorittamisessa työn ohessa tai osittain työpaikalla. Oppimaan oppimisella nykyinen opiskelijasukupolvi rakentaa oman osaamisensa yhä uudelleen. Tulevaisuudessa korkeakoulutuksen piirissä on nykyistä suurempi osuus väestöstä ja yhä suurempi osa opiskelusta tapahtuu työpaikalla. Yliopistokeskusten osaamista tarvitaan uusimpaan tutkimukseen perustuvan tiedon ja muuttuvan työelämän tarpeiden yhdistämisessä.

Liisa Laakso
Tampereen yliopiston rehtori

 

16.11.2016

Liisa Laakso

Jonne Renvall

Tuoretta tutkimusta

16.11.2016

Katja Nordvall

Katja Nordvall

Tutkimustiedolla työttömyyden hoitoon

ELY-keskuksen hallinnoima SataPolku-hanke hyödyntää Tampereen yliopiston Porin yksikön tutkimustietoa pitkäaikaistyöttömien aktivointitoimenpiteiden vaikuttavuudesta. Marraskuussa järjestettävän työllistämis- ja valmennuspalveluiden foorumin pääesiintyjiä ovat Tampereen yliopiston tutkijat.

SataPolku-hankkeen vetäjät Päivi Lankoski-Raitio ja Pauliina Harrivaara ovat erittäin tyytyväisiä yhteistyöhön Tampereen yliopiston Porin yksikön kanssa.

- Tieteellinen näyttö on hyvää, ja olemme erittäin iloisia, että saamme kehitystyöhömme objektiivista ulkopuolista näkökulmaa, kommentoi projektisuunnittelija Pauliina Harrivaara.

SataPolku-hankkeen tavoitteena on parantaa viranomaisten ja välityömarkkinoiden vaikuttavuutta ja edistää näin rakennetyöttömyyden purkua Satakunnassa. Välityömarkkinoilla tarkoitetaan työskentelymahdollisuuksia sekä työllistymistä edistäviä ja työssä selviytymistä tukevia palveluja, joita tarjotaan avoimille työmarkkinoille sijoittumisessa eri syistä vaikeuksia kohdanneille työnhakijoille.

Hankkeessa tiivistetään kolmannen sektorin ja välityömarkkinoiden yhteistyötä, vastataan toimijoiden osaamisen kehittämistarpeisiin ja kehitetään uusia vaikuttavia työllisyydenhoidon malleja. Palvelujen kehittämisessä hyödynnetään Tampereen yliopiston Porin yksikön tutkimustietoa työllistymispalvelujen vaikuttavuudesta.

Pitkäaikaistyöttömyyttä kannattaa purkaa

Rakennetyöttömyys on paha ongelma Satakunnassa. Noin 7800 henkilöä kuuluu rakennetyöttömien ryhmään. Suurimmat ammattikunnat ovat rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät (lähes 1900) ja palvelu- ja myyntityöntekijät (yli 1300). Myös ammatteihin luokittelemattomia on lähes tuhat.

- Työmarkkinoilla on kohtaanto-ongelma, eli työvoima ja osaamistarve eivät kohtaa. Kun osaaminen tunnistetaan, työllistyminen on mahdollista, projektin vetäjät toteavat.

ELY-keskuksen tehtävänä on kehittää toimintoja ja hankkia tarvittavat palvelut. Se myös ohjaa ja tukee TE-toimistoa, joka toimii asiakkaiden kanssa.

Yrityksiltä ostetaan paljon valmennuspalveluita ja yritykset saadaan mukaan myös palkkatukien muodossa. Välityömarkkinat eli palvelut ja kolmas sektori ovat myös vahvasti mukana, samoin Porin kaupunki.

Satapolku-hanke onkin synnyttänyt paljon yhteistyötä. Työllisyyden parantamisessa tarvitaan kaikkia ja siitä on hyötyä eri tahoille.

- Kun molemmat vanhemmat käyvät töissä, perheen ostovoima paranee, ja tämä hyödyttää kaikkia, toteaa Lankoski-Raitio.

Hankkeen vetäjien mukaan Tampereen yliopiston tutkimus tuo paljon lisäarvoa. Paremmat palvelut auttavat työllistymään entistä paremmin. Tällöin kuntien osuus KELA:n maksuista pienenee ja kunnat saavat myös lisää ostovoimaa.

Foorumista lisää vaikuttavuutta

Hankkeen vetäjät toivovat, että yhteistyökumppanit tulisivat kuulemaan ajankohtaisia asioita TE-palveluista ja hyviä käytännön esimerkkejä marraskuussa järjestettävään työllistämis- ja valmennuspalveluiden foorumiin.
Tilaisuus on tarkoitettu TE-toimistolle, kunnille, palveluiden tuottajille, yhdistyksille ja järjestöille. 

- Jobirinki on esimerkki siitä, miten kolmas sektori voi synnyttää kokoaikaisia ja jopa vakituisia matalan kynnyksen työpaikkoja, vetäjät toteavat.

Foorumin pääesiintyjiä ovat Tampereen yliopiston Porin yksikön professori Antti Saloniemi, yliopistotutkija Jukka Niemelä ja tutkimusavustaja Noora Elonen. He esittelevät Palvelut ja asiakkaat  -tutkimustaan.

- Yhteistyömme mahdollistaa sen, että tutkimustulokset saadaan näkyviksi yksilötasolla. Tutkimus on erittäin hyödyllistä ja sitä voisi olla enemmänkin, kertovat Lankoski-Raitio ja Harrivaara.

Lisätietoa SataPolku-hankkeesta ja marraskuun foorumista on saatavilla hankkeen verkkosivuilta.

