11.02.2015


Verkkolehti UCPoriNews

Porin yliopistokeskuksen verkkolehti UCPoriNews uutisoi ja taustoittaa ajankohtaisia tapahtumia ja tuo yliopistokeskuksen tutkijat ja tutkimushankkeet lähemmäs lukijaa.

11.02.2015

Petri Saarikoski

Pääkirjoitus

01.03.2016

Petri Saarikoski

Heli Leppäniemi

Miksi yliopisto

Kuluneen vuoden aikana on käynyt selväksi, että yliopistomaailma on kovien muutoshaasteiden edessä. Päivisin sosiaalisen median kanavat tuntuvat pursuavan hyvin huolestuneita uutisia, kolumneja ja kannanottoja, joissa täysin ymmärrettävästi kritisoidaan nyt tehtyjä koulutuspoliittisia päätöksiä. Henkilökohtaisesti ja ammattini puolesta olen tietenkin myös itse ahdistunut korkeakouluyhteisöni puolesta. Miksi en olisi? Varsinkin nuorten tutkijoiden asema tuntuu muuttuvan yhä vaikeammaksi ja epävarmemmaksi. Julkisuuspuheesta tuntuu vain herkästi unohtuneen se tosiseikka, että nykyiset muutokset ovat olleet käynnissä jo pitkään.

Toisaalta joudun samaan aikaan myös painamaan nämä huolet syrjään ja keskittymään työhöni. Tulevaisuus on edessä ja meillä kaikilla on vastuu sen mielekkäästä kehittämisestä. Mitkään muutokset eivät voi olla niin pahoja ettei niistä voisi kaivaa esille uusia menestymisen mahdollisuuksia. Porin yliopistokeskus on ollut työpaikkani jo yli kaksitoista vuotta ja sen aikana on tapahtunut paljon hyvää kehitystä. Syksyllä käynnistyneen opiskelijarekrytointikampanjan yhteydessä huomasimme myös, että Porin imago korkeakoulukaupunkina on selvästi muuttunut myönteisempään suuntaan. Tämä on tärkeää paitsi meille tieteen ammattilaisille myös laajemmin Satakunnan alueelle. Meillä on oma vastuullinen paikkamme ja pyrimme yhdessä pitämään huolen, että tätä myönteistä kehitystä pidetään käynnissä.

Nykyisinä vaikeina aikoina varsinkin Porin kaupungin vankkumaton tuki yliopistokeskukselle on ollut elintärkeää. Tätä tukea olemme saaneet myös sidosryhmiltämme. Viime kesällä julkistettu Osuuspankin lahjoitus Satakunnan korkeakoulutoiminnan kehittämiseen oli jälleen yksi ilahduttava esimerkki tuesta, josta olemme äärimmäisen kiitollisia.

Meillä Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa käynnistyneet uudet tutkimushankkeet pureutuvat tähän aikaan ja paikkaan. Digitaalisen kulttuurin puolella jatkamme monitieteistä tutkimusta pelikulttuurien ja verkkokeskustelupalstojen saralla. Maisemantutkimuksessa keskitytään edelleen porilaisen kaupunkimaiseman tutkimukseen. Kulttuuriperinnön tutkimuksen puolella Merikarvian kuntahistoria etenee hyvää vauhtia ja uusista avauksista mainittakoon esimerkiksi Pori Jazz -hanke. Turun yliopiston osalta mielenkiintoisena uutena avauksena on uusi Tampereen teknillisen yliopiston kanssa jaettava määräaikainen pelillistämisen professuuri, joka aloittaa ensi vuoden alussa. Valtakunnallisestikin merkittävän ja rohkean panostuksen päämääränä on yhdistää teknisten ja humanististen alojen vahvuuksia pelitutkimuksen monitieteisellä kentällä.

Sosiaalisessa mediassa syntyi viime vuonna yhteisö, jossa tunnisteella #siksiyliopisto kehotettiin jakamaan yliopistoja kohtaan tunnettua arvostusta. Kysymys kuului: ”Puuttuisiko sinulta jotakin ilman yliopistoja? Tietoa, turvaa tai terveyttä? Asioita, jotka tuntuvat itsestään selviltä, mutta syntyvät yliopistoissa”. Ainakin tämä herätti monenlaisia ajatuksia. Tulospisteitä, tutkimusta ja innovaatioita korostavasta pöhinäpuheesta huolimatta olen itsekin viime aikoina miettinyt mikä yliopistomaailmassa on lopulta tärkeintä. Vastaus on ainakin minulle täysin selvä: ihmiset. Tulospisteitä tärkeämpää on inhimillinen ulottuvuus, joka on aina kaiken muun perusta. Ilman sitä kaikki muu olisi täysin turhaa. Yliopisto on yhteisö. Ja tätä yhteisöä kehittävät paitsi ammattilaiset, opettajat, tutkijat mutta myös opiskelijat. Meitä kaikkia tarvitaan uuden ja paremman tulevaisuuden rakentamiseen.

Näillä sanoilla haluan omasta puolestani toivottaa yhteisöllistä kevään jatkoa. Talvi on ollut kylmä, mutta kevään ensimmäiset merkit ovat jo nähtävissä.

Petri Saarikoski
johtaja, Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma

 

01.03.2016

Petri Saarikoski

Heli Leppäniemi
Jaakko Suominen

Tuoretta tutkimusta

01.03.2016

Heli Leppäniemi

Heli Leppäniemi

Suomi24 - aggressiota ja yhteisöllisyyttä

Onko suomi24.fi vain verkkovihan ja trollauksen kehto vai löytyykö sieltä asiallista keskustelua ja jäsenilleen merkityksellisiä yhteisöjä? Miten verkkokeskustelukulttuuri on ajan myötä kehittynyt ja miten verkkokeskusteluun on suhtauduttu julkisuudessa? Miten kiihkeät keskustelut muuttuvat poliittisiksi liikkeiksi?

