11.02.2015


Verkkolehti UCPoriNews

Porin yliopistokeskuksen verkkolehti UCPoriNews uutisoi ja taustoittaa ajankohtaisia tapahtumia ja tuo yliopistokeskuksen tutkijat ja tutkimushankkeet lähemmäs lukijaa.

11.02.2015

Tietohallintojohtaja Heikki Haaparanta, Porin kaupunki

Pääkirjoitus

14.10.2015

Heikki Haaparanta

Heikki Haaparanta

Herrakoulun penkillä

Kallista ajanhukkaa, turha tutkinto, herrakoulu. Muun muassa tätä kaikkea olen saanut kuulla, kun olen suorittanut yliopistokeskuksessa viimeisen kahden vuoden aikana Edupointin järjestämää eMBA tutkintoa. Mutta mitä kaikkea tämä koulutus on oikeastaan ollut? Päätösjuhla häämöttää ja lopputyö on palautettu. Mitä jäi käteen?

Aloittaessani koulutusta, toimin vielä yliopistokeskuksessa kauppakorkeakoulun kehitysjohtajana. Tuntui oudolta mennä samaan, kaksi vuotta kestävään koulutukseen valimon johtajan, lääkärin ja talouspäällikön kanssa. Olenko väärässä seurassa? Onko tästä minulle ja työlleni oikeasti mitään hyötyä? Tulisinko seuraavat kaksi vuotta tuijottelemaan puoliunisena Edupointin vanhan luokan ikkunasta kauniin Pohjoisrannan vuodenaikojen vaihtelua?

Ei tarvinnut tuijotella. Heti ensimmäisillä jaksoilla päästiin käsiksi siihen, mikä itselleni on ollut eMBA ohjelman “sydän”. Se on ollut tulevaisuus! Oivalsin, että oma johtajuuteni on nimenomaan tulevaisuuden ymmärtämistä, tulevaisuuden hahmottamista ja tämän mukaista tulevaisuuteen valmistautumista. Jos emme pysty katsomaan tulevaisuuteen, on toimintamme pelkkää reagointia.

Tulevaisuusajattelu tuo mukanaan myös rohkeuden. Tutkija Olli Hietanen totesi luentonsa aluksi: “Kun menette yliopistokeskuksen ovesta ulos, mikä tahansa on mahdollista”. Mikäli toimintamme ja johtamisemme lähtökohtana ovat rajoitukset, säännöt ja maalaisjärki, emme ole tekemässä tulevaisuutta. Tulevaisuus vaatii rohkeita uusia tavoitteita ja asioiden tarkastelua uudenlaisista näkökulmista.

Myös koulutusjakso Stanfordin yliopistolla oli matka tulevaisuuteen. Niin tutkimusyksiköt kuin kasvuyritykset Piilaaksossa pyrkivät tekemään uudenlaista tulevaisuutta ennakoimalla ja kehittämällä tulevaisuuden teknisiä ja taloudellisia innovaatioita. Matkan aikana pääsimme myös pohtimaan sitä, mitä minä haluan olla tulevaisuudessa. Mikä juuri minulle on tärkeää ja mitä on minun tulevaisuuden tarinani.

Koulutuksen rakenne on mahdollistanut uusien ajatuksien viemisen myös osaksi käytännön työtä. Työpaikkani vaihtui koulutuksen alkuvaiheessa Porin kaupungin tietohallintoon. Koulutus antoi uuteen työhöni konkreettisia välineitä, joiden avulla on lähdetty uudistamaan organisaatiota ja sen toimitapoja. Olen soveltanut eMBA koulutuksen osana tekemiäni tehtäviä tietohallinnon talouden, prosessien ja strategian uudistamiseen. Näin toteutettuna ovat tehtävät tuntuneet mielekkäiltä ja organisaation kehittäminen saanut taustalleen syvemmän ja johdonmukaisemman pohjan.

Eikä ollut tylsää seuraa.. Ensimmäisistä luentokerroista lähtien ovat eMBA osallistujat muodostaneet koko ajan tiivistyvän ja paljon keskustelua käyvän porukan. Vaikka se kliseiseltä kuulostaakin, on erilaisuus todella ollut rikkaus. Erilaiset taustat, toimialat ja persoonat ovat tuoneet keskusteluun ja yhteistyöhön mielenkiintoa. Kun olen aiemmin pitänyt juuri omaa alaani kaikkein erikoisimpana ja poikkeuksellisia vaatimuksia sisältävänä, olen koulutuksen aikana todennut ihmisten, organisaatioiden ja erilaisten ongelmien olevan alasta riippumatta hyvin samankaltaisia. Valimon, sairaalan ja yliopistoyksikön ongelmat ja toimintaympäristö eivät lopulta ole niin kaukana toisistaan kuin luullaan. Näiden näkemyksien jakaminen ja monet muut niin omalla joukolla kuin luennoitsijoiden kanssa käydyt tiiviit keskustelut ovat olleet niitä kaikkein opettavaisimpia tilanteita. eMBA ryhmästä on koulutuksen myötä tullut verkosto. Tämä on joukko, jonka kanssa pystyy jakamaan asioita, ja jonka osaamista pystyy hyödyntämään oman osaamisen rajojen tullessa vastaan.

Koen, että olen jo nyt saanut koulutuksesta “rahoille vastinetta”. Aika ei siis mennyt hukkaan, eikä tutkinto ole ollut turha. Ainakin itse koen, että koulutuksen hyödyt näkyvät omassa organisaatiossani jo nyt. Omassa osaamisessa ja omassa johtamisessa on aina kehitettävää. Tämä koulutus on ollut tukemassa omaa kasvuprosessiani ihmisenä ja johtajana. Sen osalta matka jatkuu.

