11.02.2015


Verkkolehti UCPoriNews

Porin yliopistokeskuksen verkkolehti UCPoriNews uutisoi ja taustoittaa ajankohtaisia tapahtumia ja tuo yliopistokeskuksen tutkijat ja tutkimushankkeet lähemmäs lukijaa.

11.02.2015

Pääkirjoitus

18.06.2018

Veera Forsbacka

Veera Forsbacka

Täydellisen kesän resepti

Juhannus kolkuttelee ovella ja ahkera puurtaminen sekä työelämässä että koulumaailmassa saa taas pienen ansaitun tauon. Suvivirsi on laulettu, todistukset jaettu, viimeiset tentit hikoiltu ja luennot lusittu. Työpöydästäkin näkyy paperipinjojen alta hieman normaalia enemmän puhdasta pintaa.

On aika oikaista itsensä aurinkotuoliin, taittaa kädet niskan taakse, heittää heinän korsi suupieleen ja vetää syvään henkeä. Vaikka kaikki eivät tietenkään lomaile perinteiseen malliin eli putkeen täydet neljä viikkoa juhannuksesta, on silti hyvä hellittää edes vähän, erityisesti tulevina mittumaarin pyhinä. Läppärin akunkin on annettava hengähtää. Arjen hektisyyttä tasapainottaakseen, on hyvä olla joskus jouten. Kesäloman tarkoitushan on ladata omaa henkistä akkua ja kerätä energiaa pitkää talvea, töitä ja opintoja varten. Ota itsellesi aikaa, nauti kodista ja perheestä, tee asioita joita et muuten muka ehdi ja taas jaksat syksyn kiireitä ihan uudella otteella.

Lapsuuden kesät olivat täynnä mahdollisuuksia. Sen jälkeen kun vihreäkantinen todistus oli painettu käteen, opettaja vieräyttänyt pari jäähyväiskyyneltä ja kotona kukkamekko vaihdettu shortseihin, taivas oli auki. Lomapuuhailujen lista oli tuolloin loputon. Ainakin piti käydä jäätelöautolla – mielellään useampaan kertaan, tehdä eväsretki metsään, veistellä tikkuja linkkupuukolla, nukkua teltassa, uida paljon paljon paljon, käydä Yyterissä upottamassa varpaat hiekkaan, kieppua Särkänniemen laitteissa, kyläillä mummilassa, ahmia kirjastosta Viisikoita, antaa siileille maitoa, istua mato-ongella ja viettää suloinen sadepäivä rakennellen sohvamajoja sisätiloissa.

Onhan meillä aikuisillakin kesäloman puuhalista, mutta se näyttää usein aivan toisenlaiselta. Siinä on usein terassin maalausta, pakollisia sukulointireissuja toiselle puolelle Suomea, tekemättömiä työprojekteja, rästitenttejä, gradun viimeistelyä, sähköpostin tarkastamista ja kesäkuntoon viimehetkillä pääsemistä. Ei kuulosta kauhean houkuttelevalta, vaikka lomassahan pitäisi olla nimenomaankyse nautinnosta. Mindfullness on nykyään kamalan trendikästä. Ihmisiä kehotetaan tekemään löytöretki minuuteen, olemaan läsnä ja tavoittelemaan täydellistä rentoutusta. Tämä on tietysti erinomaista, mutta eikö sen pitäisi tulla luonnostaan ja ilman suorittamista? Siksi kannattaakin palata lapsuuteen ja muistella sen täydellisen kesän ”to do”-listaa.

Vaikka opiskelu kannattaa aina ja kasvattaa henkistä pääomaa, on joskus hyvä vilkaista peruutuspeiliin. Kymmenenvuotias minä on ollut täynnä suurempaa viisautta. Tuolloin, vielä ilman vuosien opintoja, henkisen kasvun kursseja ja juuri minkäänlaista elämänkokemusta, on se pieni tyttö jo silloin tiennyt, mistä täydellinen kesä on tehty. Jäätelöstä, vesipyssyistä ja uimarannasta.

Rentouttavaa kesää Sinulle ja verkkaisia hetkiä ennen syksyn aherrusta.

Veera Forsbacka
markkinointipäällikkö
Kauppakeskus ja kaupunkikortteli Puuvilla

18.06.2018

Veera Forsbacka

Veera Forsbacka

Tuoretta tutkimusta

13.06.2018

Antti-Jussi Marjamäki

Katrina Virtanen, Laura Seesmeri

Saunomalla menneisyys

Laura Seesmeri, silloinen Puromies, sai jatko-opinto-oikeuden maisemantutkimukseen vuonna 2011. Eri vaiheiden jälkeen viimeiset kolme vuotta hän on tehnyt täysipäiväisesti kirjoitustyötä ja nyt väitöskirja on valmis. Aiheena on monien suomalaisten lempiaihe eli sauna ja saunominen, vaikka kirjoittaja itse ei omien sanojensa mukaan olekaan kovin aktiivinen saunoja.

Turun yliopistossa projektitutkijana työskentelevän Laura Seesmeren väitöskirja Sauno itsellesi menneisyys. Kehollisuus osana muisteltua ja esitettyä kokemusta tarkastettiin perjantaina 8.6.2018 Porin yliopistokeskuksessa. Miten kirjoittaja on päätynyt tähän aiheeseen?

