11.02.2015


Verkkolehti UCPoriNews

Porin yliopistokeskuksen verkkolehti UCPoriNews uutisoi ja taustoittaa ajankohtaisia tapahtumia ja tuo yliopistokeskuksen tutkijat ja tutkimushankkeet lähemmäs lukijaa.

11.02.2015

Pääkirjoitus

11.12.2015

Esa Puolamäki

Mikko Viitapohja

Laatua elämään

THL:n tutkimus osoitti, että yli 60 000 asukkaan kaupungeista Porissa elää Suomen onnellisin väki. Kateelliset turkulaiset, jotka osoittautuivat Suomen vähiten onnellisiksi, laittoivat tosin sanan ”onnellinen” lainausmerkkeihin. Tästä en kuitenkaan suutu, koska tämä huumori on erittäin porilaista ja osoittaa, että turkulaisilla on vielä toivoa porilaisen onnellisuuden kehittämisen saralla. Mielestäni tutkimus kertoo, että elämän laadun subjektiivinen elementti, onnellisuus, on Porissa keskimääräisesti mitattuna hyvällä mallilla. 

Sana laatu on iskostunut niin akateemiseen kuin arkipäivänkin elämään. Aloitin työuraani 80-luvulla ja tuosta ajasta lähtien olen työskennellyt eri organisaatioissa, joita yhdistää laatuajattelu. Valitettavasti omassa arkielämässäni moitteetonta ja kestävää laatua on osoittanut 80-luvun alussa valmistettu mikroaaltouuni, joka ilman huoltoa on toiminut tähän päivään ja toivottavasti myös pitkälle tulevaisuuteen. Olen itsekseni kauhistellut toimimattomia tuotteita. Vasaran varren onnistuin vääntämään hevosenkengälle kynän nostelemisen vahvistamilla lihaksilla. Polkupyörällä en päässyt kaupasta kotiin, kun jo polkimet pyörivät tyhjää. Pakastimesta hajosi takuuaikana sen koneiston ainoa mekaaninen osa. Vikaa korjattiin turhaan useaan kertaan ja mustikoita kuskattiin anoppilan vapaaseen pakastimeen useita kertoja. Jos kustannuksilla mitataan mustikoiden laatua, näistä tuli luksusmarjoja. Keväällä hankin lehtipuhaltimen, jonka käynnistysnarua temmoin yhden päivän. Kun seuraavana päivänä marssin kauppaan, tuotteen vaihtaminen ei helposti onnistunut. Se olisi pitänyt lähettää tarkastettavaksi ja huoltoon korjattavaksi. Oma ennusteeni oli, että korjatun tuotteen olisin saanut takaisin sopivasti jouluksi. Ilmeisesti pitkän väittämisen väsyttänyt, otsasuoneni tykytyksestä säikähtänyt ja vartin puhaltimen kanssa itsekin taistellut myyjä antoi minulle vihdoin samanlaisen korvaavan tuotteen, joka ainakin tämän vuoden kevään ja syksyn on palvellut moitteettomasti. Kaikki esimerkkieni tuotteet ovat olleet niin sanottuja laatutuotteita ja näiden alkuongelmien jälkeen osoittautuneet ominaisuuksiltaan ja käytettävyydeltään erinomaisiksi, vasaraa lukuun ottamatta, jonka vääntynyttä vartta vieläkin muistelen ylpeydellä. Varmasti nämäkin tuotteet valmistaneissa yrityksissä tuotantoprosessit ovat olleet tarkkaan pohdittuja ja laatusertifioituja. Ehkä prosessiin luottaminen on johtanut laadunvalvonnan viimeisen vaiheen karsimiseen.

Turun yliopiston kauppakorkeakoulu elää tällä hetkellä vahvaa laadun kehittämisen aikaa ja tavoitteena on saada lähivuosina kansainvälinen akkreditointi, joka on tae toiminnan laadukkuudesta. Laadun kehittäminen koskee kaikkia kauppakorkeakoulun toimintoja, koko henkilöstöä ja varmasti se tulee heijastumaan myös yliopistokeskukseen sekä sidosryhmiimme. Kaikkien 15 laatustandardin toteuttaminen ja ylläpitäminen tuovat mukanaan mahdollisuuden kehittää kansainvälistä yhteistyötä muiden huippuyliopistojen kanssa. Niin, se lopputuotteen laadunvalvonta. Tulemme jatkossakin varmistamaan, että tuottamamme osaaminen toimii yhteiskunnan parhaaksi heti, kun se otetaan käyttöön.

Toivon Hauskaa Joulua kaikille lukijoille ja porilaisen onnellisuuden piirin laajenemista vuonna 2016!

Esa Puolamäki
johtaja, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö

11.12.2015

Esa Puolamäki

Mikko Viitapohja
Riikka Korkiamäki, TaY

Tuoretta tutkimusta

11.12.2015

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Nuorten ystävyyssuhteista lääke syrjäytymisen ehkäisyyn?

Voivatko nuoruusiän hyvät kaverisuhteet toimia puskurina syrjäytymistä vastaan? Onko teinien kahdenvälisillä suhteilla laajempi merkitys nuoren kiinnittymisessä yhteiskuntaan? Muun muassa näitä asioita pohditaan yliopistonlehtori Riikka Korkiamäen vuodenvaihteessa käynnistyvässä tutkimuksessa.

Korkiamäki väitteli vuonna 2013 tohtoriksi Tampereen yliopistosta aiheenaan lasten ja nuorten ikätoverisuhteet. Väitöksen jälkeen hän työskenteli tutkimushankkeessa, jonka lopputuloksena julkaistiin juuri Myönteinen tunnistaminen –teos. Se on suunnattu käytännön työtä lasten ja nuorten parissa tekeville. Teoksessa valotetaan yhteisöllisiä arkisen tuen muotoja ja niiden hyödyntämisen mahdollisuuksia.