Suomen laajimman keskustelufoorumin, suomi24:n syntyyn, kehitykseen ja merkityksiin pureudutaan uudessa monitieteisessä Kansakunnan mielenliikkeet -hankkeessa. Suomen Akatemian digitaaliset ihmistieteet -ohjelmaan kuuluva projekti saa käyttöönsä koko suomi24:n materiaalin viidentoista vuoden ajalta. 

-Kiteytettynä hanke tutkii mikä suomi24 on ja mikä sen merkitys on paitsi keskustelijoille, myös laajemmin yhteiskunnassa, kertoo digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen Turun yliopiston Porin yksikön Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmasta.

Tutkijat syväluotaavat aineiston kolmen yliopiston ja viiden eri laitoksen voimin. Mukana ovat Turun yliopistolta digitaalisen kulttuurin tutkijaryhmä sekä kieliteknologian tutkimusryhmä. Lisäksi hankkeeseen osallistuvat Helsingin yliopistolta tilastotiede, Kuluttajatutkimuskeskus sekä menetelmäkeskus ja Itä-Suomen yliopiston hyvinvointitutkimuskeskus.

Uudet menetelmät etsimään verkkovihaa koneellisesti

-Tarkoitus on rikkoa tieteidenvälisiä raja-aitoja, toteaa Suominen.

Porin digitaalisen kulttuurin tutkimusryhmä kartoittaa erityisesti verkkokeskustelukulttuuria ja sen muutosta pidemmällä aikavälillä. Tutkijoiden erilaiset osaamisalueet auttavat pureutumaan poikkeuksellisen laajaan tutkimusaineistoon monelta kantilta ja toisiaan täydentäen. Turun yliopiston informaatioteknologian laitoksen kieliteknologiaryhmä muun muassa kehittää menetelmiä, jotka auttavat kulttuurintutkijoita analysoimaan, seulomaan ja ryhmittelemään keskusteluaineistoa.

-Tavoitteena on esimerkiksi saada ohjelmistot tunnistamaan aggressiivisia keskusteluita koneellisesti, jonka jälkeen kulttuurintutkijat voivat analysoida niitä syvemmin. Tutkimusoletuksena on kuitenkin, että foorumilta löytyy monenlaisia yhteisöjä ja asiallistakin keskustelua nyt julkisuudessa pinnalla olevan verkkovihan lisäksi, kertoo Suominen.

Avointa tutkimusaineistoa ja kirja verkkokeskustelun historiasta

-Digitaalisen kulttuurin tutkijat kirjoittavat hankkeen tiimoilta verkkokeskustelukulttuurin historiaa käsittelevän kirjan. Avoimen tieteen ajattelutavan mukaisesti tutkimusaineisto on hankkeen jälkeen myös muiden kiinnostuneiden tutkijoiden käytössä. Verkkokeskusteluteema näkyy Porin digitaalisen kulttuurin opetuksessa aihepiiriä käsittelevän kurssitarjonnan ja mahdollisten pro gradu -töiden muodossa. Lisäksi hanke tuottaa kansainvälisen konferenssin ja visuaalisia työkaluja, Suominen kertoo.

Jaakko Suominen on ollut mukana kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa sen perustamisvuodesta 2001 lähtien. Taustaltaan hän on kulttuurihistorioitsija ja tutkimusintressien ytimessä onkin digitaalisten ilmiöiden kuten pelaamisen tai verkkokeskusteluiden muutos. Myös tunteiden ja aistien historia teknologiaan liittyen kiinnostavat Suomista. 

 

01.03.2016

Heli Leppäniemi

Heli Leppäniemi

Aluetta kehittämässä

01.03.2016

Noora Elonen

Petri Linna

Arjen turvallisuutta Satakuntaan

Turvallisuusala on nousussa. Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitoksen SATTUKO – Satakunnan turvallisuusalan tutkimuksen ja osaamisen verkosto on Satakuntaliiton rahoittama arjen turvallisuuden parantamiseen keskittyvä hanke, joka on lähtenyt käyntiin tammikuussa 2015. Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen turvallisuuteen liittyvä hanke, jota TTY:n Porin laitos on tehnyt.

-Ensimmäinen turvallisuuteen liittyvä hankkeemme alkoi jo vuonna 2005, ja siitä eteenpäin aihe on aina kehittynyt ja on syntynyt uusia näkökulmia. Esimerkiksi edellisessä hankkeessa syntyi valtakunnallinen turvallisuusverkosto Turva Pro, kertoo SATTUKO -hankkeen hankepäällikkö Minna Haapakoski.

SATTUKO -hankkeen tavoitteet voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen, jotka ovat turvallisuusverkoston luominen Satakuntaan, suunnittelun ja koulutuksen edistäminen sekä tutkimuksen koordinoinnin kehittäminen. Tavoitteena on siis koota akateemista tutkimusta turvallisuusalalta yhteen paikkaan, välittää yrityksille uusinta tutkimustietoa sekä saattaa Satakunnan toimijoita yhteen.

Hanke kestää vuoden 2017 syyskuun lopulle asti, mutta tähän mennessä on hankkeessa toteutettu jo paljon. Näistä päällimmäisinä mainittakoon valtakunnallisen tutkijatapaamisen järjestäminen viime kesänä sekä SuomiAreenassa mukana oleminen. Parhaillaan hankkeessa ollaan toteuttamassa isoa kyselyä, jossa kartoitetaan satakuntalaisten yritysten ja organisaatioiden koulutustoiveita ja -tarpeita liittyen turvallisuuteen.