Heikki Haaparanta
tietohallintojohtaja
Porin kaupunki

14.10.2015

Heikki Haaparanta

Heikki Haaparanta
Timo Harrikari TaY

Tuoretta tutkimusta

13.10.2015

Piritta Huhta

Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Ruohonjuuritasolta akateemiseen asemaan

Tampereen yliopiston Porin yksikön uusi sosiaalityön professori ja yksikön vastuuprofessori Timo Harrikari puhuu ruohonjuuritason sosiaalityön puolesta.

Elokuun alussa Porissa työnsä aloittanut yhteiskuntatieteiden tohtori Harrikari on monien dosentuurien mies, jonka akateeminen ura on rakentunut käytännön työlle. Hän on työskennellyt sosiaalityöntekijänä Kriminaalihuoltolaitoksessa ja -yhdistyksessä sekä vanhempana suunnittelijana Rikosseuraamusvirastossa. Lisäksi Harrikari on toiminut lastensuojelun laitostyössä ja myöhemmin lastensuojeluasioiden asiantuntijajäsenenä kahdessa hallinto-oikeudessa.

- Olen edennyt elämässäni valinta kerrallaan. Yliopistoura oli oikeastaan päähänpisto, jolle päädyin lähtemään naapurin jatko-opintojen innoittamana, vaikka olin suuntautunut käytännön työhön, Harrikari kertoo.

Harrikari on Tampereen yliopiston nuorisotutkimuksen dosentti. Sen lisäksi hänellä on sosiaalityön, yhteiskuntapolitiikan, oikeussosiologian ja kriminologian oppialojen dosentuurit kolmessa muussa suomalaisessa yliopistossa.

- Useat dosentuurit selittyvät sillä, että tutkimusaiheeni ovat kulkeneet monien tieteenalojen läpi. Nykyään dosentti on arvonimi, jonka voi ansaita pätevöitymisen kautta, kertoo Harrikari.

Sosiaalitieteet koskettavat monia tieteenaloja

Tutkimuskohteinaan Harrikari mainitsee muun muassa nuorisorikollisuuden, lastensuojelun, lapsuus- ja nuorisotutkimuksen sekä oikeussosiologian. Lisäksi hän on tutkijana kiinnostunut sosiaalisesta kontrollista ja kriittisestä kriminologiasta.

Porin yliopistokeskukseen Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen sosiaalityön professorin tehtävästä siirtynyt Harrikari ei ole vielä täysin hahmottanut yliopistokeskuksen kokonaisuutta. Hän toivoo yliopistokeskuksen kaltaisen tieteiden yhteenliittymän luovan pohjaa tieteenalojen väliselle tieteenfilosofiselle keskustelulle.

- Sosiaalitieteissä problematisoidaan monia tieteenaloja koskettavia aiheita, siksi ne ovat tällaisessa ympäristössä kuin kotonaan, Harrikari sanoo.

Toiveikkuudesta huolimatta tuoretta sosiaalityön professoria askarruttavat yksikön pienuuteen liittyvät resurssikysymykset.

- Jotta yliopistokeskukseen pesiytyisi valtakunnallisesti merkittävää sosiaalitieteellistä pääomaa, pitäisi pystyä järjestämään esimerkiksi seminaarisarjoja ja vapaata innovoivaa toimintaa. Toisinaan reunaehdot tulevat vastaan tilojen ja rahoituksen kohdalla. Myös tiedepoliittiset linjaukset ohjaavat käynnistettäviä hankkeita, sanoo Harrikari.

Sosiaalityö on monenlaisten haasteiden edessä

Toista tuhatta huostaanottoa nähnyt Harrikari korostaa, ettei hän ole tutkija norsunluutornissaan. Käytännön työ on antanut perspektiiviä ja opettanut häntä katsomaan akateemista maailmaa kriittisesti. Tämän päivän sosiaalityöllä ja sen opetuksella on edessään haasteita.

- Sosiaalityön mandaattia halutaan yhä enemmän määritellä esimerkiksi poliitikkojen tai muiden ammattikuntien tahoilta. Sosiaalityön ammattilaisten on tiedettävä, mitkä ovat sen eettiset periaatteet ja seisottava niiden takana antautumatta ulkopuoliseen ohjailuun, Harrikari sanoo.

Konkreettista ja käsin kosketeltavaa painetta sosiaalityölle luo Euroopassa vallitseva pakolaistilanne. Suomalainen yhteiskunta on ensimmäistä kertaa moniin vuosikymmeniin tekemisissä laajamittaisen kansainvälisen ongelman kanssa, johon sen täytyy löytää ratkaisunsa.

- Sosiaalityölle tämä on laajuudessaan uusi ilmiö ja haastaa ajattelun muutokseen. On ymmärrettävä, että emme voi eristäytyä ja ajatella olevamme kansakuntana yksittäinen saareke, Harrikari sanoo.

13.10.2015

Piritta Huhta

Jonne Renvall, Tampereen yliopisto
Jari Soini TTY

Aluetta kehittämässä

16.10.2015

Esa Keskinen

Esa Keskinen

Avoimuudesta ja kestävyydestä ytyä yrityksille

Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitos on käynnistänyt kunnianhimoisen AjATar-hankkeen. Hanke pureutuu digitalisoitumisen, resurssitehokkuuden ja avoimen datan mahdollisuuksiin pk-yrityksissä. Samalla otetaan huomioon kestävään kasvuun ja ympäristöön liittyviä tekijöitä.

AjATar (Arviointia ja avoimuutta pk-yritysten tarpeisiin) tähtää siihen, että Satakunnan pienet ja keskisuuret yritykset kehittäisivät ja ottaisivat käyttöön uusia kokonaisvaltaisia tapoja ja keinoja yritystoimintansa moottoreiksi. Hanketta esiteltiin UCPori Klubin teemabrunssilla syyskuun lopussa.

