11.02.2015


Verkkolehti UCPoriNews

Porin yliopistokeskuksen verkkolehti UCPoriNews uutisoi ja taustoittaa ajankohtaisia tapahtumia ja tuo yliopistokeskuksen tutkijat ja tutkimushankkeet lähemmäs lukijaa.

11.02.2015

Pääkirjoitus

28.09.2016

Päivi Myllykangas

Jonne Renvall

Tampere3 haastaa yhteistyöhön

Kun aikanaan siirryin pohjois-satakuntalaisesta pienestä kyläkoulusta luokkani ainoana tyttönä yläasteelle erittäin suureen kouluun, astuin todellakin epämukavuusalueelleni. Monet asiat jännittivät: missä jään bussista pois, löydänkö kavereita tai löydänkö oikeisiin luokkiin. Toisaalta oli pieni kutittava tunne vatsanpohjassa, joka kyseli, mitä kaikkea kiinnostavaa tästä voi tulla.
Tunne on täällä taas, kun Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK), Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) ja Tampereen yliopisto (TaY) valmistelevat kiihtyvällä vauhdilla uudenlaisen korkeakouluyhteisön perustamista. Miksi?

Korkeakoulututkinnon ulkomaisessa yliopistossa suorittaa tällä hetkellä lähes 8000 suomalaista nuorta. Määrä on vielä pieni, mutta se on kasvanut noin 10% vuosivauhdilla. On kannatettavaa kansainvälistyä. Silti se herättää kysymyksen. Kun tulevaisuudessa käytössämme on maailman kaikki oppilaitokset ja koko työvoima, miten vastaamme kansainväliseen haasteeseen tutkimuksessa ja opinnoissa Suomen Tampereella tai Porissa?

Kysymys on keskeinen myös alueidemme kehittymisen kannalta. Uudet korkean jalostusarvon ja tuottavuuden työpaikat syntyvät korkeakoulujen ympärille. Potentiaalinen työvoima houkuttelee yrityksiä. Kun osaajat asettuvat asumaan vetovoimaisille alueille, työpaikat seuraavat heitä. Syntyy positiivinen kierre, jota Tampere3 vahvistaa entisestään.

Syytä onkin. Ympäristön, ihmisten ja teknologian muutos sekä liikkuvuus ovat aivan liian nopeita, jotta ne voisi jättää huomioimatta.  Aikanaan maa- ja metsätalous työllisti n. 2500 vuotta, perinteinen teollisuus 250 vuotta ja tietoyhteiskunta 25 vuotta. Jos trendi jatkuu, niin seuraava menestysklusteri työllistää vain 2,5 vuotta tai 2,5 kuukautta. Osaaminen korostuu muutoksessa entisestään, mutta jäykät tutkinnot eivät. Opintojen pitää valmistaa rajojen ylittämiseen ja avarakatseisuuteen.

Tampere3:ssa meillä on terveyden, tekniikan ja yhteiskunnan tutkimuksessa rajapintoja, jotka ovat todella ajankohtaisia. Kaupunki ympäristöineen avaa ovet elävään laboratorioon, jossa tutkijat ja opiskelijat ratkovat yhdessä ongelmia niiden aidossa ympäristössä. Tampere3 on askel, jolla otamme entistä vahvemmin kiinni yhteiskunnan ilmiöistä niin paikallisesti kuin globaalistikin.

Tampereen, Turun ja Helsingin korkeakoulujen välinen yhteistyö sekä vuoropuhelu yritysten ja julkisen sektorin kanssa on toiminut Kirjurinluodon kupeessa jo yli kymmenen vuotta. Hyödynnämme Porin esimerkin. On kysyttävä rohkeasti, millä tavalla säätiöyliopiston ja ammattikorkeakoulun muodostama korkeakouluyhteisö voi haastaa totuttuja ajattelutapoja ja edistää uuden tiedon synnyttämistä ja sivistystä entistä kirkkaampana tähtenä 1.1.2018 lähtien. Tämä houkuttelee ja kiinnostaa.

Päivi Myllykangas
Tampere3-hankejohtaja

 

28.09.2016

Päivi Myllykangas

Jonne Renvall

Tuoretta tutkimusta

28.09.2016

Heli Leppäniemi

Pikkukuva: Minna Alhosalo, Jutun kuva: Heli Leppäniemi

Laivaliikenteen päästövaikutuksia kartoittamassa

Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus MKK koordinoi EnviSuM-hanketta, joka tutkii Itämeren alueen laivaliikenteen päästöjen vähentymistä EU:n rikkidirektiivin tultua voimaan. Tutkijat haluavat mitata tarkasti päästöjen vähenemistä sekä tästä aiheutuvia vaikutuksia ympäristölle, taloudelle ja ihmisten terveydelle.

-Kun näistä vaikutuksista saadaan tarkkaa tietoa, myös taloudellisesti, voimme auttaa päättäjiä löytämään toimivia tapoja päästösääntelyyn, selvittää yksikön päällikkö Sari Repka MKK:sta.

-Haluamme auttaa myös yrityksiä sopeutumaan ja löytämään taloudellisesti kannattavat menetelmät torjua päästöjä, Repka jatkaa.

Yhteistyötä Baltian merialueella

EU:n Itämeren alueen Interreg-rahastosta rahoitettu hanke kestää vuodesta 2016 vuoteen 2019. Se kokoaa yhteen 12 projektipartneria kaikkiaan seitsemästä maasta Baltian merialueiden ympäriltä. Varsinaisten projektipartnereiden lisäksi mukana on 17 muuta toimijaa seitsemästä maasta.

