11.02.2015


Verkkolehti UCPoriNews

Porin yliopistokeskuksen verkkolehti UCPoriNews uutisoi ja taustoittaa ajankohtaisia tapahtumia ja tuo yliopistokeskuksen tutkijat ja tutkimushankkeet lähemmäs lukijaa.

11.02.2015

Kimmo Ahonen ja vaihto-opiskelijat

Pääkirjoitus

23.04.2015

Kimmo Ahonen

Mikko Viitapohja

Kansainvälisyydestä ja kansainvälistymisestä

Ronald Reagan sanoi kerran, että elokuvassa tulee olla helvetinmoinen aloitus, sitten voit löysätä vähän, ja sitten pitää olla helvetinmoinen lopetus. Olen yrittänyt noudattaa tätä ajatusta kirjoittaessani sanomalehtikolumneja, pääsääntöisesti epäonnistuen. Se on silti hyvä neuvo kirjoittajalle.

Joten lienee heti paikallaan aloittaa pienellä tunnustuksella:

Olen jo yli kaksi vuosikymmentä inhonnut sanaa kansainvälistyminen. Vaistonvarainen reaktioni siihen muistuttaa keihäänheittäjä Seppo Rädyn reaktiota sanaan ooppera.

Sanon näin, vaikka nykyiseen työnkuvaani kuuluu nimenomaan kansainvälistymisen edistäminen. Miksi tämä ristiriita?

Sana kansainvälisyys on minulle tärkeä.  Kansainvälisyys suppeasti ymmärrettynä, kuten valtiorajat ylittävä yhteistyö, opiskelijaliikkuvuus ja matkailu. Ja vielä enemmän sana laajasti ymmärrettynä:  ihmisten kohtaaminen, kulttuurien kohtaaminen, mahdollisuus uuden oppimiseen.  Tai vielä laajemmin: vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihanteet, jotka − kaikessa ristiriitaisuudessaan − haastavat yhä poliittisen nationalismin kapeakatseisuuden.

Sanasta kansainvälisyys tulee myös mieleen 1900-luvun merkittävin taiteilija Charles Chaplin. Mykkäelokuva Chaplinin poika (1921) on universaalia elokuvaa, joka liikuttaa katsojan tunteita hänen kulttuuritaustastaan riippumatta.  Chaplinin taide ylittää ihmisiä erottavat kieli- kulttuuri, sukupuoli- ja sukupolvirajat. Tai näin itse kuvittelen.

Kansainvälisyys välittyy siis minulle arvostettavana ja tavoiteltavana asiana. Kansainvälistyminen-sanassa on kuitenkin toisenlainen klangi. Se sisältää imperatiivin, että meidän on tultava joksikin. Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, perusteena oli kansainvälistyminen, Kun Suomi vaihtoi markat euroiksi, kansainvälistyminen oli yksi pääargumenteista. Sillä perusteltiin myös yliopistouudistusta. Kansainvälistyminen on siis taikasana, pakeneva maali, johon vetoamalla voidaan perustella mitä erilaisimpia asioita. Se antaa ymmärtää, että emme ole vieläkään tarpeeksi kansainvälisiä.  Vaikka oikeasti yliopiston opetus ja tutkimus ovat nykyään lähtökohtaisesti kansainvälisiä.  Se yliopistomaailma, johon tulin opiskelijaksi neljännesvuosista vuotta sitten, oli aika lailla erilainen.

Omassa työssäni olen saanut etuoikeuden tutustua yliopistokeskukseen saapuneisiin vaihto-opiskelijoihin. Siinä olen nähnyt innostavia asioita kansainvälisyydestä. Turkkilaisia opiskelijoita, jotka hihkuvat innosta nähdessään Porissa lunta.  Saksalaisia opiskelijoita, jotka ihmettelevät, miksi Suomessa professoreita voi kutsua etunimeltä.  Suomalaisia opiskelijatutoreita, joka ovat laittaneet itsensä likoon auttaessaan vaihtareita tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin.  Opetushenkilökuntaa, jotka tarjoutuvat pyyteettömästi luennoimaan englanniksi.

Tai tshekkiläisen opiskelijan Davidin, joka lähti juuri äsken takaisin kotimaahansa. Heti tänne tultuaan David perusti syksyllä Swing Dance -ryhmän.  Järjesti sopivat tilat ja antoi tanssiopetusta. Ennen lähtöään hän meni vapaaehtoistyöhön Kaarisillan kouluun pitämään yläkoululaisille ATK-tunteja ja antamaan englannin tukiopetusta. Kaiken tämän hän teki oma-aloitteisesti, opintojen ohella. Motiivina eivät olleet opintopisteet, vaan uusien kokemusten saaminen ja niiden jakaminen. Sitä voisi kutsua myös kansainvälisyydeksi.

Tiivistäen: tarvitsemme enemmän kansainvälisyyttä ja vähemmän puhetta kansainvälistymisestä.

 

Kimmo Ahonen

projektipäällikkö, KV-palvelut TTY

23.04.2015

Kimmo Ahonen

Mikko Viitapohja
Marko Seppänen

Tuoretta tutkimusta

20.04.2015

Esa Keskinen

Esa Keskinen

Associate Professor Marko Seppänen

Marko Seppänen on toiminut Associate Professor -tehtävässä Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitoksella kuluvan vuoden alusta lähtien. Hänen tutkimusalansa kuuluu teollisuustalouden alaan ja keskittyy liiketoimintaverkostojen johtamiseen.