– Hankkeen kautta etsitään digitalisoitumisen, resurssitehokkuuden ja avoimen datan hyötyjä pk-yritysten liiketoimintamahdollisuuksille, tutkimuspäällikkö Jari Soini TTY:lta kertoo.

AjATar-hankkeesta kertomassa olivat TTY:lta myös Maarit Pallari, Petri Linna ja Jari Leppäniemi.

Verkkoluentoja  ja avointa dataa

Brunssilla esitellyt painopisteet ICT4S, eCuVa, MOOCit ja avoin data voivat kuulostaa maallikon korvaan hankalilta käsitteiltä. ICT4S (ICT for sustainability) viittaa kestävään tieto- ja viestintätekniikkaan.

– Konkreettisena esimerkkinä tästä on design for recycle eli se, että tuotteet voidaan suunnitella purettaviksi, mikä vähentää jätettä ja lisää uudelleenkäyttöä, Leppäniemi havainnollistaa.

eCuVa tarjoaa käyttöarvon analyysimenetelmiä, joiden avulla kartoitetaan yrityksen vahvuuksia. MOOCeilla (Massive Open Online Courses) tarkoitetaan yliopistojen tai vastaavien instituutioiden tarjoamia avoimia verkkokursseja.

– MOOCit voivat olla ketterä ja tehokas tapa henkilöstön kouluttamiseen. Yritys voi joissain tapauksissa hyödyntää näitä kansainvälisen koulutustason oppimisympäristöjä sen sijaan, että järjestäisi seminaareja tai kursseja, Petri Linna kertoo.

Avoin data on eri tahojen avoimeen käyttöön tuottamia laaja-alaisia tietoja ja tilastoja, joiden avulla voidaan synnyttää uutta liiketoimintaa.

– Avoin data on iso digitalisoitumisen laukaisema maailmanlaajuinen trendi. Satakunnassa esimerkiksi kunnat ja yritykset voisivat pohtia datansa avaamista verkkoon,  Linna sanoo.

Täyteen vauhtiin syksyn aikana

– Vaikka hanke laitettiin vireille helmikuussa, rahoitus varmistui kesäkuussa. Mukana on EU:n Euroopan aluekehitysrahaston ja Suomen ELY-keskuksen rahoitusta, Soini avaa.

Hankerahoitusta ei kanavoida suoraan yrityksille, vaan hyödyt tulevat hankkeen kautta saatuina projekteina ja tuloksina.

– Nyt kun hanke on lanseerattu, pääsemme käynnistämään kumppanuuksia ja projekteja. Hankkeen suunniteltu kesto on vuoden 2016 loppuun asti, Soini kertoo.

Hankkeen aikana yritysten käyttöön luodaan avoimia, konkreettisia esimerkkejä ICT:n ja digitalisoitumiseen perustuvista pk-yrityssektorin kestävää kasvua tukevista kehitystoimenpiteistä.

–Hankkeen puitteissa voidaan esimerkiksi seuloa ja todentaa yritykselle sopivat MOOCit, Linna kertoo.

 

 

16.10.2015

Esa Keskinen

Esa Keskinen

Toimivia kontakteja

14.10.2015

Maria Ojanen

Mari Ojanen

Korkeakoulupolitiikka murroksessa

Porissa vuosittain järjestettävä ajankohtainen keskustelutapahtuma SuomiAreena täytti viime kesänä 10 vuotta. Teemana oli opetus ja kulttuuri.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä ja korkeakoulukentän muutosta käsitellyt paneelikeskustelu pidettiin Puuvillan puistossa 15.7.2015. Tilaisuuden järjestivät Porin yliopistokeskuksen neljä emoyliopistoa, joiden edustajia myös osallistui keskusteluun.

Yliopistokeskusta edusti johtaja Jari Multisilta, Tampereen yliopistoa vararehtori Harri Melin ja Turun yliopistoa vararehtori Riitta Pyykkö. Keskustelijoina olivat myös opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen, Teknologiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jorma Turunen sekä Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n ja Kansallisen koulutuksen arviointineuvoston Hannele Seppälä.

Alueellisuus voimavaraksi

Kaikki keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että Suomen korkeakoulukenttä tulee muuttumaan ja sen myös on muututtava lähivuosina tai -vuosikymmeninä. Esille nousi etenkin alueellinen painotus ja kunkin alueen omien vahvuuksien korostaminen.

– Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välille tarvitaan enemmän alueellista yhteistyötä. Lisäksi on edistettävä korkeakoulujen vahvuusalueita ja alueellisten keskusten profiloitumista, Jari Multisilta sanoi.

Vararehtori Riitta Pyykön mielestä suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa korostetaan liikaa kansallista ajattelua ja sen hyötyä.

– Jatkossa pitäisi tehdä alueellisesti perusteltuja ja tarkoituksenmukaisia ratkaisuja. Täytyy muistaa, että yhdellä alueella toimiva yhteistyömalli ei välttämättä toimi toisaalla.

Toimitusjohtaja Jorma Turunen nosti keskustelussa esille väestömäärältään Suomen kanssa samankokoisen Tanskan. Siinä missä Suomessa on 14 yliopistoa ja ammattikorkeakoulut päälle, Tanskassa yliopistoja on kahdeksan. Turusen mielestä myös Suomen kannattaisi karsia korkeakoulujen määrää nykyisestä ainakin puoleen.

Kandidaatintutkinnolla töihin?

Keskustelua herätti myös alemman korkeakoulututkinnon parempi hyödyntäminen työelämässä. Nykyisellään lähes kaikkiin työtehtäviin vaaditaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Opetusministerin mukaan tällainen uudistus vaatii työelämän kelpoisuusehtojen päivittämistä, johon hän suhtautui positiivisesti.