Repkan toimistossa Skype laulaakin usein, kun kansainväliset ja monitieteiset partnerit vievät asioita eteenpäin. Toimivaa yhteistyötä on tehty ennenkin. Suomesta mukana ovat myös päästömittauksia tekevä Ilmatieteen laitos ja kalkkikivipohjaisten tuotteiden valmistaja Nordkalk.

-Saamme tarkkaa dataa yksittäisten laivojen tarkkuudella laivojen tuottamista päästöistä ja päästöjen leviämisestä. Tiedämme mitä rikinvähentämismenetelmiä missäkin laivassa on käytössä. Mittaamme ja mallinnamme tuota dataa, kertoo Repka.

Ihmisen terveydellä hinta

Sen lisäksi, että hankkeessa tutkitaan koko Itämeren aluetta, ovat tarkemman syynin kohteina pilottikaupungit Göteborg, Pietari ja Gdansk-Gdynia. Tutkijat tarkastelevat päästöjen vaikutuksia ihmisten terveyteen, elinvuosiin ja sairaspoissaoloihin. Ilmanlaadun päästörajoissa pysyminen on yleensä kaupunkien vastuulla, ja hankkeen myötä kaupungit oppivat toisiltaan hyviä käytäntöjä.

-Ihmisen terveydellehän on laskettu ja sovittu hinta. On olemassa malli, jolla mitataan, montako vuotta ihmiselämästä menetetään tai montako säästetään, Repka toteaa.

-Kun ihmisten terveys ja ympäristön kärsimät saastevaikutukset saadaan mallinnettua rahaksi, puhutaan samaa kieltä poliitikkojen kanssa. Haluamme auttaa päättäjiä ja yrityksiä tekemään päästösääntelyä parhaalla mahdollisella tavalla, on se sitten päästökauppa tai joku muu. Yleensä porkkanan tarjoaminen esimerkiksi verohelpotusten muodossa on tehokkaampaa ja aiheuttaa vähemmän närää.

Fiksun sääntelyn puolesta

Repka on taustaltaan ekologi, joka on aina ollut kiinnostunut työskentelemään puhtaamman ympäristön puolesta.

-Sääntelyä pitää mielestäni tehdä, mutta se tulee tehdä fiksusti. Niin, että kaikki osapuolet huomioidaan.

Vuonna 2015 voimaan tullut ja paljon vastarintaa herättänyt rikkidirektiivi määräsi laskemaan laivojen polttoaineiden rikkipitoisuuden yhdestä prosentista 0,1 prosenttiin Itämerellä, Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissa. Laivanvarustamot vastustivat rikkidirektiiviä kiivaasti sen aiheuttamien kustannusten vuoksi.

Repkan mukaan todelliset kustannusvaikutukset ovat olleet kuitenkin suhteellisen pieniä. Ja toisaalta direktiivillä on ollut myös positiivisia vaikutuksia talouteen, kun puhtaan teknologian yritykset ovat saaneet lisäbisnestä. Ilmanlaadun on jo todettu parantuneen.

Seuraavaksi hanke suuntaa Danish Maritime Day –tapahtumaan lokakuussa. Siellä pidetään projektikokouksen lisäksi Learning Cafe, jonne kutsutaan sekä yritysten edustajia että poliitikkoja. Tarkoitus on katsoa yhdessä tulevaisuuteen, niin hankkeen kuin laivaliikenteen suunnankin osalta.

Environmental Impact of Low Emission Shipping: Measurements and Modelling Strategies –hankkeen blogi.
Twitter-tili: @EnviSuMproject

 

28.09.2016

Heli Leppäniemi

Pikkukuva: Minna Alhosalo, Jutun kuva: Heli Leppäniemi

Aluetta kehittämässä

28.09.2016

Heli Leppäniemi

Heli Leppäniemi

Kaupunkisuunnittelun uudet työkalut

Kaupunkisuunnittelussa halutaan osallistaa myös asukkaita ja alueen käyttäjiä. Käytännössä asukkaat eivät kuitenkaan koe mielipiteidensä tulevan huomioiduiksi eivätkä suunnittelijat tiedä, miten hyödyntää käyttäjien mielipiteet käytännön kaavoitusprosessissa. Kuulemistilaisuuksissa äänensä saavat kuuluviin iäkkäät ja kovaäänisimmät. Voisiko sosiaalinen media kaventaa kuilua alueen käyttäjien ja suunnittelijoiden välillä?

Tätä lähti maisema-arkkitehtiopiskelija Tiina Uusitalo selvittämään Aalto-yliopiston Taiteen laitoksen ja Turun yliopiston Maisemantutkimuksen yhteisessä Elävä Pori-hankkeessa.

-Halusin tutkia, millä tavalla tällä hetkellä sosiaalisen median kokemuksellista tietoa kerätään ja käytetään kaavoitusprosessissa. Löytyykö esimerkiksi Instagramin kuvamateriaalin ja tekstiselitteiden eli hashtagien kautta täydentävää tietoa kaupunkisuunnittelun avuksi?

Yksi postaus kertoo paljon

Uusitalo löysikin useita kiinnostavia projekteja, joissa oli hyödynnetty sosiaalisen median dataa. Kuvamateriaalin oli huomattu korreloivan perinteisin tutkimusmenetelmin saatujen tulosten kanssa.