- Sain kutsun vieraaksi Suomen Saunaseuraan ja seuran jäsenten innostus aihetta kohtaan herätti omankin innostuksen. Alkoi kiinnostaa kaikki se kokemuksellisuus ja miten maisema määrittää näitä kokemuksia, sanoo Seesmeri.

Kokemuksia kahdelta suunnalta

Seesmeri tarkastelee väitöskirjassaan saunomista kehollisena ja aistimellisena kokemuksena, jossa yhdistyvät kokijan omat muistot, kulttuuriset merkitykset ja luontosuhde.

Toisena aineistona kirjoittaja käyttää 1900-luvun alusta nykypäivään ajoittuvaa kokemuksellista kerrontaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sauna-aiheisista keruista. Keruut ovat vuoropuhelussa toisen aineiston eli suomalaisten kiuasmainosten kanssa. Nämä aineistokokonaisuudet muodostavat yhdessä mielenkiintoisen kuvan saunomisen merkityksistä modernisoituneessa Suomessa.

- Kiukaita on valmistettu ja mainostettu Suomessa jo 1930-luvulta alkaen, joten tarkastelu tätä kautta kattaa lähes koko suomalaisen mainonnan historian, Seesmeri kertoo.

Tutkimuksessa selvisi, että ihmisten lisäksi myös kiuasmainokset sitovat uuden teknologian vahvasti perinteisiin ja käyttävät hyödykseen luontosuhdetta. Sauna on monelle esteettinen kokemus, jossa aisteilla on keskeinen asemansa.

- Mainoksissa voidaan esimerkiksi tarjoilla savusaunan tuntuisia löylyjä, jotka on helppo saavuttaa napin painalluksella, Seesmeri kiteyttää.

Välttämättömyydestä nautiskelun välineeksi

Saunan funktio on aikojen saatossa muuttunut hygienian ja erilaisten taloustöiden hoitopaikasta rentoutumiseen keskittyväksi puhdistautumisen paikaksi. Yleiset saunat ovat vähentyneet etenkin pienemmillä paikkakunnilla, mutta suurimmissa kaupungeissa yhteissaunat ovat tehneet uuden tulemisen.

- Saunominen on säilynyt osana suomalaista arkea, mutta sen rooli on myös toimia nostalgian ja jopa myyttisen menneisyyden paikkana, jossa luonto on voimakkaasti läsnä, kertoo Seesmeri.

Satakunnassa merkittävää saunatoimintaa edustaa muun muassa lähes 80 vuotta kiukaita valmistanut Narvin tehdas Rauman Lapissa sekä yksilöllisiä saunoja rakentava ja suunnitteleva Saunapojat Porin Puuvillassa.

Kauaa Seesmeri ei ehdi lepäilemään väitöskirjaurakkansa jälkeen: jo kesäkuun puolivälissä sai lähteä Kööpenhaminaan kertomaan uudesta BalticRim-hankkeesta, jossa hän toimii projektitutkijana.

 

13.06.2018

Antti-Jussi Marjamäki

Katrina Virtanen, Laura Seesmeri

Aluetta kehittämässä

18.06.2018

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Tapahtumatiedotuksen uusi aikakausi

Tuleva kesä on taas erilaisten tapahtumien kulta-aikaa myös Porissa ja Satakunnassa. Tapahtumajärjestäjän ikuisuusongelma on edelleen kävijöiden tavoittaminen ja tapahtumasta tiedottaminen, joka toisinaan saattaa vaatia tapahtuman kirjaamisen ja ilmoittamisen moneen eri paikkaan.

Tähän haasteeseen on etsitty ratkaisua Tampereen teknillisen yliopiston koordinoimassa Tapahtumien digiloikka -hankkeessa, jonka vastuuhenkilönä toimii Petri Linna.

- Hankkeessa pyritään tapahtumien ilmoittamisen ja tapahtumatiedon jakelun digitalisointiin siten, että tapahtumien tiedot löytyisivät kootusti ja helposti yhdestä paikasta. Puhutaan niin sanotusta Linked events -rajapinnasta, joka mahdollistaa tapahtumien poimimisen yhdestä ja samasta paikasta, verkossa olevasta tietokannasta, Linna kertoo.

Tapahtumatiedot yhdeltä alustalta kaikkien saataville

Käytännössä tapahtumien järjestäjän työ helpottuu, kun hänen ei enää tarvitse syöttää tapahtumaansa moneen eri järjestelmään, vaan vain yhteen, josta tapahtumat ovat periaatteessa kenen tahansa haettavissa. Tavalliselle käyttäjälle näkymätön tekninen rajapinta mahdollistaa tapahtumatietojen siirtämisen samassa muodossa eri sovelluksiin.

Nyt toteutettava tapahtumatietokanta havittelee koko Satakunnan tapahtumien keruuta yhteen paikkaan verkossa. Mallia on otettu muun muassa Helsingistä, Turusta ja Kanta-Hämeestä, joissa on toteutettu vastaavanlaiset palvelut. Helsingissä tietokanta on ollut jo pidempään käytössä, ja Kanta-Hämeen Tavastia Events -palvelu on lähes julkaisuvalmis.

Yhteistyötä ja tietojen vaihtoa on tehty puolin ja toisin eri Linked events -toimijoiden kanssa. Tiivistä yhteistyötä on tehty myös Porin kaupungin kanssa, joka on teknisesti toteuttanut Satakunnan tapahtumatietokannan ja sen rajapinnan perustuen Helsingin kaupungin jakamaan lähdekoodiin omasta toteutuksestaan.