Nimitys on Seppäselle ensimmäinen pitkäkestoisempi kosketus Poriin ja yliopistokeskukseen. Alkuvuosi menikin toimintaan perehtymisessä.

– Opettelua on ollut jonkin verran, kun toimintaympäristössä on useampi yliopisto. Monitieteisyys on totta kai merkille pantavaa, Seppänen summaa.

TTY:n kasvatti sukkuloi Poriin

Seppänen asuu perheineen edelleen Tampereella.

– Kuulun tällaiseen Onnibus-kerhoon, joka kulkee Tampereen ja Porin välillä. Matkoilla ehtii kätevästi hoitamaan vielä parin tunnin verran työasioita.

Työn ja perhe-elämän lisäksi Seppänen kuntoilee, kokkaa, lukee muutakin kuin ammattikirjallisuutta ja käy kalastamassa. Tänä vuonna on menossa 10. kerta Pirkan Kierrosta.

– Kestävyysurheilu on lähellä sydäntäni. Kalareissut ovat valitettavasti vähentyneet ajan puutteessa, Seppänen kertoo.

Porin laitokseen Seppänen saapui, koska näki sen ainutkertaisena tilaisuutena olla mukana tekemässä jotain uutta.

– Nyt projekteja on vasta potkittu liikkeelle, mutta TTY:n Porin laitoksella on paljon potentiaalia hyödyttää Satakuntaa ja koko maata. Tykkään olla tällä puolella, kehittämässä uusia tapoja synnyttää yhteistyötä tieteen ja talouden välillä.

Seppänen on itse opiskellut ja väitellyt TTY:llä Tampereen Hervannassa. Sittemmin hän on myös työskennellyt TTY:n teollisuustalouden laitoksella, jossa hän veti CITER-tutkimusryhmää 2008–2014.

– Näyttää siltä että TTY:lle on helpompi päästä sisään kuin ulos, Seppänen vitsailee.

Teknologiakehityksen suunnannäyttäjä

Seppänen pohtii tehtävässään kuinka tieteen tuloksia voitaisiin hyödyntää yhteiskunnan hyväksi.

Projekti, jota hän on käynnistämässä, on neljän suomalais-ruotsalaisen tutkimusryhmän RAID-yhteishanke, jota rahoittavat TEKES ja VINNOVA. Hankkeen tarkoituksena on tutkia tarkemmin hyödyntämättömiä yhteistyömahdollisuuksia radikaalien innovaatioiden mahdollistamisen kannalta. Tieteen ja talouden muotisanojen viljelemisestä huolimatta Seppänen uskoo tämänkaltaisten hankkeiden tuovan konkreettisia tuloksia.

– Miksi esimerkiksi valmistavalla teollisuudella menee paremmin Ruotsissa kuin Suomessa? Etsimme käytännön menestymisen mahdollisuuksia.

Nykyisessä tiedepolitiikassa hän uumoilee olevan muokkaamisen varaa teknillisten ja kaupallisten tieteiden näkökulmasta. Se ei hänen mielestään tue riittävästi tutkijoiden ja yritysten mahdollisuuksia kehittää uusia innovaatioita.

– Esimerkiksi Googlella on oma laboratorionsa, jossa se tuottaa keksintöjä omaan käyttöönsä. Meidän on hankala kilpailla sellaisia jättejä vastaan, jos emme satsaa uudenlaisiin talouden ja tekniikan tuuliin. Esimerkiksi teollinen internet tulee mullistamaan alan ja tarjoamaan useita mahdollisuuksia jos vain osaamme niihin tarttua ripeästi.

20.04.2015

Esa Keskinen

Esa Keskinen
Rauma Marine Constructions Lahikari

Aluetta kehittämässä

20.04.2015

Piritta Huhta

RMC

TEUVO kehittää Satakuntaa

Turun yliopiston kauppakorkeakoulun ja Tampereen teknillisen yliopiston Porin yksiköiden yhteishanke, TEUVO, tähtää Satakunnan teollisuuden uudistumis- ja kilpailukyvyn parantamiseen ja uusien liiketoimintamallien luomiseen verkostoissa. Vuoden alussa käynnistyneen tutkimuksen keskeisinä teemoina ovat lisäksi liiketoiminnan ohjauksen käytännöt sekä älykäs erikoistuminen ja siihen liittyvien mittareiden kehittäminen alue- ja yritystasolla.

- Tutkimusryhmä pyrkii luomaan mahdollisuuksia ja lähtökohtia teollisuusyritysten arvoketjujen uudistumiselle, kertoo hankkeen johtaja professori Timo Hyvönen Turun yliopistosta. 

Kolmivuotinen TEUVO-hanke toteutetaan Satakuntaliiton EAKR-rahoituksella. Yhteishankkeessa yhdistyvät yliopistojen liiketoimintaympäristöön ja –verkostoihin liittyvä osaaminen sekä tutkimustieto.  Hanke on Euroopan rakennerahaston Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 -ohjelman mukainen.

- Liiketoimintamallien kehittäminen ja verkostojen johtaminen on minun kenttääni. Erikoisosaamisen indikaattorien luominen taas on hankkeessa työskentelevien aluetaloustutkijoiden Saku Vähä-Santasen ja Ari Karppisen valtakuntaa, Hyvönen kertoo.