Lisää vastuuta omasta turvallisuudesta

Mitä se arjen turvallisuuden parantaminen voisi olla? Miten voidaan vaikuttaa toisten ihmisten turvallisuuden tunteeseen? Haapakoski mainitsee, että tärkeää on herätellä ihmisiä pohtimaan turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä ja ottamaan lisää vastuuta omasta turvallisuudestaan. Toisinaan turvaudutaan liikaa pelatusviranomaisiin ja poliisiin eikä pohdita tarpeeksi sitä, mitä itse voi tehdä oman turvallisuutensa eteen.

-Haluamme kehittää matalan kynnyksen keinoja, joilla ihmiset voivat vaikuttaa omaan turvallisuuteensa, hankkeen teknologiapuolesta vastaava Petri Linna kertoo.

Erityisen mielenkiintoisia ovatkin hankkeen puitteissa kehitteillä olevat mobiilisovellukset arjen turvallisuuden parantamiseksi. Mobiilisovellukset ovat nykypäivää, sillä lähes jokaisella on nykyään käytössään jokin älylaite. Linna kertoo, että heillä on tällä hetkellä kehitteillä kaksi erilaista mobiilisovellusta. Toisen mobiilisovelluksen ideana on tehdä tarkistuslista ja siihen liittyvä turvallisuuskävely, jota jokainen voi suorittaa vaikka kotonaan. Toinen mobiilisovellus liittyy heikkoihin signaaleihin. Sen tarkoituksena on, että kansalaiset voisivat kootusti ilmoittaa turvallisuusongelmista yhteen paikkaan. Näin poliisin on helpompi seurata kansalaisten ilmoituksia.

-Ihmisillä voi usein olla kynnys soittaa numeroon 112, vaikka huomaisivatkin jonkin turvallisuusongelman. Asiasta voidaan mainita esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, mutta poliisin on hankala tarttua sosiaalisessa mediassa koordinoimattomasti jätettyihin ilmoituksiin, sanoo Linna. 

 Turvallisuus on laaja käsite

SATTUKO -hankkeessa käsite turvallisuus ymmärretään laajasti. Yrityksille ja organisaatioille teetettävän kyselyn yksi tarkoitus onkin selvittää, minkälaisia turvallisuuskysymyksiä halutaan nostaa esiin ja millaiselle koulutukselle on tarvetta.

Turvallisuuteen liittyy totta kai muun muassa poliisi, pelastusviranomaiset, tulli ja rajavalvonta, mutta myös paljon muuta, kuten työ- ja kouluturvallisuus sekä turvallisuuden tunne. Esimerkiksi turvallisuuden tunne on asia, jota nykyään pohditaan paljon: suuret globaalit muutokset saavat ihmiset miettimään turvallisuutta entistä laajemmin. Nykyaikana myös tietoturvallisuus on kysymys, johon on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota.

Turvallisuusasioita voi tulla oppimaan ja pohtimaan hankkeen järjestämissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Satakunnan alueella SATTUKO -hanke näkyy tänä vuonna muun muassa Puuvillassa järjestettävän kaikille avoimen tapahtuman kautta, sekä kesällä 13.7. pelastusharjoitusalueella järjestettävässä SuomiAreena -tapahtumassa.

-Jo pelastusharjoitusalue itsessään on näkemisen arvoinen, sillä sinne ei muuten pääse, Haapakoski kertoo.

Linna myös lupailee, että kesällä SuomiAreenassa voi nähdä jo ensimmäisen version turvallisuuskävelyä käsittelevästä mobiilisovelluksesta.

 

01.03.2016

Noora Elonen

Petri Linna
Ulla Hytti

Toimivia kontakteja

01.03.2016

Heli Leppäniemi

Heli Leppäniemi

Toimitusjohtajia tekemässä

Satakunnan ammattikoulujen ja korkeakoulujen yhteinen yrityskiihdyttämö luo uusia yrityksiä ja yrittäjämäisesti toimivia työntekijöitä elinkeinoelämään.

Satakuntaan luodaan Suomen ensimmäistä yrityskiihdyttämöä, joka yhdistää alueen ammattikoulut ja korkeakoulut. Kiihdyttämö tarjoaa opiskelijoille yrittäjyyskoulutusta, laajan mentoriverkoston sekä tilaisuuksia luovaan ideointiin ja bisnesideoiden synnyttämiseen.

-Kyseessä on pedagoginen malli, jossa opiskelijalla on mentorin opastuksella mahdollisuus kehittää liikeideaansa ja yritystoimintaansa. Yrittäjyyden voi nivoa hyvin tiiviisti opintoihinsa. Tämä motivoi myös tekemiseen taipuvaisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä viihdy niin hyvin koulun penkillä, kertoo Satakunnan ammattikorkeakoulun vararehtori Cimmo Nurmi.

Keski-Suomen ELY-keskuksen rahoittamassa ALL IN -hankkeessa yrityskiihdyttämön toteuttavat Sataedu, WinNova, Satakunnan ammattikorkeakoulu SAMK, Diakonia-ammattikorkeakoulu sekä Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö. Tukensa antavat myös Satakunnan Yrittäjät, Finnish Business Angels Network ja Porin seudun yrityspalveluyhdistys ry.

-Tarjoamme alueen kaikille opiskelijoille tasaveroiset lähtökohdat olla oman elämänsä toimitusjohtajia ja halutessaan myös oman yrityksensä toimitusjohtajia, sanoo projektipäällikkö Pia Marjanen.

Mentoreita ja bisnesenkeleitä

-Satakunnan ammattikorkeakoululla on ollut yrityskiihdyttämötoimintaa jo 20 vuotta, mutta nyt kaikki alueen opiskelijat saavat samat yrittäjävalmiudet. Opintoihin kuuluu yhteinen yrittäjyysopintokokonaisuus ja opiskelijat saavat käyttöönsä laajan mentoriverkoston, kertoo Nurmi.