- Eri sovellukset voivat hyödyntää tapahtumatietokannasta saatavia tietoja kukin omalla tavallaan. Tietokanta siis mahdollistaa sen, että sieltä voidaan poimia tapahtumia erilaisille alustoille ja sovelluksiin, joita ihmiset käyttävät. Tällainen on muun muassa uusi Porin kaupungin tapahtumakalenteri, joka suodattaa suoraan tietokannasta kalenteriin kaikki Poriin liittyvät tapahtumat. Lisäksi kalenteri toimii näkymänä myös muille Satakunnan kuntien alueille. Rajapinta ja tietokanta itsessään eivät lähetä tietoja minnekään, vaan sovellus tai ihminen hakee ne, Linna selventää.

Alueellisista tietokannoista valtakunnalliseksi?

Yliopistokeskuksessa 5.6. järjestetyssä TapahtumaTinder-tilaisuudessa esiteltiin tulevaa Satakunnan tapahtumatietokantaa sekä hankkeessa kehitettyjä neljää pilottisovellusta, jotka voisivat hyödyntää tietokannan dataa.

Suurin osa sovelluksista on vielä kesken, mutta valmistuessaan ne laajentavat monipuolisesti tapahtumatietokannan käyttömahdollisuuksia. Tilaisuudessa vielä nimetön Satakunnan tapahtumatietokanta sai kesäkuun lopussa nimekseen Satakuntaevents.fi.

- Tapahtumatietokannan kehitys ei myöskään jää tähän, vaan erilaisia valtakunnallisia yhteistyömalleja on kehitteillä. Eri toimijoiden kanssa on jo käyty keskusteluja yhteistyöstä, Linna visioi.

 

Tutustu Satakuntaevents.fi -tietokantaan osoitteessa www.satakuntaevents.fi

18.06.2018

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Toimivia kontakteja

13.06.2018

Antti-Jussi Marjamäki

Antti-Jussi Marjamäki

Yhteyksiä, joita silmä ei näe

Mitä yhteistä on sääennustuksilla, tekoälyllä ja hissien rikkoontumisen ennakoinnilla? Näissä kaikissa hyödynnetään taustalla data-analytiikan keinoja. Muun muassaorganisaatioille kertyy erilaisten seurantatyökalujen ja mekaanisten prosessien seurauksena valtava määrä tietoa eli dataa. Data-analytiikka pyrkii löytämään suuren datamäärän avulla yhteyksiä, joita ihminen itse ei pysty erottamaan.

Data-analytiikan osaamiskeskittymä datatiede.fi toimii Satakunnan kilpailukyvyn, innovaatiotoiminnan ja vetovoimaisuuden edistäjänä. Hanketta johtaa Tampereen teknillisen yliopiston DAO-tutkimustyhmä (Data Analytics and Optimization). Meneillään on kolmevuotisen hankkeen viimeinen vuosi.

- Hanke ei varsinaisesti itse tuota palveluja, vaan toimii ikään kuin mahdollistajana yritysten ja organisaatioiden tarpeen ja tarjonnan välillä. Tähän mennessä on koossa noin 400 yhteystietoa, joista vajaa 300 on liittyneitä verkostoon. Kolmivuotinen kausi mennään vauhdilla loppuun asti, sanoo projektitutkija Janne Harjamäki.

Hyödyt irti datamääristä

Erilaisista ilmiöistä, prosesseista ja tapahtumista voidaan yhä helpommin kerätä suuria määriä tietoa. Tieto voi liittyä ihmisten käyttäytymiseen, teollisiin prosesseihin, liiketoimintaan, rikostapahtumiin, epidemioiden leviämiseen tai vaikkapa ilmastonmuutokseen.

Se ei itsessään riitä, että tietoa kerätään mahdollisimman paljon. Jotta dataa voisi käyttää päätösten tukena, on sitä ensin analysoitava. Datatiede jakaa analytiikan neljään kategoriaan: kuvailevaan, diagnosoivaan, ennakoivaan ja ohjailevaan analytiikkaan.

- Käsipelillä ei ole mahdollista hyödyntää tällaisia datamääriä, joten koneet ja ohjelmat on valjastettu tekemään analysointityön. Toki ohjelmat opetetaan ensin tekemään halutut toiminnot eli työtä sekin vaatii, sanoo Harjamäki.

Mukaan ehtii vielä

Vaikka hanke virallisesti päättyy vuoden 2018 lopussa, niin kaikki hankkeen anti on käytettävissä vastaisuudessakin. Tutkimustyhmän ajatuksena onkin, että datatiede.fi-sivusto toimisi tulevaisuudessa alustana data-analytiikkaa hyödyntävälle toiminnalle Satakunnassa. Tarkoituksena on saada tarpeet ja tarjonnat sivustolle.

Tapahtumien kautta on helppo tutustua aiheeseen. Takana on kolme seminaaria ja kaksi työpajaa. Kesäkuussa järjestettiin seminaari teollisuuden teemasta. Lisäksi syksylle tulee vielä yksi seminaari ja mahdollisesti kaksi työpajaa.

- Tapahtumat ovat hyvä tapa saattaa yhteen uusia toimijoita. Tapahtumat ovat maksuttomia ja niissä ei myydä mitään, joten on matala kynnys tulla paikan päälle katsomaan mistä on kyse, kertoo Harjamäki.

