11.02.2015


Verkkolehti UCPoriNews

Porin yliopistokeskuksen verkkolehti UCPoriNews uutisoi ja taustoittaa ajankohtaisia tapahtumia ja tuo yliopistokeskuksen tutkijat ja tutkimushankkeet lähemmäs lukijaa.

11.02.2015

Pääkirjoitus

03.05.2017

Riitta Pyykkö

Turun yliopisto

Pori: mahdollisuus tehdä toisin

Turkulaiset yliopistot ovat toimineet Porissa jo pitkään, ja vuodesta 2003 virallisesti Porin yliopistokeskuksessa. Ensimmäisenä aloittaneen kauppakorkeakoulun lisäksi toimintaa on humanistisella ja lääketieteellisellä tiedekunnalla sekä Brahea-keskuksella. Syksyllä 2015 siihen asti määräaikaisina solmitut sopimukset korvattiin vakinaisella, mikä kertoo yliopiston sitoutumisesta Poriin ja halusta kehittää yliopistokeskuksen toimintaa pitkäjänteisesti. Keskuksen kaikissa vaiheissa yliopistotasoisella koulutuksella on ollut Porin kaupungin voimakas tuki.

Pori eroaa maan viidestä muusta yliopistokeskuksesta siinä, että keskeistä keskuksessa on tutkintokoulutus. Tosin aina on ollut tyypillistä, että nuorten ylioppilaiden joukossa on paljon jo jonkin muun ammatin hankkineita aikuisopiskelijoita. Tämä on antanut koulutukselle oman värinsä ja ollut sille ehdoton vahvuus.

Yliopistokeskuksen koulutukselle on ollut ominaista myös monella tavalla uudenlainen toiminta. On tehty sellaista tai sillä tavalla, mitä isoilla ja vakiintuneilla emokampuksilla ei ehkä ole voitu. Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen hajauttaminen Satakuntaan alkoi juuri Porin opetusterveyskeskuksen perustamisella. Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman oppiaineet ovat sellaisia, joita ei opeteta Turussa. Kauppatieteiden koulutus on periaatteessa rinnakkaista Turussa tarjottavalle, mutta siinäkin projektimuotoisuus ja yhteys ympäröivän yhteiskunnan tarpeisiin korostuvat erityisesti.

Myös opetuksen toteutus on ollut alusta lähtien erilaista. Tieteellisen tutkimuksen rinnalla korostuu käytännönläheinen tiedon soveltaminen, ja opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa harjoitustyönsä aidoissa toimintaympäristöstä saaduissa toimeksiannoissa. Keskuksen aloittaessa olin Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani ja muistan kadehtineeni Porin mahdollisuuksia toimia uudella tavalla, eräänlaisena opetuksen kokeilulaboratoriona. Turussa ei ollut mitään mahdollisuutta löytää niin paljon aitoja toimeksiantoja, että kaikille opiskelijoille olisi niitä riittänyt. Lisäksi iso yksikkö on muutoksissaan aina hidasliikkeisempi.

Keskuksessa toimivien yksiköiden haaste ja mahdollisuus on niiden kahtalainen sitoutuneisuus. Ne ovat sekä emoyliopistonsa että yliopistokeskuksen osia. Yhteistyössä ja verkostomaisessa toiminnassa emokampusten kanssa on edelleen runsaasti hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Toivon opetuksen ja oppimisen digitalisaation tuovan tähän lisää välineitä. Ristiinopiskelua keskuksen sisällä hyödynnetään, mutta siitäkin löytyy varmasti vielä kehitettävää. On myös tärkeää, että vaikka keskuksen ehdoton vahvuus on paikallisuus, viime vuosina on panostettu kansainväliseen opiskelijavaihtoon. Sekä globaalia että lokaalia toimintaa tarvitaan, ja siihen Porin yliopistokeskuksella on erinomaiset mahdollisuudet.

Riitta Pyykkö
Turun yliopiston vararehtori

03.05.2017

Riitta Pyykkö

Turun yliopisto

Tuoretta tutkimusta

09.05.2017

Katri Hämäläinen

Katri Hämäläinen

Monimuotopolun juurilla

Olipa kerran ongelma: Tampereen teknillisen yliopiston Porin yksikön hakijamäärät hiipuivat uhkaavasti. Vuonna 2012 joihinkin hakukohteisiin aloituspaikkoja oli enemmän kuin hakijoita. Opiskelijoista noin 70 % oli työssäkäyviä, päiväopetus ja arki eivät kohdannet.

Tukalaa tilannetta ryhdyttiin ratkaisemaan laitoksella silloisen kehittämispäällikön, Paula Wahlberg-Eklundin ehdotuksella. Laitoksen opettajakunta hyppäsi kelkkaan mukaan, Harri Keto etunenässä, kun ongelman todettiin olevan ennemmin lukujärjestyksellinen kuin tekninen.

Hankkeiden kautta saatiin tukea ja apua tekniseltä taiturilta Petri Linnalta. Erilaiset projektit ovat auttaneet asiaa eteenpäin. Syntyi työssäkäyville suunnattu monimuoto-opetus, oma polku, jota alkuvaiheessa markkinoitiin myös suoraan yrityksiin. Esimerkiksi tietotekniikan hakijamäärä nousi 125 %.