Nyt Korkiamäki aloittelee Tampereen yliopiston Porin yksikössä sosiaalityön alaan kuuluvaa tutkimusprojektiaan Suomen Akatemian kolmivuotisen tutkijatohtorirahoituksen turvin. Tutkimus käsittelee lasten ja nuorten ystävyyssuhteiden merkitystä syrjäytymisriskin näkökulmasta.

Tiiviit kaveruussuhteet myös voimavara, eivät vain uhka

Korkiamäki sanoo, että ystävyyssuhteet resurssina ovat yllättävän harvoin esillä, kun puhutaan lasten ja nuorten hyvinvoinnista.

-Aikuiset helposti ajattelevat, että nuoruusiän tiiviit kaveriporukat aiheuttavat ongelmia ja että kavereiden tapaamista täytyy rajoittaa. Asia ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen. Porukassa pidetään myös huolta ja kontrolloidaan muita hyvässä mielessä.

Korkiamäen väitöskirjatutkimuksessa ilmeni, että nuorten itsensä mielestä ikätovereiden puute aiheuttaa eniten syrjäytymistä. Niinpä hän haluaa jatkotutkimuksessa selvittää sitä, millä tavalla kaverisuhteet kiinnittävät nuoria yhteiskuntaan ja voivat sitä kautta toimia voimavarana syrjäytymistä vastaan.

Nuorten ikätoverisuhteita tutkittaessa nousevat useimmin esille kielteiset seikat, kuten kiusaaminen ja yksinäisyys. Alkava tutkimus keskittyy positiivisiin voimavaroihin: siihen, miten jo olemassa olevat ystävyyssuhteet voivat auttaa ehkäisemään huono-osaisuutta.

-Arkinen hyvä ei sosiaalialan tutkimuksissa nouse liiaksi esille. Tarkoitukseni on nostaa esille ikätoverisuhteiden potentiaali ja se hyöty, joita nuoret kokevat niiden kautta saavansa, Korkiamäki painottaa.

Ystävyyden vahvistaminen edistää hyvinvointia

Korkiamäen pyrkimys on tutkimuksen kautta tarjota nuorten parissa työskenteleville paitsi ajateltavaa, myös välineitä jo ongelmien ennaltaehkäisyyn.

-Vaikuttaa siltä, että nykyiset käytännöt nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi eivät ole toimivia.

Siksi on syytä kehittää keinoja, joilla voitaisiin tukea nuoria ja tarjota apua jo siinä vaiheessa, kun asiat ovat vielä melko hyvin.

Yksi tällainen keino voi siis olla nuorten ystävyyssuhteiden ja niissä ilmenevän potentiaalin tunnistaminen. Tutkimuksen aikana pohditaan yhdessä ammattilaisten kanssa, millä tavalla tuota potentiaalia voisi hyödyntää käytännössä. Tarkoitus on muun muassa selvittää sekä nuorten että aikuisten näkemyksiä kaverisuhteiden roolista ja mahdollisuuksista.

-Aikuiset tajuavat kyllä nuoruusiän ystävyyssuhteiden tärkeyden, mutta sen täyttä potentiaalia ei ymmärretä tai hyödynnetä tarpeeksi Olisikin tärkeää, että asia tiedostettaisiin syvemmin vaikkapa koulun arjessa. Näin pystyttäisiin vaikuttamaan koko yhteisön hyvinvointiin yksilökeskeisten syrjäytymisen vastaisten toimenpiteiden sijaan, Korkiamäki pohtii.

11.12.2015

Maria Ojanen

Maria Ojanen
Porin Maailmannäyttely Porin keskusaukiolla heinäkuussa 2015.

Aluetta kehittämässä

11.12.2015

Piritta Huhta

Niilo Rinne

Elävä Pori

Aalto-yliopiston ensimmäisen Pori Urban Platformin (PUPA) rahoitushankeen tavoitteena on rakentaa kaupunkikehityksen innovaatioalusta keräämällä, yhdistämällä ja jakamalla uudella tavalla kaupunkitilaa koskevaa tietoa. Elävä Pori – innovatiivinen yhteisöllinen tiedonmuodostus kaupunkitilan kestävän kehityksen resurssina -hanke on Aalto-yliopiston koordinoima ja se toteutetaan yhdessä Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman kanssa. Innovaatioalusta perustuu eri tutkimusalojen ja osallisryhmien yhteisölliseen tiedonjakamiseen.

Porin kaupunki toimii innovaatioalustan Living Lab’ina.

- Alustaa rakennetaan konkreettisten kohteiden yhteydessä. Tärkeä alue on Karjaranta, josta meillä on jo tutkimuksellista tietoa, kertoo Turun yliopiston Porin yksikön maisemantutkimuksen professori Maunu Häyrynen.

Karjarannan alueella on vain vähän valmiita piirteitä ja siksi sen tiloilla on Häyrysen mukaan paljon potentiaalia. Vielä suurimmaksi osaksi rakentamattoman alueen kiinnekohtia ovat joki ja teollisuus. Yhteisöä alueella ei vielä ole ja siksi kaikki kaupunkilaiset voivat olla mukana Karjarannan rakentumisessa. Erilaisilla osallisryhmillä, suunnittelijoilla ja yrittäjillä on kaikilla intressi kehittää Karjarannan uutta asuma-aluetta.

Hankkeen tuloksena voidaan toteuttaa kaupunkitilaa ja rakentamista koskevia innovaatioita uudella tavalla.