– Työmarkkinat ovat muutoksessa. Jatkossa opiskelijan omiin tarpeisiin räätälöitävät opinto- ja työelämäpolut ovat entistä tärkeämpiä, Sanni Grahn-Laasonen sanoi.

Nykyistä joustavammat opiskelupolut ja siirtymät ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä nähtiinkin yhtenä kehittämisen kohteena.

Vararehtori Harri Melin huomautti, että esimerkiksi monet Tampereen yliopistosta valmistuvat tietojenkäsittelytieteen opiskelijat pääsevät jo nykyisellään kandidaatintutkinnon suoritettuaan työn syrjään kiinni. Alempi korkeakoulututkinto onkin useilla aloilla jo täysin pätevöittävä tutkinto työelämään.

Yleisöstä esitettiin keskustelijoille kysymys, millainen olisi täydellinen tulevaisuuden korkeakoulukenttä vuonna 2030.

– Yhtenäinen, kaikki korkeakoulut kattava verkko, joka joustaa opiskelijan tarpeisiin. Kullakin korkeakoululla oma painottunut erityisalansa, kuului panelistien loppupäätelmä.

14.10.2015

Maria Ojanen

Mari Ojanen
Kristian Kiili TTY

Terveisiä maailmalta

14.10.2015

Piritta Huhta

Kristian Kiili

Pelaamalla parempaa oppimista

Kristian Kiili johtaa Tampereen teknillisen yliopiston Game Lab –tutkimusryhmää. Parhaillaan Kiili tutkii Suomen Akatemian myöntämällä akatemiatutkijan rahoituksella peruskouluikäisten oppilaiden rationaalilukukäsitysten tukemista ja mallintamista pelien avulla.

Kiilin johtama tutkimus, Fyysisesti aktivoivien peliympäristöjen tehokkuus oppimisessa: pelejä tekemällä oppiminen vs. pelaamalla oppiminen, on osa Suomen Akatemian Tulevaisuuden oppiminen ja osaaminen –akatemiaohjelmaa (TULOS), jossa yhdistyvät oppimiseen ja koulutukseen liittyvät käyttäytymistieteelliset tutkimusintressit sekä opetusteknologian kehittäminen ja ohjelmistoratkaisujen etsiminen. Tutkimus on kansainvälisesti merkittävä.

- Olin 11 kuukautta vierailevana tutkijana Stanfordin yliopistossa käynnistämässä kansainvälistä yhteistyöhanketta , jonka pyrkimyksenä on rakentaa matematiikkapelien tutkimuspalvelu, kertoo Kiili.

Hankkeen puitteissa tehtiin pilottikokeilu Suomessa ja Yhdysvalloissa. Kokeilussa peruskoulun oppilaat pelasivat kahta erityyppistä peliä; suomalaista Semideusta ja yhdysvaltalaista Wuzzit Troublea. Kotimainen Semideus keskittyy rationaalilukujen käsitteelliseen oppimiseen. Wuzzit Trouble taas kehittää matemaattista ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoa.

Yhdysvalloissa pelejä testattiin koeryhmän ja kontrolliryhmän avulla. Vain koeryhmä pelasi Wuzzit Trouble –peliä ja oppimistulosta mitattiin Semideus pelillä. Alussa koeryhmän oppilaiden taso oli huomattavasti kontrolliryhmää heikompi. Wuzzit Trouble –peliä pelattuaan koeryhmän oppimistulos lähes saavutti kontrolliryhmän.

- Kärjistetysti sanoen peleillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta silti Wuzzit Trouble –pelin pelaaminen paransi oppilaiden tuloksia rationaalilukujen ymmärtämisessä. Vielä on liian aikaista sanoa, miksi tulokset paranivat. Näiden tulosten innostamina voimme alkaa tehdä laajempia koeasetelmia, Kiili sanoo.

Hyvästit tenttikammolle?

Pilottihanke synnytti myös ajatuksen siitä, että pelejä voisi käyttää arviointityökaluna. Tällöin oppilas ei mahdollisesti edes huomaisi olevansa koetilanteessa.

- Mittasimme pilotissa pelaajien flow-kokemusta ja huomasimme, miten itsetietoisuus katoaa pelatessa ja pelaaja haluaa suoriutua pelissä parhaansa mukaan. Tämä poistaisi koetilanteeseen liittyvän tuloksia huonontavan jännityksen vaikutuksen, kertoo Kiili.

Kiilin tutkimusryhmänsä kanssa kehittelemä Semideus –peli on rakennettu  huomiolle, että rationaalilukujen oppiminen on vaikeaa, eivätkä nykyiset oppimismenetelmät tunnu toimivan.

- Rationaalilukuihin liittyvät oppimisen ja opettamisen hankaluudet on havaittu jo kauan sitten ja niitä on tutkittu paljon, sanoo Kiili.

Pelin avulla etsitään ja testataan eri menetelmiä esimerkiksi murtolukujen ja desimaalilukujen esittämiseen niin, että ne on helpompi käsittää. Tutkimushankkeen tavoitteena oleva matematiikkapelien tutkimuspalvelu tulee tarjoamaan opettajille matematiikan pelejä ja erilaisia pedagogisia ohjeita esimerkiksi siitä, millaisia pelejä kannattaa pelata, kuinka usein ja kuinka pitkiä aikoja kerrallaan.

- Emme kuitenkaan keskity pelkkään pedagogiikkaan, vaan tutkimme myös miten erilaiset pelimekaniikat ja käyttöliittymäratkaisut toimivat matematiikan oppimisessa, Kiili kertoo.

Tutkimuspalvelu tulee tarjoamaan tieteellisesti perusteltua tietoa siitä, millaiset pelit ovat hyviä ja miksi.