Ilman rahoitusta ja sitoutuneita, innostuneita opettajia, aluksi myös monesta suunnasta vastustusta saanut suunnitelma ei olisi pyörähtänyt käyntiin, summaavat Keto ja Wahlberg-Eklund.

Kaksi viimeistä vuotta Porin tutkinto-ohjelma on ollut TTY:n maisteriohjelmien suosituin hakukohde.

Video – uusi mullistava keksintö?

Uusi opetukseen tuotu asia oli videot. Porin TTY:n yksikkö on edelleen Tampereen teknillisen yliopiston suurin yksikkö videotuotannossa. Nyt kaikissa oppiaineissa videoidaan, kahdessa luokassa on tallennusvalmius, ja kaikki videot julkaistaan luennon jälkeen verkossa.

- Video voi olla kuvaa ja puhetta, niin kuin voi nyt videon kuvitella olevan. Se voi olla paljon muutakin. Käsi, joka piirtää matematiikan kaavoja. Video voi kestää minuutin tai tunnin. Sitä voidaan käyttää satoja kertoja tai kerran, se voi olla pilkottu tai käännetty, Linna selittää.

Useimmat luennot ovat kertakäyttöisiä, uutta kurssia varten opettaja tekee aina uuden luennon, asiat vaihtuvat ja näkökulmat muuttuvat. Esimerkiksi matematiikan ja ohjelmoinnin opetuksessa käytetään Flipped Classroom -käänteistekniikkaa.

- Läksyjä ei puurretakaan kotona, vaan teoriaa. Katsotaan video, luetaan artikkeleita, pohditaan, sitten vasta tullaan ”luennolle” tekemään harjoitukset ryhmässä, kuvaa Keto opiskelun kulkua.

Opetukseen kuuluvat videon lisäksi myös opintopäiväkirjat ja viikkotehtävät, jolloin tenttiä ei ole. Kurssit ovat kuitenkin suoritettavissa myös perinteisesti tenttimällä.

Innovatiivista, positiivista ja opiskelijalähtöistä

Mullistavaa on lähituntien määrän supistaminen, jolloin työssäkäyvän on mahdollista opiskella joustavasti, vaikkakin opiskelu vaatii ryhtiä ja itseohjautuvuutta. Myös itse opetus on merkittävästi muuttunut. Samaa luentoa ei enää vedetä vanhasta mapista joka vuosi, mikä vaatii myös opettajalta paljon. Parina viime vuonna opetuksessa on kehitetty myös ulkoisten opetusmateriaalien käyttöä, josta hyvänä esimerkkinä Helsingin yliopiston MOOC-kurssit.

Oppilaan ja opettajan välinen suhde on jopa tiiviimpää kuin lähiopetuksessa, koska henkilökohtaista kontaktipintaa on enemmän, huomauttaa Keto.

09.05.2017

Katri Hämäläinen

Katri Hämäläinen

Aluetta kehittämässä

09.05.2017

Katri Hämäläläinen

Elina Vaahensalo (etusivun Posse-hahmo), Eveliina Kaukkila (juttukuva)

Sote tulee – kuka on valmis?

Opiskelijat ja yrittäjät hyörivät saman padan äärellä 11.4., kun Tampereen yliopiston Porin yksikössä pohdittiin sote-alan tulevaisuuden haasteita. Sosiaali- ja terveydenhuolto on melkoisen myllerryksen kourissa, ja yrittäjyyden merkitys alalla muuttuu.

Tilaisuuden järjestivät Tampereen yliopiston lehtori Ossi Eskelinen, Tellu Rosenqvist sekä Riina Riihimäki. Opiskelijoista mukana olivat Eveliina Kaukkila, Päivi Saarenko ja Wilma Wiro.

Kohtaamiseen osallistuivat paikalliset sote-alan yrittäjät, jotka toimivat mentoreina. Mukana olivat Härkälä Anna Tmi, psykoterapeutti Kaisu Lanki, Johanna Havia ja Kirsi Laine Filantros Oy:stä, Pekka Seppälä Vepese Oy:stä. Opiskelijan, yrittäjän ja tilaisuuden vetäjän roolissa oli Riina Riihimäki Tmi Metamorfoosista.

Tilaisuus oli jatkoa syksyllä pidetylle mentorointitilaisuudelle, ja se järjestettiin yksikössä toimivan POSOK (Porin sosiaalitieteellinen oppimiskeskittymä, EAKR- alueellinen kehittämishanke) -hankkeen kehittäjyystoiminnan puitteissa.

- Sote on iso uudistus, joka avaa paljon kysymyksiä sote-alan pienyrittäjille, alustaa Eskelinen, ja toteaa myös, etteivät yhteiskuntatieteilijöiden ongelmat olekaan uniikkeja.

Tilaisuuden teemoina olivat yrittäjyyteen liittyvät myytit, pelot ja pärjääminen sekä yrityksen perustamiseen liittyvät käytännöt. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ulkopuolelta seminaariin osallistui yrittäjä, toimitusjohtaja, liikkeenjohdon konsultti Pekka Seppälä. Keskusteluissa todettiin esiin nousseiden pulmien olevan varsin yleisiä ja yhteisiä.

Verkostoitumista ja vertaistukea

Opiskelijat saivat kokea pehmeän laskun verkostoitumiseen, peikosta tuli pieniksi palasteltuina helpommin hahmotettava käsite.