-Esimerkiksi kansallispuistoissa kävijämääriä on laskettu niin, että puistossa seisoo palkattu ihminen laskemassa kävijöitä. Tämähän on kallista. Instagramiin kansallispuistosta ladattujen kuvien määrän todettiin Helsingin yliopiston tutkimuksessa korreloivan suoraan paikalla laskettuihin kävijämääriin. Instagram-kuvilla on siis myös tutkimuksellista arvoa.

-Yksi postaus kantaa mukanaan paljon tietoa. Missä kuva on otettu, mitä kuvataan, mitä hashtagit kertovat kuvaamisen syistä, mitä kuva paljastaa vuodenajoista? Sosiaalisen median data tarjoaa lukemattomia analysointimahdollisuuksia. Täytyy vain tietää mitä siltä kysyy, Uusitalo kertoo. 

Uusitalo korostaa, että kyseessä ei ole perinteisiä osallistavia menetelmiä, kuten keskustelutilaisuuksia, syrjäyttävä metodi.

-Tarkoitus on nimenomaan löytää kokemuksellisen tiedon lisäkerros ja tavoittaa ne ihmisryhmät, jotka eivät käy tilaisuuksissa. Näin saadaan muun muassa nuorten ääni kuuluviin, Uusitalo valottaa.

Kuvia Pihlavasta

Tutkimuskohteekseen Uusitalo valitsi Yyterinniemen alueen, jonka osayleiskaava on vireillä. Alueen kehittämisessä on aikaisemminkin hyödynnetty niin sanottuja vuorovaikutteisia paikkatietosovelluksia, joissa asukkaat saavat kommentoida aluetta karttaan pohjautuen.

-Aikomuksenani oli tutkia, löytyisikö alueelta otetuista Instagram-kuvista täydentävää ja uutta tietoa alueen kehittämisen avuksi. Miten eri toiminnot sijoittuvat Yyterinniemen alueelle tai mitkä alueet esimerkiksi Pihlavasta koetaan positiivisiksi?

-Mielestäni suunnittelussa ja kaavoituksessa on tärkeää ymmärtää paikan olemus ja henki asukkaiden näkökulmasta, tähdentää Uusitalo. 

Hankkeessa työn alla olleen sosiaalisen median dataa hyödyntävän sovelluksen kehittäminen kuitenkin keskeytyi Instagramin yritysoston myötä kiristyneiden ohjelmointirajapintasäännösten vuoksi.

Maisema-arkkitehtuuria joka näkövinkkelistä

Aluksi rakennustekniikkaa opiskellut Uusitalo kaipasi partiolaisena opintoihinsa enemmän ympäristönäkökulmaa ja siirtyi Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtilinjalle. Hän on opintojen ohella hankkinut vuosia työkokemusta ensin Espoon kaupungilla, sitten konsulttitoimiston leivissä. Elävä Pori -hankkeen myötä hän on saanut pureutua tutkijanäkökulmaan, minkä on kokenut sekä työlääksi että hyvin antoisaksi.

- Taiteilijoiden ja insinöörien näkökulmien yhdistäminen on ollut hyvin avartavaa, Uusitalo kertoo.

28.09.2016

Heli Leppäniemi

Heli Leppäniemi

Toimivia kontakteja

28.09.2016

Heli Leppäniemi

Heli Leppäniemi

Vastuullisuudesta voittoa

Vastuullisuuden perään kuulutetaan niin vaatebisneksessä kuin vanhustenhuollossa. Vastuullinen yrittäjyys voi paikalliselle pienyrittäjälle tarkoittaa myös vahvaa asiakaslähtöisyyttä. Asiakas saa sitä mitä tilaa ja vielä vähän ekstraa päälle.

Yliopistonlehtori Ossi Eskelinen ja tutkimusavustaja Noora Elonen Tampereen yliopiston Porin yksiköstä kertovat vastuullisen yrittäjyyden käsittävän niin sosiaalisen-, taloudellisen- kuin ympäristövastuunkin. Yhdessä Turun kauppakorkeakoulun professori Ulla Hytin kanssa he pyrkivät kartoittamaan vastuullisuutta yritysten toiminnassa Satakunnassa. Vuoden 2016 kestävä Vastuullinen yrittäjyys tutuksi -hanke rahoitetaan yliopistokeskuksen kehittämisrahasta.

Tutkijat aikovat myös lisätä yrittäjien tietoisuutta vastuullisuudesta ja auttaa löytämään siitä kilpailuvaltin.

-Vastuullinen yrittäjyys on kaiken toiminnan kattava asia. Usein sitä katsotaan kapeammin, eikä nähdä, että vastuullisuudesta voisi itsessään saada kilpailuedun, Elonen lisää.

Siinä missä Kauppakorkeakoulun tutkijat tarkastelevat hankkeessa eri alojen yrityksiä, Eskelinen ja Elonen ovat paneutuneet erityisesti sosiaali- ja terveyspuolen toimijoiden näkemyksiin vastuullisesta yrittäjyydestä.

-Sote-uudistus vie tehtäviä kunnilta ja lisää yrittäjyyttä. Suomessa varsinkin vanhuspuolelta on jossakin määrin kuulunut ikäviä asioita. Näen, että vastuullisen toiminnan kehittämisessä tulee olla mukana niin julkinen, yksityinen kuin kolmas sektorikin, Eskelinen sanoo.