Yrittäjätaustan omaavien mentorien tehtävä on tukea ja sparrata mentoroitaviaan. He tarjoavat aloittelevien yrittäjien käyttöön kokemuksensa ja osaamisensa sekä erilaisia näkökulmia.

-Perustamisvaiheessa annetulla neuvonnalla ja sparrauksella on valtava merkitys yritystoiminnan jatkuvuudelle, kertoo koordinaattori Olli Annala Satakunnan Yrittäjistä.
   
Tiedossa on tapahtumia ja yrittäjyysleirejä, jotka antavat oppilaille mahdollisuuden tavata, törmäyttää ideoitaan ja kehittää asioita yhdessä. Opiskelijat pääsevät esittämään liikeideoitaan bisnesenkeleille, joten tarjolla on myös rahoitusmahdollisuuksia hyville ideoille.

Työelämä vaatii yrittäjämäisesti toimivia tekijöitä

-Yrittäjyyden edellyttämää riskinottokykyä ja esiintymistaitoja voi harjaannuttaa, toteaa yrittäjyyden professori Ulla Hytti Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä.

Turun yliopiston kauppakorkeakoulu tarjoaa yrityskiihdyttämölle laajaa tutkimukseen ja kansainvälisiin verkostoihin perustuvaa osaamista, josta ammentaa ideoita toiminnalle.

-Varsinaisten uusien yritysten perustamisen lisäksi yrittäjyyskasvatus antaa mahdollisuuden kehittää taitoja, joita työelämä edellyttää. Tutkimukset osoittavat, että jos halutaan tukea yrittäjyyttä, myös opetusmenetelmien tulee olla opiskelijakeskeisiä ja opiskelijan aktiivisuutta korostavia, kertoo Hytti.

-Tähän liittyy tekeminen ja kokeileminen ilman pitkää suunnitteluvaihetta. Pyritään löytämään ongelmia ja ratkaisuja niihin myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta, Hytti sanoo.

01.03.2016

Heli Leppäniemi

Heli Leppäniemi

Terveisiä maailmalta

02.03.2016

Heli Leppäniemi

Miikka Kiminki

Suomessa osataan oppimisteknologia

Lapset oppivat luovuutta, ongelmanratkaisua ja yhdessä tekemistä itse tekemillään videotarinoilla. Stanfordin yliopiston, Helsingin yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston Porin yksikön yhteishankkeissa luotiin nuoria motivoivia, teknologiaa hyödyntäviä oppimismetodeita.

Porin yliopistokeskuksen johtaja, multimedian professori Jari Multisilta vieraili alkuvuodesta Yhdysvalloissa Stanfordin yliopistolla kertomassa yliopistojen yhteisten Finnable2020- ja SAVI -tutkimushankkeiden tuloksista.

-Kyse on digitaalisesta tarinan kertomisesta ja siitä, miten videoita voi hyödyntää oppimisessa, kertoo Multisilta.

Oppilaat tekivät yhdessä oppimisvideoita älypuhelimillaan ja jakoivat ne kansainväliselle oppimisalustalle, joka on toteutettu Tampereen teknillisen yliopiston ja Helsingin yliopiston voimin. Mukana oli 23 koulua Suomesta, Yhdysvalloista ja Kreikasta ja videot tehtiin englanniksi. Pääosa oppilaista oli 4.-5.-luokkalaisia.

- Video on tapa motivoida oppimista ja sitouttaa oppilaat. Tämä on nuorille luonnollinen tapa tehdä asioita. Ei heillä ollut ongelmia teknologian kanssa, sanoo Multisilta.

Ymmärrystä maailmasta

Lapset kuvasivat videoita esimerkiksi kemian laboratoriokokeista, kierrätyksestä ja antiikin jumalista. Videoita käytettiin myös kysymisen opettamiseen ja tuomaan tieteellisiä ilmiöitä arkipäivään. Lapset oppivat englannin kieltä ja 2000-luvulla tarpeellisia taitoja kuten luovuutta, innovointia, ongelmanratkaisua, digitaalista osaamista sekä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja.

Multisillan mukaan lapset ja nuoret pääsivät kommunikoimaan keskenään ja he olivat todella kiinnostuneita kuulemaan myös toisessa maassa asuvien lasten arjesta ja koulukäynnistä.

-Minkälaisia koulupäivät muualla ovat, minkälainen on koulumatka, mitä koulussa syödään? Hanke lisäsi valtavasti lasten kulttuurista pääomaa ja ymmärrystä maailmaa kohtaan. Vuorovaikutus auttaa ymmärtämään toisia ihmisiä ja kulttuurien rikkautta.

Positiivista pöhinää Piilaaksossa

-Stanfordin yliopisto on maailman johtavia yliopistoja monilla aloilla, mutta siellä nähdään kansainvälisten vierailijoiden hyöty. Oppiminen on molemminpuolista. Suomalaista osaamista ja tutkimusta arvostetaan, toteaa Multisilta.

TTY:n yhteistyö Stanfordin yliopiston kanssa alkoi vuonna 2005, kun suomalaisia tutkijoita vieraili Kaliforniassa. Jari Multisilta on ollut tutkijavaihdossa Stanfordissa eripituisia aikoja useita kertoja ja Piilaakson positiivinen kuhina on hänen mukaansa hengästyttävää.

-Alueella on valtavan innovatiivinen ilmapiiri. Myös työn ulkopuoliset epäviralliset kohtaamiset voivat poikia ammatillista yhteistyötä. Tärkeisiin ihmisiin voi törmätä jopa kauppakeskuksessa ja koulun vanhempainyhdistyksen tapahtumissa.

