11.02.2015


Verkkolehti UCPoriNews

Porin yliopistokeskuksen verkkolehti UCPoriNews uutisoi ja taustoittaa ajankohtaisia tapahtumia ja tuo yliopistokeskuksen tutkijat ja tutkimushankkeet lähemmäs lukijaa.

11.02.2015

Pääkirjoitus

07.09.2017

Juha Kämäri

Katri Väkiparta

Kampus on oppimisen ja yhteistyön alusta

Satakunnan ammattikorkeakoulun uutta Porin kampusta ei ole tätä kirjoitettaessa vielä vihitty eikä otettu varsinaiseen opiskelukäyttöön, mutta siitä on jo esitetty monia luonnehdintoja. Kampuksen antama ensivaikutelma on poikkeuksetta ollut erittäin positiivinen. Kampus on kuitenkin paljon muutakin kuin miltä se näyttää.

Uutta kampusta on kuvattu hienoksi ja avaraksi. On tärkeää, että kampus on viihtyisä, mutta sitäkin tärkeämpää on, että tilat ovat tarkoituksenmukaiset ja toimivat. Toiminnallisuuden kannalta on oleellista, että tiloja on riittävästi juuri siellä missä niitä erityisesti tarvitaan. Kampukselle yleisilmeen luo sen pääaula ”Atrium”, joka on tilava, ilmava ja valoisa. Aulan on toimittava sujuvasti lähes viiden tuhannen kampuksen käyttäjän risteyksenä.

Atriumin yhteyteen on keskitetty valtaosa kampuksen palveluista; sieltä löytyvät opiskelija-, kirjasto-, ruokailu-, info- ja helpdesk- palvelut. Pääaulan välittömässä läheisyydessä ovat opiskelijakunnan ja terveydenhoitajien palvelut sekä tapahtumien keskipisteenä toimiva Agora- monitoimisali.

Avarasta yleisilmeestään huolimatta kampuksella ei tuhlata tilaa. Kampuksen 19 200 vuokraneliötä tarjoaa opiskelijaa kohti noin viisi neliötä, jota voidaan pitää jopa kansainvälisesti erittäin korkeana tilatehokkuutena.

”Seiniin ei kannata investoida” on hokema, jonka sisältämästä perusajatuksesta, eli siitä että seinien sijasta kannattaa investoida toimintaan, olen täysin samaa mieltä. Tiloja uudistettaessa SAMKille oli luontevaa suunnitella myös toiminnan uudistamista, jota varten toteutimme mittavat noin kuuden miljoonan euron investoinnit. Uuden kampuksen kaikki tilat ovat oppimisympäristöä, oleskelutiloista laboratorioihin ja taloteknisiin konehuoneisiin.

Porin uusi kampus tarjoaa yhteistyölle erinomaisen alustan. Sijainti rautatieaseman ja matkakeskuksen kyljessä ei voisi olla yhteyksien rakentamisen kannalta otollisempi, oli sitten kysymys Tampereen, Turun tai Puuvillan suunnasta. SAMK on sitoutunut aloittamaan Tampereen uuden yliopiston kanssa selvityksen yhteistyön strategisesta syventämisestä heti, kun ajankohta on molemmille osapuolille tarkoituksenmukainen. Selvityksessä tarkastellaan yhteistyön koko kirjoa Tampere3- prosessin hengessä -  mitään vaihtoehtoa, tavoitetta tai yhteistyön muotoa ennakkoon pois rajaamatta.

Vaikka yhteistyöstä, tasoista ja periaatteista sovitaan emokorkeakoulujen välillä, yhteistyön käytännön toteutus tapahtuu pitkälti paikallisesti Porin yliopistokeskuksen toimijoiden kanssa. Oma vahva toiveeni on, että korkeakoulujen väliselle yhteistyölle tarjottaisiin Porissa mahdollisimman suotuisat olosuhteet. Nyt kun yliopistokeskus lähtee tarkastelemaan tilatarpeitaan ja eri vaihtoehtoja vuoden 2020 jälkeen, sijoittuminen yhteiselle kampusalueelle ja sen tarjoamat synergiamahdollisuudet on hyvä selvittää täysimääräisesti.

Juha Kämäri
Satakunnan ammattikorkeakoulun rehtori

07.09.2017

Juha Kämäri

Katri Väkiparta

Tuoretta tutkimusta

22.08.2017

Maria Ojanen

Vilma Hakala

Yhdessä merialueiden tulevaisuuden puolesta

EU-direktiivi vaatii, että jokaisessa Euroopan unionin rannikkovaltiossa laaditaan oma merialuesuunnitelma vuoteen 2021 mennessä. Tätä suunnittelua tukee osaltaan Suomessa ja Virossa Plan4Blue-hanke.