- Nyt tiedetään, kelle voi kilauttaa. Se ei ollutkaan mitään laajamittaista ja pelottavaa, totesivat opiskelijat verkostoitumisesta.

Tavoitteena on myös opiskelijoiden työelämä- ja yrittäjätaitojen kehittäminen. Vastaavasti opiskelijat toisivat esille omia yrittäjä- ja yrittäjyysideoitaan. Tilaisuus oli mielenkiintoinen leikkikenttä ajatuksille ja ideoille.

Seminaari oli antoisa paitsi opiskelijoille, myös yrittäjille. Heille seminaari soi kohtaamisen paitsi opiskelijoiden ja alan akateemisten asiantuntijoiden kanssa, myös toisten oman alan yrittäjien kanssa. Yhteiskuntatieteilijän yrittäjyys ei ole niin kovin tavallista. Vuorovaikutusta ja vertaistukea pidettiin yrittäjien taholla tärkeänä.

- On hyvä istua välillä kanssayrittäjäin seuraan ja miettiä mitä tässä touhutaan. Arjen kiireessä tulee harvoin nähtyä, totesi yrittäjäpuoli.

Yrittäjät pitivät mielekkäänä myös mahdollisuutta estää alkutaipaleella olevien yrittäjien kompastelun samoihin asioihin kuin he itse aikanaan. Yrittäjäkin tuntee kohtaavansa arvostusta, kun heidän työstään ollaan kiinnostuneita.

- Ja kun omasta tekemisestään puhuu ääneen, oppii aina itsekin, Eskelinen muistuttaa.

Tilaisuuden mediahuomio jäi yllättävän vähäiseksi, vaikka kyseessä oli sosiaali- ja terveydenhuoltoalan tulevaisuutta käsittelevä ajankohtainen innovatiivinen workshop-tyyppinen tapaaminen.

09.05.2017

Katri Hämäläläinen

Elina Vaahensalo (etusivun Posse-hahmo), Eveliina Kaukkila (juttukuva)

Toimivia kontakteja

09.05.2017

Katja Nordvall

100 haastetta -hanke

100 haastetta tuo osaamisen esiin

Haastavia kysymyksiä: Montako yliopistokeskusta Suomessa on? Kuusi, jotka toimivat Kajaanissa, Kokkolassa, Lahdessa, Mikkelissä, Porissa ja Seinäjoella. Mikä kuvastaa niiden yhteistyötä Suomen 100-vuotisjuhlavuonna? 100 haastetta -kampanja.

Mistä 100 haastetta -kampanjassa on kyse? Tähän antaa vastauksia Porin yliopistokeskuksen koordinaattori Piritta Huhta. Hän on ollut organisoimassa kampanjaa alusta lähtien.

- Porin yliopistokeskus on ollut mukana vetäjänä 100 haastetta -projektissa. Tarkoituksena on lisätä Suomen yliopistokeskusten tunnettuutta alueellisesti ja valtakunnallisesti, Huhta kertoo.

Mukana kampanjassa ovat kaikki Suomen kuusi yliopistokeskusta: Kajaani, Kokkola, Lahti, Mikkeli, Pori ja Seinäjoki. Kampanjan suunnitteleminen ja työstäminen yhdessä on lähentänyt yliopistokeskuksia. On syntynyt monenlaisia yhteyksiä ja toimintatapoja kollegoiden ja keskusten välillä, mutta myös sisäisesti.

- Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta, joten haasteita on tarkoitus julkaista yhteensä sata. Julkaisutahti on siis 1–2 haastetta/viikko, Huhta kuvailee.

Tunnettuja haastajia

Jokainen yliopistokeskus on saanut kampanjaan mukaan 15 henkilöä, jotka esittävät yliopistokeskukselle haasteen.  Haastevideoista osa on tehty jo aiemmin valmiiksi, osa valmistuu pitkin tätä vuotta.

Haastajat ovat joko paikallisesti tunnettuja tai heidän ammatillinen statuksensa on valtakunnallisesti merkittävä. Mukana on niin yritysmaailman ja kulttuurin edustajia, kuin kolmannensektorin toimijoitakin. Kaikki haasteet löytyvät 100haastetta.fi-sivulta.

Porin yliopistokeskuksesta haasteissa mukana ovat kaikki yksiköt: Turun yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto, Tampereen yliopisto ja Aalto-yliopisto.

- Haasteet ovat olleet hyviä ja osa hankaliakin, mutta niihin kaikkiin vastataan. Yliopistokeskuksen väki on osaavaa: jokaiseen haasteeseen on osattu vastata, jopa niihin kovimpiinkin pähkinöihin, Huhta kertoo.

Ongelmat ovat konkreettisia, esimerkiksi Paula Ilén Punaisesta Rististä kysyy, miten houkutella nuoria mukaan hyväntekeväisyystöihin. Muita haastajia ovat esimerkiksi pikajuoksija Nooralotta Neziri sekä satakuntalaisista yrityksistä Nornickel. Tulossa on myös valtakunnan julkkiksia, kuten Rita Niemi-Manninen.

- Satakunnassa yliopistokeskuksen tunnettuus on jo melko hyvä. On silti jatkuvasti tarpeen kertoa, mitä täällä tapahtuu ja tuoda esille tutkimusta, opetusta, julkaisuja ja opiskelijaelämää, Huhta arvioi.