Hankkeet toteutettiin vuosina 2013 ja 2014. Finnable2020 sai rahoituksensa Tekesiltä. SAVI-tutkimusohjelmaa rahoittivat National Science Foundation, Tekes ja Suomen Akatemia. Kouluilla on nyt mahdollisuus päästä pilotoimaan EdVisto-oppimisalustaa. Maailmalla on virinnyt jo kiinnostusta hyödyntää palvelua esimerkiksi AIDSiin liittyvässä terveyskasvatuksessa.

02.03.2016

Heli Leppäniemi

Miikka Kiminki
Arman Alizad

Kampuksella tapahtuu

01.03.2016

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Työmahdollisuuksia ulkomailta

Helmikuisena keskiviikkona järjestetty rekrytointi- ja työelämätapahtuma European Job Day täytti Porin yliopistokeskuksen aulan messuständeillä ja ulkomaalaisilla vierailla. Tapahtumassa tuotiin esiin työmahdollisuuksia eri Euroopan maissa. Paikalle oli saapunut esittelijöitä muun muassa Saksasta, Espanjasta, Pohjoismaista ja Baltiasta.

Avauspuheenvuoron pitänyt Satakunnan ELY-keskuksen ylijohtaja Marja Karvonen oli tyytyväinen siihen, että yhdeksättä kertaa järjestettävä European Job Day saatiin nyt Poriin.

– Tapahtuma on aikaisemmin järjestetty vain Turussa, joten on hienoa, kun ulkomaalaiset työnantajat saatiin tällä kertaa Satakuntaan. Syynä tähän saattaa olla aikaisempi, hyvin onnistunut ulkomaalaisten työllistämisprojektimme, Karvonen mainitsi.

Hän kannusti nuoria tarttumaan mahdollisuuteen päästä työskentelemään ulkomaille.

– Työn ja työntekijöiden vapaa liikkuvuus Euroopassa on tärkeä asia, ja sitä kannattaa hyödyntää.

Opi virheistäsi, tavoittele unelmiasi

Päivän aikana yliopistokeskuksen luentosaleissa pidettiin tietoiskuja ja luentoja muun muassa kesätyöstä ja harjoittelusta ulkomailla sekä EURESin tarjoamasta EU-rahoitustuesta ulkomailla tapahtuvaan työskentelyyn. Ulkomaalaisilla opiskelijoilla ja työnhakijoilla oli puolestaan mahdollisuus kuulla englanninkielisiä tietoiskuja työskentelystä Suomessa.

Heti aamulla luentosalin veti täyteen tuottaja-toimittaja Arman Alizad, joka puheessaan rohkaisi kuulijoita tavoittelemaan rohkeasti unelmiaan.

– En olisi nyt unelmatyössäni, ellen olisi aina pyrkinyt tekemään omaa juttuani. Välillä olen tehnyt asiat vaikeimman kautta, enkä myöskään välttynyt virheiden tekemiseltä. Kaikesta olen kuitenkin oppinut jotakin, ja juuri siksi virheiden tekeminen kannattaa, Alizad sanoi.

Alizad aloitti työuransa räätälinä ja vaatturina päästyään sinnikkyydellään yhden Suomen mestarivaattureista oppiin. Monien vaiheiden kautta hän pääsi tekemään omia tv-ohjelmiaan Kill Arman sekä Arman ja viimeinen ristiretki. Nyt ohjelmia on esitetty jo yli sadassa maassa.

– Olen aina halunnut kehittyä ja kokeilla uusia, erilaisia asioita. Kaikki, mitä olen saanut tehdä ja kokea, on muistuttanut kiitollisuuden merkityksestä ja siitä, että kaikilla tässä maailmassa ei ole mahdollisuutta samaan, Alizad muistutti.

TE-toimisto palvelee myös työnantajia

Työnvälityksen asiantuntija Mervi Lehtinen Satakunnan työ- ja elinkeinotoimistosta kertoi, että heidän pisteellään oli päivän aikana riittänyt hyvin kävijöitä.

– Eniten on kiinnostanut CV-netti -palvelumme. Siellä rekisteröitynyt työnhakija on helposti useamman työnantajan tavoitettavissa. Monelle on tullut yllätyksenä se, ettei CV-nettiin rekisteröityäkseen tarvitse olla TE-toimiston asiakas.

– Myös työnantajien kannattaa ehdottomasti hyödyntää CV-nettiä. Tarjoamme yrityksille myös muuta apua uusien työntekijöiden palkkaamiseen, kertoo Lehtinen.

TE-toimisto voi esimerkiksi järjestää teemallisia rekrytointitilaisuuksia, joihin alasta kiinnostuneet työnhakijat voivat saapua. Kaikki palvelut ovat yrityksille maksuttomia.

European Job Day -tapahtuman järjestivät yhteistyössä Satakunnan työ- ja elinkeinotoimisto sekä eurooppalainen työnvälitysverkosto EURES.

01.03.2016

Maria Ojanen

Maria Ojanen

UCPorilainen

01.03.2016

Noora Elonen

Noora Elonen

Parasta ovat opiskelijat

Tampereen yliopiston Porin yksikön tiloissa kolmannessa kerroksessa työskentelee hallintosihteeri Sirpa Ruuska, joka tunsi aiemmin lähes kaikki yksikön opiskelijat opiskelijanumeroita ja kurssisuorituksia myöden. Nykyään asiat hoidetaan lähinnä sähköpostilla. Muutoksia on riittänyt, mutta Sirpa viihtyy pienessä yksikössä. Talossa hän on ollut alusta asti eli vuodesta 2004 lähtien.

–Aluksi täällä ei ollut lyijykynääkään. Istuimme koordinaattori Päivi Kuisman kanssa alas ja pohdimme, että mitä seuraavaksi tulisi tehdä, Sirpa kertoo.

