11.02.2015


Verkkolehti UCPoriNews

Porin yliopistokeskuksen verkkolehti UCPoriNews uutisoi ja taustoittaa ajankohtaisia tapahtumia ja tuo yliopistokeskuksen tutkijat ja tutkimushankkeet lähemmäs lukijaa.

11.02.2015

Sampsa Kataja

Pääkirjoitus

01.06.2015

Sampsa Kataja


Pelisilmää

Satakunnan korkeakoulusäätiö kerää parhaillaan varoja pelillistämisen lahjoitusprofessuuriin. Jälleen tätä kirjoittaessani huomaan, että olemme edelläkävijöitä. Wordin oikoluku ei tunnista sanaa pelillistäminen - vielä.

Pelillistämisellä tarkoitetaan pelien dynamiikan ja mekaniikan soveltamista eri ympäristöissä, kuten erilaisissa verkkopalveluissa ja työelämässä. Viihde- ja rahapelaamisen ulkopuolelta tunnemme jo opetuspelit, joissa porilaiset ovat olleet kehityksen kärjessä. Niin ikään askeleita on otettu vanhustenhoidossa ja kuntoutuksessa.

Uskon, että pelillistäminen tuo uutta myös tutkimusmetodeihin. Pyydän anteeksi kaikilta tutkijoilta, joiden kyselyihin olen jättänyt vastaamatta. Lupaan kuitenkin osallistua heti, kun kyselykaavake muistuttaa taktiikkapeliä.

Korkeakoulusäätiö ja Porin yliopistokeskus ovat kokoamassa yhteen professuuriin kaksi yliopistoa. Tampereen teknillinen yliopisto ja Turun yliopisto ovat perustamassa professuuria, jota ei vain rahoiteta yhdessä, vaan jota kumpikin voi kutsua kaikin tavoin omakseen. Yliopistoyhteistyöhön syntyy kokonaan uusi toimintatapa.

Pelillistämisen idea syntyi yliopistokeskuksen rehtoreiden kokouksessa. Ideointiin ryhdyttiin korkeakoulusäätiön aloitteesta. Korkeakoulusäätiö haluaa panostaa lahjoitusprofessuureihin juuri nyt, kun valtiolla on vielä tarjota porkkanarahaa yliopistojen varainhankintaan.

Huoli porkkana- ja muidenkin rahojen loppumisesta on todellinen. Viime syksyn budjettikeskustelussa nykyinen pääministeripuolue esitti sanotun rahan poistamista. Uudessa hallitusohjelmassa korkeakouluille asetettu säästötavoite on 75 miljoonaa euroa vuodessa. Hallinnollisen yhteistyön ja tukitoimien koordinoinnin ohella säästöjä tulee ohjelman mukaan hakea korkeakouluverkkoa rationalisoimalla.

Hallitusohjelmasta voi päätellä myös sen, miten korkeakoulutuksen ja –tutkimuksen haasteisiin voidaan Porista käsin vastata. Kansainvälisyys, korkeakoulujen välinen yhteistyö sekä tutkimustulosten vaikuttavuus ja kaupallistaminen ovat avainsanoja, jos haluamme olla mukana tulevissa jaoissa.

Pelillistämisen professuuri osoittaa suunnan. Jos professuuri vielä tämän vuoden aikana syntyy – kuten tavoittelemme - on se osoitus elinkeinoelämän ja ylipistojen vahvasta sitoutumisesta Porin yliopistokeskukseen. Jos tarjouksemme innovatiivisuudesta, yhteistyöstä sekä vaikuttavasta opetuksesta ja tutkimuksesta ei ota tuulta purjeisiinsa, voimme nostaa veneen pukeille pitkäksi aikaa.

Sampsa Kataja

Satakunnan korkeakoulusäätiön hallituksen puheenjohtaja

KATSO VIDEO pelillistämisen sovelluskohteista

01.06.2015

Sampsa Kataja

Tuoretta tutkimusta

29.05.2015

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Lähiöhanke aktivoi asukkaita

Vuoden 2015 lopussa päättyvä Lähiön henki –hanke on saanut Porin itäisten lähiöiden Sampolan, Väinölän ja Impolan alueen asukkaat kiinnostumaan asuinalueidensa kehittämisestä.

Turun yliopiston maisemantutkimuksen oppiaineen luotsaama tutkimus- ja kehityshanke alkoi vuonna 2013. Yhteistyötä on tehty muun muassa Porin kaupungin Kaikkien Pori -kehittämishankkeen sekä paikallisten yhdistysten ja toimijoiden kanssa.

– Tavoitteina on ollut lähiöiden paikallisen kulttuurin ja kulttuuristen resurssien kartoittaminen sekä asukkaiden sitouttaminen asuinalueen kehittämiseen ja käyttöön, projektitutkija Pia Hovi-Assad selventää.

Tietoa ja toimenpidesuunnitelma kulttuurikartoituksen avulla

Tärkeänä menetelmänä lähiöhankkeessa on ollut cultural planning eli kulttuurisuunnittelu. Menetelmässä kerättiin aluksi yhteistyössä asukkaiden kanssa tietoja alueista ja esimerkiksi niiden vahvuuksista ja tavoista. Keruun perustella laadittiin Itä-Porin kulttuurikartoitus ja toimenpidesuunnitelma alueen kehittämiseksi.