Sata lasissa asiakkaan eteen

Moni käsittää vastuullisen yrittäjyyden verojen tunnollisena maksamisena ja lapsityövoiman boikotointina, mutta se liittyy paljon muuhunkin. Tutkijat lähettivät kartoittavan kyselyn vastuullisesta yrittäjyydestä sadoille yrittäjille. Vastausten suhteellisen vähäisen määrän vuoksi tutkijat päätyivät syvähaastattelemaan yrittäjiä.

-Haastatteluissa onkin päästy pohtimaan arvoja, vastuullista toimintaa ja sen antamaa kilpailuetua yrittäjien kanssa syvemmin, Elonen iloitsee.

Mitä haastatteluissa sitten on tullut esiin?

-Ainakin se, että yrittäjät toimivat jo hyvin vastuullisesti monella tapaa korostamatta sitä erityisesti. Sosiaali- ja terveyspuolen yrittäjät kokevat vastuukseen, että asiakkaan maksaessa palvelusta suoraan heidän tililleen, tulee heidän antaa itsestään 110 prosenttia, Elonen toteaa.

-Laatukysymykset nousevatkin vahvasti esiin vastuullisessa yrittäjyydessä, lisää Eskelinen.

Tietoa ja keskustelua

Tutkijat haluavat tiedottaa alueen yrittäjille lisää vastuullisuusteemoista ja niiden hyödyntämisestä yritystoiminnassa. Myös alueen yrittäjien koulutustarpeista aiheen tiimoilta ollaan kiinnostuneita.

-Vastuullinen toiminta voi vaikuttaa yrityskuvaan niin monella tapaa. Yrittäjä voi saada hyvän työpaikan leiman ja hyvät yhteistyökumppanit, tutkijat kertovat.

Eskelinen ja Elonen toivottavat aiheesta kiinnostuneet tervetulleiksi marraskuussa järjestettävään, maksuttomaan vastuullisen yrittäjyyden tilaisuuteen. Kyseessä on pienimuotoinen keskusteleva tilaisuus, jonne toivotaan paikalle ainakin yrittäjiä, opiskelijoita ja yliopistokeskuksen henkilökuntaa.

-Luvassa on myös puhuja Suomalaisen Työn Liitosta aiheenaan yhteiskunnalliset yritykset, Elonen valaisee.

 

28.09.2016

Heli Leppäniemi

Heli Leppäniemi

Terveisiä maailmalta

28.09.2016

Jonne Mäkinen

Kimmo Ahonen

Vieraita Saksasta

Suomalainen korkeakoulumaailma on viimeisen vuosikymmenen aikana monikulttuuristunut kovaa vauhtia. Susanne Oxford oli ensimmäisiä Erasmus vaihto-opiskelijoita, jotka saapuivat Porin yliopistokeskukseen. Hän tuli Poriin Saksasta vuonna 2013 viettäen täällä puoli vuotta pääaineenaan logistiikka.

Kesällä 2016 Oxford palasi Poriin. Hän lomaili miehensä kanssa Suomessa ja piipahti vierailulla myös Porin yliopistokeskuksella muistellen vaihto-opiskeluaikojaan. 

Kansainvälistä vaihto-oppilasjaksoa arvostetaan myös työelämässä. Pohjoismaiden ja Yhdysvaltojen lisäksi kohdemaiden joukossa on eksoottisempiakin valtioita, kuten Malesia. Myös Suomeen tullaan vaihtoon maailmalta.

Porin yliopistokeskus ei ollut ensimmäinen vaihtoehto Susannelle, mutta lopulta hänen tiensä johdatti hänet Suomeen ja Poriin.

- Tykkään matkustaa, joten halusin vaihtoon alun perin Etelä-Eurooppaan Maltalle. En kuitenkaan päässyt sinne. Kansainvälisten opintojen toimistossa minulle kerrottiin Suomesta ja mahdollisuudesta tulla tänne opiskelemaan. Lopulta Suomeen päätyminen oli minulle parempi vaihtoehto kuin Malta, kertoo Susanne.

Suomi ja Porin yliopistokeskus opiskelupaikkana

Monesti me Suomessa ajattelemme, että olemme ainoastaan pieni valtio isojen valtioiden rinnalla. Pienuudessa on kuitenkin omat etunsa. Susannen mukaan pienuuden ansiosta suomalaisiin opiskelijoihin ja opettajiin oli helpompi ottaa kontakti.

- Suomessa opiskelijoiden määrä kurssilla on huomattavasti pienempi kuin Saksassa. Saksassa kurssilla saattaa olla tuhatkin henkilöä samaan aikaan. Suuri väkijoukko johtaa siihen, että muihin opiskelijoihin ja opettajiin on hankala saada kontaktia. Suomessa huomattavasti pienemmät osallistujamäärät kursseilla mahdollistivat keskustelutehtävät muiden opiskelijoiden kanssa sekä henkilökohtaisen kontaktin ottamisen kurssin opettajaan, kertoo Susanne.

Suomalainen opiskelutyyli erosi paljon Saksassa vallalla olevasta mallista.

- Saksassa on puoli vuotta kursseja ja yhden kuukauden aikana kaikki tentit. Suomessa kurssi kesti puolitoista kuukautta, jonka jälkeen oli tentti ja sama uudestaan, vertaa Susanne.

Rohkeasti kohti tuntematonta

Loppujen lopuksi aika harva ulkomaalainen tietää mitään Suomesta ja suomalaisista ihmisistä. Yleinen stereotypia meistä on, että olemme hiljainen kansa, joka elää jossain päin Pohjolaa. Susanne kuitenkin rohkaisee uusia vaihto-opiskelijoita rohkeasti hakemaan Suomeen.