Hankkeen verkkosivuilta löytyvät tietopaketit johdattavat kiinnostuneet analytiikan maailmaan. Lisäksi datatiede.fi-sivustolta löytyy tapahtumakalenteri, johon tulee tiedot tulevista tapahtumista. Saatavilla on runsaasti materiaalia menneistä tapahtumista, muun muassa videotallenteet seminaareista.

13.06.2018

Antti-Jussi Marjamäki

Antti-Jussi Marjamäki

Terveisiä maailmalta

19.06.2018

Heli Leppäniemi

Piritta Huhta

Madridissa yhteistyötä virittämässä

Porin yliopistokeskuksen koordinaattorit Piritta Huhta ja Miina Yliluoma viettivät viisi kesäistä päivää ERASMUS+ -henkilökuntavaihdossa Madridissa. Universidad Complutense de Madridista jäi käteen uusia tuttavuuksia ja tulevaisuuden yhteistyömahdollisuuksia.

Universidad Complutense de Madrid on Espanjan suurin ja Euroopan toiseksi suurin yliopisto. Viime syksyn yliopistokeskusseminaarissa luotujen kontaktien kautta Porin yliopistokeskuksen koordinaattorit pääsivät tutustumaan monialaisen yliopiston toimintaan ja luomaan uusia kontakteja. He vierailivat myös yliopiston elokuva- ja radiostudioilla ja tutustuivat yliopiston sanomalehteen. Yliopistorakennus teki vaikutuksen vieraisiin.

- Yliopistorakennuksen oli suunnitellut arkkitehti, joka suunnittelee vankiloita. Betonitalon rakenne muistutti vankilan rakennetta, mutta media- ja elokuva-alan läsnäolon huomasi. Värejä ja taidetta, esimerkiksi graffiteja ja seinämaalauksia, oli käytetty rohkeasti, selostavat Huhta ja Yliluoma.

- Myös saavutettavuusasioita oli mietitty pitkälle ja toteutettu käytännön ratkaisuissa, Huhta lisää.

Pelillistämisen tutkimus yhdistää

Madridin yliopistolla ja Porin yliopistokeskuksella on yhteisiä tutkimusteemoja, esimerkiksi pelillistäminen. Espanjalaiset saivat luonnollisesti Suomen ensimmäisen pelillistämisen professorin, Juho Hamarin, yhteystiedot yhteistyökuvioiden luomiseksi.

- Suomalaiskontaktimme Liisa Irene Hänninen Madridissa on tekemisissä muun muassa informaatio- ja yhteiskuntatutkimuksen sekä pelillistämisen kanssa, kertoo Huhta.

Huhta kertoo viestintätieteiden tiedekunnan varadekaanin José Antonion olleen kiinnostunut etenkin tutkijavaihdon kehittämisestä Pohjois-Eurooppaan.

- Espanjalaiset opiskelija- ja tutkimusvaihdot suuntautuvat perinteisesti muualle päin maailmaa, joten Skandinavia on espanjalaisten intresseissä, Yliluoma toteaa.

Yliopistolla kappeli ja lounasviinit

Yliopistojen kulttuurieroista tiedustellessa koordinaattorit naurahtavat ja näyttävät kuvia yliopiston avoimesta kappelista ja henkilökuntalounaalla tarjolla olevista viineistä.

- Kyllähän toimintakulttuureissa huomasi eroja. Opiskelijat avustivat tiiviisti professoreita tutkimuksen tekemisessä. Opettajien huoneissa työskenteli jatkuvasti paljon opiskelijoita, Huhta sanoo.

Espanjassa ei tunneta opintotukia eikä opintolainoja. Opintojen ohella työskentely on harvinaista, joten opiskelujen kustannukset kaatuvat yleensä vanhempien maksettaviksi. Yliopistot jakautuvat edullisempiin julkisiin ja kalliimpiin yksityisiin opinahjoihin. Korkean työttömyyden vuoksi jatko-opintoihin on moninkertaisesti hakijoita aikaisempaan verrattuna.

- Vanhemmat maksavat opinnot pitkälti. Kyllähän se luo epätasa-arvoiset lähtökohdat ihmisille. Hallituksen vaihdos loi kuitenkin yliopistolla toivoa tieteen rahoituksen kehittämisestä Espanjassa, Huhta ja Yliluoma pohtivat.

19.06.2018

Heli Leppäniemi

Piritta Huhta

Kampuksella tapahtuu

18.06.2018

Atte Timonen

Atte Timonen

Uudenlaista opiskelijatoimintaa - Speksi!

Speksi on opiskelijateatterin muoto, jonka juuret ovat 1500-luvun Uppsalassa. Tällöin speksiä käytettiin latinan opetukseen klassisten teemojen avulla. Siitä nimikin juontaa juurensa - kyseessä oli monimutkaisten aiheiden selkeä selitys eli sen speksi. Suomessa Speksi vakiintui 1990-luvulla. Nyt tämä traditio on myös rantautunut Poriin.

- Pari vuotta sitten Raumalla aloitettiin speksitoiminta, ja mä ajattelin et kyllä se tännekin pitää saada. TuKyn speksin hauskan esityksen nähtyäni mietin, että miks meillä ei ole tällaista, ei me voida ketään niin paljon ujompia olla, naurahtaa PoriSpeksin perustaja ja puheenjohtaja Jenni Jäntti.

Jäntti on aina ollut kiinnostunut teatteritoiminnasta, ja omaa jonkin verran historiaa näytelmän ja ilmaisutaidon puolelta. Porin ylioppilasteatterikin on kokeiltu.