Pia Hovi-Assad on muun muassa vetänyt lähiöiden eri toimijoiden yhdistämiseen tähtääviä työpajoja. Rohkaisevia tuloksia saatiin esimerkiksi Koiviston ulkoilupuiston ja Väinölän lyhytaaltoaseman ympäristössä.

– Entisellä radioasemalla toimii nykyään taiteilijakollektiivi T.E.H.D.A.S. ry. Taiteilijat ovat pitkään toivoneet saavansa kontaktia alueen asukkaisiin, mutta eivät ole oikein tienneet, miten. Työpajassa taiteilijat, asukkaat ja muun muassa Porin kaupungin puistotoimi pääsivät yhdessä keskustelemaan näkemyksistään alueen toiminnan ja kehittämisen suhteen, Hovi-Assad mainitsee.

Asukkaat toivoivat ulkoilupuistoon esimerkiksi penkkejä ja piknik-aluetta. Nämä ollaan lähiaikoina toteuttamassa. Hankkeen työntekijät ovatkin tyytyväisiä siihen, miten hyvin yhteistyö kaikkien tahojen välillä on toiminut ja että konkreettiset saavutukset ovat näkyneet lähiöissä. Yhteistyö on tuottanut muun muassa asuinalueiden omia teemapäiviä.

–Eri ikäiset ja eri lähtökohdista tulevat ihmiset ovat kohdanneet toisiaan, ja viihtyminen omalla asuinalueella on kasvanut. Kaikki tämä luo uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin sekä vahvistaa asukkaiden arvostusta ja identiteettiä omaa aluetta kohtaan, Hovi-Assad iloitsee.

Porin hanke pilottina muille 

Tämän laajuinen lähiöiden viihtyvyyden kehittämishanke on tiettävästi varsin ainutlaatuinen Suomessa.

–Sipoossa kulttuurin ja kaavoituksen saralla on tehty samankaltaista yhteistyötä, mutta se ei ole varsinainen tutkimushanke. Myös Jyväskylässä ja Turussa on toimeenpantu pienimuotoisempia kehitysprojekteja. Kuitenkaan tässä mittakaavassa toteutettua, selviä tuloksia tuottanutta lähiöiden kehittämishanketta ei muualla Suomessa ole toteutettu.

Lähiön henki –hanketta ovat rahoittaneet Asumisen rahoitus- ja  kehittämiskeskus ARA sekä ympäristöministeriö. Hankkeen ollessa loppusuoralla valmisteilla on artikkelikokoelma Itä-Porin lähiöiden kulttuurikartoituksesta.

–Loppuvuosi kuluukin artikkeleita kirjoittaessa ja julkaisua valmistellessa. Teoksen olisi tarkoitus ilmestyä alkuvuodesta 2016, Hovi-Assad kertoo.

29.05.2015

Maria Ojanen

Maria Ojanen
Ossi Eskelinen, Tampereen yliopisto

Aluetta kehittämässä

29.05.2015

Esa Keskinen

Mikko Viitapohja

Väkivaltatutkimuksesta käytännön hyötyjä

Porissa ei kannata mennä nakkikioskin jonoon viikonloppuyönä, kuuluu tuttu varoitus. Väitteen todenperäisyyttä on nyt kartoitettu ja analysoitu Porin kaupungin ja Porin poliisin Väkivallan vähentäminen Porissa väkivallan tihentymäkartoituksen ja yhteisöllisten toimien avulla -hankkeessa (VäkVä).

Hanke käynnistyi vuoden 2012 aikana ja päättyi viime vuonna. Hankkeessa on käyty esimerkiksi läpi yhden vuoden kaikki väkivaltarikokset ja etsitty niistä säännönmukaisuuksia ja taustatietoja.  Niin sanottu tihentymäkartoitus (Hot spot -kartoitus) toistettiin myöhemmin. Hankkeen evaluointi, eli arviointi, toteutetaan Tampereen yliopiston Porin yksikössä. Arvioinnista vastaa sosiaalipolitiikan yliopistonlehtori Ossi Eskelinen.

– Ammattilaisilla on ollut ennakkoon käsitys tietystä väkivallan ongelmasta Porissa. Porissa tapahtui tilastollisesti paljon pahoinpitelyitä, jotka liittyivät erityisesti alkoholiin, kuten muuallakin Suomessa. Arviointihankkeella haluttiin tarkastella ilmiötä kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen aineiston avulla. VäkVä-hankkeen arvioinnilla tarkastellaan, mitä hankkeessa tapahtui ja miten se onnistui, ja analysoidaan myös hankkeen jälkeisiä toimia, Eskelinen kertoo.

Väkivallan ruuhkapaikat selville ja yhteistyöhön

 Hot spot -kartoituksesta selvisi, että väkivalta keskittyy kauppatorin ja Itäpuiston ympäristöön ja viikonloppuiltoihin ja -öihin. Hankkeen pohjalta onkin tehty teemapartiointia ja asennettu valvontakameroita ja lisätty valaistusta paikkoihin, joissa esiintyy väkivaltaa. Samalla on myös aloitettu Ankkuri -toiminta, jonka kohteena ovat rikoksia tehneet alaikäiset. Lisäksi sen tavoitteena on nopea puuttuminen lähisuhde- ja perheväkivaltaan. Ankkuri-toiminta on tavoittanut runsaasti alaikäisiä.