14.10.2015

Piritta Huhta

Kristian Kiili

Kampuksella tapahtuu

14.10.2015

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Pelejä monessa muodossa

Porin yliopistokeskuksen kymmenennessä TiedeAreena-päivässä järjestettiin ensimmäistä kertaa tutkimusseminaari, jossa esiteltiin yliopistokeskuksen tutkimuksen painopistealueita.

Tutkimusseminaari jakaantui aamu- ja iltapäiväosioihin. Aamupäivän tuokioissa tutkijat muun muassa Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin oppiaineesta ja Tampereen teknillisestä yliopistosta esittelivät peleihin ja pelillistymiseen liittyviä tutkimushankkeitaan.

Semideus laittaa murtoluvut suuruusjärjestykseen

TTY:n Porin laitoksen akatemiatutkija Kristian Kiili tutkimusryhmineen on suunnitellut pelin, jonka tarkoituksena on auttaa ja tukea murtolukujen oppimista.

– Matematiikan ja eritoten murtolukujen oppiminen on vaikeaa osalle koululaisista. Kouluopetuksessa perinteisesti käytetyt murtolukujen ”piirakkamallit” eivät havainnollista riittävästi murtolukujen suhdetta toisiinsa tai kokonaislukuihin, Kiili pohjusti.

Antiikin Kreikkaan sijoittuvaa Semideus-peliä pelataan tabletilla. Hahmoa liikutetaan lukusuoralla tablettia kallistelemalla. Pelaaja etsii kultarahoja, välttää ansoja ja samalla asettaa murtolukuja oikeaan kohtaan lukusuoralla. Oikeiden vastausten myötä pelaaja etenee tasolta toiselle, ja hankalissa kohdissa saa myös vihjeitä.

– Pelin prototyyppi on nyt valmis. Seuraavaksi alkavat testaukset: onko pelin pelaamisesta apua murtolukujen hahmottamiseen.

Peli on osa TUT Game Labin oppimispelien tutkimushanketta.

Kielellinen ja kirjallinen seikkailu Gutenbergin galaksissa

TiedeAreenan yhteydessä pidettiin myös Gutenbergin Galaksit –pelin julkistustilaisuus. Kirjan muodossa oleva peli on Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin pelijulkaisusarjan toinen osa.

Pelikirjan teossa on ollut mukana digitaalisesta kulttuurista valmistuneita opiskelijoita. Kuvituksesta ja taitosta vastasi Kristiina Seppä, ja tehtävät ovat suunnitelleet Aliisa ja Tuomas Sinkkonen.

– Mukaan on tuotu myös nykyajan teknologiaa. Osaan tehtävistä muun muassa tarvitaan kännykkäkameraa, he kertovat.

Pelin tekstiosuudet on kirjoittanut digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen. Hän kertoi pelin saaneen nimensä lisäksi inspiraatiota mediafilosofi Marshall McLuhanin ajatuksista.

– Pelaajat seikkailevat avaruudessa ratkoen erilaisia kirjoittamiseen ja kieleen liittyviä tehtäviä. Pelissä korostuu yhteistyössä tekeminen ja oppiminen, vaikka pelaajan pyrkimys onkin kerätä itselleen tehtävistä mahdollisimman monta arvonimeä.

Gutenbergin Galaksit sopii vaikkapa koulujen äidinkielen tunnille. Hauskuutta ei ole oppimisen ohella unohdettu.

– Yhdessä tehtävässä pitää esimerkiksi kirjoittaa vastaus silmät kiinni ”väärällä” kädellä ja lopusta alkuun. Oppiminen voi ja saakin tapahtua leikkimielisyyden varjolla, Suominen muistuttaa.

Mutta miksi digitaalisen kulttuurin oppiaine julkaisee pelin kirjan muodossa?

– Ajatuksenamme on, että digitaalisuus ei ole vain jotakin virtuaalista. On mielenkiintoisempaa pohtia erilaisia julkaisuformaatteja ja alustoja. Pelin tehtävissä teknologiaa ei kuitenkaan ole unohdettu, Suominen huomauttaa.

 

Lisätietoja pelistä ja sen tilaamisesta professori Jaakko Suomiselta (jaasuo(a)utu.fi).

14.10.2015

Maria Ojanen

Maria Ojanen
Teppo Hjelt, Porin tiedekirjasto

UCPorilainen

14.10.2015

Piritta Huhta

Mikko Viitapohja

Tiedon asiantuntija

Tietoasiantuntija Teppo Hjelt tietää mistä ja miten tietoa etsitään. Porin tiedekirjastossa 10 vuotta työskennellyt Hjelt kokee olevansa tieteen näköalapaikalla.

- Olen aina ollut kiinnostunut tieteellisestä tutkimuksesta, vaikka itse en tutkijan uralle lähtenytkään. Tiedekirjastossa saan makupaloja monilta tieteenaloilta ja uusimmat tutkimukset ovat heti käden ulottuvilla, kertoo Hjelt.

Harjavallasta kotoisin oleva Hjelt on ennen tiedekirjastopestiään opettanut matematiikkaa Vaasan ammattiopistossa ja ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille. Koti-ikävä sai miehen jäämään vuorotteluvapaalle 2000-luvun alkupuolella ja palaamaan Satakuntaan. Samalla Hjelt aloitti informaatiotutkimuksen opinnot Tampereen yliopistossa.

- Vaimoni sai töitä Porista. Palasin yksin Vaasaan ja opiskelin vuoden verran työn ohessa. Sitten lopetin matematiikanopettajana ja viimeistelin informaatiotutkimuksen opintoni päätoimisena opiskelijana, Hjelt kertoo.

Opiskelu kannatti, sillä pian opintojen loppumisen jälkeen Hjelt löysi työpaikan tiedekirjastosta.

- Kun tulin taloon, kirjasto oli Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) Pori yksikön alaisuudessa. Nykyään olemme osa TTY:n kirjastoa, Hjelt sanoo.