16.11.2016

Katja Nordvall

Katja Nordvall

Aluetta kehittämässä

16.11.2016

Noora Elonen

Petri Linna

Avoin data hyötykäyttöön

Viime vuonna käynnistynyt Tampereen teknillisen yliopiston AjATar –kehittämishanke, joka saa osarahoitusta Euroopan Unionin aluekehitysrahastosta, keskittyy pk-yritysten toimintaympäristön kehittämiseen digitalisaatiota hyödyntäen. Eräs keskeinen kehittämisteema on avoimen datan hyödyntäminen liiketoiminnan tukena, mikä on vielä kohtalaisen uusi asia pk-yrityksissä. 

Avoin data on tietoaineistoa, joka on vapaasti saatavilla. AjATar –hankkeessa pyritään tuomaan esille sekä datan avaamisen että sen hyödyntämisen mahdollisuuksia.

- Kuvailisin avointa dataa tylsäksi dataksi, jota voi jalostaa, kertoo Avoin Data teeman projektipäällikkö Petri Linna.

Julkinen sektori on avannut datojaan runsaammin verrattuna yrityksiin. Esimerkiksi Porin kaupungin Palvelukartta–sivustolta voi kuka tahansa saada palvelun tiedot avoimena datana omaan käyttöönsä. Sivustolta löytyy tietoa matonpesupaikoista leikkipuistoihin. Uudella tavalla yhdistelemällä ja hyödyntämällä näistä tiedoista voi saada aikaan jotain uudenlaista ja innovatiivista.

Avoin data palvelemaan tapahtumia

AjATar –hankkeessa järjestettiin Smart City Pori – Tulosta tapahtumilla -tilaisuus, jossa pohdittiin, miten avointa dataa voidaan hyödyntää erilaisten Porin kaupungin tapahtumien yhteydessä. Yksi esiin nousseista teemoista koski Porissa 2018 järjestettäviä asuntomessuja.

- Tarkoituksena on yhdistellä erilaisia avoimia tietoja uusiksi palveluiksi tulevia messukävijöitä hyödyttämään. Avoin data koostuu esimerkiksi kaupungin aluekartasta ja talotoimittajien talotiedoista, kuvailee Linna.

Ajatar –työpajan tuottamat ideat ovat vielä jalostusvaiheessa, mutta tavoitteena on edistää ideoita käyttäjiä palvelevista uudenlaisista sovelluksista ja palveluista. 

Avoinsatakunta.fi

Erilaista avointa tietoa on saatavilla runsaasti, mutta sen hyödyntäminen on toistaiseksi varsin vähäistä - etenkin yrityksissä. AjATar –hankkeessa pyritään tuomaan esille uudenlaisia mahdollisuuksia oman liiketoiminnan kehittämiseen avointa dataa hyödyntämällä.

- Analysointi on merkittävässä osassa, jotta datasta saadaan jotain lisäarvoa, Linna selventää.

Yritykset eivät ole myöskään avanneet tietovarantojaan vielä yhtä paljon kuin julkinen sektori. Datan avaamisella voi olla erilaisia hyötyjä, sillä esimerkiksi jokin kolmas osapuoli voi soveltaa yrityksen dataa tavalla, joka puolestaan hyödyttää yrityksen asiakkaita. TTY:n Porin laitoksella on luotu avoimen datan arvoverkon malli, jossa kuvataan kuinka datan avaaminen tuottaa eri toimijoille lisäarvoa. Mallissa on siis useampia toimijoita ja rooleja datan toimittajasta, koostajasta ja kehittäjästä datan opastajaan ja aina loppukäyttäjään asti.

- Arvoverkkomallin mukaan monella pienelläkin toimijalla ja yrityksellä olisi mahdollisuus olla mukana avoimen datan hyödyntämisessä, kuvaa tutkimuspäällikkö Jari Soini.

Tärkeä informaatiokanava avoimuuteen ja digitalisuuteen liittyviin ilmiöihin ja trendeihin on Ajatar – hankkeen aikana kehitetty Avoin Satakunta -sivusto. Sivusto toimii pysyvänä tiedotuskanavana, jossa esitellään sekä käynnissä olevia että päättyneitä avointa dataa koskevia satakuntalaisia hankkeita ja niiden tuloksia. Avoinsatakunta.fi:n avulla saa helposti käsityksen muun muassa siitä, mitä tämä avoin data oikein on ja miten sitä voidaan hyödyntää.

- Haluamme viedä avoimen datan sanomaa myös pk-sektorille, projektipäällikkö Jari Leppäniemi korostaa.

 

16.11.2016

Noora Elonen

Petri Linna

Toimivia kontakteja

16.11.2016

Heli Leppäniemi

Heli Leppäniemi

Japanilais-suomalaista teknologiaosaamista

Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitoksen yhteistyö Japanin kärkiyliopistoihin kuuluvan Keion yliopiston kanssa on vilkasta. Tutkijavierailuja, yhteisiä tutkimusprojekteja ja –työpajoja on toteutettu kymmenittäin vuodesta 1984 lähtien.

-Meillä on yhteisiä tutkimusintressejä ja osaamisalueemme täydentävät toisiaan. Keio on maansa monitieteellisen opetuksen ja tutkimuksen pioneeri, kertoo tutkimuspäällikkö Jari Soini.

-Yhteiset tutkimusaiheet liittyvät muun muassa ohjelmisto- ja tietotekniikan tutkimukseen, tietojärjestelmien yhteentoimivuuden ja –sopivuuden kehittämiseen, sensoriteknologian tutkimukseen sekä big datan ja avoimen datan hyödyntämiseen, Soini selvittää.