– Poliisilla on kyllä ollut kuva Porin ongelma-alueista, mutta ei kuitenkaan aivan tarkkaa ja kattavaa kuvaa. Hanke ja erityisesti sen kaksi HotSpot-kartoitusta ovat tarkentaneet poliisin ja muiden toimijoiden käsitystä kentästä, Eskelinen sanoo.

Hanke tähtäsi paitsi väkivallan muotojen ja esiintymispaikkojen kartoittamiseen, myös moniammatillisten verkostojen ja toimintakulttuurin kehittämiseen.

– On vielä näin tuoreeltaan vaikea sanoa, onko hankkeella merkittävää vaikutusta tilastoihin, mutta jo nyt eri viranomaisten yhteistyö on tuottanut positiivisia vaikutuksia, joita kaikkia ei voida edes helposti todentaa. Pieni lasku väkivaltatilastoissakin on nähtävissä, Eskelinen kertoo.

Tutkimuksen tuella kohti parempaa Satakuntaa

Eskelinen on perehtynyt väkivaltaan aikaisemminkin. Satakuntaan liittyviä julkaisuja ovat lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan keskittinyt arviointihanke ja Porin kaupungin turvallisuuskysymyksiä käsitellyt raportti. VäkVä-hanketta hän kehuu erittäin onnistuneeksi ja uskoo kaikkien hankkeiden yhteisvaikutuksen näkyvän koko Porin kaupungissa.

– Hankkeen ansiosta alueella on otettu käyttöön uusia toimintamalleja ja alettu noudattamaan moniammatillista periaatetta väkivallan ennaltaehkäisyssä. Väkivallan vähentämistyöryhmään kuului muun muassa poliiseja, sosiaalityöntekijöitä sekä terveys- ja pelastuslaitoksen väkeä, jotka kaikki ovat erittäin motivoituneita. Sen ansiosta toiminta ei katkennut hankkeen päätyttyä kuin kananlento.

Niinpä voi olla, että lähitulevaisuudessa Porin torin rähinämaine on entistä varmemmin urbaania legendaa.

29.05.2015

Esa Keskinen

Mikko Viitapohja
Anna-Mari Moisio-Varpela, Edupoint

Toimivia kontakteja

29.05.2015

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Edupoint kouluttaa ja kehittyy

Täydennyskoulutuskeskus Edupointin toimistossa vierailevat löytävät nyt koulutuspäällikön tuolilta uuden työntekijän, Anna-Maria Moisio-Varpelan. Hän siirtyi Edupointin puikkoihin Satakunnan ammattikorkeakoulun täydennyskoulutussuunnittelusta.

-Oikeastaan vain työympäristö ja työkaverit ovat vaihtuneet. Edupointissa jatkan edelleen työtä korkeakoulumaailmassa, asiantuntijoiden ja täydennyskoulutuksen parissa, mutta hieman eri perspektiivistä kuin ammattikorkeakoulussa, Moisio-Varpela toteaa.

Porin yliopistokeskuksessa toimiva, Tampereen teknillisen yliopiston alainen täydennyskoulutuskeskus Edupoint ylläpitää kahta erilaista ylemmän johdon täydennyskoulutusohjelmaa sekä järjestää lisäksi yrityksille erikseen suunniteltavia koulutuksia.

Valttikorttina paikallisuus

Moisio-Varpela kertoo, että lähiaikojen tavoitteena on ennen kaikkea jatkaa tasokkaan koulutustoiminnan ylläpitämistä. Toisaalta suunnitelmissa on myös nostaa Edupointin tunnettuutta paikallisena toimijana.

-Vaikka toimimme täällä Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitoksen alaisena, olemme Puuvillassa aidosti paikallinen toimija ja teemme työtä porilaisen ja satakuntalaisen yritystoiminnan hyväksi, Moisio-Varpela muistuttaa.

Hän kertoo, että suunnitelmissa on esimerkiksi selkeyttää tältä osin Edupointin verkkosivuja. Lisäksi tarkoituksena on markkinoida entistä aktiivisemmin yrityksille persoonallisesti räätälöityjä koulutuksia ja saada nostettua niiden tunnettuutta.

- Olemme myös äskettäin perustaneet Edupointille omat Facebook-sivut, joita kannattaa seurata. Päivitämme sinne ajankohtaisimmat tiedot tulevista koulutuksista ja tapahtumista.

Kansainvälisiä tuulia

Tulevana syksynä pyörähtävät jälleen käyntiin Edupointin koulutukset, JOKO-johtamiskoulutusohjelma sekä General eMBA, ja sen ohessa yrittäjille suunnattu oma MBA-koulutus. Kummankin koulutusohjelman hakuaika on parhaillaan käynnissä.

-JOKO-ohjelma käynnistyy nyt 30. kertaa, ja juhlavuoden kunniaksi tiedossa on esimerkiksi isommat avajaiset ja muuta pientä erikoisohjelmaa, Moisio-Varpela lupailee.