- Vaikka Porin yliopistokeskus on pieni, niin se on kokemus, jota ei pitäisi jättää välistä, sanoo Susanne.

 

 

28.09.2016

Jonne Mäkinen

Kimmo Ahonen

Kampuksella tapahtuu

28.09.2016

Noora Elonen

Noora Elonen

Some tutkijoiden silmin

Jo yhdettätoista kertaa järjestetyssä Porin yliopistokeskuksen TiedeAreena -tapahtumassa kohtaavat sekä tutkijat, opiskelijat että muut aiheista kiinnostuneet. TiedeAreenassa käsiteltiin teemoja sosiaalisesta eheydestä pelillistämiseen. Yhtenä TiedeAreenan teemana oli sosiaalinen media, josta keskusteltiin työryhmässä nimeltä Some – Nykypäivän diginuotio.

Sosiaalisen median eli some:n tutkiminen on lisääntynyt huimasti, ja aihe kiinnostaa tutkijoita eri tieteenaloilta. 

-Tässä työryhmässä some-ilmiötä käsitellään laajasti, kertovat työryhmän vetäjät Heli Aramo-Immonen sekä Jari Jussila.

Työryhmän esitysten antaman kuvan mukaan sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää muun muassa markkinoinnissa, viestinnässä, yhteisöllisyyden luonnissa, vaikuttamisessa, liiketoiminnan uudistamisessa, imagon luonnissa ja tiedon keräämisessä. Näin ollen tutkimuskohteetkin ovat moninaisia. Somen hyödyntäminen on yhä suositumpaa, sillä sitä pidetään suhteellisen yksinkertaisena ja ilmaisena kanavana.

Tutkimusaiheena Instagram ja partioleiri

Maisterivaiheen opiskelija Tytti Wallenius puhui työryhmässä digitaalisen kulttuurin pro gradu –tutkielmastaan. Hän tutkii Instagramin hyödyntämistä Roihu –suurpartioleirin yhteydessä ja kysyy, miten sosiaalista mediaa, erityisesti Instagramia, voidaan hyödyntää partioleirin markkinoinnissa ja viestinnässä.

Wallenius harrastaa itsekin partiota, ja toimi Roihu-leirin some-tiimissä. Aineiston Wallenius keräsi leirin Instagram-kuvista sekä leirin aikana tehdystä kyselystä.

-Käsittelen tutkielmassani kolmea eri näkökulmaa, jotka ovat ennen, jälkeen ja leirin aikana. Leirin osalta some-markkinointi aloitettiinkin jo melkein vuosi ennen leirin alkamista, sanoo Wallenius.

Someilu on taitolaji

Somen hyödyntäminen markkinoinnissa ja viestinnässä voi kuulostaa monien mielestä yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole. Walleniuksen tutkielman mukaan olennaista on huomioida, kenelle kuva, twiitti, kirjoitus tai kommentti on tarkoitettu. Somekanava tulee siis valita kohderyhmän mukaan.

-Oikea-aikaisuus ja kohderyhmän huomioiminen ovat tärkeitä asioita. Somen tekeminen on näennäisesti helppoa, mutta todellisuudessa se vaatii suunnitelmallisuutta ja kovaa työtä, Wallenius korostaa.

Walleniuksen tutkielmassa korostuu sosiaalisen median hyödyntäminen innostamisen, tunnelman nostatuksen ja yhteisöllisyyden luonnin näkökulmasta. Esimerkiksi kilpailujen ja oman hashtagin #mäoonliekeissä avulla some-tiimiläiset pyrkivät sitouttamaan leiriläisiä seuraamaan Roihun Instagram-tiliä.

Tutkielman tietoa koordinoidusta ja onnistuneesta some-viestinnästä ja – markkinoinnista voi soveltaa myös muihin yhteyksiin. Ilman alan osaajia toiminta voi olla haparoivaa, mikä näkyy vaikuttavuudessa. Some-ammattilaisten tietotaitoa kannattaisi siis hyödyntää, ja jatkuvan postailun sijaan myös analysoida, mikä toimii, mille kohderyhmälle ja miksi.


28.09.2016

Noora Elonen

Noora Elonen

UCPorilainen

28.09.2016

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Terveydenhoitaja kuuntelee rivien välejä

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) Porin toimipisteen terveydenhoitaja Eija Tarri on työurallaan hoitanut kaikenikäisiä porilaisia. Kokemusta on kertynyt laaja-alaisesti, kotisairaanhoidosta äitiysneuvolaan. Opiskelijoiden terveydenhoitajana hän on toiminut lähes yliopistokeskuksen perustamisen alusta saakka, vuodesta 2003.

- Työ opiskelijoiden kanssa on minulle mieluista. Tapaan päivittäin erilaisia ihmisiä, mikä on aina mukavaa.

Yksin ei kannata jäädä

Opiskelijaterveydenhuollossa ei ehkä tule esille elämän koko kirjo, mutta paljon kuitenkin. Tarri pyrkii kuuntelemaan luokseen saapuvia opiskelijoita herkällä korvalla.

- Ihmisen kohtaamisessa tärkeää on kokonaisvaltaisuus. Haluan todella kuunnella, mitä opiskelijat kertovat – myös sen, mitä he eivät välttämättä suoraan sano. Rivien välit ovat tärkeitä.