Yliopistot ovat pitkään organisoineet yhdessä alan konferenssia (EJC Conference) ja Keion yliopisto on myös toteuttanut useita TTY:n eMBA-koulutusohjelman kansainvälisiä koulutusjaksoja Japanissa.

-Olemme osallistuneet esimerkiksi Keion yliopiston toteuttamaan tutkimukseen, jossa mitataan luokka- tai kokoushuoneen ”ilmapiiriä” mikrokontrolleriin liitettyjen erilaisten sensorien avulla. Mittaustietojen perusteella tilan sisustuselementteihin voidaan tuoda ilmapiiriin soveltuvia elementtejä, kuten ääntä, valoa tai kuvia. TTY Porin laitoksella suoritettu tutkimusosio keskittyi anturidatan keräykseen, tallennukseen ja datan siirtämiseen internetin yli. Yhteistyön tuloksena toteutimme kahteen Porin yliopistokeskuksen luokkatilaan anturidatan keräysjärjestelmän, joiden tuottamaa dataa voitiin käyttää tutkimuksen myöhemmissä osioissa kokonaisjärjestelmää kehitettäessä, kertoo Soini.

Miten pelastaa Mongolian karja pakkasilta?

Lokakuussa TTY:n Porin laitoksen vieraana oli toista kertaa tohtoriopiskelija Ahmad Muzaffar Baharudin Keion yliopistosta. TTY on yksi valituista yliopistoista, joissa Keion tohtoriohjelman (Global Environmental System Leader Program, GELS) kansainväliset opiskelijat voivat suorittaa opintoihinsa sisältyvän kansainvälisen tutkijavaihto-osion.

-Suoritin tutkintooni liittyvän kolmen kuukauden harjoittelujakson Porissa keväällä 2015, jolloin tein yhteistyötä TTY:n tutkijoiden kanssa sensoritutkimuksen parissa. Nykyinen tutkimukseni käsittelee sitä, miten eläimiin kiinnitettävän paikannusteknologian ja kännykkään tulevien säätiedotusten avulla Mongolian paimentolaiset voisivat suojata paremmin vapaana laiduntavaa karjaansa sään ääri-ilmiöiltä, Baharudin kertoo.

Hän vietti hiljattain pari viikkoa Mongoliassa jurtassa asuen ja paikallisten elämään tutustuen.

-Ilmastonmuutos on tuonut maahan jopa 40 asteen pakkaset. Liha on siellä pääravintoa. Pakkaset tappavat vapaana laiduntavia eläimiä, kun omistajat eivät saa niitä suojiin ajoissa. Kyseessä ovat suuret tappiot ja ongelmat paikallisille, pohtii Baharudin.

Koska Mongolian aroilla ei 3G toimi, tarvitaan hankkeessa 2G-verkkoja ja yhtä laakeaa maastoa testaukseen kuin kohteessa. Japanissa ei 2G-teknologia enää ole käytössä ja rakennukset ovat korkeita.

-Voisi siis sanoa, että Porin olosuhteet vastaavat Mongolian arojen olosuhteita, Soini naurahtaa.

Hiljaista ja tehokasta työaikaa Porissa

-Meille Japanista tulevat tutkijat aluksi aina hämmästelevät, missä kaikki ihmiset ovat. Suurin osa kuitenkin ihastuu hiljaisuuteen ja työrauhaan sekä kohtuullisen pituisiin työpäiviin, Soini kertoo.

Ja vaikka se kliseiseltä kuulostaa, niin hyvä opetus, epämuodollinen työskentelyilmapiiri sekä Suomen vehreä ja puhdas luonto tekevät vaikutuksen. Porissa myös etäisyydet ovat lyhyitä.

-Japanissa tullaan töihin siinä aamukymmeneltä ja illalla toimiston ovi sulkeutuu vasta kymmenen aikaan. Työmatkoihin voi mennä siihen päälle vielä tunteja. Nautin siitä, että täällä on työrauha ja kohtuullisen pituiset työpäivät, Baharudin toteaa.

16.11.2016

Heli Leppäniemi

Heli Leppäniemi

Terveisiä maailmalta

16.11.2016

Jaakko Suominen, Usva Friman, Johannes Koski

Jaakko Suominen

Tutkimassa japanilaista pelikulttuuria

Replaying Japan –konferenssit ovat vakiinnuttaneet asemansa japanilaisten pelien ja pelikulttuurien tutkimuksen vuosittaisena huippukohtana. Tänä vuonna konferenssi järjestettiin ensimmäistä kertaa Euroopassa, Leipzigin yliopistossa. Paikalla oli vahva edustus Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin väkeä: professori Jaakko Suominen sekä väitöskirjatutkijat Usva Friman ja Johannes Koski.

Japanilaisilla videopeleillä on ollut merkittävä rooli nykypelien historiassa. Sony ja Nintendo ovat tuttuja firmoja kaikkialla maailmassa ja harvassa ovat ne, jotka eivät tunnista Super Marioa, Pikachua tai Pac-Mania. Yhtäältä Japanissa on kasvatettu vahvaa kotimarkkina-aluetta ja toisaalta japanilaiset pelit matkasivat jo varhain maailmalle, jossa ne vaikuttivat kansainvälisen peliteollisuuden ja pelien kehitykseen. Japanilaisia pelejä leimaakin erityisen selvä kansallisen ja kansainvälisen, lokaalin ja globaalin, sekoittuminen.