- Olin ylioppilasteatterissa yhden vuoden, mutta en kokenut sitä omaksi ympäristökseni. Speksi on uutta myös minulle, joten hieman jännittää miten kaikki lähtee käyntiin, Jäntti sanoo.

Perustamiskokous virallisti toiminnan

23.4.2018 pidetyssä perustamiskokouksessa oli jännitys katossa.

- Olin ihan paineissa, kun ketään ei tuntunut saapuvan paikalle. Jos ketään ei tulisi paikalle, ei hallitusta saataisi kasaan,  Jäntti mainitsee.

Virallinen toiminta vaatii, että järjestö voi muodostaa hallituksen vaadittavilla jäsenillä - puheenjohtaja ja sihteeri on pakko olla. Onneksi kiinnostuneita oli juuri tarpeeksi.

PoriSpeksin hallitus muodostuu puheenjohtajan lisäksi sihteeri Milla Hautaojasta, sekä perusjäsen Annu Voipiosta ja Kalle Taimistosta. Hallituksen kasaamisen myötä voi jatkosuunnitelmia alkaa toteuttaa.

- Ennen syksyn alkua pitäisi tehdä käsikirjoituspohja. Sitten myös pitää tehdä hallinnollinen puoli kuntoon, kuten pankkitilin avaaminen sekä avustusten hakeminen, että saadaan toiminta kunnolla käyntiin, kertoo Jäntti.

Myös seuraavia tapaamisia ja rekryiltoja on suunniteltu.11.9.2018 on infotilaisuus ja syyslukukauden orientaatioviikolla Jäntti on mukana esittelemässä speksiä uusille opiskelijoille.

Tulevaisuuden visiot

Syksyllä olisi tarkoitus panostaa yhä enemmän rekrytointiin. Ensimmäinen speksiesitys on jo kiikarissa.

- Toivoisin, että syksyllä tulee sen verran porukkaa lisää mukaan, että saataisiin speksi tehtyä. Onnistuu se pienelläkin joukolla, mutta isolla porukalla olisi työtaakka helpompi kantaa. Ensimmäiset esitykset ovat suunnitteilla helmi-maaliskuuksi ja odotan sitä varovaisen toiveikkaasti. Varasuunnitelmat ovat kuitenkin jo olemassa, sanoo Jäntti.

Puheenjohtaja toivookin, että Speksi houkuttelisi uusia jäseniä erilaisuudellaan.

- Speksi on erilaista opiskelijatoimintaa, jossa voi päästä toteuttamaan omia taiteellisia pyrkimyksiään. Ei tarvita mitään huipputaiteilijoita, sillä speksiä ei oteta liian vakavasti!

Speksi yhdistelee erilaisia taiteellisia esiintymiskeinoja. Juuri monipuolisuus on ollut sen valttikortti. Harrastuspohjalta lähdetään liikkeelle. Speksi on myös oiva tapa tutustua toisiin taiteesta ja esiintymisestä kiinnostuneisiin.

- Jos haluaa kasvattaa sosiaalisia piirejä yli tiedekuntarajojen, on PoriSpeksi sopiva paikka siihen, Jäntti kertoo.

PoriSpeksin sivut ja yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.facebook.com/PoriSpeksi

18.06.2018

Atte Timonen

Atte Timonen

UCPorilainen

18.06.2018

Heli Leppäniemi

Heli Leppäniemi

Opiskelijakulttuurin elävöittäjä

Opiskelijajärjestö Pointerin toimistosihteeri Jenni Jäntti on monessa mukana. Digitaalisen kulttuurin opintojensa lisäksi hän on ehtinyt palvella opiskelijoita Pointerissa sekä toimia useissa opiskelijajärjestöissä.

Kaarinasta kotoisin oleva Jenni opiskelee Turun yliopiston Porin yksikössä digitaalista kulttuuria sivuaineenaan kulttuurituotannon suunnittelu. Lisäksi hän on työskennellyt kuluneen lukukauden aikana muutaman tunnin päivässä Pointerin toimistosihteerinä. Hän on vastannut asiakaspalvelusta, haalarimerkeistä, tapahtumalipuista ja kampuspyörien vuokraamisesta.

- Opiskelu on hauskempaa, kun osallistuu sen ympärillä muuhunkin toimintaan. Pointerin toimistolla tutustuu opiskelijoihin ja saa olla mukana Porin opiskelijajärjestöskenessä, Jenni toteaa.

Järjestöaktiivi luo Porin opiskelijakulttuuria

Toimistosihteerin pestiä edelsi vuosi Pointerin hallituksessa. Pointer on yliopistokeskuksen eri yliopistojen yhteinen opiskelijajärjestö, joka ajaa opiskelijoiden etuja. Samanaikaisesti Jenni vaikutti myös Kulma ry:n hallituksessa, eli Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman opiskelijoiden ainejärjestössä. Hän kertoo haluavansa olla mukana luomassa opiskelijakulttuuria.

- Porissa opiskelijakulttuuri on vielä nuorta eikä niin vakiintunutta. Siihen voi vielä vaikuttaa ja sitä voi muokata. Esimerkiksi Porin kaupunki markkinoi Poria tällä hetkellä opiskelijakaupunkina. Nyt opiskelijoilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millainen opiskelijakaupunki Pori on.