Professori Robin Roslender Dundeen yliopistosta ja apulaisprofessori Kristian Nielsen Aalborgin yliopistosta tuovat TEUVOon kansainvälistä liiketoimintamallien tutkimustietoa. Oman panoksensa hankkeeseen antaa Tampereen teknillisen yliopiston tenure track –professori Marko Seppänen.

Tutkimusryhmässä ovat mukana myös kauppatieteiden tohtorit Esa Puolamäki, Erkki Vuorenmaa ja Salla Siivonen. Ryhmä etsii aktiivisesti uusia yhteistyömahdollisuuksia alueen yritysten ja tutkimusorganisaatioiden kanssa.

Yrittäjät yhtenä rintamana

Elinkeinoelämä liputtaa jo hankeen puolesta. Rauma Marine Constructions (RMC), Rauman kauppakamari, Satakunnan kauppakamari ja Satakunnan Yrittäjät ovat ilmaisseet kiinnostuksensa sitä kohtaan. Hankkeen puitteissa toteutettava elinkeinoelämää palveleva koulutus tähtää yritysten kasvuun ja kansainvälistymiseen.

Satakunnan offshore –teollisuus on viime aikoina saanut potkua RMC:n uusista tilauksista. Itämeren jäänmurtajan muutostyöt ja Arabiemiraatteihin tilatun kelluvan huvipuiston tilaus tarjoavat työtä alueen pk-yrityksille.

- Suomen telakkateollisuuden muutos on synnyttänyt tarpeen uudenlaisille yritysverkostoille. Olemme mukana kehittämässä niiden toimintatapoja tiiviissä yhteistyössä RMC:n kanssa, Hyvönen sanoo.

Hankkeeseen osallistuvat yliopistot ja RMC pitävät yhdessä tiedotustilaisuuden Porin yliopistokeskuksessa 6.5.2015. Mukaan kutsutaan yrityksiä, jotka ovat potentiaalisia yhteistyökumppaneita RMC.lle. Tilaisuudessa kartoitetaan sitä, minkälaista osaamista Satakuntalaisilla firmoilla on tarjota uudenlaiselle telakkateollisuudelle.

Mittaristo Satakunnan kehittämistarpeisiin

Yritysverkostojen kehittämisen rinnalla hankkeen tärkeänä tavoitteena on tuottaa vuorovaikutteinen älykkään erikoistumisen tilastoperusteinen perustietojärjestelmä, joka vastaa aluekehittämisen tarpeisiin.

- Hankkeen toteuttajina Turun yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto osallistuvat aktiivisesti tähän vuorovaikutteiseen prosessiin. Tuotamme järjestelmään tutkimukseen perustuvaa tietoa, joka edesauttaa alueen älykästä erikoistumista, talouskasvua ja luo edellytyksiä teollisten arvoketjujen uudistumiselle, kertoo Hyvönen.

Jo olemassa oleva SATAMITTARI –tietopankki toimii pohjana tälle indikaattorijärjestelmälle. Satamittariin on koottu Satakuntaa koskevaa tilasto-, tutkimus- ja ennakointitietoa. Hankkeen myötä sen avulla on mahdollista tarkastella alueen kehitystä entistä kattavammin.


20.04.2015

Piritta Huhta

RMC
UCPoriKlubi

Toimivia kontakteja

20.04.2015

Piritta Huhta

UCPori

Pulmaperjantai

Porin yliopistokeskuksen UCPori Klubin tavoitteena on tiiviimpi yhteistyö satakuntalaisten yritysten kanssa. Tänä keväänä UCPori Klubin toiminta saa uuden muodon, kun jo tuttujen Teemabrunssien rinnalle lanseerataan Pulmaperjantai.

Pulmaperjantai on palvelu, jossa yliopistokeskuksen tutkijat ja asiantuntijat antavat suunnittelu- ja ideointitukea yrityksille.

- Idea on saatu Tampereen teknilliseltä yliopistolta, jossa Pulmaperjantai-tapahtumia alettiin järjestää viime syksynä, kertoo Porin yliopistokeskuksen johtaja Jari Multisilta.

Erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille suunnatussa palvelussa otetaan käsittelyyn esimerkiksi tuoteidea, laiteprototyyppi tai palvelu, jonka kehittämiseen yritys kaipaa tuoretta näkökulmaa. Ensimmäiseen Pulmaperjantaihin tarjottiin kuutta erilaista kehitystehtävää, jotka liittyvät muun muassa tuoteidean, liikekonsepti-idean tai tuotekonseptin parantamiseen. Osa tapauksista on vasta ideointivaiheessa, toisissa kyse on jo käynnissä olevien toimintojen kehittelystä.

- Uudelle toimintamallille on selvästi tilausta. Haasteet ovat mielenkiintoisia, sillä niiden lähtökohdat ovat konkreettisia, Multisilta kertoo.

Porissa ongelmiin päästään käsiksi monialaisesti. Pulmaperjantai-tiimi kootaan tapauskohtaisesti ja sen asiantuntijat tulevat kaikista yliopistokeskuksen yksiköistä. Muutamat saapuneista kehitystehtävistä ovat selkeästi kauppakorkeakouluvetoisia, osa taas osuu Tampereen teknillisen yliopiston osaamiskenttään. Turun yliopiston humanisteille ja Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteilijöille on niin ikään tarvetta.