Dialogia rakentamassa

Näin ollen Replaying Japan -konferensseissa on aina painotettu kulttuurien kohtaamista. Konferenssi vastaakin laajalti tiedostettuun ongelmaan. Japanilaisten pelien tutkimus Japanin ulkopuolelta käsin on usein hankalaa, sillä kielimuuri vaikeuttaa toisaalta itse pelien ja toisaalta niistä japaniksi tehdyn tutkimuksen aukeamista kieltä vähemmän osaaville. Lisäksi japanilaiset kollegamme kärsivät täysin vastaavasta ongelmasta: tutkimusta japanilaisista kulttuuri-ilmiöistä on julkaistu vaikka millä mitalla, mutta mikäli englanti tai muu vieras kieli ei ole riittävän tuttu, jäävät muiden tutkimukset lukematta ja omat tutkimukset vaille kansainvälistä levitystä. Tieteenteon kannalta elintärkeä dialogi kärsii, jos eri maiden tutkijat eivät pääse vapaasti vaihtamaan ajatuksiaan.

Siksi olikin ilahduttavaa, että eritoten tänä vuonna Replaying Japanissa oli painotettu kaksikielisyyttä: puheenvuoroja tulkattiin niin japanista englanniksi kuin englannista japaniksikin ja esitelmissä oli usein huomioitu niin englannin- kuin japaninkielinenkin yleisö. Lisäksi konferenssin välitön ja spontaani kansainvälinen tunnelma rohkaisi osallistujia heittäytymään japaniksi ja englanniksi käytyihin keskusteluihin, vaikkei oma kielitaito täysin sujuvaa olisikaan. Aiempien konferenssikokemusten perusteella voi sanoa, että tällaiseen ajatustenvaihtoon ei yksikään osallistujista olisi pönöttävämmässä tai virallisemmalta tuntuvassa kontekstissa ikinä olisi uskaltanut osallistua.

Yhteiskunnallinen vaikutus

Kansainvälisten esitysten ja keskustelujen lisäksi konferenssiohjelmassa kiteytyi myös yliopistojen yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Konferenssiohjelmaan kuului tavanomaisten esitelmien lisäksi mm. nykyisin pelialalla työskentelevien Leipzigin yliopiston Japanin-tutkimuksen alumnien paneelikeskustelu omasta työstään ja työllistymisestään valmistumisensa jälkeen. Lisäksi pelkän tutkijakavalkadin sijaan konferenssin pääesitelmiä pitämään oli kutsuttu sekä japanilaisia pelialalla työskenteleviä pelinkehittäjiä että pelialalta eläköitymisen jälkeen yliopistoihin palkattuja ammattilaisia. Yleisö pääsi kuulemaan muun muassa Pac-Manin isän Tōru Iwatanin mietteitä pelisuunnittelusta sekä pitkän linjan äänisuunnittelijan ja säveltäjän Junko Ozawan pohdintoja pelimusiikista. Molemmat tarjosivat huippumielenkiintoista historiallista perspektiiviä japanilaiseen pelinkehitykseen.

Tällainen kiertokulku praktiikasta yliopistoon on Japanissa tyypillistä ainakin yksityisille yliopistoille, jotka saavat siten paitsi tietoutta elinkeinoelämän puolelta myös kontaktiverkostoja yrityksiin. Lisäksi totta kai sen avulla edesautetaan myös opiskelijoiden tulevaa työllistymistä. Tällä kertaa oli onnekasta, että tästä kiertokulusta pääsimme hyötymään myös me Japanin ulkopuolella tutkimustamme tekevät tutkijat.

Roolipelejä ja Pac-Mania

Porilaista sävyä konferenssiin toivat professori Suomisen esitelmä Pac-Manin saapumisesta Suomeen sekä Kosken esitelmä Pokémonin ja japanilaisten konsoliroolipelien yhteyksistä roolipelien historiaan.

Erityisenä ohjelmanumerona järjestimme alun perin digitaalisen kulttuurin opiskelijoiden suunnitteleman ja nyt jo viidettä kertaa järjestetyn Pac-Man-elämyksen, jossa auditorio tai luokkahuone muutetaan Pac-Man-pelin sokkeloksi ja jossa pelaajien on Pac-Manin roolissa kerättävä pisteitä haamuja vältellen. Tällä kertaa lisämausteen peliin toi Iwatanin esitelmä, jossa hän muun muassa kertoi, millaisiksi oli alun perin suunnitellut Pac-Manin aaveiden persoonallisuudet ja liikeradat. Tämä totta kai vaikutti paitsi meihin pelin järjestäjiin myös ennen kaikkea pelaajiin, jotka pyrkivät Iwatanin oppeihin nojaten luomaan strategioita ja tulkintoja aaveista ennen sokkeloon astumista.

Peli muokkautuu saatavilla olevan tilan mukaan aina hiukan erilaiseksi. Tällä kertaa Leipzigin yliopiston vakavahenkinen pitkä luentosali muuttui pöytien, spottivalojen ja jätesäkkien avulla yllättävänkin kiperäksi sokkeloksi, jossa Iwatanin paljastamista salaisuuksista huolimatta vain muutama pelaaja onnistui keräämään kentältä kaikki pisteet.

Kohti tulevaa

Replaying Japan 2016 toi yhteen japanilaisten pelien ja pelikulttuurien tutkijoita kaikkialta maailmasta. Kolmen päivän ajan Leipzigin yliopisto tarjosi puitteet kansainväliselle ajatustenvaihdolle, esimerkilliselle yliopistojen yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle sekä tutkijoiden loputtomalle uteliaisuudelle, asiantuntijuudelle ja leikkimielelle.

Replaying Japan järjestetään vain kerran vuodessa, mutta vaikuttaa onneksi siltä, että dialogi jatkuu virkeänä tutkimuksen, sähköpostien ja kansainvälisen yhteistyön muodossa Leipzigista palattuammekin.