- Innovaatiot eivät välttämättä vaadi suuria investointeja, vaan perustuvat osallisryhmien aktivointiin ja kokemuksellisen tiedon jakamiseen. Ne voivat olla esimerkiksi pieniä kokeellisia taideprojekteja erilaisissa tiloissa, yliopistonlehtori Taina Rajanti Aalto-yliopistosta sanoo.

Taidetta ja uudenlaista tietoa

Elävä Pori –hankkeen tarkoituksena on tuottaa taidetta ja tietoa kaupunkitilojen kehittämisen pohjaksi.  Menetelminä käytetään kulttuurisuunnittelua ja taiteellista tutkimusta. Lisäksi järjestetään työpajoja ja tapahtumia eri ryhmien verkottamiseksi ja aktivoimiseksi yhteisölliseen tiedonmuodostukseen.

- Haluamme tutkia prosessia, joka on käynnissä kun erilaiset toimijat tekevät asioita yhdessä. Taideprojekteilla ja innovaatioilla on muutakin kuin kosmeettista arvoa, muistuttaa tohtorikoulutettava Anna Jensen.

Ilmapiiri hankkeen ympärillä on positiivinen. Rajannin, Häyrysen ja Jensenin mukaan kaupungin toimijat ovat kiinnostuneita, avoimia ja vastaanottavia. Hankkeen tavoitteena on kehittää uudenlaista kulttuurialojen korkeakoulutuksen opetuksen mallia, joka perustuu kiinteälle yhteistyölle yrittäjien ja muiden sidosryhmien kanssa alan työtilaisuuksien ja työllisyyden edistämiseksi.

- Uudenlainen kulttuurialan opetuksen malli takaa innovaatioalustan jatkuvuuden ja yleisen sovellettavuuden myös hankkeen kohteiden ulkopuolella ja hankkeen päätyttyä, sanoo Häyrynen.

Häyrynen tähdentää kuitenkin, että hankkeella ei muuteta kaupunkisuunnittelun rakenteita, vaan luodaan välineitä, jotka mahdollistavat muutoksen.

Porilaisissa on potentiaalia

Pääkaupunkiseudulta tuleva Jensen huomauttaa, että Porissa tehdään jo nyt valtakunnallisesti merkittävää yhteistyötä taiteilijoiden ja kaupungin sekä muiden toimijoiden välillä.

Elävä Pori –hanke on jalkautunut kaupunkitilaan Isolinnankatu 7:n perustettuun Toimistoon. Toimiston tarkoituksena on tuoda hanke kaupunkilaisten ulottuville. Toimistossa on mahdollista toteuttaa kiinnostavia taidetta ja kaupunkitilaa yhdistäviä projekteja.

- Ihmisillä on tarve puhua hankkeen käsittelemistä asioista. Harva kuitenkaan kävelee yliopistokeskukseen keskustelemaan, joten Toimiston kaltainen matalan kynnyksen paikka on omiaan lisäämään vuorovaikutusta, sanoo Taina Rajanti.

Toimisto itsessään on myös kokeellinen kokonaistaideteos, taiteellisen tutkimuksen projekti, jolla tutkitaan taiteen saavutettavuutta.

Häyrynen, Rajanti ja Jensen kannustavat kaikkia porilaisia ennakkoluulottomuuteen ja oman osaamisen näkemiseen. Innovaatioalustan avulla syntyy epätodennäköisiä ideoita, jotka voivat johtaa mihin tahansa, kun mieli on avoin. Turhan varovaisuuden voi heittää romukoppaan.

11.12.2015

Piritta Huhta

Niilo Rinne
Noora Elonen, Lenita Nieminen, Auli Aaltonen / Porin yliopistokeskuksen Mentor-ohjelma

Toimivia kontakteja

11.12.2015

Piritta Huhta

Piritta Huhta

Mentorit sparraajina, esikuvina ja valmentajina

Mentorointi on yksi tehokkaimmista yksilön kehittämisen menetelmistä. Sen juuret ovat Kreikan mytologiassa. Homeroksen kirjoittaman tarinan mukaan sotapäällikkö Odysseus pyysi ennen Troijan sotaan lähtöään ystäväänsä Mentoria toimimaan poikansa neuvonantajana, opettajana, kasvattajana sekä ystävänä.

Porin yliopistokeskuksen Mentor-ohjelmassa opiskelijat, liike-elämän asiantuntijat ja johtajat sekä yrittäjät kohtaavat. Kokeneet mentorit jakavat omia kokemuksiaan ja ohjaavat opiskelijoita urapolulla. Ohjelmassa tehdään yhteistyötä Prizztech Oy:n yrityskummien kanssa. Mentorit edustavat monipuolisesti eri aloja ja ohjelmaan hakeneet opiskelijat saivat esittää toiveita mentoristaan.

- Mentorit valikoidaan hakemusten perusteella vastaamaan mentoroitavien tarpeita. Sopivien parien löytämisessä yrityskummilistaa ylläpitävän Ilona Wessmanin asiantuntemus on ensiarvoisen tärkeää, sanoo projektitutkija Lenita Nieminen Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä.

Lokakuusta huhtikuuhun kestävään ohjelmaan haki tänä syksynä 26 opiskelijaa. Hakijoita oli kaikista Porin yliopistokeskuksen yksiköistä. Yksi mentoroitavaksi lähteneistä oli Tampereen yliopiston Porin yksikössä sosiologiaa pääaineenaan opiskeleva Noora Elonen.

- Olen valmistumassa alalta, joka ei suoraan määritä minulle tiettyä ammattia. Toivon mentoriltani uusia näkökulmia omien tavoitteiden pohdiskeluun sekä tukea urasuunnitteluun ja työnhakuun, Elonen kertoo.

