11.02.2015


Verkkolehti UCPoriNews

Porin yliopistokeskuksen verkkolehti UCPoriNews uutisoi ja taustoittaa ajankohtaisia tapahtumia ja tuo yliopistokeskuksen tutkijat ja tutkimushankkeet lähemmäs lukijaa.

11.02.2015

Pääkirjoitus

15.04.2016

Tarmo Lipping

Mikko Viitapohja

Luovuus ja managerialistinen yliopisto

Luova toimintaympäristö, luovat tilat, luova talous, luova keskustelu, luova liiketoiminta… Kuka meistä ei haluaisi olla luova! Onko tutkimus ja opettaminen luovaa toimintaa? Onko se vain ns. arkiluovaa vai onko se luovuudeltaan verrattavissa vaikkapa taiteeseen? Entä mitä eroa on luovuudella ja innovatiivisuudella; onko innovatiivisuus vähemmän luovaa kuin taide? Vaatiiko luovuus vapautta ja missä määrin? Tappaako tuloksellisuus ja tuloksen mittaaminen luovuuden?

Luovuudentutkimus on osoittanut, että tuotteliaisuuden ja luovuuden välillä on selvä korrelaatio. Poikkeuksiakin toki on, mutta yleisesti ottaen erityisellä luovuudellaan historiaan jääneet henkilöt ovat olleet myös erittäin tuotteliaita. Tunnetusti epäonnistumisen pelko on luovuuden pahimpia vihollisia. Mitä pidempään odotan ja valmistelen sitä harvinaista huipputulostani, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se jää tulematta. Paras tapa kehittää luovuutta on jatkuva kokeileminen ja itsensä testaaminen, myös itsensä alttiiksi laittaminen kritiikille.  

Oivallus on luovan prosessin tärkeä, mutta lyhytkestoinen ja harva vaihe. Valtaosa ajasta ja työpanoksesta kuluu tekniikoiden hiomiseen. Luovuus alkaa siitä, kun työskentelytekniikka on sen verran hyvin hallussa, että se ei vaadi enää pienintäkään huomiota. Tällöin koko huomio keskittyy siihen, mitä tekniikan avulla voidaan luoda. Tieteenalakohtaisten tekniikoiden lisäksi tutkijan työssä oleellinen tekniikka on tieteellinen ilmaisu ja tieteellinen kirjoittaminen. Se ei hioudu, ellei kirjoita eikä julkaise. Kävin viime vuonna Barcelonan Picasso-museossa ja totesin yllätyksekseni, että Picasson varhaiset teokset olivat hyvin perinteisiä. Niistä löytyy useiden eri tyylien erittäin viimeisteltyjä ja loppuun hiottuja kokeiluja. Katsoin Picasson tunnetuimpia maalauksia aivan uudella tavalla, kun tiesin, että hän oli löytänyt oman erikoisen tyylinsä vasta muiden tyylien ja tekniikoiden omaksumisen jälkeen. 

Managerialismin ja tulosten mittaamisen puolustaminen ei ole tutkijoiden keskuudessa suosittua. Olen kuitenkin pyrkinyt katsomaan tieteellisten tulosten mittaamista sen tavoitteen - julkaisuaktiivisuuden kasvun - kautta ja näkemään sitä näin ollen luovan prosessin välttämättömänä osana. Monet hyvät tutkimusideat punnitaan vasta siinä vaiheessa, kun niitä aletaan muotoilla julkaisuksi ja altistetaan sitä kautta kritiikille. Mielestäni ongelmana ei ole hyvien ideoiden puuttuminen. Näen, että on liian vähän tutkijoita ja kehittäjiä, jotka uskovat omiin hyviin ideoihinsa niin, että ovat valmiina niiden toteutumisen eteen tekemään hartiavoimin pitkäjänteistä työtä.

On totta, että tieteellisen toiminnan arvioinnissa on paljon epäkohtia. Minuakin harmitti kovasti, kun saimme JUFO1-lehdestä neljältä asiantuntijalta yhteensä 16-sivuisen korjausehdotusten listan. Työn julkaiseminen vaatii varsinaisen tutkimustyön lisäksi puoli vuotta intensiivistä korjaustyötä ja arvioitsijoiden vakuuttamista. Samalla toinen työ hyväksyttiin JUFO1-konferenssiin yhden sivun tiivistelmän pohjalta. Jos odottaisin, että arviointi tapahtuisi oikeustajuni mukaisesti, olisi järkevämpää lopettaa julkaiseminen. Toisaalta, jos katson tätä luovan työn yhtenä osana, jatkan mielelläni ideoideni ja kokeilujeni muotoilemista käsikirjoituksiksi.

Tarmo Lipping
johtaja, Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitos

15.04.2016

Tarmo Lipping

Mikko Viitapohja
Annika Blomberg

Tuoretta tutkimusta

15.04.2016

Maria Ojanen

Jared Tarbell (palapeli), Maria Ojanen (A. Blomberg)

Eroon luovuuden pakosta

Annika Blombergin väitöstutkimus kritisoi vallitsevaa käsitystä siitä, että organisatorinen luovuus nähdään lähes ihmeellisenä ja välitöntä apua tarjoavana ratkaisuna tuottavuuden ongelmiin.

Blomberg kyseenalaistaa tutkimuksessaan esimerkiksi sen, että luovuus nähdään helposti objektiivisena, yksilöstä erilleen irrotettavissa olevana ominaisuutena.