Paikallisuuden lisäksi General MBA -ohjelmaan osallistujat saavat koulutukseen myös kansainvälistä näkökulmaa, sillä koulutus  järjestetään nyt jo toista kertaa yhteistyössä yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston kanssa.

-Kansainvälinen yhteistyö on meille iso juttu, josta olemme erittäin iloisia. Koulutuksen osallistujat suorittavat yhden kokonaisen opintojakson Stanfordissa, Moisio-Varpela kertoo.

Samankaltaiset kuviot uudessa työympäristössä

Moisio-Varpela löytää paljon yhtäläisyyksiä edellisen ja nykyisen työnsä välillä.

Ennen Edupointissa aloittamistaan hän toimi kymmenisen vuotta Satakunnan ammattikorkeakoulun palveluksessa hieman eri tehtävissä, muun muassa vieraskielisten koulutusohjelmien markkinoinnissa. Koulutukseltaan hän on kansainvälisen kaupan tradenomi sekä kauppatieteiden maisteri.

- SAMKissa työni oli hyvin pitkälti samojen asioiden ja yhteistyökuppanien parissa toimimista kuin nyt Edupointissakin. Läheisiä yhteistyötahoja ovat esimerkiksi Satakunnan Yrittäjät, ELY-keskus ja Porin kaupunki.

Työpaikan vaihto tuntui kymmenen SAMK-vuoden jälkeen hyvältä, vaikka samantyyppiset työtehtävät jatkuvatkin.

-Edupointin koulutuspäällikön paikka vaikutti mielenkiintoiselta ja minulle sopivalta, ja sitä se on nyt runsaan kuukauden kokemuksen perusteella ollutkin, Moisio-Varpela kertoo tyytyväisenä.

29.05.2015

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Terveisiä maailmalta

29.05.2015

Rainer Breite ja Sari Mäenpää

Sari Mäenpää

Vierailulla Norjassa

Tampereen teknillisen yliopiston REBUS-tutkijat matkasivat maaliskuussa Rolls-Royce Marinen ja FIMECCin vieraiksi Ålesundiin Norjaan. Vierailun tarkoituksena oli esitellä Norjan Meriteollisuusklusteria ja innovaatioekosysteemiä sekä keskustella synergioista suomalaisten kanssa. Mukana matkalla oli kolmisenkymmentä suomalaista teollisuuden ja tutkimuslaitosten edustajaa.

Ålesund otti retkikunnan vastaan iltapimeässä ja rankan sateen kastellessa, mutta aamulla kaupungin ainutlaatuisuus selvisi: Atlantin aallot vaahtosivat aivan hotellin edessä ja horisontissa kohosivat lumivuoriset huiput. Itse kaupunki oli kumpuileva ja jugend-tyyliin rakennettu ja olisi houkutellut patikoimaan – vierailun aikataulu ei vaan tällä kertaa antanut siihen mahdollisuutta.

Isännät olivat järjestäneet moderniin teknologiakeskukseensa (Norwegian Maritime Competence Center, NMK) joukon kiinnostavia esityksiä ja ohjelman aikataulu piti minuutilleen. Saimme kuulla Stokkesta, globaalista ja innovatiivisesta yrityksestä jonka juuret ovat Ålesundissa. Innovaatiotoimintaa esiteltiin myös Rolls-Royce Marinen näkökulmasta. Teknologiakeskuksen välittömässä läheisyydessä sijaitsi Ålesund University College, jonka laboratorioissa pääsimme käymään. Oppilaitoksessa opetus on norjankielistä ja kokonainen tiedekunta keskittynyt meriteollisuuteen ja sen kehittämiseen. Oppilaitoksen dekaani korosti yritysten roolia oppilaitoksen toiminnassa: yritysten tarpeet tulevat ensin, seuraavaksi hoidetaan paikalliset vastuut ja kolmantena tutkimus ja koulutus.

Toisena vierailupäivänä esittelyssä oli satelliittitietoliikenneyhtiö Inmarsatista, joka myös toimii osana Sunnmoren Meriteollisuusklusteria. Norjan tiede- ja teknologiayliopisto (NTNU) valotti meille teollisuuden ja yliopistojen yhteistyöstä Norjassa. Malli vastaa suomalaista: teollisuudella on haasteita ja ongelmia joihin yliopistot vastaavat tutkimuksin ja niistä saaduin tuloksin. Yritykset rahoittavat toimintaa, yliopistot kouluttavat osaajia ja asiantuntijoita ja dialogia käydään aktiivisesti. Yhtenä dialogin muotona ovat muun muasssa tämän ekskursion kaltaiset vierailut, joissa eri alojen edustajat pääsevät vaihtamaan ajatuksia. NTNU:n lisäksi kuulimme esitykset innovaatio-ohjelma Maroffista ja tutkimusorganisatio Sintefistä.  Vierailun lopuksi kävimme Offshore simulaatiokeskuksessa, jossa tutustuimme simulaattoreiden kykyyn yhdistää grafiikka ja fysiikka sekä toimia linkitettynä.

Paluu kotiin sujui yhtä sukkelasti kuin mennessä. Matka oli antoisa, toi runsaasti uusia tuttavuuksia ja herätti ideoita jatkokehiteltäväksi. Ålesundiin olisi vielä mukava palata.