Osaaminen näkyväksi

Videoilla osoitetaan, mitä yliopistokeskuksessa tehdään ja tutkitaan, miten ja mitä eri aloja opiskellaan. Toiveena on, että yliopistokeskusten väki ja yhteistyökumppanit jakaisivat videoita eteenpäin, jotta keskusten tunnettuus paranisi edelleen.

- Kampanjalla halutaan muistuttaa, että yliopistokeskukset ovat kaikkia varten. Tervetulleita tutustumaan ovat kaikki asiantuntijat, vierailijat, harrastusryhmät, koulut sekä työpaikat puolin ja toisin, Huhta päättää.

Huhta haastaakin kaikki mukaan. Kannattaa käydä tutustumassa videoihin ja jakaa niitä sosiaalisessa mediassa eteenpäin. Näin yhä useampi ymmärtäisi, miten osaavia ihmisiä yliopistokeskuksissa työskentelee ja miten tärkeätä työtä he tekevät.

Kaikki haasteet: 100 haastetta -sivustolla

09.05.2017

Katja Nordvall

100 haastetta -hanke

Terveisiä maailmalta

09.05.2017

Katja Nordvall

Katja Nordvall

Kansainvälistä bränditutkimusta

Dr Arminda do Paço vieraili pääsiäisen jälkeen Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä tutkijatohtori Kati Suomen vieraana. Tavoitteena on yhdistää vihreän kuluttajuuden ja brändien asiantuntemus yhteisessä tutkimusprojektissa.

Arminda do Paço (PhD. in Management) työskentelee professorina University of Beira Interiorissa, Portugalissa. Tällä hetkellä hän toimii tutkijana NECE:ssä (Research Unit of Business Sciences) ja markkinoinnin maisteriohjelman johtajana.

Kiinnostuksen kohteita ovat ympäristömarkkinointi ja yrittäjyyskoulutus. Do Paço on julkaissut useita artikkeleita kansainvälisissä tieteellisissä aikakauslehdissä ja kirjoissa sekä toiminut arvioitsijana tieteellisille aikakauslehdille. Hän on myös konsultoinut pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Yhteistyön synty

Yhteistyö tutkijatohtori Kati Suomen kanssa alkoi, kun Suomen väitöskirjan toisena esitarkastajana toimi portugalilainen bränditutkija, professori Helena Alves. Kun Suomi kävi Portugalissa luennoimassa Erasmus Plus -ohjelman kautta, Alvesin kollega Do Paço tuli keskustelemaan yhteisestä kiinnostuksesta bränditutkimukseen. Siitä alkoi yhteydenpito, jossa kehiteltiin ajatusta yhteisestä tutkimusprojektista.

Do Paçon Suomen-vierailu alkoi Turusta tutustumalla kauppakorkeakoulun emoyliopistoon ja kollegoihin, kuten markkinoinnin yliopistonlehtori Ulla Hakalaan ja tutkimusjohtaja Ulla Hyttiin. Do Paço tutustui myös Aboa Vetus & Ars Nova -museoon sekä Turun linnaan.

- Oli mielenkiintoista tulla tänne. Olemme tyytyväisiä saadessamme tehdä yhteistyötä Pohjolassa sijaitsevan yliopiston kanssa, do Paço sanoo tyytyväisenä.

Porissa on ihasteltu yliopistokeskuksen lisäksi Kirjurinluotoa ja muuten on rauhoituttu.

- Pitänee viedä Arminda myös Yyteriin ja Kalloon, vaikka vielä ei olekaan kesäkausi, Suomi kommentoi.

Luentoja vihreästä kuluttajuudesta

Do Paço luennoi Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä ympäristöoikeuden kurssilla aiheesta "Eco labels - from regulation to commercialization". Ympäristömerkki takaa, että tuote tai palvelu on ympäristöystävällinen.

Do Paço varoittelee yrityksiä myös niin sanotusta viherpesusta eli perusteettomasta vihreyden käyttämisestä markkinoinnissa, mikä voi vahingoittaa yrityksen mainetta.

Markkinoinnin tutkimusseminaarissa Do Paço kertoi esityksessään "Maximizing your research", miten hänen vihreän kulutuskäyttäytymisen tutkimuksensa alkoi.

Koska yhtenäistä mallia oli vaikea löytää aikaisemmasta akateemisesta kirjallisuudesta, luotiin oma malli yhteistyössä saksalaisen ja brittitutkijan kanssa. Tutkimus tehtiin vertailemalla portugalilaisten, saksalaisten ja englantilaisten nuorten ympäristöasenteita, joiden pohjalta luotiin vihreän kuluttajan käyttäytymismalli.

- Yhteistyö eri maista tulevien kanssa oli kiinnostavaa. Olimme hyvin innoissamme, do Paço kertoo.

Yhteistyö jatkuu

Syksyllä do Paço ja Suomi aloittavat vihreiden brändien laadullisen tutkimuksen, johon otetaan mukaan fokusryhmiä Suomesta ja Portugalista. Näin saadaan kulttuurinäkökulmaa Etelä- ja Pohjois-Euroopan välille. Toiveena on myös syventää yhteistyötä yliopistojen välillä.

- On hyvä yhdistää minun tutkimustani vihreästä kulutuskäyttäytymisestä Katin brändijohtamistutkimukseen, do Paço lisää.

Do Paço sanookin, että tutkijat työskentelevät paljon yksin, joten jakaminen ja yhdessä tekeminen on hyvä juttu ja innostavaa. Verkoston merkitys on olennainen, ja samalla voi pyytää myös palautetta ja kehitysehdotuksia.