Hyvät neuvot eivät aina ole kalliita

UCPorin monitieteisen asiantuntijatiimin pureskeltavaksi valitaan yksi tai kaksi tapausta, joissa on selkeä tutkimushaaste. Yliopistokeskuksen yksiköiden asiantuntijat tutustuvat yritykseltä saamansa taustamateriaalin pohjalta käsiteltävään ongelmaan etukäteen. Sen jälkeen istutaan samaan pöytään yrityksen edustajien kanssa.

- Pulmaperjantai-keskustelut ovat yrityksille täysin maksuttomia. Ne käydään suljetuin ovin, eikä mitään tietoja yrityksestä tai kysymyksistä luovuteta eteenpäin, sanoo Multisilta.

Ongelma saattaa ratketa jo ensitapaamisella. Todennäköisempää on kuitenkin, että tapauksesta löytyy pro gradun tai diplomityön aihe. Yhteistyötä on mahdollista jatkaa myös yhteisellä hankkeella.

- Aihe saattaa olla niin mielenkiintoinen, että sen pariin palataan ja kokoonnutaan uudestaan. Kyseeseen voi tulla myös julkinen tutkimus, johon haetaan rahoitusta esimerkiksi TEKES:iltä tai Suomen Akatemialta, Multisilta kertoo.

Yhteys ympäröivään yhteiskuntaan

Yliopistokeskukselle Pulmaperjantait ovat uudenlainen väylä oman osaamisen markkinoinnille ja verkottumiselle. Jari Multisillan mukaan parhaassa tapauksessa Pulmaperjantaista on hyötyä sekä yliopistokeskukselle, että apua hakevalle yritykselle.

- UCPori Klubi erilaisine toimintamuotoineen on meille suora kanava ympäröivästä yhteiskunnasta.  Sen viestit ovat tärkeitä ja niitä on ilman muuta kuunneltava, toteaa Multisilta.

Pulmaperjantaita tullaan järjestämään säännöllisesti. Jatkossa on tarkoitus luoda entistä enemmän kontakteja myös julkisen sektorin toimijoihin.

20.04.2015

Piritta Huhta

UCPori
Maria B. Garda

Terveisiä maailmalta

20.04.2015

Esa Keskinen

Esa Keskinen

Pohdintaa pelikulttuureista

Yliopistokeskuksessa järjestettiin 30.3–1.4. Digital game histories and games cultures -seminaari, joka sisälsi digitaalisten pelien historiaa ja nykykulttuuria käsitteleviä luentoja sekä ekskursion peliseminaariin museokeskus Vapriikkiin. Kurssi kuului Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisematutkimuksen koulutusohjelman digitaalisen kulttuurin oppiaineen opintoihin.

Vierailevana tähtenä intensiivikurssille osallistui Erasmus-opettajavaihdon kautta Maria B. Garda Puolasta Lodzin yliopistosta. Kulttuuritieteitä ja audiovisuaalista mediaa opiskellut Garda on erikoistunut digitaalisten pelien historiaan ja retrouden käsitteeseen. Vierailu sai alkusysäyksen Australiassa järjestetyssä seminaarissa, jossa Garda ja digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen tapasivat.

– Tutkimukselliset kiinnostuksen kohteemme ovat pitkälti samanlaiset Jaakon kanssa. Odotan innolla, mitä opettajavaihto ja tiivistyvä yhteistyö tuo tullessaan, Garda kertoo.

Viikon kestävältä opettajavaihdoltaan Garda odottaa uusia ideoita ja kontakteja. Ennen Porin visiittiä Garda luennoi jo Turun mediatutkimuksen oppiaineessa. 

– Erityisesti opiskelijoiden palaute ja ajatukset kiinnostavat. Tuntevatko he vaikkapa puolalaisia tietokone- tai konsolipelejä? Itse seminaari jatkaa eräänlaista pelikulttuurin päänarratiivin etsimisen projektia, kertoo Garda.

Uraa uurtava ala

Puolassa digitaalisten pelien ja niihin liittyvien kulttuurien tutkimus on melko tuore suuntaus. Maailmanlaajuisestikin ilmiö on niin uusi, ettei tiedemaailma ole perehtynyt vielä läheskään läpikotaisin digitaalisiin peleihin.

– Kiinnostuin peleistä, koska kenttä oli vielä 2000-luvun alussa niin kartoittamaton. Mediassa saatettiin ihmetellä vielä silloin juuri julkaistua tietokonepeliä kysellen, että onko tämä ensimmäinen puolalainen oikea peli.

Mikä pelien tutkimisesta sitten tekee relevanttia?

– Pelit ovat osa kulttuuria ja kulttuuri tärkeä osa ihmisenä olemista. Totta kai pelit ja pelikulttuurit ovat ajassamme merkittävä ilmiö, Garda sanoo.

Viime vuosien menestys mobiilipelien saralla on synnyttänyt Suomessa eräänlaisen pelihekuman, joka näkyy vahvasti nykyisin myös julkisessa keskustelussa.

– Valtavirta on kiinnostunut hiljalleen peleistä kulttuurituotteina ja sittemmin myös niihin liittyvistä markkinoista, Garda pohtii.

Yhtäläisyyksiä ja yhteistyötoiveita

Ensi kertaa Suomessa vieraileva Garda antaa  tavanomaisen kohteliaita kommentteja. Puolalaisen mielenlaadun hän uskoo olevan melko lähellä härmäläistä ja Porissa hän näkee yhtymäkohtia kotikaupunkiinsa Lodziin.

– Lodz on vanha teollisuuspaikkakunta, jossa on paljon punaista tiiltä kuten täälläkin.  