Yrittäjyys ei vaadi yritystä

Mentor-ohjelmalla ei pelkästään pyritä valmentamaan opiskelijoita oman yrityksen perustamiseen. Enemmän on kyse yrittäjämäisen toimintatavan opettamisesta. Yrittäjämäiset valmiudet ovat tänä päivänä tarpeellisia myös palkkatyössä.

- Työelämässä korostuvat rohkeus, sitoutuminen ja itsenäinen eteenpäin pyrkiminen, sanoo Nieminen.

Akateeminen yrittäjyys voi olla muutakin kuin yrityksen perustamista. Koulutettujen on jatkuvasi luotava kontakteja ja myytävä omaa osaamistaan saadakseen uusia työtehtäviä. Toisaalta myös työnantajan psykologisen sopimuksen puoli on muuttunut. Nyt jo työsuhteen aikana on monesti selvää, että työntekijä siirtyy toiseen työpaikkaan. Työnantaja sitoutuu antamaan koulutuksen ja valmiuksia tulevaisuutta varten.

Noora Elosen mentorina toimiva yrittäjä, KTM Auli Aaltonen muistuttaa, että nykyään on poikkeuksellisempaa työllistyä vakituisesti, kuin tehdä töitä lyhyitä aikoja kerrallaan useille eri toimeksiantajille.

Avoimuus, luottamus ja sitoutuminen mentoroinnin avainsanoja

Aaltosen ja Elosen mentorointisuhde on käynnistynyt tehokkaasti. Noora toi heti ensimmäiseen tapaamiseen ajatuksiaan ja toiveitaan työllistymisestä. Aulin ehdotuksesta hän laati kehittymissuunnitelman, josta ohjelman aikana muodostuu hänen henkilökohtainen liiketoimintasuunnitelmansa.

- Mentorina autan Nooraa tunnistamaan, vahvistamaan ja hyödyntämään omia resurssejaan, Aaltonen sanoo.

Opiskelijat ovat antaneet aiempina vuosina ohjelmasta todella hyvää palautetta. Itsekin urallaan mentoroitavana ollut Aaltonen kokee, että hän ei mentorina ole pelkästään antamassa.

- Maailma avartuu minulle vielä eläkeiän kynnyksellä. Saan Nooralta tuoretta tietoa ja hänen innostuksensa tarttuu, Aaltonen kertoo.

Mentoroitavan on oltava sitoutunut kehittymään, samoin kuin mentorin on sitouduttava tukemaan ja kannustamaan suojattiaan.

 

11.12.2015

Piritta Huhta

Piritta Huhta
Heli Aramo-Immonen, TTY

Terveisiä maailmalta

11.12.2015

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Verkostoja Italiassa ja Devonissa

Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitoksen ja italialaisen Calabrian yliopiston yhteistyö alkoi tietojohtamisen oppikirjasta.

-Otin aikoinaan Salvatore Ammiraton kirjoittaman kirjan kurssikirjaksi. Sitten otin häneen yhteyttä ja pyysin tulemaan Poriin opettamaan itse samat asiat. Nyt hän on käynyt täällä opettamassa jo kolmesti, viimeksi kuluvan vuoden syksyllä, tuotantotalouden yliopistonlehtori Heli Aramo-Immonen kertoo.

Kolmesta Porissa keväällä 2015 vierailleesta italialaisesta tutkijasta yksi opiskeli jo 1990-luvulla Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Yhteyksiä Suomeen ja Poriin luotiin siis varhain.

Suomalaisella muotoilulla ja designilla on Italiassa hyvä maine. Maa on myös liki 60 miljoonan ihmisen markkina-alue. Siinä hyvät syyt sille, että suomalaisten tuotantotalouden opiskelijoiden kannattaa luoda yhteyksiä paikallisiin yliopistoihin ja niissä tehtävään tutkimukseen.

Uusia mahdollisuuksia saapasmaasta

Heli Aramo-Immosella on molemminpuolista tutkijavaihtokokemusta kansainvälisten kollegojen kanssa. Hän on vieraillut opettamassa paitsi Italiassa myös ruotsalaisessa Örebron yliopistossa ja Englannin Devonissa, Exeterin yliopistossa.

- Kansainvälinen yliopisto- ja yritysyhteistyö on markkinoinnin ja vientiteollisuuden perusta. Jos haluamme edistää kotimaista vientiä, on tärkeää verkottua ulkomaalaisten kollegojen kanssa, Aramo-Immonen sanoo.

Hänen mielestään suomalaisilla voi olla opittavaa ennen kaikkea italialaisten aloitekyvystä ja innokkuudesta.

- Markkinoinnin ja viennin saralla ei kannata yrittää tehdä yhteistyötä siltä pohjalta, että viemme omaa, ehkä jäykkääkin työkulttuuriamme Italiaan, Aramo-Immonen selventää.

- Sen sijaan voimme koettaa omaksua heiltä erilaista asennetta ja uusia mahdollisuuksia markkinointiin.

Kansainvälistyminen kannattaa, eikä ole edes vaikeaa

Aramo-Immonen kannustaa sekä yliopistoväkeä että yrityksiä hakeutumaan rohkeammin vaihto-ohjelmiin. Vaihtokokemukset ovat mahdollisuus paitsi luoda kontakteja myös saada esiintymiskokemusta ja kartuttaa omaa asiantuntemusta.

- Esimerkiksi Erasmus+ -ohjelma on tarkoitettu helpottamaan yritysten ja yliopistojen välistä liikkuvuutta. Hakeminen on helppoa ja kynnys matala, Aramo-Immonen rohkaisee.

Aina ei edes tarvitse lähteä ulkomaille, vaan myös Suomessa vierailevan työntekijän isännöiminen on opettava kokemus.