16.11.2016

Jaakko Suominen, Usva Friman, Johannes Koski

Jaakko Suominen

Kampuksella tapahtuu

16.11.2016

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Näkyvää tieteentekoa somen avulla

Porin yliopistokeskuksen viestintäryhmä palkitsi tänä vuonna ensimmäistä kertaa Vuoden tiedeviestijän. Perusteluissa todetaan valitun mahdollistaneen esimerkiksi niin yliopistokeskuksen omien kuin vierailevien tutkijoiden ja luennoitsijoiden esitysten jakamisen ja seuraamisen yliopistokeskuksen YouTube- ja Twitter-kanavissa.

Vuoden tiedeviestijäksi valittu Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitoksen projektipäällikkö Petri Linna kannattaa viestinnän avoimuutta. Hän on pitkään puhunut ennen kaikkea avoimen datan tarjoamien mahdollisuuksien puolesta. Some-kanavien viestinnän pariin hän sen sijaan päätyi hieman salakavalasti.

-Ammatillisiin some-palveluihin, kuten LinkedIniin liityin aikaisin. Tätä kautta ensin huomasin somen tarjoamat hyödyt. Facebookiin kuitenkin menin verraten myöhään. Järjestelmien tutkimisen ja opiskelijoiden sosiaaliseen mediaan liittyvien lopputöiden ohjaamisen myötä somekanavat oikeastaan tulivat mukaan työhöni, Linna kertoo.

Avainsanoina avoimuus ja näkyvyys

Petri Linna ylläpitää avoinsatakunta.fi -sivustoa, jolle on koottu TTY:n Satakunnan aluetta koskevia tutkimus- ja kehityshankkeita. Sivuston tarkoituksena on saada hankkeiden tuloksia ja ajankohtaisia tapahtumia helposti kaikkien saataville.

-Joskus on tullut palautetta, että tekemämme tutkimus tunnetaan paikallisesti osin huonosti. Osasyynä voi olla se, että tutkimusjulkaisut esitellään usein enimmäkseen ulkomaisissa konferensseissa. Avoinsatakunta.fi -alustan tarkoitus on siksi lisätä avoimuutta ja tiedotusta meneillään olevista projekteista. On tärkeää, että alueellinen vaikuttavuus näkyy myös ulospäin.

Tutkijoilta edellytetäänkin nykyään entistä enemmän viestintää ja avoimuutta omasta tutkimuksestaan. Haasteena on toisaalta saada viesti ymmärrettävään muotoon, toisaalta miettiä sitä, mitä kaikkea voi julkaista ja missä muodossa.

Yksi vuoden tiedeviestijän meriiteistä on sisällöntuotanto sosiaalisen median kanaviin. Kanavia on nykyään paljon, minkä vuoksi viestinnän kohdentaminen ei aina ole helppoa.

- Kaikki tahot viestivät ja tietoa tulee joka suunnasta. Onkin tärkeää miettiä, missä muodossa ja kanavassa eri kohderyhmille suunnattu tieto on parasta julkaista, jotta se myös tavoittaa, Linna korostaa.

Sosiaalinen media toimii myös opetuksen tukena

Linna kollegoineen tekee työtä myös opetuksen ja opetusmetodien kehittämiseksi. TTY:llä tutkitaan ja kehitetään esimerkiksi käänteisen opetuksen mahdollisuuksia: opiskelija perehtyy ensin itsenäisesti uuteen opiskeltavaan asiaan, minkä jälkeen luennolla voidaan yhdessä syventyä aiheeseen, keskustella ja tehdä tehtäviä.

Linna toivoo opettajilta rohkeutta ottaa vielä enemmän sosiaalisen median työkaluja mukaan monimuoto-opetukseen.

-Opiskelu ei välttämättä ole enää paikkaan sidottua. Siksi on tärkeä ylittää rajoja ja muuttaa perinteisiä ajatusmalleja, Linna muistuttaa.

Tietotekniikkaa ja myös sosiaalista mediaa voisi ja kannattaisi hyödyntää opetuskäytössä nykyistä enemmän. Vaikkapa seminaarien tallentaminen ja julkaisu verkossa ei ole Linnan mukaan vaikeaa.

-Meillä esimerkiksi Heli Aramo-Immonen on kokeillut Twitterin ja WordPressin käyttöä opetuksessa, mikä on todella kiinnostava kokeilu, Linna mainitsee.

 

 

16.11.2016

Maria Ojanen

Maria Ojanen

UCPorilainen

16.11.2016

Noora Elonen

Noora Elonen

Kulttuuriperintöä vaalimassa

Yliopistokeskuksessa keskeisissä tehtävissä työskenteleviä Piritta Huhtaa, Päivi Elosta ja Miina Yliluomaa yhdistää yliopistokeskuksesta valmistuminen sekä kulttuuriperinnön tutkimuksen oppiaine. Yliopistokeskuksessa työskentely sujuu luontevasti, sillä tilat, käytännöt ja henkilökunta ovat tuttuja jo opiskeluajoilta.

Piritta Huhta ja Päivi Elonen työskentelevät koordinaattoreina yliopistokeskuksella. Koordinaattoreita on yliopistokeskuksella kolme, ja he ovat jakaneet tehtäviä keskenään työnkuvien selkiyttämiseksi. Yleisesti ottaen työnkuvaan kuuluu yliopistokeskuksen yhtenäisyyden edistäminen ja arjen helpottaminen.

- Minä vastaan muun muassa hallinnosta ja taloudesta, ja Piritta puolestaan viestinnästä ja markkinoinnista. Kolmas koordinaattori Pauliina Tuomi keskittyy tutkimukseen ja kv-asioihin, Elonen kuvaa.