– Päinvastoin luovuus rakentuu ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja sosiaalisissa verkostoissa, ja se voi ilmetä monella tavalla. Sitä ei myöskään voida pitää ainoastaan yksilön myötäsyntyisenä ominaisuutena.

Ennen tutkijan uraa Blomberg työskenteli organisaatiossa, jossa luovan alan työntekijöille tarjottiin toimintaedellytyksiä vaikkapa verkostoitumiseen ja oman yrityksen perustamiseen. Tätä taustaa vasten hän kiinnostui luovuudesta johtamisen ja organisoinnin kontekstissa.

– Halusin yhdistää humanistisen ja kaupallisen koulutustaustani, minkä takia aloin suunnitella luovuuteen ja organisaatiojohtamiseen liittyvää tutkimusta. Kirjallisuutta lukiessani huomasin, että niissä esitetty näkemys luovuudesta ei vastannut sitä, mitä olin työssä tottunut näkemään.

Luovuus ei ole yhtä kuin tuottavuus

Blomberg pyrki tutkimuksessaan sekä kritisoimaan organisaatiokirjallisuuden luovuusnäkemysten epäkohtia että tuomaan esille vaihtoehtoisia tapoja luovuuden tarkastelemiseksi.

– Väitöskirjani viidestä artikkelista kolme on teoreettisempia ja kaksi edustaa kokemuksellisempaa tutkimusotetta. Näissä kahdessa tuon esiin sen, että luovuutta voisi tarkastella esimerkiksi kehollisen vuorovaikutuksen tasolla ja subjektiivisesta näkökulmasta.

Tutkimus pyrkii kumoamaan myös ajatuksen taloudellisen tuottavuuden ja luovuuden suhteesta: siitä, että luovuutta voi mitata samoilla mittareilla kuin tuottavuutta.

– Usein ajatellaan, että kun työntekijä tuottaa jotakin konkreettista ja näkyvää, hänen toimintatapansa ovat luovia. Näin ei silti välttämättä ole, eikä luovuuden aikaansaama lisäarvo aina ole mittarein mitattavissa, Blomberg muistuttaa.

Hän havaitsi, että organisaatiokirjallisuudessa luovuus nähdään poikkeuksetta positiivisena asiana, joka on avain hyviin tuloksiin.

– Haluan tuoda tutkimuksella ilmi sen, että luovuudella on myös neutraalit tai haitallisetkin puolensa. Sitä ei kannata nähdä pelkästään jokaiseen tilanteeseen sopivana ratkaisuna, jolla on helppo tehostaa yrityksen toimintaa.

Kohti monipuolisempaa näkemystä

Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikössä projektitutkijana työskentelevä Blomberg toivoo, että tutkimuksen myötä luovuudesta alettaisiin käydä moninäkökulmaisempaa keskustelua.

– Kun aloitin tutkimuksen teon vuonna 2009, tämän kaltaista tutkimusta ei ainakaan Suomessa juuri tehty. Nyt tuntuu, että kriittisesti luovuuteen suhtautuvaa väitöstasoista tutkimusta tehdään jo enemmän.

Blomberg uskoo tutkimuksesta olevan hyötyä yritys- ja organisaatiokulttuurin kehittämisessä. Luovuuden vaatimus ei saisi olla pakollista, vaan se tulisi nähdä yhtenä mahdollisena välineenä muiden joukossa.

– Luovuus syntyy vuorovaikutuksessa, sosiaalisessa kanssakäymisessä sekä organisaation arkipäivän käytänteissä, jotka voivat joko sallia luovuutta tai jopa estää sen. Toisaalta kaikkien yksilöiden tai organisaatioiden ei tarvitse olla luovia. Tämän ymmärtäminen vapauttaa resursseja muunlaiseen toimintaan, Blomberg sanoo.

 

15.04.2016

Maria Ojanen

Jared Tarbell (palapeli), Maria Ojanen (A. Blomberg)

Aluetta kehittämässä

15.04.2016

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Asiantuntevasti asiantuntijatyöstä

Asiantuntijatyön piirteitä ovat yleensä korkeakoulutus, aineettoman pääoman ja innovaatioiden hyödyntäminen ja erilaiset verkostot. Kaikkea tätä käsiteltiin Asiantuntijatyö nyt ja tulevaisuudessa -seminaarissa, jonka järjesti Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikön Asiantuntijatalouden kehittämisohjelma ASKO.

Yliopistokeskuksen johtaja Jari Multisilta korosti yhteistyön merkitystä. Multisillan mukaan asiantuntija ei tee työtään yksin, vaikka siltä voi tuntua.

– Erilaiset digitaaliset ratkaisut ovat helpottaneet kansainvälistä yhteistyötä ja yli rajojen tapahtuvaa kanssakäymistä. Tästä huolimatta kasvokkaiset tapaamiset ovat edelleen tärkeitä, hän sanoi.

Multisilta muistutti myös tieteidenvälisistä kohtaamisista, joihin esimerkiksi Porin yliopistokeskuksen monialaisuus tarjoaa erittäin hyvät mahdollisuudet.

Pehmeät vetovoimatekijät nousussa tulevaisuudessa

Satakunnan alueella toimii useita asiantuntijayrityksiä, jotka tarjoavat palveluja laajalle joukolle ihmisiä. ASKO-hankkeen parissa työskentelevät Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijat Kati Suomi ja Terhi Tevameri esittelivät seminaarissa satakuntalaisilla asiantuntijaorganisaatioilla teetetyn kyselyn tuloksia.