-Olen itse saanut erinomaisen vastaanoton ulkomailla asuessani, ja pyrin samaan isännöidessämme täällä vieraita.

Myös aivan tavallinen arki ulkomailla on opettavaista.

- Keväällä Porissa asunut walesilainen tutkija Sian Joel-Edgar perheineen ihastui mökillä saaristoon, kun hänen poikansa uittivat kaarnaveneitä, Aramo-Immonen kertoo.

Aramo-Immonen toivoo, että kansainvälinen opiskelu ei tulevaisuudessa vaatisi välttämättä muuttamista kuukausiksi toiseen maahan. Vireillä on yhteinen kurssihanke TTY:n ja Calabrian yliopiston välillä.

- Olemme suunnitelleet kurssia, jolla olisi samaan aikaa opiskelijoita sekä Suomesta että Italiasta. Nykytekniikka mahdollistaa etäopiskelun, mutta olisi hienoa, jos opiskelijat voisivat kurssille osallistuessaan asua vaikka vain viikon toisella kampuksella, Aramo-Immonen visioi.

11.12.2015

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Kampuksella tapahtuu

11.12.2015

Piritta Huhta

Mikko Viitapohja, Päivi Elonen

Vaikuttava yliopistokeskus

Porin yliopistokeskus koordinoi yliopistokeskusten yhteistyötä vuonna 2015. Lokakuun lopussa Porissa järjestettiin valtakunnallinen yliopistokeskusseminaari. Seminaariin osallistuivat yliopistokeskusten edustajien ohella muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön, emoyliopistojen, Satakunnan korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten, yliopistokeskuskaupunkien ja -maakuntien sekä yhteistyöyritysten avainhenkilöitä.

Yliopistokeskusten alueellisia vaikutuksia ja merkitystä maakunnille valotti muuttoliiketutkija, Porin kaupungin kehittämispäällikkö Timo Aro. Hän keskittyi tarkastelemaan erityisesti Porin yliopistokeskuksen vaikutuksia Porissa ja koko Satakunnassa.

Aro erottaa yliopistokeskusten yhteiskunnalliset vaikutukset akateemisiin ja alueellisiin sekä ilmapiirivaikutuksiin. Akateemiset vaikutukset liittyvät yliopistojen perustehtäviin, kuten julkaisuihin, suoritettujen akateemisten tutkimusten määrään, kilpailtuun tutkimusrahoitukseen, kansainvälisiin kumppanuuksiin ja verkostoihin. Alueellinen intressi taas sisältää muun muassa koulutustason kehityksen ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuuden työvoimasta ja korkeakoulutettujen sijoittumisen alueelle.

- Yhteisöllinen intressi eli niin sanottu ilmapiirivaikutus on vaikea mitata ja arvottaa. Se kuitenkin näkyy arjessa alueen vetovoimana, akateemisina riitteinä ja tapahtumina, Aro sanoo.

Henkinen ilmapiiri on Aron mukaan avautunut ja akateeminen yhteisö on tuonut kaupungin kehittämiseen uutta ääntä ja uusia avauksia.

Yliopistokeskus on innovaatio

Korkeakoulutuksen keskipitkän aikavälin säteilyvaikutukset alueen muuhun elämään ovat alkaneet näkyä. Satakunnan alueella yliopistokoulutuksessa olevien määrä on vuosikymmenessä kolminkertaistunut. Lähes 900 vuosina 2008-2012 akateemisen tutkinnon suorittaneesta lähes joka toinen on jäänyt Satakuntaan.

- Pitkän aikavälin tavoitteena on saavuttaa vanhoja yliopistokaupunkeja koulutustasossa ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrässä, Aro sanoo.

Korkeampi koulutustaso vaikuttaa pikkuhiljaa elinkeinoelämään uudistaen ja monipuolistaen toimialarakennetta. Yliopistokeskuksen selkeästi akateemiset vaikutukset kiteytyvät Timo Aron mielestä itse yliopistokeskuskonseptiin.

- Yliopistokeskus on rakenteellinen innovaatio, kokonaisuus, joka itsessään tuottaa koko ajan positiivista hyvän kehän kierrettä koko alueelle.

Erikoistuminen vastaus tulevaisuuden haasteisiin

Aron mukaan yliopistokeskusten vahvuus on niiden jatkuvassa muuntautumiskyvyssä, ketteryydessä ja joustavuudessa sopeutua toimintaympäristön muutoksiin. Yliopistokeskusten haasteena hän pitää sitä, että olemassa olon oikeutusta on jatkuvasti perusteltava lähinnä rahoituksen kannalta.

- Ulkopuolelta tulevat haasteet esimerkiksi valtiovallan taholta kovenevat koko ajan , eivätkä millään tavalla helpota tulevaisuuden haltuun ottamista, sanoo Aro.

Yliopistokeskusten toiminta ei Aron näkemyksen mukaan voi enää paljoakaan laajeta. Sen sijaan profilointi ja erityisosaamisen entistä vahvempi esilletuominen korostuvat tulevaisuudessa.

 

 

11.12.2015

Piritta Huhta

Mikko Viitapohja, Päivi Elonen

UCPorilainen

11.12.2015

Piritta Huhta

Piritta Huhta

Kielimies Olli-Pekka Lindgren

Salkkuineen Porin yliopistokeskuksen käytävillä viilettävä energinen Olli-Pekka Lindgren on yksi yliopistokeskuksen kolmesta päätoimisesta kieltenopettajasta. Turun yliopiston kauppakorkeakoulun ranskan kielen lehtori Lindgren on suurelle osalle yliopistokeskuksen opiskelijoista tuttu myös espanjan ja ruotsin kursseilta.