Neuvostoajan päätyttyä teollisuus romahti, mutta hiljalleen kaupunkiin on kehittynyt mielenkiintoisia luovan alan ja tutkimustyön ryppäitä.

– Opiskelijat varmasti viihtyisivät Lodzissa, siellä paljon hipstereitä ja halpoja baareja. Toivottavasti joskus saamme myös opiskelijavaihdon käyntiin, Garda sanoo.

20.04.2015

Esa Keskinen

Esa Keskinen

Kampuksella tapahtuu

20.04.2015

Piritta Huhta

Mikko Viitapohja

Iltapäiväkahvilla

Tuore kahvi tuoksuu. Vilkas puheensorina maaliskuisena kevätpäivänä Porin yliopistokeskuksen pääaulassa vaimenee, kun Turun yliopiston yleisen historian dosentti Anna Sivula toivottaa kaikki tervetulleiksi opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteiseen iltapäiväkahvihetkeen. Vaikka kahvileipä tällä kerralla uupuu, saavat paikalla olijat pureskeltavaa kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman tutkimuskuulumisten muodossa. Sillä siitä Iltapäiväkahviperinteessä juuri on kyse: kuulumisten vaihdosta.

Porin yliopistokeskuksen opiskelijat ideoivat Iltapäiväkahvihetken neljä vuotta sitten.

- Opiskelijajärjestö Pointerin hallituksessa oli tuolloin useita jo pitkään yliopistokeskuksessa opiskelleita. Halusimme konkretisoida monitieteellisen yhteistyön arkipäiväisellä tasolla, kertoo Porin yliopistokeskuksen alumni Annakatriina Jylhä.

Iltapäiväkahvien idea oli ja on, että kukin yliopistokeskuksen yksikkö kertoo vuorollaan tutkimuskuulumisiaan. Jylhän mukaan toisinaan tuntui siltä, että informaatio yksiköiden välillä ei toiminut tarpeeksi tehokkaasti. Viiden eri tieteenalan sisältämää potentiaalia ei kannata haaskata lokeroitumalla omaan yksikköön. Verkostoja ei synny opinto-opasta lukemalla.

- Parhaat ideat syntyvät epävirallisissa kontakteissa. Asioista kiinnostuu aivan eri tavalla, kun niitä kuulee suoraan ihmisten suusta, Jylhä sanoo.

Me-hengen nostatusta

Porin yliopistokeskuksen opiskelijaelämä eli voimakasta kasvuvaihetta Iltapäiväkahvien käynnistämisen aikoihin. Opiskelijat samastuivat nimenomaan yliopistokeskukseen, eivät niinkään emoyliopistoihin. Siksi he halusivat vahvistaa oman talon sisäistä yhteisöllisyyttä.

- Meillä oli voimakas halu vuoropuheluun oman yksikön henkilökunnan lisäksi tiederajojen yli. Tahdoimme tietää mitä ympärillämme tapahtuu, Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistunut Jylhä kertoo.

Yhteisten kahvituokioiden käynnistäminen sujui luontevasti. Henkilökunta lähti mielellään mukaan, kun idea opiskelijoiden taholta oli esitetty.

Kahvia ja kontakteja

Iltapäiväkahveilla on syntynyt ahaa-elämyksiä ja ilmaan on heitelty yhteisten tutkimushankkeiden mahdollisuuksia.

-Tampereen teknillisen yliopiston isännöidessä kahvihetkeä kauppakorkeakoulun edustaja totesi heidän yksiköllään olevan tarvetta TTY:ssa tehtävälle tutkimukselle, kertoo opiskelijasihteeri Linnea Kotiniemi.

Kotiniemi uskoo rentojen yhteisten hetkien madaltavan etenkin opiskelijoiden kynnystä ottaa yhteyttä oman yksikön ulkopuolisiin työntekijöihin. Opiskelijat pitävät iltapäiväkahvihetkiä oivana tapana luoda verkostoja.

Puolituntinen kuluu keväisessä auringonpaisteessa leppoisasti. Tällä kertaa paikalla on kaikkien yllätykseksi myös esiintyjä. Turun Kyltereiden Primakonna, Speksi –opiskelijateatteriryhmä,  kajauttaa ilmoille mainosmielessä kappaleen illalla Porin Teatterissa esitettävästä spektaakkelistaan. Raikuvien aplodien kera heidät kutsutaan kahvipöytään. Jälleen syntyy uusia verkostoitumisen mahdollisuuksia.

 
20.04.2015

Piritta Huhta

Mikko Viitapohja
Anne Vanhatalo

UCPorilainen

21.04.2015

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Hymyilevä asiakaspalvelija

Porin yliopistokeskuksen aulaan saapuva kohtaa usein ensimmäisenä iloisesti hymyilevän punatukkaisen naisen infokopin luukun takana. Tämä nainen on yliopistokeskuksen palvelukeskuksen jokapaikanhöylä, Anne Vanhatalo.

Vanhatalon virallinen nimike on palveluvastaava, mutta käytännössä hänen työnkuvaansa kuuluu kaikenlaista aina yliopistokeskuksen infotelevisioiden käytöstä laskutukseen.