Tarrin mukaan opiskelijoiden jaksamiseen ja henkiseen hyvinvointiin liittyvien ongelmien lisääntyminen näkyy vastaanottokäynneillä. Vaatimustaso ja monelta suunnalta tulevat paineet ovat elämässä lisääntyneet. Siksi Tarri kannustaa opiskelijoita ottamaan yhteyttä heti, jos vähänkään tuntuu, ettei jaksa yksin.

- Haluan, että ainakin meillä Porissa kynnys soittaa tai tulla käymään on mahdollisimman pieni. Yksin ei kannata jäädä, sillä apua on saatavilla, Tarri rohkaisee.

Omasta jaksamisestaan Tarri pitää huolta perinteisin keinoin, kuten terveydenhoitoalan ammattilaiselle kuuluukin. Perhe ja ystävät auttavat irrottautumaan työasioista.

- Saan voimaa seurakunnasta, luonnosta ja liikunnasta. Lisäksi pyrin aina näkemään asioiden valoisat puolet, niin työssä kuin työn ulkopuolella, Tarri kertoo.

Erilainen, mutta tiivis yhteistyö

Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden terveydenhuolto on järjestetty hieman toisin kuin muilla yliopistokeskus- tai yliopistopaikkakunnilla. YTHS ostaa palvelut Porin kaupungilta, jonka työntekijä Tarri on.

- Systeemi toimii hyvin. Meillä on toimivat suhteet sekä Porin perusturvaan että muutamaan yksityiseen palveluntuottajaan. YTHS:llä ei ole Porissa omia lääkäreitä, joten kaikki lääkäripalvelut on meillä järjestetty ostopalveluna. Mikäli opiskelija tarvitsee erikoislääkärin palveluita, hänelle kirjoitetaan täällä lähete, Tarri selventää.

Hän kehuu Porin yliopistokeskuksen pientä ja tiivistä yhteisöä, jossa yhteistyö toimii. Yliopistojen yksiköt ovat tuttuja, eikä organisaatioiden kankeus tule kommunikaation väliin.

- Vastaanotolla tehtävän työn lisäksi olen mukana esimerkiksi yliopistokeskuksen hyvinvointityöryhmässä. Marraskuussa järjestetään jälleen koko yliopistokeskuksen yhteinen hyvinvointipäivä, joka on suunnattu sekä opiskelijoille että henkilökunnalle, Tarri vinkkaa.

Tarrin vastaanottohuone on nykyään yliopistokeskuksen vieressä hammashoitolan tiloissa. Ensimmäiset kolme vuotta hän työskenteli yliopistokeskuksen aulassa.

- Vastaanoton sijainti oli silloin ehkä vielä parempi kuin nyt, mutta huoneessani ei ollut esimerkiksi edes käsienpesuallasta. Kaikki vettä vaativat hommat täytyi tehdä vieressä vessassa, Tarri muistelee.

Moni muukin asia on työuran aikana muuttunut parempaan suuntaan. Tarri kehuu esimerkiksi YTHS:n tarjoamia sähköisiä palveluja ja verkossa tehtäviä terveyskyselyjä.

- Silti mikään nettipalvelu ei korvaa ihmisen kohtaamista.

28.09.2016

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Opiskelijaelämää

28.09.2016

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Myös kansainvälinen opiskelijakaupunki

Porin yliopistokeskukseen saapui elokuun lopussa 19 vaihto-opiskelijaa kolmesta eri maasta, kahdeksasta eri yliopistosta. He viipyvät kaupungissa joulukuuhun saakka.

– Suurin osa yliopistokeskukseen saapuvista ulkomaalaisista on yhden lukukauden verran viipyviä opiskelijoita, vaikka muutamia kokovuotisiakin täällä on ollut. Suurin osa saapuu näin syksyisin, sillä syyspainotteisuus sopii parhaiten erityisesti saksalaisten yliopistojen akateemiseen kalenteriin, yliopistokeskuksen kansainvälistä vaihto-ohjelmaa koordinoiva Kimmo Ahonen kertoo.

Ensimmäiset vaihto-opiskelijat tulivat Poriin syksyllä 2013, joten nyt käynnistyy vaihto-ohjelman neljäs vuosi. Saapuvien opiskelijoiden määrä vaihtelee vuosittain vain vähän.

– Yleensä opiskelijoita on ollut siinä parinkymmenen molemmin puolin. Tuollainen määrä on oikein sopiva, sillä kaikille pystytään tarjoamaan asunnot, ja opiskelijat pääsevät helposti myös haluamilleen kursseille. Yliopistokeskuksen kv-tutoreilla on tärkeä rooli vaihto-opiskelijoiden kotouttamisessa, Ahonen sanoo.

Suomalainen yliopistokeskus yllätti

Useamman yliopiston saman katon alle kokoava yliopistokeskus on ulkomaalaisille opiskelijoille uusi asia. Heidän kotimaissaan, Liettuassa, Ranskassa ja Saksassa vastaavanlaisia ei ole.

– On tosi hienoa, että täällä voi helposti yhdistää opintoihinsa useamman eri yliopiston tarjoamia kursseja, liettualainen Liepa Mazulyte sanoo.

Häntä säestävät saksalainen Natalie Koscielny ja ranskalainen Romain Frayssinet. Kolmikon syksyn kurssit ovat yhdistelmä muun muassa Tampereen teknillisen yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun valikoimista.

– Kansainvälistä markkinointia ja kauppaa, viestintää, johtamista… Mazulyte luettelee.

Vaihto-opiskelijoiden opetus annetaan englanniksi, mutta tarkoitus on opiskella kansalaisopiston kurssilla myös hieman suomen kieltä.