- Opetan ruotsia kauppakorkeakoulun lisäksi myös kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman opiskelijoille, kertoo Lindgren.

Kaksitoista vuotta yliopistokeskuksessa työskennellyt Lindgren on havainnut ruotsin osaamisessa selvän käänteen heikompaan suuntaan vuoden 2005 ylioppilastutkintouudistuksen jälkeen. Toisen kotimaisen kielen kirjoittamisen muututtua tuolloin vapaaehtoiseksi, ruotsin osaaminen on jatkuvasti heikentynyt. Lindgrenin mukaan myös muiden kielten osaamisen taso on laskenut.

- Ennen muutosta ajateltiin, että ruotsin pakollisen kirjoittamisen poistaminen motivoisi ja vapauttaisi aikaa muiden kielten opiskeluun. Näin ei valitettavasti käynyt, vaan opiskelijat omistautuvat muille asioille.

Lindgren muistuttaa, että niin kauan kuin virkamiesruotsin tyydyttävän osaamisen vaatimus on olemassa, ruotsin kieli tulee monilla aloilla vastaan.

- Vanhemmat tekevät lapselleen palveluksen, jos laittavat hänet esimerkiksi ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun, sanoo Lindgren.

Muutoksia on tapahtunut myös opiskelijoiden kielivalinnoissa. Ranskan kielen opiskelijakunta on harventunut. Nyt on trendikästä opiskella espanjaa. Lindgren näkee ranskan opiskelijoiden määrän vähenemisessä myös positiivisen puolen.

- Kun ranskan kielen opiskelijakunta pienenee, kyseisen erityistaidon merkitys kasvaa ja ranskaa taitavat erottuvat esimerkiksi työnhakijoiden joukosta paremmin.

Tietotekniikka on yksi kielten opettamisen haasteista

- Tietotekniikan käyttäminen kielten opetuksessa on arkipäivää peruskouluissa ja lukioissa. Tämän päivän opiskelijat ovat tottuneet aivan erilaiseen opiskeluun kuin me yliopiston kieltenopettajat. Siinä on sukupolvien välinen kuilu, joka pitää kuroa umpeen seuraavien viiden vuoden aikana, sanoo Lindgren.

Lindgren kyseenalaistaa englannin kielen ylivallan ja pitää sitä haasteena muiden kielten opiskelulle.

- Ajatus siitä, että englannilla pärjää, on hämmentävä. Tästä syystä muiden vieraiden kielten opiskeleminen täytyy jotenkin aina perustella. Riittääkö englannin osaaminen todella, jos halutaan että Suomi on kansainvälinen?, Lindgren kysyy.

Porin yliopistokeskuksessa kielten ristiinopiskelussa tapahtunut muutos on supistanut opiskelijoiden mahdollisuuksia kielten opiskeluun.

 - Aiempi malli salli kielten ristiinopiskelun muista oppilaitoksista nykyistä joustavammin. Olisi kaikkien edun mukaista palauttaa monipuolisempi malli takaisin, sanoo Lindgren.

Maailmalla kuin kotonaan

Olli-Pekka Lindgren on aina ollut innostunut kielistä. Uravalinta kieltenopettajana oli hänelle selvä jo yläasteen kahdeksannelta luokalta asti.

- Kotipaikkakunnallani Kullaalla oli aika rajoittuneet illanviettomahdollisuudet ja pienet kaveripiirit. Opiskelin englannin, ruotsin ja ranskan ohella itsekseni saksaa ja italiaa sekä työväenopistossa vielä venäjää, kertoo Lindgren.

Sivutoimenaan ranskan keskustelukerhoa kansalaisopistossa vetävän Lindgrenin voi vapaa-aikana tavata lenkkipolulta tai kuntosalilta. Kielet ja kulttuurit ovat vahvasti läsnä hänen elämässään myös työajan ulkopuolella. Lindgren lukee pohjoismaisia dekkareita, Marklundia, Läckbergia ja Nesbøtä, alkukielillä ja matkustelee paljon.

- Minulla on espanjalainen avopuoliso, joten matkat suuntautuvat Espanjaan monta kertaa vuodessa. Ranskassa haluaisin käydä useammin. Koen matkustelun velvollisuutena kielitaidon kannalta, Lindgren kertoo.

Kielitaidon kartuttaminen antaa muutakin kuin eväät tilata ruokaa lomamatkalla tai kysyä tietä postitoimistoon. 

- Vieraan kielen opiskelu monipuolistaa identiteettiä ja opettaa ajattelemaan laajemmin muiden näkökulmasta, sanoo Lindgren.

Oli opiskeltu kieli mikä tahansa, se avaa myös käsityksen kulttuuriin, erilaisuuteen ja suvaitsevaisuuteen.

 

 

11.12.2015

Piritta Huhta

Piritta Huhta

Opiskelijaelämää

11.12.2015

Piritta Huhta

Maria Väkiparta

Tasapainossa opiskelun ja työn välillä

Porilainen Linda Lautamäki löysi itselleen oikean alan ensi yrittämällä. Turun yliopiston Porin yksikössä Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa maisteriopintojaan viimeistelevä Lautamäki on jo opintojen aikana työllistynyt omalle alalleen.

- Minulla on ollut onni päästä työskentelemään Satakunnan Museossa, Korsmanin talossa ja nyt Ahlströmin ruukkialueella Noormarkussa, kulttuuriperinnöntutkimusta pääaineenaan opiskeleva Lautamäki sanoo.

Opintojen yhteydessä Rosenlew-museossa tehty harjoittelu antoi kokemuksen ja oppien lisäksi Lautamäelle myös pro gradun aiheen.