- Pääosa työstäni on erilaista asiakaspalvelua. Esimerkiksi vieraiden neuvonta ja opastus, tilavuokrauspalvelut ja muut palvelupyynnöt. Avainten luovutukseen ja palautukseen liittyvät asiat ja yliopistokeskuksen henkilökunnan sisäinen sähköpostitiedotus kuuluvat toimenkuvaani. Lisäksi hoidan myös laskutusta, kopionti- ja postituspalveluja sekä päivitän yliopistokeskuksen nettisivuja palvelukeskuksen osalta, Vanhatalo luettelee.

Kuin asiakaspalvelijaksi syntynyt

Pomarkkulaissyntyinen Vanhatalo on viihtynyt yliopistokeskuksen palveluvastaavana nyt kuuden vuoden ajan. Ennen palveluvastaavan pestiä yritysviestinnän tradenomi on työskennellyt muun muassa tiiminvetäjänä ja henkilöstökonsulttina. Asiakaspalvelutyö sopii ulospäinsuuntautuneelle naiselle hyvin.

-Tykkään kovasti työstäni, eikä oikeastaan yhtenäkään aamuna ole ollut sellainen olo, että töihin lähtö tuntuisi ikävältä. Minulla on niin kivat työkaverit ja hyvä tiimi, Vanhatalo hymyilee.

Vaikka Vanhatalon lähimpään tiimiin kuuluu vain kolme muuta palvelukeskuksen työntekijää, laskee hän työkavereikseen oikeastaan myös kaikki muut yliopistokeskuksessa työskentelevät.

Mitään kovin tyypillistä työpäivää ei palveluvastaavalla ole. Aamu- ja iltapäivärutiinit rytmittävät päiviä, mutta muuten työpäivät eivät ole keskenään samanlaisia. Sekin on yksi työn hyviä puolia.

- Koko päivää en suinkaan edes istu kopissani, vaan suhaan aina välillä ympäri yliopistokeskusta hoitamassa kaikenlaisia asioita.

Energistä vapaa-aikaa

Vapaa-ajallaankaan Vanhatalo ei juuri pysy paikoillaan. Hän muun muassa käy kuntosalilla, tanssii ja lenkkeilee. Myös kaksi tytärtä, 8- ja 10-vuotiaat, pitävät osaltaan huolta, ettei vapaa-ajalla ole tekemisen puutetta.

-Olen joskus myös kirjoitellut omaksi ilokseni pöytälaatikkoon sekä ollut harrastajateatterissa. Nämä harrastukset olisi mukava vielä elvyttää, Vanhatalo haaveilee.

Tekevälle ja liikkuvaiselle myös sattuu, töissäkin.

-Vanhan aulan tiloissa meillä oli info ikään kuin kulman takana. Kesäkuukausina siinä pidettiin niin sanotusti luukku kiinni, eli sälekaihtimet alhaalla. Oli kesä ja istuin hiljaisena päivänä kopissa. Radiosta sattui tulemaan hyvä kappale, joten nousin vaistomaisesti ylös ja aloin tehdä erilaisia hienoja tanssiliikkeitä. Yhtäkkiä huomasin raollaan olevien sälekaihtimien välistä tavaraa tuomassa olleen kuljettajan. Kuljettaja oli tietenkin huomannut taukojumppani ja meni hämilleen, kun näki, että minä olin huomannut hänen huomanneen, Vanhatalo naureskelee.

- En ehkä vastaa tyypillistä mielikuvaa ”infon tädistä”, mutta ei kai yliopistomaailmassakaan aina tarvitse olla niin virallinen!

21.04.2015

Maria Ojanen

Maria Ojanen
Anu Leander ja Anna Väisänen

Opiskelijaelämää

23.04.2015

Piritta Huhta

Piritta Huhta

Sosiologi vai sosiaalityöntekijä?

Porin yliopistokeskuksessa toimii Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellinen opetus- ja tutkimusyksikkö. Sen opetuksessa ja tutkimuksessa painotetaan työelämän ja hyvinvointipalvelujen kysymyksiä alueellista näkökulmaa unohtamatta. 

Opintoja on mahdollista suorittaa kahdessa tutkinto-ohjelmassa. Sosiaalityön tutkinto-ohjelman opiskelijat valmistuvat yhteiskuntatieteiden maistereiksi saaden samalla lakisääteisen pätevyyden toimia sosiaalityöntekijänä. Sosiaalitieteiden opiskelijat valitsevat maisteriopinnoiksi sosiaalipolitiikan tai sosiologian opinnot.

Vaikka tutkinto-ohjelmat eriytyvät toisistaan jo perusopinnoista alkaen, yhteisiäkin osoita on.

- Esimerkiksi kandivaiheen opinnäytetyöt ja tutkimusmenetelmäopinnot suoritetaan yhteisissä seminaareissa, kertoo sosiaalityön yliopistonlehtori Riikka Korkiamäki.

Anna Väisänen valmistui sosiaalitieteiden tutkinto-ohjelmasta sosiologiksi vuonna 2010. Nyt työn alla ovat sosiaalityön opinnot.

- Halusin täydentää osaamistani suorittamalla maisteriopinnot myös sosiaalityön oppiaineessa, Väisänen kertoo.

Tutkinto-ohjelmat limittyvät

Sosiaalipolitiikka pääaineenaan yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistunut Anu Leander aikoo niin ikään jatkaa opintojaan sosiaalityön tutkinto-ohjelmassa.

- Opiskelin sosiaalityötä jo sosiaalitieteiden rinnalla, joten maisteriopintojen tekeminen myös sosiaalityöstä tuntuu luontevalta jatkumolta, sanoo Leander.