29.05.2015

Rainer Breite ja Sari Mäenpää

Sari Mäenpää

Kampuksella tapahtuu

29.05.2015

Piritta Huhta

Maria Väkiparta

Yliopistokeskukset yhdessä

Porin yliopistokeskus koordinoi yliopistokeskusten yhteistyötä vuonna 2015. Porissa järjestettiin toukokuussa työseminaari, joka kokosi yhteen edustajia kaikista Suomen kuudesta yliopistokeskuksesta. Porin lisäksi yliopistokeskuksia on Kokkolassa, Mikkelissä, Seinäjoella, Lahdessa ja Kajaanissa.

Työseminaarin punaisena lankana on yliopistokeskusten yhteinen kehittäminen.

- Tarkoituksena on vaihtaa toimivia ideoita ja näin kehittää kunkin yliopistokeskuksen toimintatapoja, kertoo osastosihteeri Sari Ojala Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta.

- Parhaimmillaan näissä tapaamisissa syntyy ahaa-elämyksiä, kun ajatuksia heitellään puolin ja toisin, jatkaa Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen kehittämisjohtaja Kimmo Kulmala.

Viime vuonna Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen isännöimässä tulevaisuustyöpajassa jokaiselle yliopistokeskukselle valikoitui oma yhteistyön kehittämiskohde. Porin yliopistokeskuksen kehittämiskohteena oli best practices –käytäntöjen tehokas jakaminen. Muita kehitystehtäviä olivat muun muassa Venäjä-yhteistyö ja kansainvälisten yliopistokeskusten benchmark, innovatiivinen aikuis- ja täydennyskoulutus sekä työnkierto.

Porissa oli väliaikaraportoinnin aika

Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen kehitystehtävänä oli kirkastaa yliopistokeskusten yhteistä viestiä.  Yliopistokeskukset toimittivat vuodenvaihteessa 2014-2015  jokaisen yliopistokeskuksen alueen kansanedustajille hallitusohjelmapaperin, jossa painotettiin yliopistokeskusten merkitystä uudistavan kasvun moottoreina ja vuorovaikutuksen kehittäjänä.

- Suomen yliopistokeskukset esittivät, että Suomen tulevaan hallitusohjelmaan kirjattaisiin teksti: Yliopistokeskuksia vahvistetaan yliopistojen ja elinkeinoelämän vuorovaikutuksen lisääjinä, Ojala kertoo.

Nyt viestiä on viilattu entistä tehokkaammaksi. Opetusministeriöön toimitettavaan hiottuun versioon sisällytetään muun muassa Suomen korkeakoulujärjestelmän kansainvälinen arviointi ja yliopistojen profilointityö.

Seinäjoen yliopistokeskus puolestaan on pohtinut yliopistokeskusten yhteisiä tuotteita.

Yliopistokeskukset ovat tärkeitä välineitä alueellisessa ja valtakunnallisessa vaikuttamisessa. Niiden toiminta on kuitenkin monitahoista ja yliopistokeskusten olemassaoloa on perusteltava useille sidosryhmille. Siksi yhteisten toimintatapojen luominen on tärkeää.

- Kun yliopistokeskukset rakentavat yhteisen toimivan strategian ja profiloituvat oman alueensa tarpeiden mukaan, niiden vaikutusmahdollisuudet kasvavat ja asema vahvistuu, Kulmala sanoo.

Osaaminen esille valtakunnallisesti

Syksyllä Porissa kokoonnutaan valtakunnalliseen yliopistokeskusseminaariin 29.- 30.10. Tuolloin paikalle saapuu yliopistokeskusten henkilökunnan lisäksi alueellisia ja valtakunnallisia vaikuttajia.

- Isännöivä yliopistokeskus esittäytyy silloin laajemmin. Ohjelmassa on myös itsearviointia ja yhteenvetoa kehitystehtävistä, kertoo Kulmala.

Valtakunnallinen seminaari on tehokas keino tuoda esille yliopistokeskusten asiantuntijuutta ja näyttää, mitä ne voivat tarjota ympäröivälle yhteiskunnalle.

29.05.2015

Piritta Huhta

Maria Väkiparta
Jukka Juhala, Aalto-yliopisto

UCPorilainen

29.05.2015

Esa Keskinen

Esa Keskinen

Perusporilainen harjoitusmestari

Jukka-Petteri Juhala toimii Porin yliopistokeskuksessa Aalto-yliopiston yksikössä harjoitusmestarina. Harjoitusmestarin titteli voi kuulostaa aluksi oudolta. Harjoitusmestari on kuitenkin vuosisatoja vanha yliopistovirka, joka on ollut ominainen erityisesti taideyliopistoille.

– Harjoitusmestarit hoitavat hyvin monenlaisia tehtäviä. Omaan vastuualueeseeni kuuluu kaikki mikä liittyy Aallon yksikön IT-asioihin, AV-tekniikkaan, tietotekniseen lähitukeen tai materiaali- ja välinehankintoihin. Suomessa harjoitusmestarin pestejä on käsittääkseni vain Aalto-yliopistossa, Juhala avaa.

Juhala on syntyjään porilainen ja valmistunut insinööriksi Satakunnan ammattikorkeakoulusta ohjelmistotekniikan linjalta.