Seminaarin jälkeen vierailu jatkui osallistumalla vielä Porin organisaatiomuutokseen liittyvään kaupungin brändinuudistustilaisuuteen Poris-toimistolla.

09.05.2017

Katja Nordvall

Katja Nordvall

Kampuksella tapahtuu

09.05.2017

Katja Nordvall

Johannes Peltonen

Luovaa oppia tutkimusmenetelmistä

Mitä tulee mieleen sanoista luovat aineistot ja analyysimenetelmät? Jotain inspiroivaa ja innostavaa? Tampereen yliopiston Riikka Korkiamäen ja Eriikka Oinosen tutkimusmenetelmäkurssilla varmasti näin on. He ovat innostaneet opiskelijat tarkastelemaan maailmaa uusista luovista näkökulmista.

Kun kaksi eri alan tutkijaa alkaa kehittää yhteistä opintojaksoa ja yhteistyö sujuu luontevasti, syntyy hyvää. Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkija Riikka Korkiamäki ja sosiologian lehtori Eriikka Oinonen ovat innostuneita yhteisestä opintojaksostaan Luovat aineistot ja analyysimenetelmät.

- Kurssin tavoitteena on, että opiskelija ymmärtää, että sosiaalitieteellisiä käsitteitä ja ilmiöitä voi lähestyä vaihtoehtoisten ja luovien aineistojen ja menetelmien kautta, Korkiamäki kertoo.

Maailma täynnä tutkittavaa

Kurssilla on haluttu rohkaista eri tapoihin tutkia, koska maailmassa on materiaalia runsaasti. Arki ja tavallisuus ovat myös tutkimuksen arvoisia, ja instituutioista on paljon tutkimatonta aineistoa.

Tarkasteltavien ilmiöiden laajuus on etu. Kaikenlaiset sosiaaliset tuotokset, kokemukset ja elämykset voidaan nähdä eri tavalla.

- Ei ole mielekästä opettaa samoilla tavoilla, vaan on hyvä tehdä välillä toisin. Asioihin on hyvä saada erilaista tulokulmaa. Opettajalla ei ole ainoa tieto ja auktoriteetti, Korkiamäki ja Oinonen muistuttavat.

Videoluentoja ja vaihtelevia aineistoja

Monipaikkaiseen kurssiin kuului neljä luentoa, seminaaritapaamisia ja välitehtäviä. Tallennettavat luennot pidettiin Porissa, josta oli videoyhteys Tampereelle.

Seminaariryhmissä oli 15 henkeä Porissa sekä Tampereella, mutta mukaan olisi halunnut enemmänkin. Pieni ryhmäkoko mahdollisti kaikkien osallistumisen yhteiseen pohdintaan. Toiveena olisi jatkossa saada kurssille opiskelijoita eri aloilta myös Porissa, kuten Tampereella.

Luentojen teemoina olivat johdanto luoviin menetelmiin, visuaaliset aineistot, laululyriikka ja kehollisuus.

- Kurssilla tutkittiin erilaisia aineistoja: kuvia, videoita, laululyriikoita, satukirjoja sekä tekstejä eri aikakausilta, Korkiamäki kertoo.

Kurssin aloitustunneilla maaliskuussa opiskelijoiden työvälineitä olivat muovailuvaha ja legot. Niillä piti kuvata, millaista on hyvä elämä.

Samalla opittiin käytännössä, miten luovaa aineistoa syntyy. Lopuksi tuotokset myös analysoitiin. Keskeistä onkin ollut kokemuksellinen ymmärtäminen ja oppiminen.

- Kurssilla pohdittiin esimerkiksi, miten eriarvoisuutta voidaan tarkastella ja tutkia kuvallisin keinoin, fiktion avulla tai esimerkiksi tarinoiden välityksellä, Oinonen selventää.

Poplyriikasta kehollisuuteen

Tunneilla on tutkittu esimerkiksi, miten Hectorin poplyriikka heijastaa yhteiskunnallisia muutoksia. Riikka Turtiainen johdatti some-kuvien analysointiin ja tanssin dosentti Petri Hoppu performatiivisuuteen ja kehollisuuteen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

-    Opiskelijat ovat olleet innostuneita. He pitävät siitä, että tehdään asioita. Tunneilla on syntynyt paljon keskustelua, jolloin näkemykset ovat avartuneet, Oinonen lisää.

Kurssilla on opittu yhdessä ilman valmista työkalupakkia. Vaikka ei olisi omasta mielestään luova ihminen, voi pohtia, mitä on luovuus ja luova tutkimus. Opinnäytetyötkin voidaan tehdä uudella tavalla, se on mahdollista.

09.05.2017

Katja Nordvall

Johannes Peltonen

UCPorilainen

09.05.2017

Katja Nordvall

Johanna Sjövall (etusivu), Petra Mäkelä (juttukuva)

Kirsi-Mari Kallio apulaisprofessoriksi

Kauppatieteiden tohtori Kirsi-Mari Kallio aloitti huhtikuun alussa Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä laskentatoimen ja rahoituksen apulaisprofessorina ja aineen vastuuopettajana. Kallio on ensimmäinen Porin yksiköstä valmistunut tohtori, joka on nimitetty professorin tehtävään.