Muutoksen tuulia

Hjeltin titteli on vuosien myötä vaihtunut suunnittelijasta kirjastonhoitajan kautta nykyiseen tietoasiantuntijaan. Muutoksia on tapahtunut niin ikään kirjaston tiloissa ja toiminnoissa sekä henkilöstössä. Koko kirjasto sai uuden raikkaamman ilmeen ja kirjaston omatoimikäyttöön palveluaikojen ulkopuolella siirryttiin elokuun lopussa.

- Kirjaston tilauudistusten suunnittelussa olivat mukana yliopistokeskuksen henkilökunta ja opiskelijat. Ryhmän vetäjänä toimi Porin tiedekirjaston esimies TTY:n pääkirjastosta, kertoo Hjelt.

Kirjaston uudistetut tilat ovat saaneet paljon positiivista palautetta ja muutenkin opiskelijat ovat ottaneet kirjaston omakseen. Myös ryhmätyötila on ahkerassa käytössä. Porin yliopistokeskuksen opiskelijat ja henkilökunta voivat käyttää kirjaston tiloja ja lainausautomaatteja myös iltaisin ja viikonloppuisin kirjautumalla tilaan omalla sähköavaimellaan.

- Omatoimikäyttö on myös toiminut hienosti. On mukavaa tulla töihin, kun täällä on jo ihmisiä vastassa. Toisaalta kirjasto ei jää tyhjilleen, kun me työntekijät lähdemme iltapäivällä kotiin, Hjelt sanoo.

Porin tiedekirjaston hyllyt notkuvat tekniikan, kauppa- ja yhteiskuntatieteiden, kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen sekä taiteen ja median aineistoa. Painetuista kokoelmista voi lainata muun muassa Porin yliopistokeskuksessa opetettavien kurssien oppimateriaalia, tutkimuskirjallisuutta ja yliopistokeskuksessa valmistuneita opinnäytteitä. Tieteellistä verkkoaineistoa on käytössä valtavasti, ,mikä helpottaa asiakkaiden tiedonhankintaa huomattavasti.  Lisäksi kirjaston kaukopalvelun kautta on mahdollista tilata aineistoa, jota Porin kirjastoista ei löydy.

- Toimenkuvaani kuuluu asiakaspalvelun ja neuvonnan lisäksi esimerkiksi tiedonhakuopetus yliopistokeskuksen opiskelijoille, Hjelt kertoo.

Hjelt muistuttaa myös, että kirjasto on avoinna kaikille, ei vain yliopistokeskuksen väelle.

Omanlaisensa yrittäjä

Vapaa-aikanaan tietoasiantuntija Hjelt pyrkii lukemaan, liikkumaan ja harrastamaan kulttuuria.

- Teen joka vuosi itselleni uuden vuoden lupauksen, että lukisin enemmän, kävisin elokuvissa, teatterissa ja konserteissa useammin. Olen tässä suhteessa yrittäjä. Aikomukseni jäävät turhan usein yrityksen asteelle, kun valitsen monesti mieluummin kotisohvan ja karkkipussin kuin rockbändin keikan, sanoo Hjelt.

Vuonna 2016 Teppo Hjelt lupaa keskittyä lukemiseen ja jättää muut yritykset seuraaville vuosille.

14.10.2015

Piritta Huhta

Mikko Viitapohja

Opiskelijaelämää

16.10.2015

Maria Ojanen

Porin yliopistokeskuksen Akateemiset Laulajat

Se vähän erilainen kuoro

Porin yliopistokeskuksen Akateemiset Laulajat, tuttavallisemmin ja lyhyemmin PYKAL, on vajaan kymmenen toimintavuotensa aikana esittänyt niin oman, kuorolle varta vasten sävelletyn tilausteoksen kuin muuta monipuolista ja ei-niin-perinteistäkin musiikkia.

Kuoron johtaja, Tampereen teknillisen yliopiston lehtori Harri Keto laskeskelee, että ensimmäisestä toimintavuodesta 2007 lähtien kuorolla on ollut liki 90 esiintymistä.

-Suurin osa on ollut yliopistokeskuksen tapahtumissa, olemmehan yliopistokeskuksen oma kuoro. Vuosittaiset joulu- ja kevätmatineat, TiedeAreena ja muut vastaavat ovat olleet otollisia esiintymistilaisuuksia.

Kuoro on esiintynyt useasti myös Puuvillan alueen ulkopuolella. Mainittavimmat esiintymiset ovat olleet Porin kaupungin tilaisuuksissa. Vuonna 2008 PYKAL lauloi kaupungin 450-vuotisjuhlissa yhdessä kaikkien muiden Porin kuorojen kanssa.

- Meitä pyydettiin laulamaan myös kaupungin itsenäisyyspäivän yleisökonserttiin vuonna 2009, Keto mainitsee.

Ohjelmistossa kohtaavat moderni ja perinteinen

Kuoron 5-vuotisjuhlakonsertti oli helmikuussa 2013. Sen kohokohta oli huilisti ja säveltäjä Jukka-Pekka Lehdon PYKALille säveltämä ja Laura Puromiehen sanoittama kymmenminuuttinen Puuvilla-Lyyra -tilausteos. Keto muistelee kappaleen olleen haastava harjoiteltava.

- Kyseessä on hyvin moderni ja erikoinen teos. Meidän piti siirtää juhlakonserttiakin muutamalla kuukaudella eteenpäin, että saimme tarpeeksi harjoitteluaikaa. Konsertti onnistuikin loistavasti.

PYKAL on aina esittänyt perinteisen kuoromusiikin lisäksi hieman muista poikkeavaa ohjelmistoa. Akateemisten perinteiden vaalimisen lisäksi ohjelmistossa on muun muassa afrikkalaisia gospelkappaleita. Tuorein setti rakentuu uudesta ja vanhasta suomipopista.