– Olen myös kirjoilla TTY:llä, klassisena ikiteekkarina. Tavoitteena on kyllä valmistua sieltäkin joku päivä, Juhala vitsailee.

Vapaa-ajallaan Juhala viihtyy perheen, salibandyn, valokuvaamisen ja penkkiurheilun parissa.

Muutoksesta toiseen

Juhala on työskennellyt yliopistokeskuksella vuodesta 2007 asti. Hänen työuransa aikana yksikössä ja yliopistokeskuksessa on tapahtunut useampi iso muutos.

– Kun aloitin, tulin töihin Taideteolliseen korkeakouluun, joka sittemmin sulautui Aalto-yliopistoon.

Viime vuonna tapahtui uusi mullistus, kun Aalto lanseerasi Pori Urban Platformin, PUPAn. Sitä kuvaillaan joustavaksi projektialustaksi, joka mahdollistaa erilaisten partnereiden yhteistyön Aallon kanssa. Ensimmäiset ryhmät ovat jo käyneet PUPAn kursseilla tänä keväänä.

– Se oli toki suuri asia, kun tutkintokoulutus loppui ja tilalle tuli tämä platform. Sehän on opinto- ja tutkimusalusta, jolla järjestetään lähinnä projekti- ja kurssimuotoisia opintoja. Moni tutkinto-opiskelija on siirtynyt jo muualle ja viimeisillä on aikaa valmistua lokakuun loppuun asti Porin koulutusohjelmista.

Vaikka tutkintokoulutuksen loppuminen herätti monissa huolta, odottaa Juhala PUPA-ohjelman tuloksia positiivisin mielin.

– PUPAn hakuprosessit eivät kulje kauttani, mutta tänä keväänä kävi esimerkiksi ryhmä arkkitehtejä. Ensi syksyllekin on jo joitain varauksia, toivottavasti tulee vielä lisää, Juhala sanoo.

29.05.2015

Esa Keskinen

Esa Keskinen
Markus Martola ja lapset

Opiskelijaelämää

29.05.2015

Aija Amee

Kaisa Martola

Aikuisopiskelija johtaa myös itseään

Monen parikymppisen opiskelijaelämä sisältää kosteita viikonloppuja ja pommiinnukkumisia. Perheellisellä aikuisopiskelijalla on sen sijaan omat haasteensa. Markus Martolalla on takana tuhansia kilometrejä ja lukuisia vähäunisia öitä – mutta se oli vaivan arvoista.

Kun Markus Martola aloitteli opintoja Tampereen teknillisen yliopiston tuotantotalouden maisteriohjelmassa elokuussa 2013, taskussa oli jo alempi ja ylempi AMK-tasoinen insinööritutkinto. Taustalla oli myös viitisen vuotta työkokemusta teknisen ratkaisumyynnin parissa.

Poriin houkutti työelämässä arvostettu tuotantotalouden diplomi-insinöörin tutkinto.

- Toimittuani pitkään tietyntyyppisissä tehtävissä halusin laajentaa ammatillista osaamistani ja parantaa valmiuksiani vaativampiin työtehtäviin, kertoo Martola.

Yhtälö ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertainen, sillä Martolalla oli myös koti Hämeenlinnassa, vaimo ja kaksi lasta, joista nuorempi oli vasta vauva. Kodin ja Porin yliopistokeskuksen väliset 190 kilometriä tulivat hyvin tutuiksi.

- Juna-aikataulut olivat monesti kurssien ja tenttien aikataulujen kannalta sopimattomat, joten kuljin paljon myös omalla autolla. Olen kiitollinen siitä että mitään ei sattunut, sillä rikkonaiset yöunet ja huonot sääolosuhteet olivat vaarallinen yhdistelmä, Martola sanoo.

Perhe motivoi tehokkuuteen

Kun Martola pohtii opiskelumaailmaa nuorempana ja nyt, hän näkee lähtökohdat hyvin erilaisiksi. Koska suurin osa perheellisen valveillaoloajasta kuluu arkiasioiden ja lasten parissa, aikaa opiskeluun jää vähemmän. Toisaalta perhe motivoi tehokkaaseen opiskeluun.

- Ajan ottaminen opinnoille vaati kykyä hyödyntää jokainen mahdollinen hetki. Opiskelusta yöllä tuli käytäntö. Olen pyrkinyt siihen, ettei opiskeluun kuluisi ainoatakaan ylimääräistä kuukautta, kertoo Martola.

Martola suoritti viimeisen tenttinsä toukokuussa ja suunnittelee valmistuvansa alkusyksystä. Hän on tyytyväinen opintojen toteutukseen ja sisältöön. Erityisen arvokkaaksi hän koki strategisen näkökulman painotuksen. Kiitosta ansaitsee myös Porin yliopistokeskuksen tarjoama ristiinopiskelumahdollisuus.

-Sen kautta pystyin valitsemaan opintoja myös Turun kauppakorkeakoulun tarjonnasta. Laskentatoimen ja rahoituksen sivuaine vahvisti kokonaisvaltaista ymmärrystä liiketoiminnan johtamisesta.