- Alkuvaiheessa oleva graduni käsittelee Rosenlewin tehdasurheilun kulttuuriperintöä, kertoo Lautamäki.

Aikataulutuksen lyhyt oppimäärä

Joskus töiden ja opintojen yhteensovittaminen on hankalaa. Muutamilta luennoilta on ollut pakko olla pois töiden takia ja Lautamäki kiittelee opettajiaan ymmärtäväisyydestä.

- Nyt minulla on enää vähän läsnäolokursseja ja verkkokurssit ovat mahdollistaneet töiden tekemisen joustavasti.

Vapaa-aikaa ei töissä käyvällä opiskelijalla liikaa ole. Uuden vuoden koittaessa Lautamäki uskoo sitäkin ilmaantuvan, kun kaikki kurssit on suoritettu ja ajan voi jakaa vapaammin gradua kirjoittaessa.

- Syksy on ollut todella kiireinen ja olen ehtinyt käydä esimerkiksi kuntosalilla vähemmän kuin haluaisin, Lautamäki kertoo.

Humanistista on moneksi

Museotyö siintelee valmistumisen jälkeen Lautamäen toiveissa. Hän kuitenkin tunnustaa kulttuurialan realiteetit ja työllistymisen haasteet. Työllistymismahdollisuuksia parantaakseen Lautamäki opiskelee sivuaineenaan johtamista ja organisointia Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa. Pelkkää laskelmointia sivuaineen valinta ei kuitenkaan ole.

- Johtaminen kiinnostaa minua ja koen, että kulttuurialalla on hyvä olla myös kauppatieteellistä osaamista, sanoo Lautamäki.

Kun kulttuuriperinnöntutkimuksen gradu keväällä valmistuu, saattaa tuore filosofian maisteri kolkutella kauppakorkeakoulun ovia vielä pontevammin. Tähtäimessä on asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen koulutusohjelma Porin yliopistokeskuksessa.

- On hienoa, että Porissa on nykyään monenlaisia opiskelumahdollisuuksia. Minulla ei ole lähiaikoina kiinnostusta lähteä täältä pois, Lautamäki kertoo.

Kotikaupungissaan viihtyvä nuori nainen on opintojensa aikana ehtinyt nähdä maailmaa karhukaupungin ulkopuolellakin. Vaihto-opiskelu Iso-Britannian Chesterissä ja Kanadan Lakeheadissa ovat avartaneet ajatusmaailmaa ja kohentaneet kielitaitoa.

- Hyvästä englanninkielen taidosta on etua varsinkin Ahlströmillä, kun opastan paljon ulkomaisia yritysvieraita, sanoo Lautamäki. 

Vaikka työ kulttuurialalla houkuttelee eniten, Lautamäki sanoo olevansa avoin monenlaiselle työlle.

- Uskon, että mikä tahansa tuleva työni onkin, muokkaan siitä omannäköiseni unelmaduunin.

 

11.12.2015

Piritta Huhta

Maria Väkiparta

Loppusuoralla

11.12.2015

Piritta Huhta

Esa-Matti Wasama

Humanisti kauppatieteilijän vaatteissa

Sosiaalinen media on kaikkien huulilla. Toisinaan se jo kyllästyttää. Tähän törmäsi myös Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikön opiskelija Jani Wahlman.

- Halusin tehdä pro graduni sosiaalisesta mediasta. Pitkän graduprosessin aikana on välillä tuntunut, että aihe on loppuun kaluttu, Wahlman sanoo.

Lopulta gradun aihe kuitenkin kirkastui ja markkinointia pääaineenaan opiskeleva Wahlman pääsi rakastamansa aiheen kimppuun. Hänen gradunsa käsittelee Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden sosiaalisessa mediassa opiskelustaan jakamia mielipiteitä ja kokemuksia.

- Tutkimuksen kohteena on sähköinen suusanallinen viestintä (electronic word-of-mouth) koulutuksen markkinoinnin kontekstissa. Markkinointikielellä voidaan puhua suosittelumarkkinoinnista, kertoo Wahlman.

Ilon aiheet ja hauskat hetket jaetaan

Opiskelijoiden sosiaalisessa mediassa opiskelustaan jakamilla mielipiteillä on suuri merkitys opiskelupaikan valinnalle ja yliopistojen maineelle. Porin yliopistokeskuksen opiskelijoilta kerätty aineisto sai sekin alkunsa sosiaalisen median kautta, kun Wahlman julkaisi Facebookissa kutsun osallistua tutkimukseen.

- Tein esihaastattelun viidelle henkilölle. Haastattelun jälkeen laadin lomakekyselyn, joka lähetettiin kaikille yliopistokeskuksen tutkinto-opiskelijoille. Kysely sisälsi paljon avoimia kysymyksiä. Näin sain käyttööni runsaasti laadullista aineistoa, Wahlman sanoo.

Millaisia opiskeluun liittyviä asioita opiskelijat sitten jakavat sosiaalisessa mediassa?

- Julkaisukynnys ylittyy isojen onnistumisten kohdalla. Opiskelupaikan saaminen, kandin tai gradun valmistuminen halutaan jakaa, Wahlman kertoo.

Hänen mukaansa suurin syy asioiden jakamiseen sosiaalisessa mediassa näyttää olevan auttamisen halu. Eniten opiskelijoiden päivityksissä näkyy vapaa-aikaan liittyviä asioita, kuten kuvia ja tunnelmia ainejärjestötapahtumista. Sosiaalisessa mediassa ylläpidetään yhteisöllisyyttä ja vahvistetaan yhteenkuulumisen tunnetta.

- Opiskelijajärjestöjen osalta  olisi mielenkiintoista selvittää tarkemmin, miten kuuluminen järjestöön vaikuttaa jakamisen aktiivisuuteen ja sitä kautta ainejärjestöön sitoutumiseen.