Syksyllä 2016 alkaneen hankkeen tavoitteena on edistää Suomenlahden ja Saaristomeren alueiden kestävää käyttöä ja kehitystä. Tähän pyritään kehittämällä merialuesuunnittelun osaamista ja menetelmiä Suomessa ja Virossa. Hankkeen koordinoinnista vastaa Suomen ympäristökeskus SYKE.

Monen tahon yhteistyö

Myös Turun yliopiston eri yksiköt ovat osallisia hankkeessa. Mukana ovat Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikkö sekä maantieteen ja geologian laitos. Suomenlahden ja Saaristomeren alueita koskeva hanke toteutetaan yhteistyössä  Tarton yliopiston, Varsinais-Suomen liiton, Uudenmaan liiton ja Baltic Environment Forumin kanssa, ja sitä rahoittaa Interreg Central Baltic -ohjelma.

- Suomessa rannikon maakuntaliitot laativat varsinaiset aluesuunnitelmat, ja meidän roolimme on tarjota tutkimustietoa suunnittelun tueksi. Teemme taustatyötä, jota muut hankkeet ja toimijat voivat hyödyntää, kertoo erikoissuunnittelija Riitta Pöntynen Turun yliopiston merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksesta.

Plan4Blue-hanke koostuu erilaisista työpaketeista, joista Riitta Pöntysen vetämässä kartoitetaan ennen kaikkea niin kutsutun sinisen kasvun potentiaalia. Sinisellä kasvulla tarkoitetaan kestävän kehityksen mukaista kasvua merellä. Tarkoitus on pohtia ihmisen toimien vaikutusta mereen sekä kartoittaa erilaisia sinisen kasvun vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia.

Katse kauas tulevaisuuteen

Perspektiivi on vuodessa 2050. Pöntysen mukaan jo nyt on kyettävä varautumaan siihen, että joku merituotannon ala alkaa lähitulevaisuudessa kasvaa – on tiedettävä, mitkä sen vaikutukset johonkin toiseen alaan voivat olla ja miten sen kestävää kasvua voitaisiin tukea. Tulevaisuuden tutkimuksen keinojen lisäksi myös taloudellinen analyysi ja tutkimus ovat tärkeä osa hanketta.

- Nyt hankkeen alkuvaiheessa järjestetään merenkulkualan toimijoille suunnattuja työpajoja ja seminaareja, joissa tehdään aiheeseen liittyvää taustatyötä ja selvityksiä. Helsingissä kesällä pidetyssä työpajassa aiheena olivat sinisen talouden potentiaali, siihen vaikuttavat muutostekijät ja eri taloudenalojen synergiat ja konfliktit, Pöntynen esittelee.

Hanke yhdistää monien eri alojen toimijoita. Kaikkien yhteisenä päämääränä on toimia merten kestävän tulevaisuuden puolesta. Toiminnasta halutaan saada ihmisiä osallistavaa ja asiantuntijat mukaan ottavaa. Pöntysen mielestä hankkeen kansainvälinen yhteistyö on erityisen kiinnostava ulottuvuus.

- Plan4Blue pyrkii rajat ylittävään Suomen ja Viron väliseen yhteistyöhön, ovathan merialueet suurelta osin yhteisiä. Yhteisiä työpajoja pidetään molemmissa maissa, ja haluamme osallistaa molempien maiden viranomaisia ja asiantuntijoita, Pöntynen kertoo.

22.08.2017

Maria Ojanen

Vilma Hakala

Aluetta kehittämässä

28.08.2017

Katja Nordvall

Katja Nordvall

ASKO auttaa asiantuntijaorganisaatioita

ASKO-hankkeella kehitetään satakuntalaisia asiantuntijaorganisaatioita laadukkaan tutkimustiedon avulla. Näkökulmat asiantuntijuuteen vaihtelevat työntekijöiden sitou-tumisesta organisaation brändäykseen sekä TKI-toiminnan monialaiseen kehittämiseen.

ASKO – Asiantuntijatalouden kehittämisohjelma -hanke tukee ja kehittää Satakunnan asiantuntijataloutta ja -organisaatioita. Tutkijatohtorit Terhi Tevameri (13.8.2017 saakka), Mervi Vähätalo ja Kati Suomi Turun kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä ovat tuottaneet hankkeen teemoista korkeatasoista tutkimustietoa.

Hankkeessa osallistutaan aktiivisesti alueen TKI-toimintaan tukemalla alueen älykästä erikoistumista ja osaamisalueiden uudenlaista yhdistämistä.

- Tarkoituksena on hyödyntää tutkimustuloksia yrityksissä ja selvittää, miten niiden toimintaa voisi kehittää, Vähätalo kertoo.

Sitoutuminen haaste

Projektissa on mukana eri alojen asiantuntijaorganisaatioita, kuten terveydenhuoltoalan toimijoita sekä mainos- ja viestintätoimistoja.