Kyselyyn vastanneet kokivat, että asiantuntijuutta kuvaavat vahva tehtäväorientaatio ja sisäinen motivaatio työn tekemiseen.

– Nyt toteutetun kyselyn tarkoitus oli kartoittaa tämänhetkistä tilannetta sekä organisaatioiden suhtautumista asiantuntijatyöhön. Kyselyn pohjalta tehdään myöhemmin jatkotutkimusta ASKO-hankkeen piirissä, Suomi ja Tevameri kertoivat.

Kyselyyn vastanneet yritykset Porin ja Rauman kauppakamarien alueelta näkivät tulevaisuuden haasteena sen, että eri alojen asiantuntijoita koulutetaan alueelle riittävästi. Selvästi enemmän toivottiin myös yhteistyötä yliopistokeskuksen kanssa.

Juuri korkeakoulupaikkakunnan vetovoima on yksi tekijoistä, jotka saavat työntekijän muuttamaan alueelle. Tästä kertoi Porin kaupungin kehittämispäällikkö Timo Aro.

– Nykyään hyvin suuri syy muuttaa jollekin paikkakunnalle työn perässä ovat kuitenkin pehmeät vetovoimatekijät, kuten esimerkiksi alueen tapahtumat, ihmiset ja luonto. Tämä osa-alue nousee koko ajan tärkeämmäksi muiden vetävien tekijöiden ohella, Aro totesi.

Siksi kaupunkialueiden on tärkeää kehittää vetovoimaansa paitsi työpaikkoja lisäämällä myös huomioimalla vaikkapa kulkuyhteyksien ja kulttuuritapahtumien merkitys asukkaille ja muuttajille.

Hyvä asiantuntija osaa markkinoida itseään

Seminaarin paneelikeskusteluun osallistuivat Timo Aron lisäksi mainostoimisto Staart Oy:n toimitusjohtaja Juha Laitinen, maisteriopiskelija Aki Ruotsala, konsultaatioyritys Happy Company Oy:n toimitusjohtaja Saara Tarumo ja Satakuntaliiton aluekehitysjohtaja Saku Vähäsantanen. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että paljon puhuttu verkostoituminen on yksi esimerkki hyvästä asiantuntijaosaamisesta.

–On osattava myös hyödyntää omaa osaamistaan. Meillä Satakunnassa hankaluutena voi olla se, että ei oikein osata tai uskalleta sanoa olevansa asiantuntijoita, Aro totesi.

Asiantuntijatyöhön liittyykin tiiviisti oman osaamisen tunnistaminen ja sen onnistunut markkinointi myös ulospäin. Tärkeää on myös osata erottautua jollakin erikoisosaamisalueella, totesivat panelistit.

15.04.2016

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Toimivia kontakteja

15.04.2016

Heli Leppäniemi

Miikka Kiminki

Yritysjohtajat yhdessä kohti muutosta

Satakuntalaiset yritysjohtajat sparraavat toisiaan muutoksen johtamisessa osana BuzzBusiness-toimintaa. Turun yliopiston kauppakorkeakoulun, Satakunnan ammattikorkeakoulun ja Prizztech Oy:n innostava BuzzBusiness-yhteistyö tuo tutkimuksen ja käytännön liiketoiminnan kehittämistyön lähemmäs toisiaan. 

Käynnissä on Tekesin rahoittama uudenlainen liiketoiminnan kehittämis- ja tutkimushanke nimeltään Learning Camp – muutosjohtamisesta menestystä thinktank-vuorovaikutuksen keinoin (THINKTANK). Projekti kokoaa muutosjohtamisen parissa työskenteleviä ammattilaisia oppimaan ja kehittymään yhdessä. 

Prizztechin kehittäjäparivaljakko Minna Nore ja Marika Lähde ovat silminnähden innostuneita asiastaan. Niin ovat myös viiden mukana olevan yrityksen johtajat. Keskenään erikokoiset, eri toimialoja edustavat yritykset ovat kaikki kasvun vauhdissa ja kiinnostuneita muutosjohtamisesta.

-Yrityksen elinkaareen liittyvät muutokset tuovat mukanaan monimutkaisia haasteita. Niihin on vaikeaa tuoda valmiita ratkaisumalleja ulkoapäin, valaisee Minna.

-BuzzBusiness on siirtymä perinteisestä konsultoinnista vuorovaikutteiseen yhdessä oppimiseen, lisää Marika.

Aikaa kehittämiselle

Alku- ja välihaastatteluiden lisäksi muutosjohtajat kiskaistaan kolme kertaa pariksi päiväksi irti arjesta ja viedään erilaiseen ympäristöön työstämään muutosta yhdessä. Tavallisesta koulutuksesta eroavat toimintatavat ja vapaamuotoinen yhdessäolo ovat virittäneet johtajista toistensa sparraajia. Ilolta, tiimihengeltä ja inspiraatioilta ei ole voinut välttyä.

-Kahden leirin jälkeen porukkaan on muodostunut käsin kosketeltava yhteisöllisyys. Johtajat perehtyvät tosissaan toistensa liiketoimintaan ja kannustavat toisiaan. Toisia auttaessa syntyy myös oivalluksia omasta liiketoiminnasta, kertovat Minna ja Marika.

-Yksi johtajista totesi välillä miettivänsä, kannattaako leirille taas lähteä. Hän kertoi kuitenkin saaneensa joka kerta jonkun suuren oivalluksen, joka on auttanut yritystä eteenpäin, iloitsevat BuzzBusineksen tekijät.