Periaatteena on aina ollut se, että kaikki innokkaat pääsevät laulamaan.

- Laulukokeita ei ole. Riveihin on sattunut innokkaita ja osaavia tyyppejä, joiden kanssa on ollut hyvä laulaa. Muutama on ollut mukana alusta saakka. Uusia mahtuu kuitenkin aina mukaan, etenkin miehiä, Keto innostaa.

Yhteistyöllä ja projekteilla eteenpäin

Kuoron perustamiseen johtanut kokous pidettiin syyskuussa 2006. Kedon lisäksi kuoroa olivat perustamassa yliopistokeskuksessa työskennelleet ja laulamisesta innostuneet Susanna Heiniluoma, Seppo Hiltunen ja Mari Syrjäläinen.

- Yhdessä pohdittiin, että yliopistokeskus tarvitsee oman, akateemisen kuoron. Perustamiskokouksen jälkeen menimme tapaamaan yliopistokeskuksen johtajaa Martti Sinisalmea, joka siunasi ajatuksen, Keto kertoo.

Säännölliset kuoroharjoitukset käynnistyivät vuoden 2007 kevätpuolella. Alkuvuosina kuoroa johti teekkaritaustainen Pekka Peltonen, Porin Mies-Laulun kakkosjohtaja. Vuonna 2009 vastuu kuoron johdosta siirtyi vähitellen Harri Kedolle.

- PYKALilla on  myös ollut monenlaisia yhteistyöprojekteja. Vuosi 2011 oli mielenkiintoinen, kun olimme Unicef-kummina esiintymässä järjestön tapahtumissa, Keto kertoo.

Menneenä kesänä PYKAL ja Pori Gospel Choir pitivät yhteisen gospelkonsertin Kirkkopuistossa soi -tapahtumassa. Sama konsertti kuullaan vielä lokakuussa Raumalla.

Onnistumisista huolimatta kuoron olemassaolo on ollut välillä vaakalaudalla. Aika ei aina riitä viikoittaisiin harjoituksiin, joten esillä on ollut ajatus siirtyä enemmän projektimuotoisiin hankkeisiin sopivien teemojen ympärillä.

- Kuoron toiminta jatkuu muodossa tai toisessa. Ainakin jazz- ja latinalaisamerikkalainen musiikki on vielä kokeilematta, Keto suunnittelee.

PYKALin ja Pori Gospel Choirin ”Every time I feel the spirit” -konsertti perjantaina 30.10. Raumalla, Kulttuuritalo Posellissa kello 19.00.

16.10.2015

Maria Ojanen

Porin yliopistokeskuksen Akateemiset Laulajat
Susanne Anttila

Loppusuoralla

14.10.2015

Esa Keskinen

Johanna Immonen

Markkinoinnin taitaja ponnisti Porista

Markkinointia pääaineenaan Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä opiskellut Susanne Anttila on matkalla markkinoinnin huippuammattilaiseksi, mutta itseään hän ei turhia kehu.

Viime keväänä Anttila pokkasi laudaturin gradustaan Kuluttajan kokema arvo mobiilissa asiointiympäristössä.

– Laudatur yllätti, vaikka tavoittelinkin Eximiaa. Kun kuulin arvosanan, kädet alkoivat täristä ja nauroin ilosta. Ohjaajani Arja Lemmetyinen ja Kati Suomi olivat mahtavia, heille kiitos.

Vuonna 2011 Porissa opiskelut aloittanut Anttila otti kandinsa jälkeen graduunsa täysin uuden aiheen.

– Gradu oli kohdallani pitkä prosessi, joka kesti kaiken kaikkiaan lähes 2 vuotta. Se valmistui osittain töiden tekemisen ohessa.

Sivuaineina Anttilalla oli yritysjuridiikka sekä johtaminen ja organisointi. Pohjalla Anttilalla on myös tradenomin tutkinto Haaga-Heliasta vuodelta 2010.

Graduaiheen valinnassa oli mukana omaa kiinnostusta ja pientä laskelmointia työmarkkinoiden kannalta.

– Kuluttajan kokema arvo ja mobiili asiointi ovat kiinnostaneet minua jo AMK:ssa. Mobiilin asiointiympäristön nopean kehittymisen ja kilpailun kasvamisen takia halusin ymmärtää paremmin kuluttajan kokemuksia.

Menestyksekkäästä akateemisen uran alusta huolimatta Anttila ei ainakaan vielä suuntaa tutkimuksen pariin.

– Ohjaajani ehdottivat minulle tutkijan uraa, mutta toistaiseksi ura markkinoinnin parissa on niin mielenkiintoinen, että en malta vaihtaa. Tosin, kuka tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, Anttila pohtii iloisesti.

Alan töitä IBM:llä ja Fazerilla

Jo ennen valmistumista tie vei Anttilan Helsinkiin IBM:lle, kun hänet valittiin trainee-ohjelmaan keväällä 2013.

– Asuin silloin vielä Porissa ja kun sain paikan, tuli elämääni äkkikäännös. Minulle soitettiin torstaina että työt alkaisivat maanantaina Helsingissä – pääsetkö? Ajattelin, että tämä on niin loistava mahdollisuus, että en missään nimessä jätä väliin.

IBM:llä Anttila suunnitteli ja toteutti palvelujen markkinointia Global Business Services -yksikössä yhteistyössä markkinointipäällikön kanssa.

– Tehtäviini kuuluivat esimerkiksi perinteisten ja digitaalisten markkinointikampanjoiden suunnittelu, toteutus, koordinointi ja mittaus, sekä erilaisten tapahtumien järjestäminen. Pesti oli todella mielenkiintoinen ja kansainvälinen.

Kesäkuusta lähtien Anttila on työskennellyt Fazerilla Fazer Cafés -yksikön markkinointiasiantuntijana.