Sirpa Ruuska on ollut mukana perustamassa Tampereen yliopiston Porin yksikköä aivan alusta asti. Hän on tehnyt siitä lähtien omien sanojensa mukaan vaikka ja mitä. Työnkuvaan kuuluu muun muassa opintosuoritusten merkitsemistä ja opiskelijoiden valmistumisen hoitamista, mutta kaikkein mieluiten Sirpa auttaa ja neuvoo opiskelijoita. Palkitsevinta on se, kun opiskelija tulee silmät pyöreinä ovesta sisään sanoen, ettei tiedä mistään mitään, ja lähtee lopulta ovesta iloisena siitä, että tästä tuleekin jotain. Opiskelijat ovat selkeästi samaa mieltä ja tyytyväisiä Sirpan apuun, mistä kertoo pitkä rivi kiiltäviä opiskelijoilta saatuja palkintoja Sirpan kirjahyllyn reunalla.

–Sitä teen mielelläni ja sitä myös oikeasti tarvitaan. Yliopiston byrokratia ei ole opiskelijoille aina helppoa, ja omalta osaltani edistän näin opiskelijoiden valmistumista ja etenemistä opinnoissaan, sanoo Sirpa mielissään.

Muutoksia on riittänyt

Kahdentoista vuoden aikana varmaksi on tullut se, että vain muutos on pysyvää. Professorit, työtilat, tutkintorakenteet ja opiskelijasisäänotot ovat muuttuneet. Pienessä yksikössä on käytettävä arkijärkeä ja otettava vastuuta rohkeasti, sillä pääkampuksella Tampereella ei aina ehditä pienen Porin yksikön arkea ohjaamaan. Sirpa kuvaileekin, että jos hän ei tiedä gradujen ohjaamisesta mitään, ei professorien välttämättä tarvitse tietää kaikkea hallinnon asioista.

Avoimen yliopisto-opetuksen lisäksi Tampereen yliopiston Porin yksikössä ei ole enää kuin maisteriopiskelijoiden sisäänotto, mikä on tietenkin iso muutos. Nykyään panostetaan isoihin yksiköihin ja laaja-alaiseen tutkimukseen. Tämän Sirpa näkee harmillisena, sillä kysyntää ja tarvetta olisi myös kandisisäänotolle. Hyödyllinen uudistus on kuitenkin ollut syksyllä 2014 tullut sähköinen tenttiluokka, jonka valmistelussa Sirpalla oli näppinsä pelissä. Vaikka muutokset ovat olleet jatkuvia, ei työn laatu ole kärsinyt. Harvoin tulee vastaan sellaisia asioita, jotka eivät kuulu työnkuvaan.

–Professori Ilmari Rostila oli kerran ilmeisen mielissään kertonut yksikössä vierailevalle kollegalleen, kuinka meillä on täällä sellainen kanslia, joka ei ikinä sano, että tämä työ ei kuulu minulle, muistelee Sirpa.

Vanhanliiton ihminen

Kun viettää päivät tiedeyhteisössä, kaipaa vapaa-ajalla rehellistä hömppää sekä kirjojen että tv-sarjojen muodossa. Kahden aikuisuuden kynnyksellä olevan lapsen kanssa asuminen on myös iso osa vapaa-aikaa, mutta Sirpa on miettinyt jo seuraavia haasteita.

–Kielet ja kulttuurit ovat aina kiinnostaneet minua. Suunnitelmissani onkin opiskella espanjan kieltä, ja mahdollisesti joskus viettää osan vuotta Espanjan lämmössä pimeää ja kylmää paossa.

Sirpa pyrkii välittämään myös lapsilleen tietoa siitä, kuinka tärkeää on ymmärtää ja tuntea erilaisia kulttuureja sekä ihmisen elämänkaarta. Vanhenemisessa on hänen mukaansa se hyvä puoli, että samalla tulee viisaammaksi. Nuorison kanssa asuessa kuulee silti välillä myös erinäisiä totuuksia itsestään.

–Sä olet vähän tuollainen vanhanliiton ihminen, Sirpan poika on häntä kuvaillut.

 

 

01.03.2016

Noora Elonen

Noora Elonen

Opiskelijaelämää

01.03.2016

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Kuulumisia ylioppilasteatterista

Seitsemän vuotta toiminut Porin ylioppilasteatteri on tullut tunnetuksi linjastaan tehdä sellaista teatteria, jota Porissa ei muuten nähtäisi.

Syksyllä 2014 teatterilaiset haastoivat itsensä käsikirjoittamalla ja ohjaamalla seitsemästä pienoisnäytelmästä koostuvan ensi-iltakimaran. Teatterin improvisaatioryhmä Kosminen karuselli puolestaan toteutti vuosi sitten keväällä koko illan mittaisia improvisaationäytelmiä. Kumpaakaan ei juuri tiettävästi ole aikaisemmin Suomessa nähty.

– Myös tämän kevään näytelmämme, Laura Gustafssonin käsikirjoittama Huorasatu, nähdään näyttämöllä vasta toista kertaa. Näytelmän tämä versio on esitetty ainoastaan Gustafssonin lopputyönä Teatterikorkeakoulussa, Porin ylioppilasteatterin puheenjohtaja Karoliina Hursti kertoo.

Haussa ikioma teatteritila

Hursti aloitti puheenjohtajana kuluvan vuoden alussa. Hänen toiveensa tälle toimintavuodelle on, että Porin ylioppilasteatterille löytyisi viimein oma teatteritila kaupungista. Nykyään tila joudutaan aina etsimään jokaista esitystä varten erikseen.