Jennillä ideat eivät jää puheen tasolle. Hän on perustanut Porispeksi-yhdistyksen, jonka tarkoitus on tuottaa Poriin opiskelijoiden musiikkiteatteri-improvisaationäytelmiä. Nämä speksit ovat yleisiä yliopistokaupungeissa, mutta Porista ne vielä Jennin mukaan puuttuvat. Porispeksillä on suunnitteilla omia näytöksiä ensi vuoden keväälle.

- On kiva nähdä, ottaako toiminta täällä tuulta alleen, pohtii Jenni.

Pysyäkseen perillä emoyliopiston ajankohtaisista asioista, haki Jenni myös Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon. Sinne hänet myös valittiin.

- On mielenkiintoista tutustua Turun yliopiston kampukseen ja kuulla, mikä siellä on milloinkin pinnalla. Ne eivät välttämättä ole samoja asioita kuin Porin yksikössämme, Jenni valottaa.

Järjestötoiminta harrastuksena

Sosiaalisen naisen vapaa-aika kuluu pitkälti järjestötoiminnan parissa. Loppuajan hän käyttää rentoutumiseen.

- Hyödynnän Pointerin liikuntaetuja ja käyn Hyvinvointicenterillä joogassa.

Toisen vuoden digitaalisen kulttuurin opiskelija pitää tärkeänä tutkia sosiaalisen median ilmiöitä silloin, kun ne ovat pinnalla. Hän kokee, että niistä saa silloin irti eniten.

- Olen itse vegaani ja kandidaatintutkielmassani selvitin Facebookin sipsikaljavegaaniryhmän vaikutuksia jäsentensä ruokailutottumuksiin, selvittää Jenni.

Kesällä hän aikoo opiskella muutaman avoimen yliopiston kesäkurssin Turussa. Sinne naisen vie myös vapaaehtoistyö Ruisrockissa. Samalla on kiva käydä katsomassa Turun lähellä asuvia vanhempia.

18.06.2018

Heli Leppäniemi

Heli Leppäniemi

Opiskelijaelämää

18.06.2018

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Opiskelijatalo Saikulla tapahtuu

Porin ydinkeskustassa sijaitsevan Opiskelijatalo Saikun toiminta on vajaassa kymmenessä vuodessa vakiintunut osaksi paikallista opiskelijaelämää. Korkeakoulujen lukuvuoden aikana opiskelijatalon kalenteri on täynnä varauksia.

- Saikun toiminta on todella aktiivista. Eniten käyttöä on iltaisin ja viikonloppuisin, jolloin opiskelijayhdistykset ja yksityishenkilöt vuokraavat tiloja omaan käyttöönsä. Arkipäivisin tänne voi puolestaan tulla vain piipahtamaan, lueskelemaan tai vaikka tekemään töitä, Saikun toiminnanjohtaja Ida Talvinen selostaa.

Moni saattaa muistaa Saikulla toimineen opiskelijaravintolan. Sen toiminta kuitenkin lopetettiin kannattamattomana vuonna 2015. Saikun toiminta ei siitä hiljennyt, päinvastoin.

- Yksittäiset opiskelijat ja muutkin porukat ovat ilahduttavasti alkaneet vuosien mittaan yhä enemmän varata tilojamme käyttöönsä vaikka illanviettojaan varten. Vuokraustoiminta painottuu iltoihin, ja päivisin täällä voi olla esimerkiksi yhdistysten järjestämiä koulutuksia.

Säännöllistä viikoittaista toimintaa ovat keväällä PANA ry:n eli Porin akateemisen nörttikulttuurin arvostusseuran peli-illat sekä Satakunnan mielenterveysyhdistyksen järjestämä Mieli Café.

Taloa kunnostetaan tilanteen epävarmuudesta huolimatta

Parhaillaan talo on sekä sisäisten että ulkoisten muutosten vaiheessa. Talon julkisivua korjataan ja wc-tilat uusitaan tulevan kesän aikana. Kunnostustyön toteuttavat Porin Sininauha ry:n hallinnoimassa VALO-hankkeessa mukana olevat nuoret. Hanke tarjoaa heille mahdollisuuden saada työkokemusta ja suorittaa ammatillisen tutkinnon osia näyttötutkinnoin.

- Tämä rakennus on suojeltu, joten kaikki julkisivun materiaali- ja värivalinnat piti hyväksyttää Museovirastolla. Sisätilojen töissä ei sen sijaan ole niin tarkkaa. Tarkoitus on esimerkiksi remontoida eteistä talkoovoimin hallituksen kesken. Myös saunan lauteet uusitaan jossain vaiheessa, Talvinen kertoo.

Toiminnan jatkuvuteen liittyy pieni epävarmuustekijä. Porin kaupunki kaavailee uutta hallintokorttelia, jonka suunnitelman piiriin kuuluu myös tontti, jolla Saikku sijaitsee.

- Emme tässä vaiheessa tiedä kaupungin suunnitelmista sen enempää. Suojeltua rakennusta ei luultavasti voida purkaa, mutta jos hallintokortteli toteutuu, niin voi olla, että toimintamme ei voi jatkua nykyisissä tiloissa. Opiskelijatoiminnan kannalta Saikku on loistavalla paikalla, joten olisi sääli, jos joudumme siirtymään tästä muualle, Talvinen pohtii.