Kirsi-Mari Kallio pitää tärkeänä sitä, että hän asuu Porissa, jolloin hänellä on hyvät yhteydet koko Satakunnan alueeseen. Esimerkiksi vierailuluennoille on helppo pyytää yritysmaailman edustajia.

Kallio on myös kotoisin Porista, Vanhaltakoivistolta. Cygnaeuksen musiikkiluokan ja Porin suomalaisen yhteislyseon lukion kautta hän haki opiskelemaan Turkuun kauppakorkeaan.

- Laskentatoimi kuulosti sopivan haastavalta pääaineelta. Se oli onnekas ajautuminen, Kallio kertoo.

Kallion työura kauppakorkeassa alkoi jo opintojen ohessa tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa, lisäksi hän teki kesätöitä eri pankeissa.  Kallio valmistui kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2004 Turun kauppakorkeakoulusta.

Kansainvälisesti merkittävää tutkimusta

Kauppatieteiden tohtoriksi Kallio väitteli vuonna 2014 Turun kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä aiheenaan yliopistojen tulosohjaus.  Kallion tutkimustyötä on julkaistu korkeatasoisissa kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä.

Tällä hetkellä Kallio kerää tutkimusaineistoa kotimaisista teollisuusyrityksistä.

-  Tutkimuksen kohteena on tytäryhtiötalous. Satakunnassa on isoja ulkomaisessa omistuksessa olevia tytäryhtiöitä, joita tarkastellaan laskentatoimen näkökulmasta, Kallio tarkentaa.

Kallio on myös tietointensiivisten yritysten laskentatoimen dosentti, mikä ylläpitää yhteyksiä Jyväskylän yliopistoon.

Vuodesta 2014 lähtien Kallio on toiminut Turun kauppakorkeakoulun johtokunnan jäsenenä.

- Se on mielenkiintoista, koska olen myös tutkinut yliopistoja organisaatioina. Lisäksi pääsen näin itse vaikuttamaan asioihin, Kallio kertoo.

Porissa opettajana vuodesta 2004

Kallio on opettanut laskentatoimen ja rahoituksen kursseja Porin yksikössä vuodesta 2004 lähtien.

- Yliopistomaailmassa työ on kutsumustyötä ja sen tulisi olla sisäisesti motivoivaa. Se on itseohjautuvaa ja tarjoaa parhaimmillaan vapautta toteuttaa itseään, Kallio lisää.

Porin yksikössä laskentatoimi ja rahoitus on suosittu ala, ja sisään otetuista 60 opiskelijasta yleensä noin puolet valitseekin sen pääaineekseen.

- Tärkeätä on hankkia perustiedot ja -taidot, jotka opitaan opintojen alkupäässä. Pitää olla valmis jatkuvaan muutokseen ja jatkuvaan oppimiseen, Kallio muistuttaa.

Opintojen loppupäässä kursseilla käsitellään nykyhetken trendejä. Esimerkiksi sote-uudistuksesta saadaan paljon käytännön esimerkkejä Johdon laskentatoimi julkisella sektorilla -kurssin tunneille.

- Tavoitteena on, että opiskelijat harjaantuvat kriittiseen ajatteluun, Kallio sanoo.

Apulaisprofessorin työ pitää sisällään luento-opetuksen lisäksi artikkelien kirjoittamista sekä muiden tuottamien tekstien lukemista.

Tällä hetkellä väitöskirjaohjattavia on kolme: Katja Aalto, Kirsi Kari ja Aki Lehtivuori. Uusi tehtävä tuo heitä kaksi lisää.

Pääsiäisen jälkeen Kallio teki työmatkan Budapestiin, jossa hän esitteli omaa tutkimustaan ja toimi väitöskirjatutkijoiden diskussanttina.

Vapaa-aikana työstä irrottautuminen onnistuu hyvin kuntosalilla, pojan pesäpallojoukkueen johtajan roolissa tai lukemalla kirjoja.

09.05.2017

Katja Nordvall

Johanna Sjövall (etusivu), Petra Mäkelä (juttukuva)

Opiskelijaelämää

09.05.2017

Maria Ojanen

Milla Grönman

Ylioppilasteatteria porilaisvoimin

Porin ylioppilasteatteri sai tänä vuonna kunnian järjestää vuosittaiset Ylioppilasteatterifestivaalit. Tapahtuma järjestetään joka vuosi jossakin Suomen ylioppilasteatterikaupungissa. Vuonna 2016 tapahtuma pidettiin Kuopiossa, ja 2018 teatteriväki suuntaa Joensuuhun. Tänä vuonna festivaali toi 21.-23.4. Poriin noin 300 ylioppilasteattereiden edustajaa ympäri Suomen, aina Helsingistä ja Rovaniemeltä saakka. Nyt järjestetyt festarit olivat järjestyksessään jo 37:nnet.

Ei paskempi teatterikattaus

Ylioppilasteattereita on Suomessa 14 ja ne kuuluvat kattojärjestö Ylioppilasteatteriliitto SYTY ry:hyn. Porin ylioppilasteatteri on SYTY ry:n jäsenteattereista nuorin. Ylioppilasteatterit ovat perinteisesti pyrkineet tekemään taiteellisesti kunnianhimoista, kantaaottavaa, rohkeaa ja omannäköistä teatteria. Myös Porin ylioppilasteatterifestivaaleilla nähdyissä esityksissä tartuttiin erilaisiin aiheisiin ja teemoihin raikkaalla ja monipuolisella otteella.