Omat vahvuudet löytyivät

Vielä Martolalla on työn alla diplomityö. Siinä hän pyrkii luomaan arviointimenetelmän, jolla tutkitaan yritysten ylimmän johdon strategista ajattelua. Menetelmän avulla johdon strategisesta ajattelusta haetaan alueita, joiden kehittäminen voi johtaa alan standardeista poikkeavien liiketoimintastrategioiden luomiseen.

Martolalla on syytä tyytyväisyyteen. Reissaaminen on jo takana, tutkintotodistus pian kädessä ja uurastus on palkinnut itsensä. Tutkinto on tuonut tullessaan paljon muutakin kuin uutta ammattiosaamista.

- Olen löytänyt omat vahvuuteni ja kiinnostuksen kohteet työelämässä. Lisäksi tutustuin opintojeni aikana ihmisiin, joiden kanssa syntyi vahva tiimi. Pyrimme pitämään siitä kiinni myös tulevaisuudessa.

29.05.2015

Aija Amee

Kaisa Martola
Heli Aramo-Immonen ja Helinä Hietaoja, TTY

Loppusuoralla

01.06.2015

Piritta Huhta

Harri Peltoniemi

Ansiokas opinnäytetyö

Porin yliopistokeskuksen Alumnineuvosto valitsi Vuoden 2014 opinnäytetyöksi Helinä Hietaojan tuotantotalouden diplomityön Cultural knowledge as an enhancer in project execution eli Kulttuuritietämys projektin toteutusvaiheen tehostajana.

Alumnineuvoston mukaan Hietaojan työstä tekee erityisen arvokkaan monitieteellinen lähestymistapa sekä työn sovellettavuus käytäntöön. Diplomityö on kansainvälisen projektijohtamisen alan tapaustutkimus. Työn ohjaajana toimi dosentti Heli Aramo-Immonen.

- Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää tekijät, joiden kautta projektin konkreettista toteutusta olisi mahdollista tehostaa kulttuuritietämystä ja –osaamista parantamalla, Hietaoja kertoo.

Hietaojan mukaan kansallisten kulttuurien vaikutukset vientiprojekteissa tiedostetaan, mutta kulttuuriosaamisen hyödyntäminen projektiliiketoiminnassa ei ole vielä riittävällä tasolla. Tutkimus on siksi ajankohtainen ja tarpeellinen.

- Tekniset asiat nousevat kulttuurierojen vaikutuksia merkityksellisemmiksi, sanoo Hietaoja.

Tutkimusaihe sai alkunsa Afrikasta

Auto- ja kuljetustekniikan insinöörinä ajoneuvoteollisuudessa tuotanto- ja dokumentointitehtävissä työskennellyt Hietaoja suoritti diplomi-insinööriopinnot Tampereen teknillisessä yliopistossa tuotantotalouden maisteriohjelmassa.  

- Halusin laajentaa osaamistani ja valmiuksiani työelämässä. Poikkitieteellinen tuotantotalous, jossa painotetaan myös sosiaalista osaamista, vaikutti parhaalta vaihtoehdolta.

Hietaojan diplomityön taustalla on muutaman vuoden takainen Afrikan kokemus.

- Työskentelin vapaaehtoisena lastensuojelutyössä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Jokapäiväisessä elämässä oli haasteita, koska asiat hoituivat aivan eri tavalla kuin Suomessa. Aikakäsityskin on toisenlainen, kertoo Hietaoja.

Diplomityössään kulttuurierojen vaikutusta kansainvälisissä projekteissa tutkinut Hietaoja muistuttaa, että mikä tahansa yrityksen, asiakkaan tai muun toimijan kulttuuri onkin, tuo se aina oman lisänsä projektiin.

Kulttuurierot ilmenevät monin tavoin

Tutkielma perustui kahteen toisistaan eroavaan vientiprojektiin, jotka toteutettiin kehittyvissä maissa. Ensimmäisen, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa toteutetun, projektin haasteet liittyivät paikalliseen kulttuuriin. Kulttuurilliset eroavuudet korostuivat erityisesti toimissa paikallisten viranomaisten kanssa.

- Kohdekulttuuri on hyvin yhteisöllinen, mikä on tyypillistä Afrikan alueella. Ihmisten suhteet ja kanssakäyminen ovat etusijalla. Näillä voi olla merkittäviä vaikutuksia myös virallisten asioiden sujuvuuteen ja eteenpäin viemiseen. Myös henkilön auktoriteetti on huomattava tekijä tässä yhteydessä, Hietaoja kertoo.

Toisessa projektissa kulttuurihaasteet kohdistuivat ulkomaiseen yhteistyökumppaniin.

- Kulttuuriosaaminen paikallisten työntekijöiden motivoinnissa ja kumppanin toimien ennakoinnissa olisi todennäköisesti tehostanut prosessia. Esimerkiksi kumppanin tiukasti rajattu hierarkia tuli jossain määrin yllätyksenä, sanoo Hietaoja.

Avoimin mielin tulevaisuuteen

Tutkimus osoitti, että kulttuurierojen selvittäminen tulisi saada kiinteämmäksi osaksi projektia.

- Yrityksissä voi olla jo olemassa olevaa tietoa ja käytännön kulttuuriosaamista, jota voitaisiin hyödyntää tehokkaammin, Hietaoja sanoo. 