Miina Yliluoma on toiminut opiskelijayhdistys Pointer ry:n palveluksessa opiskelijasihteerinä jo useamman vuoden ajan. Pointer ry on pitkät perinteet omaava opiskelijajärjestö, jonka toiminta on alkanut jo 80-luvun lopulla teekkareiden yhdistyksenä. Yliluoma hoitaa kaikkien yliopistokeskuksen opiskelijoiden asioita.

- Työnkuvaani kuuluu esimerkiksi Pointer ry:n hallituksen sihteerinä toimiminen, erilaisissa työryhmissä vaikuttaminen sekä opiskelijoiden neuvonta, Yliluoma kertoo.  

Kokonaisuuksien hallintaa ja itsenäistä työotetta

Opiskelu yliopistokeskuksessa on auttanut ymmärtämään yliopistokeskuksen toisinaan monimutkaiselta tuntuvaa kokonaisuutta. Tilojen, käytäntöjen ja henkilökunnan tuntemuksen lisäksi opiskelu on antanut paljon muitakin hyviä taitoja työelämää varten.

- Kokonaisuuksien hallinta ja kirjallisten töiden tuottaminen ovat olleet hyödyllisiä opiskeluista opittuja taitoja, Elonen kertoo.

- Lisäksi laajan tutkinnon antama itsenäinen työtapa on hyödyllinen koordinaattorin työssä, Huhta täydentää.

Yliopistokeskuksen pienuus nähdään voimavarana. Täällä pystytään kehittämään asioita ja tarttumaan ketterästi uusiin ideoihin. Lisäksi mahdollisuus ristiinopiskella eri yliopistojen välillä on loistava mahdollisuus luoda itselleen monitieteinen tutkinto.

- Toivoisin, että kaikki pyrkisivät hyödyntämään mahdollisuuden ristiinopiskeluun, sillä se ei ole mahdollista kaikissa yliopistoissa, Yliluoma kannustaa.

Yliopistokeskuksen kulttuuriperintö

Yliopisto-opinnot ovat antaneet monia hyödyllisiä taitoja yliopistokeskuksella työskentelemiseen, vaikka ei työskentelisikään suoranaisesti omaa pääainetta vastaavassa työssä. Kulttuuriperinnön tuntemusta voi silti hyödyntää työssä monin eri tavoin.

Porin historia teollisuuskaupunkina näkyy sekä yliopistokeskuksen rakennuksessa ja arvokkaassa olemuksessa, että perinteikkäässä korkeakouluopiskelijoiden opiskelijayhdistys Pointer ry:ssä. Tekniikan opiskelijoiden perinteet ovat yhä voimissaan Pointerin toiminnassa.

Hetken miettimisen jälkeen kulttuuriperinnön oppiaineesta näyttää olevan paljonkin hyötyä muun muassa koordinaattoreiden nykyisessä työssä. Erilaisissa mainoskampanjoissa ja viestintäkanavissa näkyy usein yliopistokeskuksen kulttuuriperintö vanhana puuvillatehtaana. Huhta suunnitteleekin hyödyntävänsä tehdasmaista tunnelmaa tulevissa markkinointisuunnitelmissa.

- Lisäksi Porin yliopistokeskuksen kaunista tehdasmiljöötä ja mielenkiintoista tarinaa voidaan hyödyntää opiskelijarekrytoinnissa, pohtivat Yliluoma ja Huhta.

 

16.11.2016

Noora Elonen

Noora Elonen

Opiskelijaelämää

16.11.2016

Noora Elonen

Markku Lempinen

Oma motivaatio vie eteenpäin

Miten onnistuu huippu-urheilun ja korkeakouluopiskelun yhdistäminen? Pika-aitajuoksija, huippu-urheilija Nooralotta Neziri painottaa oman motivaation tärkeyttä sekä opintojen että urheilun suhteen. Porin yliopistokeskus luo tähän loistavat puitteet, sillä sijainti on sopiva ja opiskelu on tehty helpoksi ja mielekkääksi. Porissa hän pystyy yhdistämään sujuvasti sekä treeniolosuhteet, valmennuksen että opiskelun.

Johtamista ja organisointia Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä opiskeleva Nooralotta Neziri aloitti opinnot vuonna 2012, ja on opinnoissaan jo loppusuoralla. Kauppakorkeakoulun valintaan vaikutti myös oma urheilu-ura.

- Olin juuri aloittanut ensimmäisiä yritysyhteistyökuvioita urheilu-urallani ja olin päässyt sitä kautta hieman kiinni muun muassa markkinoinnin puolelle ja se vaikutti mielenkiintoiselta, Neziri kertoo.

Opinnoissaan Nooralotalla on selkeä kiinnostuksen kohde, työhyvinvointi. Hänen kandidaatin tutkielmansa käsitteli psyykkistä työhyvinvointia ja suunnitteilla oleva pro gradu –tutkielma käsittelee itsensä johtamista. Työhyvinvoinnin lisäksi Neziri panostaa kielten sekä markkinoinnin opintoihin.

Huippu-urheilun ja opiskelun yhdistäminen

Neziri kertoo huippu-urheilun ja opiskelun yhdistämisen sujuneen erittäin hyvin. Toimivien järjestelyjen ja sopivien kurssiaikataulujen ansiosta hän on opinnoissaan jo loppusuoralla. Käytännössä osa opiskelusta hoituu kotona ja leireillä, sekä treenit aamuisin ennen luentoja ja iltapäivisin luentojen jälkeen.