Molempien oppiaineiden opiskelu samanaikaisesti on tavallista. Monet sosiaalialalla jo pitkään työskennelleet suorittavat sosiaalityön opinnot saadakseen lain edellyttämän sosiaalityöntekijän pätevyyden.

Sosiaalityön ja sosiaalitieteiden opinnot tukevat hyvin toisiaan ja molemmissa on elementtejä toistensa keskeisistä sisältöalueista.

- Luentojen sisällöt avautuvat eri tavalla nyt, kun alla on jo sosiologian opinnot, Väisänen sanoo.

Riikka Korkiamäki muistuttaa, että molempien tutkinto-ohjelmien keskeinen perustana ovat yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskuntien hyvinvointiin ja sen ehtoihin liittyvät kysymykset. Opintojen sisällöt liukuvat päällekkäin monelta osin.

- Esimerkiksi sosiaalityön opintoihin kuuluu olennaisena sosiaalipoliittisen järjestelmän ja perinteisten sosiologisten teorioiden hallinta. Sosiaalitieteiden teoreettisia peruskysymyksiä taas ratkotaan usein sosiaalityölle ominaisten sosiaalisten ongelmien kautta, Korkiamäki kertoo.

Sosiaalityötä käytännössä

Sosiaalityön opiskelu on sisällöllisesti sosiaalitieteiden opintoja käytännönläheisempää. Opintoihin sisältyy melko runsaasti käytännön työtä tukevia opintoja, kuten vuorovaikutustaitojen ja sosiaalityön työmenetelmien opiskelua.

- Toki sosiaalitieteidenkin kysymyksiä käsitellään opinnoissa pääasiassa ajankohtaisen yhteiskunnallisen problematiikan kautta. Vastaavasti molemmat tutkinto-ohjelmat sisältävät teoreettishistoriallisten ja filosofisten perusteiden opiskelua, Korkiamäki sanoo.

Opintoihin sisältyy myös käytännön harjoittelujaksoja. Anu Leander oli sosiologian opintoihinsa sisältyneen harjoittelujakson poliisilaitoksella. Hän toteutti harjoittelun aikana pienimuotoisen tutkimuksen väkivallasta. Anna Väisänen puolestaan pääsi sosiologian harjoittelujaksollaan tutustumaan työhön TE-keskuksessa ja sosiaalityön harjoittelussa hän työskenteli sosiaalitoimistossa.

Opiskelijat eivät miellä tutkinto-ohjelmia kovinkaan huomattavasti toisistaan poikkeavaksi. Lähtökohta ja kiinnostuksen kohde on yhteinen.

- Samaa yhteiskuntaa käsitellään niin sosiaalitieteissä kuin sosiaalityössäkin, muistuttaa Leander.

23.04.2015

Piritta Huhta

Piritta Huhta
Heli Mäntysalo

Loppusuoralla

23.04.2015

Esa Keskinen

Esa Keskinen

Maisterikoulutusta apteekkityön ohessa

Heli Mäntysalo valmistui maisteriksi Turun kauppakorkeakoulun hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmasta viime vuoden keväällä.

Hänen gradunsa ”Työntekijöille mahdollisuus vaikuttaa kehityskeskustelulomakkeen laatimisessa erittäin tärkeä, jokaisen ääntä kuultava…!” Strategiaan pohjautuva kehityskeskustelulomake yrityksen operatiiviseksi työkaluksi –henkilöstön kehittämisnäkökulma - Case: Yliopiston Apteekki sai laudaturin, eli parhaan mahdollisen arvosanan.

– Aloitin ohjelmassa 2012. Olin aluksi puoli vuotta opintovapaalla, jolloin suoritin pakollisia opintoja. Loput opinnoista ja gradun tein töiden ohessa. Opintojen, työn ja perheen yhteensovittamisessa auttoi laaja ystävien ja perheen tukiverkko, Mäntysalo kertoo.

Mäntysalo toimii Porin Yliopistonapteekin apteekinhoitajana ja on ollut yrityksen palveluksessa vuodesta 2000. Hän on opiskellut aikaisemmin proviisoriksi ja jatkanut farmasian lisensiaatiksi Helsingin yliopistossa.

Gradu työn tueksi

Tutkimus tehtiin toimeksiantona Yliopiston Apteekille.

– Tein vähän kuin työkalua itselleni. Vaikka tein tutkielman toimeksiantona, sain olla alusta lähtien mukana valitsemassa kiinnostavaa aihetta.

Mäntysalon tutkielmaa on jo hyödynnetty käytännössä Yliopiston Apteekin henkilöstön parissa.

– Tutkimustuloksia otettiin heti käyttöön. Kehityskeskustelulomakkeesta on tullut positiivisia kommentteja. Esimiespalaute ja erityisesti uutena tullut kollegapalaute on koettu tärkeäksi, Mäntysalo kertoo.

Tutkielmassa todetaankin, että kehityskeskustelua pidetään esimiesten merkittävänä keinona viestiä työntekijälle organisaation strategiasta. Aihetta on kuitenkin tutkittu vähän.

Varsinainen tutkimus koski uusien strategiaan pohjautuvien lomakkeiden edelleen kehittämistä henkilöstön näkökulmasta. Tutkimusta varten Mäntysalo keräsi empiiristä aineistoa maanlaajuisella kyselyllä.

– Toteutin tutkielmassa aineistokeruun survey-tutkimuksella koko Yliopiston Apteekkien henkilöstölle ja sen kokonaisotannaksi tuli lähemmäs 800 henkilöä, joista kyselyyn vastasi 370.