Tutkimusta vertaisoppimisesta

Tutkijat ovat mukana kehittämistyössä koko ajan. Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikön Ulla Hytti, Tanja Lepistö ja Lenita Nieminen sekä Sirpa Nokkonen ja Mari Suvanto Satakunnan ammattikorkeakoulusta analysoivat kaikki Learning Campit. Tutkimusjulkaisuja ja kehittämistyökaluja vertaisoppimisesta ja yhteiskehittämisestä on siis luvassa.

Tutkijat ovat pohtineet paljon sitä, miten ihmiset saadaan paneutumaan asiaan syvästi ja intensiivisesti. On tärkeää viedä johtajat pois bisnesympäristöstä ja antaa heille ajatusaikaa kollegoiden kanssa. Aidon läsnäolon tärkeyttä ei voi väheksyä. Learning Campeilla työtä onkin tehty muun muassa Yyterin hiekalla ja iltanuotion äärellä.

Kaavojen rikkominen on olennainen osa työskentelyä ja osallistujat pakotetaan sietämään pientä epävarmuutta. Leirin ohjelmaa ei esimerkiksi kerrota etukäteen ja toimintatavat muuttuvat joka kerta. Näin pyritään luomaan osallistujille syviä oivalluksia omasta toiminnasta sekä pysyviä muistijälkiä, jotta oivallukset todella ankkuroituvat omaan toimintaan.

 

 

15.04.2016

Heli Leppäniemi

Miikka Kiminki

Terveisiä maailmalta

15.04.2016

Heli Leppäniemi

Heli Leppäniemi

Opetuksen digimyytit

Jos opettaja joutuu käyttämään opetuskerrasta kymmenen minuuttia tekniikan kanssa tahimiseen, on peli menetetty.

E-oppimisen pitkän linjan edelläkävijä, Tampereen yliopiston tutkimusjohtaja Jarmo Viteli, puhui oppimisen tulevaisuudesta ja tulevaisuuden opettajista kansainväliselle kuulijakunnalle. Porin yliopistokeskuksen ja Satakunnan ammattikorkeakoulun yhteinen Future Learning -viikko keräsi maaliskuiseen Poriin tutkijoita ja opetusalan henkilöstöä 20 maasta pääosin Euroopasta. 
 
-Meillä on useampi myytti koskien opetusta ja teknologiaa. Ensimmäinen on se, että digitaalinen teknologia automaattisesti säästää rahaa opetuksessa. Näin ei ole, vaan säästöjen syntyminen riippuu siitä, miten paljon rahaa digitaalisen kurssin luomiseen käytät, toteaa Viteli.

Toinen myytti koskee opettajien negatiivista asennetta teknologian hyödyntämiseen. Todellisuudessa noin 80 prosenttia suomalaisista opettajista ilmaisi tutkimuksessa haluavansa hyödyntää teknologiaa enemmän.

-Ongelmat ovatkin muualla, kuten kiireessä ja käytettävän teknologian luotettavuudessa. Opettajilla ei ole tarpeeksi aikaa rakentaa laadukkaita online-oppimisympäristöjä. 60 prosenttia opettajista kokee stressiä uuden teknologian käytöstä, koska he näkevät mahdollisuudet, mutta aika ja taidot eivät riitä, sanoo Viteli.

Viteli toteaa, että opettajan tulee ensin asettaa haluamansa opetustavoitteet ja sen jälkeen valita niihin sopivat keinot. Välillä tämä tarkoittaa teknologiaa ja välillä jotain muuta.

Oppimisen analyysi varmistaa kokonaisvaltaisen oppimisen

Viteli ennustaa, että lähivuosina oppimiseen liittyvää tietoa yhä enenevissä määrin kerätään, mitataan, analysoidaan ja raportoidaan. Oppimisen analyysityökalujen avulla pyritään ymmärtämään ja optimoimaan oppimista ja oppimisympäristöjä.

-Jos opiskelet tietämättä miksi ja mitä opiskelet, edetessäsi sinulla on pieniä aukkoja tietämyksessäsi. Jossain vaiheessa aukot estävät etenemisen. Oppimisen analysointityökalu varmistaa, että kaikilla oppilailla on tarvittavat tiedot, jotta he voivat jatkaa seuraavalle tasolle, Viteli kertoo.

Verkkokurssin kautta yliopistoon ja työelämään

Kaikille avoimet verkkokurssit eli MOOCit voivat olla tulevaisuuden väylä yliopistoihin ja työelämään.

-Helsingin yliopisto tarjoaa lukiolaisille mahdollisuutta suorittaa ohjelmoinnin MOOC-opintokokonaisuuden. Jos sen läpäisee, pääsee opiskelijaksi tietojenkäsittelytieteen laitokselle, kertoo Viteli.

Ilmainen kurssi hyödyttää molempia osapuolia. Opiskelija voi testata, haluaako opiskella juuri tätä ainetta. Toisaalta yliopisto saa motivoituneet hakijat. MOOCit luovat mahdollisuuksia myös rekrytointiin.

-Google esimerkiksi rekrytoi tietyn kurssiohjelman suorittaneista parhaat palvelukseensa, toteaa Viteli. 

-Vaikka opettaja ei ole vastuussa tulevaisuuden työelämätaidoista, toisaalta kaikki ovat vastuussa niistä. Digitaalista portfoliota voidaan rakentaa opintojen alusta lähtien, jolloin työnantajalle näytettäväksi muodostuu hyvä tarina opitusta, Viteli esittää.