Kova harjoittelu ja eteneminen opinnoissa tuovat mukanaan myös haasteita, kuten väsymystä, jolloin esimerkiksi tenttiin valmistautuminen tuntuu tavallista raskaammalta. Opiskelu on kuitenkin Nezirille tärkeä asia, ja näin ollen motivaatiota sekä harjoitteluun että opiskeluun kyllä löytyy. 

- Täytyy siis löytää vain niitä omia juttuja myös koulun puolelta aivan kuten urheilustakin, Neziri pohtii.

Tavoitteita sekä urheilun että opiskelujen saralla

Nooralotta Neziri tunnetaan huikeista tuloksistaan 100 metrin aitajuoksijana. Lajin Suomen ennätyksen 12,81 hän juoksi kesäkuussaa 2016. Parhaillaan Nezirillä on meneillään kovin harjoituskausi, ja hän harjoittelee 8-12 kertaa viikossa. Lisäksi joulukuussa on tiedossa harjoitusleiri Teneriffalla. Nezirin tavoitteena on kehittyä aitajuoksussa Euroopan kärkitasolta kohti maailman huippua. Seuraavana olisi tiedossa maaliskuussa EM-hallikisat Serbiassa, joista hän tavoittelee finaalipaikkaa sekä mitalia.

Opintojen loppuun saattaminen riippuu leiritysten ja kilpailujen määristä ja ajankohdista. Tiukasta harjoitteluaikataulusta huolimatta Nezirillä on tavoitteena saada kauppatieteiden maisterin paperit käteensä kohtuullisessa ajassa.

- Toivoisin valmistuvani 1,5-2 vuoden sisään, hän sanoo.

16.11.2016

Noora Elonen

Markku Lempinen

Loppusuoralla

16.11.2016

Maria Ojanen

Jyri Luonila

Nostalgiaa, musiikkia ja yhteisiä hetkiä

Noihin sanoihin kiteyttäisin juuri valmistuneen, suomalaisten radiomuistoja käsitelleen kulttuuriperinnön tutkimuksen pro gradu -työni. Tutkin siinä, mitä suomalaiset radiosta ja radionkuuntelusta muistavat ja millainen merkitys muistoilla on.

Radioon liittyvä muistelu on aika arkinen ja käytännössä jokaista suomalaista koskettava aihe: kaikilla on muistoja radiosta. Juuri se mielestäni tekee siitä tutkimuksen arvoisen. 

Kiehtova muistojen ja radion maailma

Monet vastaajat kertoivat itse radiosta äänittämistään c-kaseteista. He kertovat, kuinka nuorena oli tärkeää pysyä perillä ajankohtaisimmasta musiikista. Kuitenkin valmiit musiikkikasetit olivat niiden tullessa 1960-ja 70-luvuilla kalliita, ja äänittäminen radiosta tuli halvemmaksi. Se onkin ollut monelle tärkeää. Musiikki toimi esimerkiksi oman identiteetin rakentamisen välineenä.

Myös minulle itselleni radiossa oli aikanaan tärkeää musiikki ja radiojuontajat. Radiomafian Juuso ja Peltsi olivat huippuja, ja sunnuntaisin piti aina kuunnella Suomen virallinen lista. Varhaislapsuudestani muistan Kansanradion tunnusmusiikin: ”Kuuntele minua, kuuntelen sinua, ääni kun on nyt Kansanradion”. Tunnuslaulun jälkeen kumahti gongin lyönti.

Kiinnostukseni radiotutkimukseen syttyi vuonna 2010 kulttuurihistorian luentosarjalla, jonka aiheena oli radion ja television historia Suomessa. Kaikki tuolloin kuulemani oli äärettömän mielenkiintoista! Jäin oikeastaan kerrasta koukkuun radiohistorian maailmaan.

Varsinainen tutkimusaihe jalostui vuosien myötä, ja ehdin myös vaihtaa välissä pääainetta ja opiskelukaupunkia. Radion vastaanotto eli käyttäjien suhtautuminen mediaan on kiinnostanut minua koko opintojen ajan. Muistitietotutkimuksesta puolestaan kiinnostuin maisteriopintojeni alkuvaiheessa. Minua viehättää muistitietotutkimuksen perusajatus, joka korostaa henkilökohtaisuutta ja yksittäisen ihmisen omaa kokemusta. Aihe tarkentui siksi koskemaan suomalaisten radiomuistoja.

Nostalginen kaipaus menneeseen

Musiikin ja kasettien nauhoittamisen lisäksi vastaajat muistelivat paljon kuuntelua kesäaikana ja jouluna. Näihin ajankohtiin liittyvät jollakin tavalla erityinen tunnelma, kuunteluseura tai –paikka ja ohjelmat. Toisaalta myös arkiset ja näennäisesti tavalliset radionkuunteluhetket tulivat muistoissa esiin. Radiota kuunneltiin esimerkiksi vanhempien kanssa, tai sieltä kuultiin uutinen merkittävästä tapahtumasta.

Ei siis ehkä mitään kovin yllättävää – mutta miksi nämä asiat sitten muistetaan?

Eräs muistamista selittävä tekijä on nostalgia. Vastaajat kertoivat lähinnä hyvistä muistoista, jotka nostalgisessa muistelussa korostuvat. Nostalgisesti sävyttynyt muistelu edustaa ”ennen kaikki oli paremmin” -henkistä puhetta, ja samalla silti tiedetään, että esimerkiksi lapsuusaikoihin ei ole paluuta. Nostalgiset muistot edustavat jotakin hyvää ja tärkeää, joka on kertomisen arvoista vielä vuosien jälkeenkin.