- Jokainen ylioppilasteatteri tuo festivaaleille omasta ohjelmistostaan itse valitsemansa esityksen, josta he saavat palautetta teatterialan ammattilaisista koostuvalta raadilta. Ylioppilasteatterifestivaali ei kuitenkaan ole kilpailutapahtuma, eikä raati valitse parasta esitystä. Sen sijaan viikonloppu on katsaus siihen, millaista näyttämötaidetta Suomen eri ylioppilasteattereissa tehdään, kertoo tämänvuotisen Ei paskempi -festivaalin tuottaja Liisa Remes.

Niin, porilaiset järjestivät siis Ei paskempi -nimisen festivaalin. Nimi ammentaa porilaisesta luonteenlaadusta ja mustasta huumorista. Porilainenhan kehuu sanomalla ”ei paskempi”  - se tarkoittaa, että kyseinen asia oli puhujan mielestä hyvä.

Porissa nähtiin viikonlopun aikana 13 teatteriesitystä sekä pääohjelmiston ulkopuolella off-ohjelmistona lastenmusikaali, nykytanssia sekä monologiesitys. Lisäksi perjantaina ja lauantaina Bar Kinossa pidettiin iltaklubit. Lauantain iltaohjelmistoon kuului perinteinen teattereiden välinen improvisaatiokilpailu, jonka voittaja oli tänä vuonna Joensuun ylioppilasteatteri.

Festarit järjestettiin yhdessä tehden

Festivaalin järjestäminen oli Porin ylioppilasteatterille suuri ponnistus. Käytännön järjestelyt ennen festivaalia ovat suurelta osin olleet festivaalin tuottajan Liisa Remeksen vastuulla, mutta teatterin jäsenten talkootyöllä oli myös suuri merkitys. Etenkin festivaaliviikonloppuna tehtävää riitti niin lipunmyynnissä, infopisteellä, kuljetuksissa ja tekniikassa kuin raatien sihteereinä.

Saamamme palautteen perusteella ihmiset viihtyivät festareilla ja järjestelyt sujuivat kaikkineen hyvin. Meillä on jäseniä vain noin 50, ja heistä iso osa osallistui jollakin tavalla festivaaliviikonlopun järjestämiseen ja toteutukseen, Remes kiittää.

09.05.2017

Maria Ojanen

Milla Grönman

Loppusuoralla

09.05.2017

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Sateenkaarimiehet ja perheellistyminen

Emmi Mört on paria kurssia ja pro gradu -tutkielman tarkistusta vaille valmis yhteiskuntatieteiden maisteri. Parhaillaan tarkistettavana olevassa sosiaalityön gradussaan Mört tutki, mitä ajatuksia ei-heteroseksuaalisesti suuntautuneet eli tutkimuksen termein sateenkaarimiehet liittävät vanhemmuuteen ja perheellistymiseen.

- Tein jo kandidaatintutkielmani sateenkaariperheiden elämästä ja vanhemmuudesta, ja minua kiinnosti jatkaa tutkimusta samasta aiheesta. Lisäksi halusin aiheen, josta ei vielä ole tehty paljon tutkimusta. Taustalla vaikuttaa myös kiinnostukseni tasa-arvoasioihin.

Lapsettomuus koskettaa sateenkaarimiehiäkin

Mörtin pro gradu nostaa esille ajankohtaisen aiheen, joka koskettaa yhä suurempaa osaa suomalaisista. Tutkimusaihe on hieman vahingossa ajankohtainen juuri voimaan astuneen tasa-arvoisen avioliittolain myötä.

Mört muodosti tutkimuksen aineiston verkkokyselyn ja haastatteluiden avulla. Verkkokyselyyn tuli kuukaudessa 213 vastausta, mikä oli enemmän kuin Mört ensin ajatteli saavansa. Lisäksi hän haastatteli vielä kolmea kyselyyn vastannutta miestä syventääkseen aineistoaan.

Noin yksi kolmasosa kyselyyn vastanneista kertoi haaveilevansa vanhemmuudesta tai toimivansa jo vanhempana. Selvästi yli puolet joko ei haaveillut lainkaan tai ei osannut vastata kysymykseen. Mörtin mukaan haaveilemattomuuteen vaikuttavat kyselyn vastausten perusteella enemmän henkilön elämäntilanne ja toisaalta yhteiskunnan asenteet kuin esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen.

- Sateenkaarimiehet voivat heteroiden tai sateenkaarinaisten tavoin yhtä lailla toivoa lapsia ja perhettä, mutta he kokevat sen niin vaikeaksi, että eivät uskalla edes haaveilla siitä. Naispari voi Suomessa saada lapsen esimerkiksi keinohedelmöityksen avulla, mutta miespareille tämä ei ole mahdollista, Mört kertoo.

Tutkimuksessa ilmeni, että lapsettomuus voi olla ei-heteroseksuaalisille miehille yhtä kipeä asia kuin heteroseksuaalisille. Lapsista ei uskalleta haaveilla, koska sateenkaarimiesten vanhemmuus on juridisesti varsin vaikeaa. Myös yhteiskunnan torjuvat asenteet vaikuttavat siihen, että osa kyselyyn vastanneista miehistä ei koe voivansa tulla vanhemmaksi. Tasa-arvon eteen on vielä kaikin puolin paljon tehtävää, muistuttaa Mört.