15.04.2016

Heli Leppäniemi

Heli Leppäniemi

Kampuksella tapahtuu

15.04.2016

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Kulttuuriperintö elää ja muuttuu

Mitä tarkoittaa aineeton kulttuuriperintö? Mikä voisi olla satakuntalaista elävää kulttuuriperintöä? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin Elävä kulttuuriperintö Satakunnassa -seminaarissa Porin yliopistokeskuksella.

Suomi allekirjoitti Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta vuonna 2013. Museovirasto on aloittanut sopimuksen toimeenpanon ja kerää nyt ehdotuksia Suomen aineettoman kulttuuriperinnön wiki-pohjaiseen luetteloon.

– Järjestämme vuoden 2016 aikana maakuntakierroksen, jonka avulla kartoitamme eri alueiden elävää kulttuuriperintöä. Satakunnan seminaari on kierroksemme toinen, Museoviraston aineettoman kulttuuriperinnön koordinaattori Leena Marsio kertoi.

Tarkoitus on, että ehdotukset luetteloon tulevat yhteisöiltä ja yksityisiltä henkilöiltä, jotka ovat oman alueensa kulttuuriperinnön parhaita tuntijoita ja ylläpitäjiä. Wiki-alustalla verkossa oleva aineettoman kulttuuriperinnön luettelo mahdollistaa sen, että kuka tahansa voi lisätä listalle tärkeäksi katsomansa asian.

Ei pitsi sinänsä, vaan taito nyplätä pitsiä

Aineeton kulttuuriperintö on elävää ja arjessa läsnä olevaa perinnettä. Sen osa-alueita ovat muun muassa suullinen perinne, erilaiset juhlat ja rituaalit, sosiaaliset käytänteet sekä taito tehdä käsitöitä ja valmistaa ruokaa.

– Perinneruoka tai -käsityö sinänsä ei siis kuulu tälle listalle, vaan tieto ja osaaminen niiden valmistuksesta, Marsio kertoi.

Päivän aikana nähtiin erilaisia välähdyksiä Satakunnan alueen elävästä kulttuuriperinnöstä. Muun muassa raumalainen moderni pitsinnypläys, Lavia-Seuran ylläpitämät paikalliset perinteet ja juhlat, Satakunnassa kukoistava puuveneen rakennus ja alueen murteet pääsivät esille.

Seminaarin iltapäiväosiossa Marsio ja Satakunnan Museon maakuntatutkija Akuliina Aartolahti (kuvassa) vetivät työpajaa, jossa pohdittiin konkreettisesti asioita, joita elävän kulttuuriperinnön luetteloon voisi Satakunnasta koota. Ehdotuksien joukossa olivat ainakin nuuttipukkiperinne, purpuri-tanssit ja erilaisten alueellisten perinneruokien tekotaidot.

Kulttuuriperintö elämään tarinoiden avulla

Toisessa työpajassa pohdittiin puolestaan sitä, miten aineetonta kulttuuriperintöä voitaisiin parhaiten siirtää ja välittää tuleville sukupolville. Keskustelussa nousi esiin kertomusten merkitys. Tästä muistutti myös Satakuntaliiton maakuntajohtaja Pertti Rajala.

Hän sanoi uskovansa, että tulevaisuudessa tarinoiden kertomisen merkitys kasvaa entisestään.

– Porin Ässätkin mainostaa tienvarsilla, että joka kausi syntyy uusia tarinoita. Aineettoman kulttuuriperinnön esiintuomisessa tarinoiden ja kertomusten merkitys on tärkeä, Rajala muistutti.

Seminaarin puheenvuoroissa korostettiin myös sitä, että kulttuuriperintö ei ole jotakin muuttumatonta ja monumentalisoitua. Elävä kulttuuriperintö elää siksi, että se on muuntumiskykyistä.

– Paikalleen jämähtäneellä perinteellä on suuri riski unohtua ja jopa kuolla. Muutosta ja uudenlaisen perinteen syntymistä ei kannata nähdä pahana. Sen sijaan täytyy muistaa, että arjessa elävä ja ajan mukana muuttuva perinne on juuri se, joka elää vielä tulevaisuudessakin, Satakunnan museon johtaja Juhani Ruohonen muistutti päätesanoissaan.

Seminaarin järjestivät Museovirasto, Satakuntaliitto, Satakunnan Museo ja Taiteen edistämiskeskus.

Aineettoman kulttuuriperinnön wikiluettelo.

15.04.2016

Maria Ojanen

Maria Ojanen

UCPorilainen

15.04.2016

Noora Elonen

Petteri Tammisto

Simo on ylpeä UCPorilainen

Oulusta kotoisin oleva Simo Inkilä on monelle tuttu kasvo ravintola Sofiasta. Vuodesta 2004 lähtien ravintolapäällikkönä Sofiassa työskennellyt Simo kertoo, että hektisetkin päivät taittuvat mukavasti, kun on hyvä tiimi ja mukavat asiakkaat.

Vaikka ravintola Sofia sijaitsee yliopistokeskuksessa ja tulvii lounasaikaan opiskelijoista, ei Sofia ole pelkästään opiskelijaravintola. Ravintola kuuluu Fazeriin ja on avoin kaikille. Suurin osa asiakkaista on opiskelijoita sekä yliopistokeskuksesta että muista oppilaitoksista, mutta myös muita asiakkaita on paljon. Yritysasiakkaat, erilaiset tilaisuudet, perhejuhlat ja työyhteisöjen juhlat työllistävät Sofian henkilökuntaa. Simo kertookin, että Sofiassa järjestetään vähintään yksi iltatilaisuus viikoittain.