Itselle tapahtuneet asiat ja niiden muistot auttavat muodostamaan kuvaa siitä, kuka minä olen. Kerrottujen muistojen merkitys on siis toimia osittain minuuden rakentajana.

Gradututkielmaani ja sen tuloksia on hankala tiivistää tähän noin 3000 merkkiin. Lisäksi tuntuu, että aihe on vielä liian lähellä – en ole kunnolla edes sisäistänyt sitä, että todella olen valmistunut. Gradun kirjoittaminen oli paikoin tuskaista, mutta mielenkiintoinen muisteluaineisto sekä vastaajien ja muiden ihmisten kannustava palaute onneksi motivoivat tekemään tutkimusta.

 

16.11.2016

Maria Ojanen

Jyri Luonila

Alumnikolumni

16.11.2016

Jussi Telaranta

Rosanna Telaranta

Teiltä viedään rahat, teitä potkitaan päähän!

Lupauduin kirjoittamaan alumnikolumnin, kun olin elokuussa työmatkalla Kiinassa. ”Lähes kolme kuukautta aikaa, hyvin ehtii!” Näin ajattelin silloin, ja nyt kuitenkin kirjoitan päivää ennen deadlinea. Minulla on tunne, että tämä on tapahtunut aiemminkin. Niin, opiskeluaikoina oli luentopäiväkirjaa, pienoistutkielmaa ja ties mitä, jotka palautin usein deadlinea hipoen. Ehkä ensimmäisen alumnikolumnin tarkoitus on tavoittaa opiskeluajan mentaliteetti. Valmistumisesta on kulunut pari vuotta, mutta tuntuu kuin siitä olisi vieläkin pidempi aika. 

Seitsemän vuotta. Yhdeksän vuotta. Nämä ovat vuosia, jotka olin kirjoilla yliopistoissa. Ensiksi mainittu Turun yliopistossa, jälkimmäinen Vaasan yliopistossa. Tein kahta tutkintoa samaan aikaan, paljon myös töitä. Alkuun oli paljon suunnitelmallisuutta: ”minusta tulee virkamies!” Ja myöhemmin: ”en tiedä vieläkään mikä minusta tulee isona.” Perustin opiskeluaikana perheen. Moni mahtoi matkan varrella miettiä, valmistuuko tuo Telaranta koskaan. Tässä sitä kuitenkin nyt ollaan. Virkamiehenä.

Bergen, Vilna, Visby, Xiamen, Wismar, Stralsund, Reykjavik. Kaupunkeja, joissa olen käynyt työmatkalla vuoden sisällä. ”Matkailu avartaa.” Klisee, mutta totta. Opiskeluaikana vältin lentomatkustamista ympäristösyistä. Jopa Pointerin hallituksen opintomatkan ehdoksi asetin lentämättömyyden, joten menimme laivalla Puolaan. Nyt olen vuoden aikana matkustanut lentokoneella varmaan enemmän kuin koko elämäni aikana aiemmin. Keski-ikäisyys häämöttää, auto kuitenkin puuttuu.

Kun Nato pommitti Jugoslaviaa viime vuosituhannen loppupuolella, olin osoittamassa mieltä Yhdysvaltojen suurlähetystön ulkopuolella. Kun Trump valittiin presidentiksi, tyydyin vain toteamaan lapsilleni: ”Ei se mitään muuria rakenna.” Keski-ikäisen apatiaa.

Matka kulttuuriympäristöalan virkamieheksi on ollut pitkä, ehkä myös hieman utuinen. Matkassa on ollut monta onnekasta sattumaa, mutta jollakin tavalla oppiaineet, luottamustoimet ja erilaiset pätkätyöt ovat ohjanneet kohti nykyistä työtä. Opiskeluajan kaoottisuus hahmottuu jälkeenpäin selkeinä, tiedostettuina valintoina. Näin sen pitikin mennä.

Aloitin opiskeluni silloin, kun opintoaikojen rajaukset tulivat voimaan. Vaikka rajaukset sotivat tiettyä yliopistomaailman vapautta vastaan, ne toivat turvaa miehelle, joka tarvitsee deadlinet. Vastapainona opintotukea kehitettiin, se sidottiin indeksiin ja sitä korotettiin. Itse en näistä jälkimmäisistä päässyt juuri nauttimaan, mutta tunsin hyvää mieltä: ”viimeinkin opiskelijoita arvostetaan”. Opiskeluaikanani oli käytettävissä peräti 70 opintotukikuukautta, jos suoritti useampaa tutkintoa.

Opintotuen korotukset olivat suurelta osin opiskelijaliikkeen sekä edistyksellisten poliitikkojen ansiota. Tätä riemua ei kuitenkaan kauan riittänyt. Nykyisen hallituksen suunnittelemat opintotuen leikkaukset eivät ainoastaan vie pois muutama vuosi sitten saavutettuja uudistuksia, vaan ne vievät opintotuen minun opiskeluaikaakin heikommalle tasolle. Kohti luokkayhteiskuntaa.

Opiskelijat, älkää luovuttako! Käyttäkää joukkovoimaa, kapinoikaa ja lakkoilkaa! Älkää antako valtaa kenellekään yli kolmikymppiselle. Sivistysyliopiston kohtalo saattaa olla teidän käsissänne. Tämän kaiken ohella, muistakaa edelleen nauttia opiskelusta ja opiskeluelämästä.

Jussi Telaranta

Kirjoittaja on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta sekä hallintotieteiden maisteriksi Vaasan yliopistosta. Jussi on Rauman kaupungin virkamies tittelillä ”maailmanperintökoordinaattori”.

16.11.2016

Jussi Telaranta

Rosanna Telaranta