Opiskelu ei ole koskaan myöhäistä 

Laudaturin arvosana oli Mäntysalolle positiivinen yllätys. Hän oli kaikin puolin tyytyväinen maisteriohjelmaan.

– Ohjelmassa oli paljon johtamista, hallintoa ja organisointia, joita käsiteltiin vain vähän silloin kun opiskelin proviisoriksi, Mäntysalo kertoo. 

Kankaanpäässä perheineen asuva Mäntysalo innostui jatkokouluttautumisesta kollegan vinkistä.

– Harmi etten lähtenyt kouluttautumaan jo aikaisemmin, Mäntysalo tokaisee.

23.04.2015

Esa Keskinen

Esa Keskinen
Nana Keränen

Alumnikolumni

21.04.2015

Nana Keränen

Mikko Viitapohja

Optimisti ei pety

Muistan opiskeluajaltani monia inspiroivia puheenvuoroja. Valmistuttuani tammikuussa 2014 olen useampaan otteeseen etsinyt kunnon akateemisen pätkätyöläisen tavoin itselleni sitä seuraavaa työpätkää. Kymmenien hakemusten, soittojen ja hylkäyskirjeiden keskellä innoitin itseäni muistelemalla erään lehtorimme toteamusta, joka meni jotenkin näin: ”Jokainen opiskelija on pohjimmiltaan optimisti. Pessimistit eivät käytä aikaa itsensä ja taitojensa kehittämiseen, sillä he eivät usko parempaan huomiseen.”

Aloittaessani opintoni syksyllä 2008 Porin yliopistokeskuksella, ympärilläni puhuttiin kuinka taantumaan kääntynyt Suomen talous olisi varmasti nousujohteinen valmistuessani ja töitä tulisi riittämään. Tiedämme nyt mitä tuolle ennusteelle kävi.

Viimeiset kolme kuukautta ennen valmistumistani työskentelin harjoittelijana Suomen Akatemiassa. Työ vei minut rakkaasta opiskelukaupungistani takaisin vanhaan kotikaupunkiini Helsinkiin. Harjoitteluni loputtua valmistuin ja jouduin samalla toteamaan, ettei minulla ollut kovasta työnhaustani huolimatta heti valmistumisen jälkeen työpaikkaa. Olin akateeminen työtön, valmiina astumaan akateemisen pätkätyöläisen elämään.

Tiesin jo muiden kokemuksesta, että työttömyys on monen vastavalmistuneen osa. Tiesin myös ettei kukaan tule minua kotoa töihin hakemaan. Tein työnhakusuunnitelman, jota noudatin tunnollisesti. Jokaisena arkipäivänä käytin työpäivän verran aikaa työn etsimiseksi. Kirjoitin kymmenittäin hakemuksia ja soitin päivittäin potentiaalisille työnantajille. Siitä huolimatta sanat ”kiitos mielenkiinnostasi, valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun” tulivat piinallisen tutuiksi.

Aloin hieman hävetä työttömyyttäni. Vaikka tiesin monien ihmisten olevan tässä ajassa samassa tilanteessa, kyseenalaistin sekä omat kykyni että valintani. Olisiko minun sittenkin pitänyt suunnata hoitoalalle, joka varmasti olisi työllistänyt? Tai olisiko minun pitänyt hakea enemmän tehtäviä, joihin ei vaadittu maisterin pätevyyttä? Raskainta työttömyydessä on kuitenkin epätietoisuus siitä, milloin se loppuu.

Ja loppuihan se aina välillä. Sain pätkän tuolta, toisen täältä. Työtä tehdessäni huomasin mikä arvo tutkinnollani ja osaamisellani on. Työn kautta pääsin kokoamaan ammatillista identiteettiäni, johon tutustumalla työhakemusten kirjoittaminen muuttui pala palalta hieman helpommaksi. Ymmärsin, etten ole ammatillisesti lähelläkään valmista eikä kukaan järkevä työnantaja sitä näin vastavalmistuneelta edes vaadi. Ymmärsin myös, että vaikka olen vasta raakile työmarkkinoilla, minun on paljon sellaisia taitoja ja tietoja, joita työelämä tarvitsee.

Tärkeimmät työelämätaitoni eivät ole kehittyneet tarkasti suunniteltujen sivuainevalintojen ansiosta, vaan osallistumalla erilaisiin opintoihin liittyviin ja liittymättömiin projekteihin. Olen koordinoinut verkkosivuprojekteja, suunnitellut applikaatioita ja päätoimittanut aikakausilehteä opinahjoni turvallisessa ympäristössä. Olen huomannut kuinka voin sitkeällä työllä saavuttaa kunnianhimoisimpiakin päämääriäni.

Oman paikkansa löytäminen työelämästä on työläs projekti. Mieli painuu välillä maahan kun huomaa itseään lahjakkaampienkin ihmisten olevan vailla työtä. Silti on uskottava omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa, välillä vaikka väkisin. Pessimistit eivät saavuta sitä, mitä paremman huomisen vuoksi työskentelevät optimistit saavuttavat.

 

Nana Keränen on digitaalista kulttuuria pääaineenaan opiskellut filosofian maisteri, joka työskentelee markkinointiviestinnän suunnittelijana ja kannattaa ikuisesti Porin Ässiä.

21.04.2015

Nana Keränen

Mikko Viitapohja