Simo on ilmeisen ylpeä ravintolasta ja tiimistään. Tilat ovat viihtyisät ja ammattilaiset hoitavat kiireisen lounasajankin sujuvasti. Tänään on hampurilaispäivä, joten linjaston sujuvuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Erilaiset teemapäivät meksikoteemasta mieliruokaviikkoon tuovat piristystä arkeen. Yksi mukava muutos on myös noin vuoden pyörinyt lauantailounas.

- Haluamme tarjota lämmintä kotiruokaa ihmisille myös lauantaisin, ja silloin käykin paljon myös perheitä ja senioreita, kertoo Simo.

UCPorin henki

Simo puhuu kuuluisasta UCPorin hengestä; mitä se on? Ravintola Sofia on ollut jo pitkään mukana vappuna järjestettävässä silliksessä eli Raatihuoneenpuiston silliaamiaisessa. Sillis on osa opiskelijoiden vappuperinnettä, ja Simo on mielellään mukana tässä perinteessä.

- Se on yhdessä tekemistä opiskelijoiden kanssa. Se on sitä UCPorin henkeä, sanoo Simo.

Myös Sofiassa on oma henkensä, Sofian henki. Sen voi aistia ystävällisestä tunnelmasta, kun astuu ovista sisään. Simo pitää tärkeänä sitä, että esimerkiksi pidempää tulleille yritysasiakkaille näytetään, että myös Porissa on osaamista ja asiakkaista pidetään huolta. Simo kuvaileekin, että erityisen hienoa työssä ovat onnistumiset tiimin kanssa.

Lepo ja leffat työn vastapainona

Simon vahvuuksia ovat myyntityö ja asiakastuntemus, ja nämä näkyvät päivittäisessä työssä. Asiakkaiden kanssa Simo toimii luontevasti, ja hänet näkeekin tämän tästä juttelemassa asiakkaiden kanssa kuulumisia.

Simo on ammatiltaan keittiöpäällikkö, ja hän tykkää laittaa myös vapaa-ajalla kotona ruokaa. Vapaa-aika kuluu lisäksi sählyn, biljardin ja leffojen parissa. Simo tunnustaa olevansa elokuvafriikki, ja kertoo, että Oscar-gaala tuli katsottua tänäkin vuonna. Viimeisimpinä elokuvina hän mainitsee katsoneensa Kummisetä-trilogian. Hektisen työn vastapainoksi Simo osaa siis myös rentoutua ja vain levätä.

Haastattelun lopuksi tiedustelin Simolta vielä sopivaa mainoslausetta Sofiasta. Pienen miettimisen jälkeen Simo vastaa:

- Arvoilla arjesta juhlaan.

 

15.04.2016

Noora Elonen

Petteri Tammisto

Opiskelijaelämää

15.04.2016

Heli Leppäniemi

Heli Leppäniemi

Syvyyttä opintoihin maailmalta

Opiskelijavaihto ja työharjoittelu ulkomailla avaavat uusia näkökulmia omiin opintoihin ja erilaisiin työskentelykulttuureihin. Maailmalta voi saada myös elinikäisiä ystäviä.

Johtamista ja organisointia Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikössä opiskeleva Sara Holmila on hankkinut kansainvälistä kokemusta jo kahdesti. Kestävän kehityksen kysymyksistä kiinnostunut kauppatieteilijä opiskeli viisi kuukautta Australian Melbournessa, Deakin yliopistossa.

-Erityisesti luennot Australian historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä olivat kiehtovia. Pystyin peilaamaan maan kulttuuria eri tavoin, kun olin tutustunut Australian historiaan ja politiikkaan, kertoo Holmila.

Opetuksen hän kertoo olleen erittäin inspiroivaa. Opinnot antoivat varmuutta englannin kielellä kirjoittamiseen ja esiintymiseen. Australian kulttuurin lisäksi Holmila opiskeli muun muassa kansainvälisiä suhteita.

-Kannustan ottamaan opintoja myös hiukan omien ainerajojen yli. Kun teet sen ulkomailla, se antaa tuplasti uusia näkökulmia omiin opintoihin, Holmila toteaa.

Käytännön järjestelyt sujuivat molemmissa päissä ja apuraha kattoi lentokustannukset. Holmila antaa täydet pisteet vaihto-opiskelijoiden alkuorientaatiolle.
 
-Meille järjestettiin tutustumismatka surffileirin muodossa. Omasta mökistäni sain sydänystäviä, joiden vaikutus vaihtoajan onnistumiseen oli suuri. Myös kaupunki oli mieleinen. Melbourne vei sydämeni välittömästi. Kaupungissa tapahtuu koko ajan jotain kulttuurin saralla. Kävimme keikoilla, illallisilla ja kahviloissa, Holmila kertoo.

Yliopiston lukukauden päätyttyä Holmila lähti ystävänsä kanssa kahdeksi kuukaudeksi reissaamaan Australian pohjoisosiin.

-Luontokokemukset olivat huikeita. Pääsimme laitesukeltamaan koralleille värikkäiden kalojen ja delfiinien joukkoon, Holmila iloitsee.  