Hietaoja matkustaa Italian Bariin IFKAD 2015 - International Forum on Knowledge Asset Dynamics –tiedekonferenssiin, jossa esitellään hänen diplomityönsä pohjalta tehty artikkeli.

- Odotan mielenkiinnolla, minkälaisia kommentteja tämänkaltainen tutkimus kerää, Hietaoja kertoo. 

Tuore diplomi-insinööri on tulevaisuuden suhteen avoin. Käytännön ihmiseksi tunnustautuva Hietaoja käy mielellään käsiksi töihin, vaikkei jatkotutkimuksen mahdollisuus ole poissuljettu.

- Jatkossa näkisin itseni tehtävässä, joka tarjoaisi mahdollisuuden kartuttaa omaa kokemusta myös tutkimusaiheeseen liittyen, Hietaoja kertoo.



01.06.2015

Piritta Huhta

Harri Peltoniemi

Alumnikolumni

01.06.2015

Päivi Elonen

Jani Wahlman

TIE OPISKELIJASTA ALUMNIKSI

Porin yliopistokeskuksen alumniverkostoon kuuluminen ja alumnineuvostossa toimiminen on itselleni jo niin luonnollinen ja tuttu asia, että toisinaan hätkähdän tajuamaan, etteivät kaikki yliopistokeskuksesta valmistuneet ole tietoisia alumniverkoston olemassa olosta saatikka siitä, mitä alumnina oleminen tarkoittaa.

Mikä ihmeen alumni? Alumni-sana kuulostaa vieraalta, joten harva pystyy päättelemään sanan tarkoittavan kasvattia tai suojattia, ja että sillä viitataan yleensä jossakin oppilaitoksessa aiemmin opiskellutta henkilöä. Yliopisto lähestyy valmistuneitaan ehdotuksella, että he liittyisivät vuosimaksullisiksi alumneiksi. Valmistuttuani en kokenut Turussa järjestettävää alumnitoimintaa mielekkääksi, sillä enhän sitä kautta kuitenkaan tapaisi tuttuja opiskelijakavereitani meidän omalta laitokseltamme tai muista yliopistokeskuksen yksiköistä.

Miksi sitten yliopistokeskuksen alumniksi? On ollut kiinnostava taival olla luomassa Porin yliopistokeskuksen omaa alumniverkostoa ja miettiä sen toimintatapoja. Lähtökohtahan oli tavoittaa Porin yliopistokeskuksen yksiköistä valmistuvat vielä tutkintotodistuksen saamisen jälkeenkin. Toinen lähtökohta oli, että emme luo alumnitoimintaan turhaa byrokratiaa, eikä näin ollen toiminnalla ole jäsenmaksuakaan. Kolmas lähtökohta oli, että toiminnan tulisi hyödyttää niin alumneja kuin yliopistokeskustakin. Jotta alumnien oma ääni kuuluisi kirkkaana, perustimme vuonna 2010 alumnineuvoston koordinoimaan alumniasioita ja linjaamaan periaatteita.

Mutta mikseivät valmistuneet automaattisesti muutu alumneiksi valmistuttuaan? Erillinen ilmoittautuminen alumniksi tarvitaan, sillä yliopistojen hallussa olevaa osoitteistoa ei voi luovuttaa edelleen alumnitoiminnan käyttöön. Tämän vuoksi ennen vuotta 2010 valmistuneita on erittäin vaikea tavoittaa, sillä heitä ei voida lähestyä alumnikirjeellä, jolla nykyisin informoidaan jokaista valmistunutta todistuksen saannin yhteydessä. Puskaradion ja sosiaalisen median merkitystä ei siis voi liikaa korostaa verkostoa laajennettaessa.

Mitä alumnitoiminta on nyt? Alumneiksi ilmoittautuneet voivat itse määrittää, millaisissa asioissa he haluavat olla yhteistyössä yliopistokeskuksen, yliopistoyksiköiden ja ainejärjestöjen kanssa. Alumnit saavat vuosittain muutaman sähköpostikirjeen, jossa kerrotaan ajankohtaisista yliopistokeskuksen ja alumnien omista tapahtumista.

Mitä tulevaisuudessa? Tänä syksynä lanseerataan AlumniSport-tapahtuma, jossa tutustutaan aina vuosittain uuteen urheilulajiin. Ensi keväänä järjestetään alumnien ensimmäinen vuosijuhla, jonka suunnitteluun ovat kaikki alumnit tervetulleita. Itse toivoisin, että alumnit voivat tulevaisuudessa hyödyntää mm. Facebookiin koottua verkostoa vaikka vuosikurssinsa tapaamista varten tai työtilaisuuksista informoiden. Mielestämme meidän asiamme on luoda puitteet tuollaiselle alumnien omaehtoiselle toiminnalle. Se sopii hyvin yliopistokeskuksen henkeen olla joustava, matalan kynnyksen yhteisö.


Päivi Elonen on Alumnineuvoston puheenjohtajana toimiva filosofian maisteri, joka työskentelee yliopistokeskuksen johdon assistenttina ja narraa kesäisin ahvenia Kappuorassa.

 

01.06.2015

Päivi Elonen

Jani Wahlman