Syksy aktivoi toiminnan

Talvinen on Porin opiskelijataloyhdistyksen ainoa palkattu työntekijä ja työskennellyt toiminnanjohtajana nyt puolitoista vuotta. Hän paitsi pyörittää taloushallintoa ja toimii sihteerinä hallituksen kokouksissa, myös huolehtii muun muassa talon yleisestä siisteydestä.

- Toiminnanjohtajan työ on monipuolista. Toisena päivänä voin vaihtaa lattialistoja ja siivota keittiötä, toisena taas laatia kirjanpitoa, Talvinen nauraa.

Kesäksi opiskelijatalo hiljenee lukuun ottamatta julkisivuremonttia ja SuomiAreena-viikkoa, johon liittyen talo on varattu useisiin yksityistilaisuuksiin. Elo-syyskuusta lähtien toiminta on jälleen täydessä käynnissä.

- Opiskelijatalon hallitus on suunnitellut jo kaikenlaisia tapahtumia syksyksi. Tarkoitus on edelleen alkuperäisen idean mukaisesti olla olemassa opiskelijoita varten tarjoamalla kokoontumistiloja ja siten tukea porilaista opiskelijakulttuuria. Talvinen sanoo.

18.06.2018

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Loppusuoralla

20.06.2018

Eveliina Kaukkila

Eveliina Kaukkila

Väitös lapsen tunnetiloista

Porin yliopistokeskuksen Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden tiedekunnassa väitöstutkimustaan viimeistelee tutkija-kehittäjä Erna Törmälehto. Törmälehto tarkastelee tutkimuksessaan, miten vanhemmat ja opettajat tunnistavat lasten tunnetiloja. Tutkimuksessa on mukana lähes 1000 suomalaista lasta sekä heidän vanhempansa ja opettajansa.

Erna Törmälehdon kiinnostus tutkimustyötä kohtaan heräsi jo opiskeluaikana hänen opiskellessaan Jyväskylän yliopistossa erityispedagogiikkaa. Alun perin suunnitelmana ei kuitenkaan ollut yliopistoura, ja elämäntapahtumat sekä työt toivatkin Törmälehdon Poriin.

- 2000-luvun alussa Porin yliopistokeskuksessa oli tarjolla kaupallista ja tekniikan alaa, eivätkä ne koskettaneet minua, sanoo Törmälehto.

Kuitenkin vuonna 2004 Tampereen yliopiston aloittaessa toimintaansa Porissa, Törmälehto pääsi heti osaksi työyhteisöä. Yliopisto työnantajana onkin alusta asti mahdollistanut tutkimuksen tekemisen.

Terapiatyössä syntyi tarve syventää lasten auttamista

Törmälehdolla oli aluksi useita väitöstutkimusaihioita, joista lukuisten kohtaamisten ja keskustelujen myötä hioutui lopullinen tutkimusaihe. Törmälehdon aiemmat psykoterapia-opinnot sekä havainnot niin terapeuttina kuin itse vanhempana ovat osoittaneet, miten haasteellista lasten tunteiden tunnistaminen on ja miten tärkeää niitä on ymmärtää. Törmälehto kertoo taustalta löytyvän terapiatyössä herännyt tarve syventää lasten auttamista.

- Lapsen tunteisiin vastaaminen on vaikeaa, koska niiden tunnistaminenkin on vaikeaa, Törmälehto kertoo.

Tätä tukee myös Törmälehdon tutkimustyö, sillä analyysi osoittaa, miten vanhemmilla ja etenkin opettajilla on vaikeuksia tunnistaa lapsen tunnetiloja.

Koska väitellään?

Varsinaista väitöstutkimustyötä Törmälehdolla on takana kuusi vuotta. Lopullista väittelyn ajankohtaa hän ei uskalla vielä ajatella. Tavoitteena kuitenkin on jättää tutkimus esitarkastukseen vielä tämän vuoden aikana. Kuluneeseen kuuteen vuoteen on mahtunut lukuisia oivalluksia ja sattumia, jotka jälkikäteen näyttäytyvät tutkimusta eteenpäin vieneinä pyrähdyksinä. Törmälehto korostaa etenkin seminaarien ja niissä tehtävän oman tutkimuksen reflektoinnin olleen inspiroiva voimavara.

Tohtoriopintoja aloitteleville opiskelijoille Törmälehto antaa neuvon varata varsinaiseen kirjoittamistyöhön kerrallaan vähintään kokonaisen päivän verran aikaa
- Muutaman tunnin rupeamat kannattaa investoida rutiinitoimintoihin, sanoo Törmälehto.

Myös aikataulutuksen haasteellisuus saattaa yllättää ja Törmälehto kertookin itse helposti yliarvioineensa työnsä etenemistä. Ohjaajan ja ohjaussuhteen merkitystä ei Törmälehdon mukaan voi väheksyä. Myös matkan varrelle osuneet avainhenkilöt ja mentori-hahmot kannattaa nähdä työtä tukevina mahdollisuuksina.

Tulevaisuuden suunnitelmana Törmälehdolla on saada väitöstutkimus pois käsistään, sillä uudet aiheet ja tutkimuskysymykset pyörivät jo mielessä!