– Yleisöltä on joskus tullut palautetta, että onpa kiva, kun olette joka kerta eri paikassa. Katsojista se saattaa olla hauskaa, mutta meille tilojen etsiminen tuottaa paljon työtä. Joskus olemme vuokranneet tilan esityskaudeksi, toisinaan olemme päässeet esimerkiksi Kulttuuritalo Annankatu 6:een, Hursti selvittää.

Aktiivinen teatteritilan etsiminen on ollut käynnissä jo jonkin aikaa. Tavoite on, että teatterilaisilla olisi oma tila käytössään viimeistään keväällä 2017. Silloin Porin ylioppilasteatteri isännöi Ylioppilasteatteriliitto SYTY:n vuosittaisia ylioppilasteatterifestivaaleja.

– Festivaali kerää vuosittain vaihtuvaan ylioppilasteatterikaupunkiin huhtikuisen viikonlopun ajaksi noin 300–400 teatteriharrastajaa ympäri Suomen. Jokainen teatteri tuo festivaaleille oman näytelmänsä, josta ammattilaisraadit antavat palautetta. Festivaaleilla ei kuitenkaan kilpailla, vaan kyseessä on rento tapahtumaviikonloppu, Hursti kertoo.

Tänä keväänä porilaiset suuntaavat muiden mukana ylioppilasteatterifestivaaleille Kuopioon.

Tekemisen meininkiä ympäri vuoden

Valtakunnallisten ylioppilasteatterifestivaalien järjestäminen on iso ponnistus porilaisille. Tapahtuman suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa.

– On todella hienoa, että saimme juuri Suomen itsenäisyyden juhlavuoden festivaalin järjestettäväksi Poriin, Hursti kertoo tyytyväisenä.

Myös festivaaleja ennen ehtii tapahtua paljon. Kevään näytelmän esityskausi on jo päättynyt, mutta improvisaatioryhmä Kosminen karuselli järjestää vielä improklubeja ravintola Kirjakaupassa. Suunnitteilla on myös improkesäteatteria.

Seuraava pitkä näytelmä nähdään syksyllä 2016. Mahdollista on lisäksi toteuttaa silloin jokin pienempi produktio.

– Tavoitteemme on, että teatterimme ohjelmisto koostuisi koko ajan enemmän omien jäsentemme teksteistä ja ohjauksista, Hursti kertoo.

Uusia jäseniä otetaan mukaan toimintaan jatkuvasti. Suuri osa ylioppilasteatterin jäsenistä on korkeakouluopiskelijoita, mutta mukaan pääsee vaikka ei opiskelija olisikaan. Riittää, että on innostunut teatterin tekemisestä.

– Tekemistä löytyy kaikille, vaikka ei haluaisikaan esiintyä. Ennen kaikkea kaipaamme joukkoon tekniikasta ja tuottamisesta kiinnostuneita ihmisiä, Hursti vinkkaa.

01.03.2016

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Loppusuoralla

01.03.2016

Noora Elonen

Ronja Kuokkanen

Tutkielman teko opettaa

Koulu on nuorille yläasteikäisille se paikka, jossa vietetään iso osa päivästä. Sosiologian pro gradu -tutkielmassani keskityinkin kouluun varhaisnuorten kenttänä ja selvitin, millaisia statussymboleita varhaisnuoret tytöt pitävät tärkeinä ja mitä he tavoittelevat. Tutkimusmatka 13–14-vuotiaiden nuorten tyttöjen maailmaan oli kiinnostava ja opettavainen kokemus.

Olennainen osa pro gradu -tutkielman teossa on tutkimusaiheen tarkka rajaus ja selventäminen, jonka jälkeen on helpompi tarttua työhön. Itselläni tuo prosessi oli haastava, sillä aiheen selkiytyminen ei ottanut onnistuakseen.

Koulumaailma on aina kiinnostanut minua, joten se oli luonnollinen valinta tutkielman aiheeksi. Pohdintani lähtivät siitä, kuinka nyky-yhteiskunnassa kilpailu on lisääntynyt eri alueilla, kuten työelämässä ja koulutuksessa. Halusin tehdä tämän kilpailun näkyväksi nuorten keskuudessa.

Tästä lopulta muodostui pro gradu -tutkielmani aihe eli varhaisnuorten statussymbolit koulussa. Näin jälkikäteen näen tärkeänä sen, että käytin aikaa tutkimusaiheeni rajaamiseen. Se helpotti työn toteuttamista.

Erilaiset pääomat koulumaailmassa

Kouluympäristö on kiinnostava tutkimuspaikka, sillä siellä yhdistyvät sekä koulun viralliset säännöt että nuorten omat epäviralliset säännöt. Voidaankin puhua suosiopelistä, ja tutkielmani mukaan nuoret tuntuivat tietävän hyvin nämä suosiopelin säännöt.

Sosiaalinen pääoma näyttäytyi tärkeimpänä statussymbolina nuorille. Kaverit ja kaveriryhmät ovat luonnollisesti olennainen osa nuorten elämää. Kiinnostavaa oli, että nuorille olennaista ei ollut suosio mahdollisimman monissa ryhmissä ja koko koulun kentällä, vaan usein riittää, että nuorella on hyvä suosio ja hän tulee hyväksytyksi omassa kaveripiirissään.

Myös taloudellinen ja kulttuurinen pääoma tulivat esille nuorten haastatteluissa. Erilaisista asioista ja esineistä tulee nuorille tavoittelemisen arvoisia ja ihailun kohteita, kun niihin liittyy jokin symbolinen merkitys, jonka nimenomaan toiset nuoret tietävät. Suosion saavuttaminen nuorten piireissä on monisyinen asia, ja nuoret eivät aina itsekään osanneet selventää, miksi joku henkilö tai jokin asia on suosittu. Suosio ja sen tavoittelu olikin kantava teema läpi koko aineiston. Lähes kaikkien pääomien keräämisellä tähdättiin juuri suosion saavuttamiseen.