Erilaiset perhemuodot ja sijaisvanhemmuus ovat mahdollisuus

Mört myös havaitsi, että vastaajat kokevat perheen käsitteen varsin laajaksi.

- Kyselyyn vastanneiden sateenkaarimiesten mielestä ”perhe” ei muodostu ainoastaan verisukulaisuuden kautta, vaan se voi tarkoittaa hyvin laajaa piiriä ihmisiä, joiden kanssa henkilöllä on tunnesuhde. Tämä kertoo myös vanhemmuuden moninaistumisesta, Mört sanoo.

Tutkimusprosessissaan Mört ei aikaillut, vaan teki tutkimusta intensiivisesti syyskuusta 2016 huhtikuuhun 2017. Hän halusi tehdä tutkimuksen hyvin ja perusteellisesti, koska koki sen myös velvollisuudeksi tutkimukseen vastanneita kohtaan.

- Tutkimus koskettaa suurta määrää ihmisiä, paitsi kyselyyn vastanneita myös kaikkia muita, jotka pohtivat samoja kysymyksiä. Toivon, että tutkimuksen myötä aiheesta voitaisiin käydä laajemmin avointa keskustelua, jotta myös sateenkaariperheiden moninaiset perhemuodot tunnustettaisiin ja että tasa-arvoinen vanhemmuus olisi aikaa myöden mahdollista ihan jokaiselle.

Mört esittää, että yhtenä vaihtoehtona sateenkaariperheet voisivat harkita esimerkiksi sijaisvanhempana toimimista huostaanotetuille lapsille.

09.05.2017

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Alumnikolumni

09.05.2017

Jani Wahlman

Jani Wahlman

Kohta vessapaperisi on tabletin sovelluksessa?

Sitä minä vaan halusin sanoa, että ihan hirveän nopeaa on muutos. Sen paljon puhutun digitalisaation myötä, ja muutenkin. Työelämäkin tuntuu muuttuvan nopeampaa vauhtia kuin vaseliinilla voideltu Pendolino sellaisena päivänä, kun veeärrällä menevät asiat hyvin.

Tai mistäs minä tiedän, vaikka olisi aina muuttunut. Arvelen kyllä, että muutoksen nopeus on verkkottuneessa ja kansainvälisessä maailmassamme kasvanut pärähdysmäisesti. Muutosta itsessään on toki aina ollut. Vain muutos on pysyvää, on kuullut saarnatun jo iät ynnä ajat.

Kahdenlaista voi karkeasti ottaen olla asenne muutokseen. Semmoista, että minähän en tästä hievahda. Minulle on koulussa opetettu, että asiat on just tällä tavalla. Aina olen aamupuuroni siitä Tötterströmin Peten kioskilta ostanut.

Jääkö puuro syömättä, jos Pete laittaa pillit pussiin ja lähtee Kanarialle viettämään eläkettä? Siinä voipi kalpaten käydä.

Sitten on semmoista asennetta, että niin se maailma muuttuu, joten muututaan ja ihmetellään mukana. Että tämmönen kiva digitalisaatiokin tuli tähän. Että onpa helppoa sitten, kun vessalukemisto löytyy tabletin applikaatiosta, ja vessapaperikin.

Uteliaisuus ainakin on toimiva asenne muutoksessa. Ja oppimisen nälkä. Ainakin markkinoinnin maailma on vauhdissa. Olisi Jani-poika vieläkin voikääreen mainosta rassaamassa, jos ei olisi opiskellut hanakasti näistä sosiaalisen meedian meiningeistä ja sellaisista ihan oma-aloitteisesti. Mutta ei siksi, että pakotettiin, vaan kun kiinnostaa ihan hirveästi. Mutta se olisi oman tarinan aihe. En tosin olisi voikääremainoksenkaan parissa, kun ei ehkä niin pölhöä yritystä enää löydy, että olisivat minut siihen hommaan palkanneet.

Darwinin Charles on kaikenlaista viisasta touhunnut ja sanonut. Senkin, että ei meidän selviytyminen riipu hauiksen paksuudesta tai älynystyröiden määrästä. Selviytyminen riippuu kyvystä sopeutua. Että tarvitsetko verenpainelääkettä, jos Valtion Rautatiet tekee tepposensa. Vai pystytkö avoimin mielin katsomaan, että no otetaanpa tuosta sitten resiinaa alle. Tai että jos Pete lähtee etelän lämpöön, niin jääkö aamupuuro kokonaan syömättä.

Tai että kun Kotlerin markkinointiraamattu sanoo, että tuote pitää markkinoida tällaisen nätin pastellisävyisen kaavion mukaan, mutta sitten se ei koskaan tosimaailmassa onnistukaan. Kipeää tekee hakata päätä seinään jo yhden kerran.

Niin minä sanoisin, että kun utelias on, ja nälkäinen, niin se on maailmassa työelämineen paljon arvokkaampi eväs kuin se numero, jonka sai siitä markkinoinnin kurssista, jossa opeteltiin ulkoa Kotlerin nätti pastellinsävyinen kaavio.

Jani Wahlman

Kirjoittaja on opiskellut Porin yliopistokeskuksessa kauppatieteitä ja digitaalista kulttuuria ja pitää itseään UCPori-fanina.

09.05.2017

Jani Wahlman

Jani Wahlman