Kauppatieteet ja humanismi täydentävät toisiaan

Kiinnostus sosiaalista mediaa kohtaan on vienyt Jani Wahlmanin laajentamaan opintojaan kauppatieteiden ulkopuolelle. Hän aloitti kolme vuotta sitten maisteriopinnot Turun yliopiston Porin yksikön Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa pääaineenaan digitaalinen kulttuuri.

- Toisen graduni aihe on vielä avoin, mutta jollain tavalla sekin tulee liittymään someen, Wahlman kertoo.

Viime syksynä kesäyliopistossa vetämänsä Some-markkinoinnin perusteet -kurssin aikana Wahlmanilla kehittyi ajatus some-oppaan kirjoittamisesta. Oppaassa olisi ainesta graduksi.

- Maanläheiselle oppaalle sosiaalisen median käytöstä markkinoinnissa on tilausta. Kaikki eivät tiedä edes perusasioita ja konsulttien puhe on monelle liian korkealentoista. Opas täyttäisi näiden kahden ääripään väliin jäävän aukon, sanoo Wahlman.

Innostus viestintään ilmeni jo ala-asteella, kun Jani Wahlman haaveili pääsevänsä Nokian viestintäjohtajaksi. Enää urapolku ei ole aivan yhtä suora. Sen varrelta tuleva tuplamaisteri toivoo löytyvän paitsi viestintää ja markkinointia myös ihmisten auttamista.

11.12.2015

Piritta Huhta

Esa-Matti Wasama

Alumnikolumni

11.12.2015

Linnea Kotiniemi

Linnea Kotimiemi

Keitä me olemme?

Alumnikolumnin kirjoittaminen tuntuu etäiseltä, vaikealta ja pelottavalta. Mitä sanottavaa minulla voisi olla alumnina? Identiteettini ei ole vielä ehtinyt mukautumaan siihen, että opiskelijastatukseni on jäänyt taakse jo puoli vuotta sitten. Monen vuoden opiskelijana olemisen jälkeen aivoilla kestää pitkään tajuta, missä mennään. Tuntuu vaikealta luopua opiskelijaidentiteetistä ja varsinkin @utu.fi -loppuisesta sähköpostiosoitteesta. Isojen muutosten äärellä onkin pakotettu miettimään vastausta kysymykseen ”Kuka minä olen?”.

Porin yliopistokeskuksen ympäristö on vaikuttanut vastaukseen nyt seitsemän ja puoli vuotta. Se on pitkä aika 26-vuotiaan elämässä. Seitsemän ja puoli vuotta ehdin viettämään yliopistokeskuksen katon alla ensin opiskelijana ja sen jälkeen opiskelijasihteerinä. Sinä aikana olen kasvanut ihmisenä, kriittisenä ajattelijana, pohtijana ja ennen kaikkea ihan vain Linneana. Sinä aikana olen monta kertaa miettinyt, kuka minä olen. Monta kertaa olen myös löytänyt vastauksen ja monta kertaa olen taas kadottanut sen.

Olen yrittänyt miettiä vastausta itsekseni, jotta muiden olisi helpompi sisäistää se. Jos itse tiedän kuka olen, muiden on vaikeampi päättää sitä puolestani ja samalla helpompi ymmärtää minua. Kun tiedän, kuka minä olen, minun on helpompi suunnistaa elämässäni, päättää, mitä haluan ja profiloitua esimerkiksi työmarkkinoilla. Kun tiedän, kuka olen, voin kehittää itseäni haluamaani suuntaan.

Minuus muuttuu jatkuvasti enkä usko, että olen koskaan täysin valmis. Tästä kertoo jo se, että olen viime vuosien aikana ollut aikuinen jo useita kertoja. Aina myöhemmin hieman aikuisempi minä on katsonut halveksuen taakseen ja tyrmännyt väitteet aikuisuudesta. Hän on haukkunut menneisyyden minät naiiveiksi ja kokemattomiksi. Menneisyyden minät eivät kuitenkaan koskaan huutele takaisin. He ovat itsevarmoja siitä, keitä he ovat.

Aina, kun en täysin tiedä, kuka minä olen, tunnen oloni epävarmaksi. Joka kerta kun identiteettiäni heitellään ja pakotetaan muokkautumaan, olen hetken eksyksissä enkä tiedä, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Minuuteni on kriisissä. Se on kuitenkin osa identiteetin jatkuvaa kehittymistä. Tärkeää on säilyttää itselleen tärkeät perusasiat, olla avoin muutoksille ja terveen kriittinen ulkopuolisia vaikutteita kohtaan. Muutoksia tulee väistämättä ja siksi onkin hyvä päivittää oma minuutensa sopivin väliajoin. Tällöin saa usein selville esimerkiksi sen, onko onnellinen tai oikeassa paikassa.

Samalla, kun pohtii, ketä itse on, pitää huomioida, keitä muut ovat. Muut eivät ole osa kasvotonta massaa vaan yhtälailla yksilöitä ja erilaisia identiteettejä. Erityisesti suurien muutosten ja pelottavien hetkien aikana on hyvä esittää kysymykset ”kuka minä olen?”, ”kuka sinä olet?” ja ”keitä me olemme?”. Jos vastaus ei miellytä, sitä voi lähteä muuttamaan ainakin omalta osaltaan.

Linnea Kotiniemi on filosofian maisteri, UCPorin alumni ja tuleva Budapestin asukas, jonka koti on aina sekaisin ja jonka sydän sykkii aina vain vahvemmin Porin ylioppilasteatterille.

11.12.2015

Linnea Kotiniemi

Linnea Kotimiemi