Vaikka varhaisnuorten statussymboleihin nyt 2010-luvulla kuuluvat tutkielmani mukaan muun muassa sosiaalisessa mediassa kerätyt seuraajat, luovuus sekä kalliit merkkivaatteet, ei statussymbolien sisältö ole päätelmieni mukaan juurikaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Edelleen kaverit, ”coolit” ajanhenkiset vaatteet sekä kiinnostavat harrastukset ja toiminta ovat nuorille tärkeitä oman statuksen näyttämisen keinoja. Nykyään vain kanavat ja välineet ovat muuttuneet.

Sosiologia antaa mahdollisuudet moneen

Valmistuin hiljattain yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopiston Porin yksiköstä. Jälkikäteen on helpompi arvioida omaa työskentelyään ja oppimisprosessiaan tutkielman teon suhteen. Tuoreena maisterina voinkin pohtia mitä opin tutkielman teosta ja mitä opin tutkielmani aiheesta. Oma vastaukseni on yksinkertaisesti, että paljon.

Sosiologia on yleinen yhteiskuntatiede, ja tutkimusaiheet voivat vaihdella erilaisista yhteisöistä koko yhteiskuntaa koskettaviin ilmiöihin. Laajuus on sekä hyvä että huono asia, sillä oman kiinnostuksen kohteen löytyminen voi olla työlästä. Pro gradu -tutkielma antaa mahdollisuuden tutustua syvemmin oman tieteenalansa spesifiin aihepiiriin, ja tuleepa samalla tuotettua myös yksi oma, toivottavasti ei viimeinen, tieteellinen julkaisu.

 

01.03.2016

Noora Elonen

Ronja Kuokkanen
Vaula Wrang

Alumnikolumni

01.03.2016

Vaula Wrang

Kristian Wrang

Vapaa-ajan ihme

Onkohan muille opintonsa päätökseen saaneille tuttu se tunne, kun vapaa-ajalla mieleen hiipii epäilys, voiko oikeasti päättää vapaasti mitä tekee, tai päättää olla tekemättä mitään?

Valmistuin Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin pääaineesta filosofian maisteriksi viime kesänä. Vielä helmikuun alussa huomasin sen saman tunteen, kun tulin koiralenkiltä kuuden maissa ja rojahdin sohvalle katsomaan televisiota: onko minun oikein vain ottaa rennosti? Toisaalta en ihmettele mieleeni hiipivää ajatusta juuri tänä ajankohtana, koska tasan vuosi sitten olin lievästi sanottuna paniikissa valmistumiseni kanssa…

Alun perin valmistuin Satakunnan ammattikorkeakoulusta medianomiksi vuonna 2010. Valmistumisen jälkeen minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä työtä haluaisin tehdä. Sitten pääsin vajaaksi vuodeksi Porin kaupungin viestintäpalveluihin tiedotusavustajaksi ja huomasin, että tiedottaminen sopii minulle.

Vahvistaakseni mahdollisuuksiani jonain päivänä päästä työskentelemään tiedottajana, hain opiskelemaan Porin yliopistokeskukseen Turun yliopistoon digitaalisen kulttuurin maisteriopintoihin. Opiskelun aloitin syksyllä 2011. Maisteriopinnot oli tarkoitus saada valmiiksi kahdessa vuodessa, ja noin puolentoista vuoden opiskelujen jälkeen olinkin todella hyvässä vauhdissa, kunnes yllättäen sain haaveilemani työn tiedottajana.

En varmasti ole ainoa, jolla kokopäivätyön aloittaminen kesken opiskelujen hidastaa opintojen valmistumista merkittävästi. Ensimmäisen puoli vuotta kävin työn ohella luennoilla, mutta sitten kurssit oli suoritettu, ja enää pro gradu -tutkimus oli tekemättä. Vuoden ajan kärvistelin graduni kanssa ja yritin saada jotain aikaan kuitenkaan etenemättä juuri lainkaan. Sitten alkoi taas yliopiston syyslukukausi ja ilmoittauduin mukaan gradun kirjoittamisen intensiivikurssille, jonka siivittämänä tekstiä syntyi mukavaan tahtiin samalla kun tutkimukseni suunta selkeni.

Tammikuussa 2015 sain sähköpostin, jossa sanottiin opintoaikani loppuvan heinäkuussa. En halunnut hakea opiskeluoikeudelleni jatkoaikaa, koska olin päättänyt valmistua kyseisen vuoden loppuun mennessä. Tammikuussa päätin, että valmistun jo keväällä, ja helmi-maaliskuussa puristin graduni valmiiksi. Päivät ja viikot koostuivat työpäivistä, koiran lenkittämisestä ja gradun kirjoittamisesta. Kahteen kuukauteen en tehnyt mitään muuta, mutta tuloksia tuli; graduni valmistui!

Kesäkuun alussa matkustin Turkuun humanistisen tiedekunnan publiikkiin, ja pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että neljä vuotta kestänyt aherrukseni filosofian maisteriksi oli vihdoin valmis! Kesällä nautin täydellisestä vapauden tunteesta, kun mieltäni ei painanut ainainen gradun keskeneräisyys.

Toisaalta vapaa-ajan ihmettelyni onkin siis positiivinen tunne; niin kauan kuin tunnen tätä hämmästelyä, ajattelen olevani ylpeä suorituksestani, ja todella ansaitsevani vapaa-aikani!

Vaula Wrang on digitaalisen kulttuurin ammattilainen, filosofian maisteri ja tiedottaja, jota ulkoiluttavat hänen koiraystävänsä.

 

 

01.03.2016

Vaula Wrang

Kristian Wrang