20.06.2018

Eveliina Kaukkila

Eveliina Kaukkila

Alumnikolumni

19.06.2018

Essi Lindberg

Eric Carlander, Essi Lindberg

Humanisteista, laadusta ja yhteiskehittämisestä

Neljä vuotta sitten otin haasteen vastaan ja lähdin muotoilemaan nuorten ylivelkaantumista ehkäisevää toiminta- ja palvelumallia nuorisoasumiseen. Hyppäsin vuoden käynnissä olleeseen hankejunaan monikulttuurisesta lastensuojelusta, jossa olin ollut koordinoimassa rasisminvastaisten työtapojen kehittämistä. Ennen järjestökentälle siirtymistä olin yhteiskehittänyt mm. yleisohjetta historiallisten puutarhojen suojeluun ja kestävään kehittämiseen (RT-kortisto).

Projektikehittämistöissä olin päätynyt fasilitoijan rooliin puolivahingossa – asiantuntijakollegojen, kokemusasiantuntijoiden ja sidosryhmien tietoja keräämään ja kehittämisideoita kirkastamaan. Aiemmista onnistuneista yhteiskehittämisen tuotoksista innostuneena en epäröinyt astua täysin uusien haasteiden pariin nuorisoasumiseen nuorten ylivelkaantumista ehkäiseviä palveluita kehittämään. Nuorten aikuisten asunnottomuus ja syrjäytyminen on vakava ja ajankohtainen yhteiskunnallinen ongelma ja itselleni tuntui motivoivalta päästä kantamaan oma korteni kekoon aiheen parissa.

Olin jo aiemmissa hankkeissani huomannut, että monialaisesti yhteiskehittämällä pääsee parhaimmillaan todella tehokkaasti häikäiseviin lopputuloksiin. Hanketöissä olin tutustunut palvelumuotoiluun ja yhtäkkiä paloin halusta tietää, miten yhteiskehittämiselle luodaan parhaat mahdolliset olosuhteet. Kymmeniä kehittämistyöpajoja järjestäneenä ja vähintään yhtä monissa työpajoissa osallistujan roolissa olleena olin pannut merkille, miten suuria laatueroja erilaisissa työpajatilaisuuksissa oli ollut. Syntyi ajatus hankkia vahva teoriaan ja käytäntöön pohjautuva osaaminen fasilitoinnista ja yhteiskehittämisestä ja päädyin jatkokouluttautumaan palvelumuotoilijaksi.

Design Thinkingiin ja palvelumuotoiluun perehtyessäni humanistin pohjakoulutus on noussut arvoon arvaamattomaan. Olen myös hämmästellyt sitä, kuinka vähän humanisteja opiskelijakollegojeni joukossa lopulta on, vaikka meillä on todella vahva pohja tutkijuuteen ja siten myös käyttäjä- ja asiakastiedon keräämiseen ja hyödyntämiseen. Osaaminen tulee helposti esiin käytännön tekemisessä. Todellakaan ei ole tarvinnut hävetä kulttuurintutkijan monipuolista metodologista osaamista, historioitsijan taitoja lähdekritiikin harjoittajana tai maisemantutkijan osaamista kokemus-, käyttäjä- ja historiatiedon hyödyntämisessä mahdollisten, haluttujen tulevaisuuksien hahmottelussa. Myös oman asiantuntijuuden rajat ja kyvyt kommunikoida tietoa eteenpäin ovat hallussa.

Nyt ja tulevaisuudessa yritykset ja organisaatiot menestyvät globaalissa toimintaympäristössä asiakas- ja käyttäjäymmärrykseen pohjautuvan suunnittelun avulla. Vain ne pärjäävät, jotka osaavat aidosti ottaa asiakkaat, käyttäjät ja sidosryhmät mukaan tuotteiden, palveluiden ja toiminnan suunnitteluun. Myös organisaation arvopohjalla on yhä suurempi vaikutus organisaation menestykseen. Design Thinkingin ja palvelumuotoilun kova ydin on siinä, että ne pystyvät tarjoamaan käytännön välineet ja työkalut em. näkökohtien huomioimiseen niin organisaation strategisessa johtamisessa kuin koko palvelutuotannossa.

Laadukkaat palvelut, tuotteet ja toiminnot pohjautuvat aina laadukkaaseen tutkimus- ja pohjatyöhön, jossa käyttäjäkokemus ja käyttäjänäkökulma on ollut alusta asti keskeisessä roolissa. Oma näkemykseni onkin, että niin yritysmaailmassa kuin julkisella ja järjestösektorilla kaivataan kovasti ymmärrystä ihmisestä, arvoista ja käyttäytymisestä.  Juuri käyttäjä- ja asiakasymmärryksen rakentamisessa humanisteilla on palvelumuotoilukentällä paljon annettavaa oli kyse sitten palvelu- ja sovelluskehittämisestä, perinteisiin teollisuustuotteisiin integroitavista palveluista tai vaikka sosiaalialan asiakaslähtöisestä palvelujen suunnittelusta. Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän ihmislähtöistä ja laadukasta yhteiskehittämistä.

Kirjoittaja valmistui vuonna 2010 filosofian maisteriksi Turun yliopiston Porin yksiköstä ja opiskelee parhaillaan palvelumuotoilun kansainvälistä MBA tutkintoa Laurea-ammattikorkeakoulussa. Hän on työskennellyt kymmenen vuotta erilaisissa hankekehittämistehtävissä niin julkisella, järjestö- kuin yksityisellä sektorilla – työskentelee tällä hetkellä Nuorisosäätiössä palvelumuotoilijana ja osallisuusasiantuntijana. Kirjoittaja valittiin vuonna 2018 Porin yliopistokeskuksen vuoden alumniksi.

19.06.2018

Essi Lindberg

Eric Carlander, Essi Lindberg