– Vastaan kahvilaliiketoiminnan markkinoinnin suunnittelusta ja toteutuksesta. On ollut jännittävä kokemus päästä hyppäämään IT-alalta kahvilaliiketoiminnan pariin ja kurkistaa b2b-markkinoinnin jälkeen kuluttajamarkkinoinnin maailmaan.

Pori-aika jäi mieleen

– Hain maisteriohjelmaan kaikkialle muualle paitsi Helsinkiin, koska halusin kokeilla jotain uutta. Sain hyväksymiskirjeen Itä-Suomen yliopistoon ja Poriin. Valitsin Porin. Opiskeluvuoteni Porissa kuuluvat ehdottomasti elämäni parhaimpiin aikoihin, Anttila kertoo.

Anttila oli mukana opiskelijatoiminnassa esimerkiksi Porin kyltereiden hallituksessa.

– Yliopistokeskuksessa on tiivis yhteishenki ja yhteenkuuluvuuden tunne. Aktiivinen opiskelijaelämä ja kyltereiden PorKy-henki ovat mahtavia juttuja.

Aktiiville jäikin Porista hyödyllisiä verkostoja työelämään asti.

– Olen tehnyt yhteistyötä muutaman Porista valmistuneen opiskelijan kanssa. Kontakteista on aina hyötyä työuralla, koskaan ei tiedä kenet löytää ja mistä.

14.10.2015

Esa Keskinen

Johanna Immonen
Maija Viinikkala

Alumnikolumni

13.10.2015

Maija Viinikkala

Maija Viinikkala

Opiskelijatoiminta – ajanhukkaa vai itsensä kehittämistä?

Opiskeluaikanani innostuin ainejärjestötoiminnasta ja olin siinä monessakin suhteessa aktiivinen. Olin muun muassa haalarivastaavana, tutorina, PorKyn rahastonhoitajana ja puheenjohtajana. Lisäksi olin useissa luottamustoimien kautta tulleissa pesteissä, kuten kylteripuheenjohtajien verkostossa, kauppakorkeakoulun johtokunnassa ja Porin Seudun Ekonomien asiantuntijajäsenenä. Muistan, kun veljeni silloin tokaisi: ”Mikset tekisi tuolla energiallasi jotakin oikeasti järkevää, mistä voisi saada töitäkin tulevaisuudessa ja mistä maksettaisiin palkkaa?”

Oliko energia järkevästi käytetty näin myöhemmin ajateltuna? Toiminnasta ei tietenkään maksettu palkkaa ja esimerkiksi muille yliopistopaikkakunnille suuntautuneet vuosijuhlavierailut sekä erilaiset tapahtumat olivat pääosin omakustanteisia, joten toiminnan kannattavuus kauppatieteilijöille läheisimmästä taloudellista näkökulmasta oli kyseenalaista. Taloudellisen pääoman sijaan opiskelijatoiminta antoi minulle runsain mitoin henkistä pääomaa ja osaamista, jonka arvoa ei voi rahassa mitata. Paitsi että sain hallituskavereista mitä parhaimpia ystäviä, olen nyt naimisissa yhden kanssa. Ainejärjestötoimintaan osallistuminen ja puheenjohtajana toimiminen on kuin johtaisi yritystä. Jokainen tapahtuma vaatii käytännön toteutuksen lisäksi suunnittelua, budjetointia, rahoituksen keräämistä, markkinointia, myyntiä ja johtamista – varsinkin kauppakorkeakoulun aineopintojen teoriataustaa pääsee jo opiskeluaikana soveltamaan käytäntöön. Meillä oli lisäksi mielettömän mukavaa järjestäessämme tapahtumien lisäksi yhdistykselle esimerkiksi logoa ja lippua.

Yhdistystoiminnan juridiseen puoleen pääsi tutustumaan hallitustyöskentelyssä, paitsi sääntömääräisten syys- ja kevätkokousten merkeissä, myös kun eteen tulivat sääntömuutokset ja uudet ohjesäännöt. Kaikkiaan aktiivinen osallistuminen opiskelijatoimintaan antaa elämysten ja ystävyyssuhteiden lisäksi oikeaa käytännön kokemusta työskentelystä monenlaisissa ympäristöissä ja se kannattaa nähdä sen hauskan puolen lisäksi myös järkevänä sijoituksena omaan tulevaisuuteen. Se on ilman muuta antoisaa itsensä kehittämistä eikä missään tapauksessa hukkaan heitettyä aikaa.  Työelämässä eniten kaipaa opiskelijatoiminnan vapautta ja mahdollisuutta toteuttaa hullujakin ideoita – kuitenkin siten, että niistä on myös vastuu. ”Äidillisellä” ylpeydellä seuraan esimerkiksi jokasyksyisen Yrjönkadun Appron kehitystä – yksi Porin suurimmista opiskelijatapahtumista sai alkunsa Meidän hallitusaikanamme 2009 ilmaan heitetystä hullusta ideasta. Myös monet muut Meidän aikanamme aloitetut tapahtumat ovat muodostuneet perinteiksi. Esimerkiksi excursiot uudistettiin 2010 suuntautumaan ulkomaille, koska vierailut lähialueille peruttiin usein osallistujapulan vuoksi. Tukholmaan järjestetty matka myytiin loppuun minuuteissa. Opiskelijatoiminnassa todella oppii vastaamaan pinnan alla olevaan kysyntään.

 

Maija Viinikkala on KTM, 2-vuotiaan Viljamin äiti, yrittäjän vaimo ja Porin Kylterit ry:n entinen puheenjohtaja, joka työskentelee taloushallinnon opettajana. Tällä hetkellä Maija on äitiyslomalla.

13.10.2015

Maija Viinikkala

Maija Viinikkala