Mazulyte opiskelee Liettuan pääkaupungissa Vilnassa, Gediminasin teknillisessä yliopistossa. Insinööriopiskelija Frayssinet saapui Suomeen Lyonsista, Mines Saint-Etiennen yliopistosta, joka on niin ikään teknillinen yliopisto. Koscielnyn puolestaan tulee Münchenin läheltä olevasta Passaun yliopistosta, jossa hän opiskelee viestintätieteitä.

Avoinna uusille kokemuksille

Kukaan kolmikosta ei ole aikaisemmin käynyt Suomessa. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, kaikki kertovat lähteneensä puolen vuoden vaihtojaksolle avoimin mielin, ilman erityisiä odotuksia tai toiveita.

Natalie Koscielnyn ajatuksissa on opiskelun lisäksi matkustelua Suomessa.

– Haluaisin ehtiä matkustaa etenkin pohjoiseen. Odotan talven tuloa.

Etelä-Ranskasta kotoisin oleva Romain Frayssinet yllättyi saapuessaan Suomen kylmästä säästä, vaikka elokuussa suomalaisten mielestä lämmintä olikin. Frayssinetiin tekivät vaikutuksen matkalla nähdyt laajat metsäalueet ja kaupungin puistot.

Liepa Mazulyte uskoo saavansa Porissa laadukasta opetusta.

– Harkitsin vaihtoon lähtemistä myös johonkin Etelä-Euroopan maahan, koska siellä on kaunista ja lämmintä. Valitsin kuitenkin Suomen, sillä olen kuullut, että täällä on hyviä yliopistoja ja hyvä koulutus.

Haastatteluhetkellä vaihto-opiskelijat olivat olleet Suomessa vasta pari kolme päivää. Siksi vaikutelmia uudesta kaupungista ja yliopistokeskuksesta ei ollut vielä kovinkaan paljon ehtinyt syntyä.

– Täällä vaikuttaa olevan hyvä ilmapiiri, opiskelijakolmikko toteaa.

 

28.09.2016

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Loppusuoralla

28.09.2016

Noora Elonen

Noora Elonen

Maisemantutkimusta vedenpinnan alla

Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmasta vuonna 2015 valmistunut Mika Tolvanen on tehnyt kiinnostavan avauksen pro gradu –tutkielmassaan ”Vedenpinnan alainen maisema. Fenomenologinen sukellus Itämeressä”. Maanpäällisen maiseman sijasta hän lähti tarkastelemaan maisemaa vedenpinnan alla.

Maisemantutkimusta opiskellut Tolvanen tutki ansiokkaassa pro gradu -tutkielmassaan vedenpinnan alaista maisemaa, erityisesti Itämerta. Maisemantutkimus veti häntä puoleensa heti opintojen alkaessa, vaikka muitakin kiinnostavia pääaineita olisi löytynyt. Vedenpinnan alainen maisema puolestaan kiehtoi oman harrastuksen kautta.

- Olen itse harrastanut laitesukeltamista ja toiminut myös sukelluskouluttajana, kertoo Tolvanen.

Tolvanen teki myös kandidaatin tutkielmansa samasta teemasta, ja aihe sai hyvän vastaanoton. Tästä intoutuneena hän päätti jatkaa pro gradu –tutkielmansa teon samasta aiheesta syventyen siihen tarkemmin. Vedenpinnan alainen maisema ei ole läheskään läpikoluttu, vaan tutkimusavauksena suhteellisen tuore. Tutkittavaa aiheen tiimoilta siis riittää.

Fenomenologinen sukellus

Miten tutkia vedenpinnan alaista maisemaa? Tolvanen lähestyi aihetta fenomenologisella otteella. Hän haastatteli viittä urheilusukeltajaa Porin ja Turun alueelta, ja pyrki näin pääsemään käsiksi siihen, mitä vedenpinnan alla koetaan, nähdään, tunnetaan, haistetaan ja maistetaan. Tolvanen otti huomioon myös sukeltajien sisätuntemusaisteja, kuten nälkää tai kolotusta kuvaavat tuntemukset.

- Mielestäni haastattelut olivat paras keino lähestyä ihmisen tuntemuksia ja kehollisuutta, sanoo Tolvanen.

”Fenomenologisen sukelluksen” hän määrittelee ilmiöiden tutkimiseksi, jossa lähestymistapa muuttuu aina tutkijan ja tutkimuskohteen mukaan. Se sopi hyvin juuri tähän tutkimukseen. 

Uutta perspektiiviä maiseman tarkasteluun

Kokemattomia sukeltajia tietenkin kiinnostaa, miten vedenpinnan alainen maisema eroaa maanpäällisestä maisemasta. Tolvanen kertoo, että vedenalaista maisemaa kuvataan termein hiljaisuus, rauhallisuus ja staattisuus. Hektiseen kaupunkimiljööseen verrattuna vedenpinnan alainen maisema on pysyvämpi ja muuttumattomampi.

Usein ei tulla ajatelleeksi, että vedenpinnan alla asioita ja esineitä voidaan tarkastella helposti useammasta eri perspektiivistä kuin maan päällä. Sukeltaja pääsee näppärästi liikkumaan sekä esineiden sivuille että yläpuolelle tai hän voi katsoa esineitä ylösalaisin.

- Vedenpinnan alla maisema on tietenkin eri tavoin neliulotteinen, sillä pienellä vaivalla pääsee liikkumaan esimerkiksi hylyn päälle, kuvailee Tolvanen.