Suomi-kuvan stailausta Isossa Omenassa

Holmilan veri veti maailmalle toisenkin kerran opintojen aikana. Kolmen kuukauden työharjoittelu Suomen New Yorkin pääkonsulaatissa vei opiskelijan taas miljoonakaupungin sykkeeseen. Viestintäharjoittelu julkisuusdiplomatiatiimissä imaisi mukaan tekemisen kulttuuriin.

-Tulostavoitteet työhön annettiin heti ensimmäisenä päivänä. Pääsin välittömästi kokonaisvaltaisesti töihin käsiksi ja minuun luotettiin alusta asti todella paljon, Holmila kertoo.

Tiimin tavoite on suomalaisen kulttuurin, koulutuksen ja innovaatioiden medianäkyvyyden lisääminen. Harjoittelija kirjoitti ja toimitti artikkeleita verkkosivuille sekä uutiskirjeeseen ja päivitti sosiaalisen median kanavia. Hän myös kehitti sosiaalisen median johtamista Hootsuiten kaltaisilla työkaluilla.

-Lisäksi järjestimme verkostoitumistilaisuuksia ja delegaatioita sekä osallistuimme New Yorkin muotiviikoille. Esittelimme suomalaisia start up -yrityksiä sijoittajille ja kaupungin suurimmille mediataloille. Oli äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, miten Suomen maakuvatyötä tehdään ulkomailla. Suurkaupungissa erottautuminen vaatii aktiivista läsnäoloa, valottaa Holmila.

Työkulttuuri konsulaatissa oli rento, vaikka töitä tehtiin paljon. Harjoittelu opettikin viestintätaitojen lisäksi paineensietokykyä. Holmila piti lämminhenkisestä ja harjoittelijat huomioivasta työilmapiiristä.

Entäs ne tulostavoitteet, päästiinkö niihin?

-Kyllä, sain harjoitteluaikanani muun muassa Twitter-seuraajien määrän lisääntymään tuhanteen, Holmila naurahtaa.

15.04.2016

Heli Leppäniemi

Heli Leppäniemi

Loppusuoralla

15.04.2016

Noora Elonen

Noora Elonen

Seksuaalinen väkivalta nuorten silmin

Miten sinä jatkaisit tarinaa, jossa kotibileiden aikana nuori tyttö ryntää yläkerran huoneesta alakertaan puolipukeissa ja itkien? Yhteiskunnassa vallitseva yleinen kulttuurinen puhetapa usein määrittää sen, miten eri asioista puhutaan ja mitä niistä yleisesti ajatellaan.

Liisa Remes
selvitti sosiologian pro gradu -tutkielmassaan, millaisia kulttuurisia käsityksiä nuorilla on seksuaalisesta väkivallasta. Remes on valmistunut viime keväänä yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopiston Porin yksiköstä. Pääaineena hän on opiskellut sosiologiaa, ja hän kertookin, että hänen tutkielmansa aihe on perinteinen sosiologinen aihe eli yhteiskunnallinen ongelma.

-Aihe syntyi jatkona kandidaatin tutkielmalleni. Näen seksuaalisen väkivallan myös yhteiskunnallisena ilmiönä, en vain yksilötason ongelmana, kertoo Remes.

Pro gradu –tutkielman teko oli pitkä prosessi, sillä hän kävi opiskelujen ohella myös välillä töissä. Kärsivällisyys ja pitkä graduprosessi palkittiin lopulta parhaalla mahdollisella arvosanalla. Remekselle on jo kertynyt paljon työkokemusta, minkä hän näkee positiivisena asiana opintojen kannalta. Työelämän kautta on helpompi sisäistää opiskeltavia asioita, ja opittua voi peilata samoin myös työelämään. 

Kiinnostavalla menetelmällä kiinnostavia tuloksia

Tutkimusaihe on arka, ja Remes kiinnittikin erityistä huomiota tutkimuksensa eettisyyteen. Tätä kautta aineistonkeruun paikaksi valikoitui rippikoulun isoskoulutus, sillä siellä nuoret voivat tarpeen tullen jatkaa keskustelua aiheesta turvallisessa ympäristössä.

Erityisen kiinnostavaa Remeksen tutkielmassa on aiheen lisäksi aineistonkeruumenetelmä. Hän keräsi aineistonsa eläytymismenetelmässä käytetyn kehyskertomuksen avulla. Kehyskertomuksiksi hän kehitteli kaksi erilaista tarinaa, bilekehyksen ja nettikehyksen, joiden pohjalta isoskoulutuksessa olevat nuoret jatkoivat tarinaa oman mielensä mukaan.

-Kehystarinoissa ei suoraan mainittu seksuaalista väkivaltaa eikä ohjeistettu nuoria kirjoittamaan siitä, mutta suuri osa nuorista kirjoitti kuitenkin seksuaaliseen väkivaltaan liittyvän tarinan, Remes kertoo. 

Remeksen tutkielman nimi on ”Opettavaisia tarinoita ja varoittavia esimerkkejä. Nuorten kulttuurisia käsityksiä seksuaalisesta väkivallasta.” Tulokset ovat mielenkiintoisia ja kertovat yhteiskuntamme jaetusta tiedosta ja kulttuurisista käsityksistä. Yleinen nuorten kirjoittama kertomus oli sellainen, jossa keskeistä oli seksuaalisen väkivallan tyttöuhrin toiminta. Tarinoiden opetukset ja varoitukset oli suunnattu pääasiassa tytöille.