Sukeltajat kuvaavat näköaistin painottuvan vedenpinnan alla. Puhutaan siitä, mitä ollaan nähty ja kuinka mennään katsomaan esimerkiksi vanhoja hylkyjä. Lisäksi tutkielmassa herättivät kiinnostusta vedenpinnan alaiset paikannimet. Tämä ei ollut Tolvasen erityinen tutkimuskysymys, mutta tutkielma herätti pohtimaan paikannimien muodostumista ja määrää vedenpinnan alla.

Tolvasen tutkielma antaa kiinnostavan ja uudenlaisen kuvan maisemantutkimuksesta. Tutkielma herättää kiinnostusta, vaikka ei olisi omakohtaista sukelluskokemusta. Laitesukelluskurssin käymistä Tolvanen silti suosittelee ihan kaikille.

28.09.2016

Noora Elonen

Noora Elonen

Alumnikolumni

28.09.2016

Harri Peltoniemi

Hilla Aurén

Laadulla on tekijänsä

Isäni oli pienyrittäjä ja rakennusurakoitsija. Itsekin olin usein mukana rakennustyömailla jopa niin paljon, että tänä päivänä puhuttaisiin lapsityövoiman käytöstä. Monilla kavereillanikin oli sama kurja kohtalo: yksi raatoi sokerijuurikasmaalla ja heinäpellolla, toinen isänsä peltisepänliikkeessä ja kolmas siivosi perheyrityksen linja-autoja tai oli mukana minkinrehuautossa apumiehenä.

Rakennuskohteissa työtehtäväni vaihtelivat. Maanantaiaamuna saattoi tehtävänäni olla lähteä polkupyörällä herättelemään töihin paria työmiestä, joiden yhden vapaapäivän viikonloppu oli mennyt vähän pitkäksi. Betoniraudoituksen surrilangan sitominen erityisellä koukulla oli kivaa puuhaa. Tästä taidosta oli hyötyä myöhemmin oman pihasaunan remontoinnissa.

Monet tehtävistäni liittyivät laadunvarmistukseen. Piti tarkistaa, että kulmat ovat oikein jiirissä. Vatupassin, vesiletkun, linjalangan, suorakulman ja t-kulman käyttö tulivat tutuiksi. Yksi vastuistani oli huolehtia työkaluista ja laskea ne iltaisin. Pakkotyön ankeutta helpotti se, että sai kuulla rakennustyömiesten ja –naisten mielenkiintoisia  juttuja. Jo silloin ihmettelin, että mistä näitä tarinoita oikein riittää. Osa jutuista oli hyvinkin ronskeja, mikä oli monien tabujen raamattuvyöhykkeellä kasvavalle pikkupojalle pelkästään hyvä asia.

Isäni rakennustyömailla oli käytössä lean-pohjainen laadunvarmistus- ja toiminnanohjausjärjestelmä. ”Hyvää yritetähän, mutta priimaa pukkaa tulemahan” oli Etelä-Pohjanmaalta lainattu laatujärjestelmän perusperiaate, jota miehet toistivat kyllästymiseen asti.  Henkilöstön hyvinvoinnista pidettiin hyvä huoli. Termospullokahvit ja eväät syötiin porukalla. Samalla parannettiin maailmaa ja kiusattiin meitä pikkupoikia tyttöjutuilla. Välillä joku työkavereista sai hyvinkin tiukkaa parisuhde- ja perheneuvontaa.

Pomoa, eli isääni, haukuttiin, jos hän ei ollut paikalla. Asiaan kuului arvostella tätä orjapiiskuria ja valittaa siitä, että tämä ottaa liian tiukkoja urakoita. ”Medbestämmanderätt” toimi siten, että työmiesten edustajat saivat luvan tulla meille kotiin laskemaan urakoita yhdessä isäni kanssa. Siinä ruokapöydän ympärillä käytiin tiukkaa keskustelua kustannuksista, aikatauluista ja palkoista. Isäni valttikorttina oli sanoa, että jätetään sitten tarjous antamatta. Hävitty tarjouskilpailu olisi merkinnyt työn ja elannon menetystä monelle. Tarjous jätettiin ja taas voitti paikallinen pienyrittäjä suuren ja mahtavan rakennusfirman.

Myöhemmissä opinnoissa, johtamiskoulutuksissa ja työelämässä olen monesti peilannut uusimpia johtamisteorioita, laadunhallintaoppeja ja toiminnanohjausjärjestelmiä lapsuus- ja nuoruusvuosieni työkokemuksiin. Silloin ei tiedetty leaneista mitään vaan käytännöt olivat itse kehitettyjä ja hyvinkin erilaisia eri työpaikoilla. Teorian ja käytännön yhdistäminen, akateemisen maailman ja työelämän yhteistyö sekä työelämään tähtäävät opinnot ovat nykyään onneksi tärkeä ja olennainen osa opiskelua. Teoreettista tietoa ja tutkimusta voidaan hyödyntää työelämässä paljon aikaisempaa enemmän eikä kaikkea tarvitse oppia kantapään kautta ja kehittää itse.  Porin yliopistokeskuksen yrittäjyysopinnot ovat yksi hyvä esimerkki siitä miten akateeminen maailma ja työelämä voivat rikastuttaa toinen toisiaan.

Harri Peltoniemi
Kirjoittaja on Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen johtaja ja Porin yliopistokeskuksen entinen johtaja

28.09.2016

Harri Peltoniemi

Hilla Aurén