Kyse on siitä, että nuoret kertovat tarinan, jonka tietävät. Tarina tulee jaetusta maailmasta: aikuisten puheesta, mediasta, netistä, ja niin edelleen. 

- Huomiota kiinnitetään liikaa siihen, miten uhri olisi voinut toimia toisin. Muissa rikoksissa, kuten ryöstössä, keskitytään enemmän itse rikoksen vääryyteen, Liisa huomauttaa. 

Oppiminen on itseisarvo

Yliopistotutkinto antaa mahdollisuudet moneen, ja asiantuntijuus kehittyy omien kiinnostusten kohteiden mukaan. Sosiologian opiskelua Remes ei kadu, vaan kertoo, että ymmärrys yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä on lisääntynyt opiskelujen aikana.

Remekselle opiskelujen loppuminen ei ollut niin suuri muutos elämässä, koska hän on ollut jo aikaisemmin työelämässä mukana ja tehnyt töitä muun muassa sosiaalialalla. Hän pitää yliopisto-opiskelua ja oppimista itseisarvona, vaikka tietenkin tutkintotodistuksen saaminen on myös tärkeää. Valmiina sosiologina hän pitää nyt mielen avoinna tuleville haasteille, eikä sano ei myöskään jatko-opiskeluaikeille.

- Väitöskirjan tekoon vastaan, että ehkä, Remes sanoo.

15.04.2016

Noora Elonen

Noora Elonen

Alumnikolumni

15.04.2016

Anu Ikonen-Kullberg

Anu Ikonen-Kullberg

Mikä urasuunnittelu?

Voi, kuinka kadehdinkaan niitä, joilla on tarkat suunnitelmat urastaan ja elämästään. Oma urasuunnittelu on ollut hyppelyä kiveltä toiselle tietämättä, odottaako kiven jälkeen enää seuraavaa. Toisaalta avoin mieli ja uteliaisuus ovat vieneet paikkoihin, joihin en tarkalla harkinnalla olisi uskaltautunut. Joskus pitää vain hypätä sille ensimmäiselle kivelle ja odottaa, että vedenpinta laskee edestäpäin.

Opiskeluihin hyppäsin samanlaisella ajatuksella, katotaan nyt. Olin nuoruudessani vakaasti päättänyt pysyväni erossa kirjanpidosta ja taloushallinnosta. Kuitenkin ajauduin muutaman mutkan kautta kauppikseen ja sitä kautta kauppakorkeaan. Ihan kuin vahingossa, ilman suunnitelmia, löytyi oma ura. Tätä vastaan olen kuitenkin yrittänyt aina ajoittain taistella ja tehdä netissä uranvalintakyselyitä, että josko tällä kertaa saisin jonkun muun vastauksen, mutta ei. En ole taistellut siksi, että en pitäisi töistäni, vaan siksi, että en voi uskoa kaiken menneen niin helposti, ilman sen suurempia ajatteluita.

Opiskellessani en ajatellut myöskään sen pidemmälle. Kävin kursseja, joista pidin ja tein gradun aiheesta, joka kiinnosti. Ajauduin töihin yliopistoon, koska se vaikutti kiinnostavalta. Sitä se olikin lähes kymmenen vuoden ajan, mutta jälleen elämä päätti toisin. Piti tehdä valintoja. Päätin hypätä tuntemattomalle kivelle, ihan muualle. Ensin jännitti, miten oikein pärjään, mutta hyvinhän sitä pärjää, kun ei anna pelolle valtaa. Täytyy myöntää, että koulutuksen myötä olen saanut hyvät taidot tiedonhakuun ja se auttaa usein tilanteista selviämiseen.

Kun eräänä perjantaina työssäni seurakunnan talouspäällikkönä kannoin pöytiä siunaustilaisuutta varten ja sen jälkeen asettelin niihin pöytäliinoja, mietin, että tätäkö varten kävin kauppakorkeakoulun. Aloin pohtia tosissani urasuunnittelua ja sitä, mitä haluan tehdä elämässäni aina pakenevaan eläkeikään asti. Ei riitä, että on työ. Vaikka kehotetaankin olemaan kiitollinen siitä, että on töitä, sitä haluaa kuitenkin enemmän. Haluaa työn, joka antaa enemmän kuin ottaa; työn, joka inspiroi, joka saa liekin palamaan sisällä. Se hetki muutti ajatukseni. En enää hypännyt vain seuraavalle kivelle, vaan tarrasin isompaan lohkareeseen.

Niin, kadehdinko todella niitä, joilla oli kaikki suunniteltu jo parikymppisenä? Enpä taida kuitenkaan. Olen ylpeä jokaisesta kivestä, jonka olen ylittänyt. Olen oikeastaan iloinen, että olen ollut rohkea, välillä ehkä tyhmänrohkeakin. Olen aina seissyt päätösteni takana kuitenkaan sulkematta lopullisesti yhtään ovea takanani.

Jokaisella on oma polkunsa. Toisilla se on suorempi, toisilla kiemurainen ja kivinen. Kannattaa kulkea avoimin mielin karikkojenkin keskellä, sillä koskaan ei tiedä, mitä ihanaa odottaa edessäpäin.

Anu Ikonen-Kullberg on Harjavallan kaupungin talousjohtaja, entinen assistentti, lehtori, kouluttaja, kehittämissuunnittelija, talouskonsultti ja talouspäällikkö. Harrastaa aina intohimoisesti jotain, tällä hetkellä käsitöitä.

15.04.2016

Anu Ikonen-Kullberg

Anu Ikonen-Kullberg