Asiantuntijaorganisaatioissa on oleellista, miten työntekijöitä saadaan ja miten heidät pidetään. Esimerkiksi sote-alalla on kova kilpailu asiantuntijoista.

- Terveydenhuolto-organisaatiossa on kartoitettu, mitä asioita painotetaan työpaikan valinnassa ja siihen sitoutumisessa, Tevameri kertoo.

Työpaikan valinta- ja jäämiskriteerit painottuvat eri tavalla. Asiantuntijat ovat yleensä sitoutuneet työhön, mutta voivat olla sitoutuneita myös itse organisaatioon.

Esimerkiksi hoitoala toimii arvoperusteisesti tavoitteena mahdollisimman hyvä hoito.

- Terveydenhuollon ammattilaiset tuntevat edelleen tekevänsä kutsumustyötä, joten ta-loudellinen paine ja tehokkuusajattelu heikentävät työn mielekkyyttä, Vähätalo sanoo.

Brändäys haasteellista

Asiantuntijaorganisaation tuottamia palveluja on hankala demota. Lisäksi asiantuntijapalvelulla voi olla isot seuraukset, jos kyseessä on esimerkiksi lääkäri tai lakimies.

- Koska asiantuntijapalvelut tuotetaan ja kulutetaan samaan aikaan, yhdessä asiakkaan kanssa, niiden brändääminen voi olla haastavaa, mutta sitäkin tärkeämpää, koska palvelua ei voi testata etukäteen samalla tavalla kuin fyysistä tuotetta. Tarkoituksena on auttaa kirkastamaan brändi-identiteettiä, toteaa Suomi.

Maine ja brändi korostuvat asiantuntijaorganisaatioissa ja ovat takuu siitä, mitä palvelu tarjoaa. Brändin merkitys on nousemassa myös terveydenhuollossa, joten siihen on kiinnitettävä enemmän huomiota.

- Onnistuneen brändityön lähtökohtana ovat organisaation arvot, missio ja visio, jotka työntekijöiden pitäisi ymmärtää samalla tavalla. Näin ne välittyvät myös asiakkaille, Suomi sanoo.

- Työpaikan valintakriteerien ja työpaikkaan sitoutumisen tutkimisesta saadaan suosituksia siihen, millaista sisäistä brändinrakennusta olisi hyvä harjoittaa, Suomi lisää.

Syvällistä tietoa luovasti

ASKO-hankkeessa on hyödynnetty luovia tutkimusmenetelmiä, kuten ideariihityyppistä työs-kentelyä, kuvaa ja musiikkia, joilla päästään perinteisiä menetelmiä syvemmälle.

Luovaa menetelmää olisi tarkoitus testata vielä esimerkiksi it-yrityksissä.

- Toivomme, että kiinnostuneet yritykset ottavat meihin yhteyttä. Syksyllä järjestetään seminaari, jonne ASKO-hankkeesta kiinnostuneet ovat tervetulleita, tutkijat toteavat lopuksi.

28.08.2017

Katja Nordvall

Katja Nordvall

Toimivia kontakteja

29.08.2017

Katja Nordvall

TTY Pori

Automaatio-opintoja osaamistarpeeseen

Tampereen teknillisen yliopiston Porin yksikön Automo-hankkeessa kehitetään opintokokonaisuutta, jolla turvataan automaatio- ja robotiikkaosaajien saatavuus Satakunnassa. Yhteistyötä tehdään yritysten, Robocoast-verkoston, Robotiikka Akatemian ja Satakunnan ammattikorkeakoulun kanssa.

Satakunnassa on vahva automaatioklusteri, jonka osaamistarpeet pitää turvata. Vuosina 2010–2016 automaatio- ja robotiikka-alan liikevaihto on noussut alueella jopa 47 % ja henkilöstön määrä 60 %.

Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) Porin yksikön Automo-hankkeessa suunnitellaan ja pilotoidaan sivuainelaajuutta vastaava yliopistollinen automaatio-opintokokonaisuus, joka opiskellaan Porin yksikössä.

- Automaatioalalla toimivat yritykset Satakunnassa ovat laajentuneet ja kehittyneet merkittävästi. Etenkin Ulvilassa on vahva automaatioklusteri, jossa tarvitaan osaavaa työvoimaa. Teknisenä koulutusyksikkönä haluamme vastata tähän tarpeeseen, ohjausryhmän puheenjohtaja, Tampereen teknillisen yliopiston Porin signaalinkäsittelyn professori Tarmo Lipping sanoo.

Hankkeella on tarkoitus taata Satakunnassa toimivien automaatiota hyödyntävien yritysten automaatio- ja robotiikkaosaajien saatavuus lähitulevaisuudessa ja pitkällä aikavälillä. Automo-hankkeen rahoitus saadaan Satakuntaliitolta, päätoteuttaja on TTY Pori ja osatoteuttaja Prizztech Oy.

Yhteistyössä tarpeista pilotointiin

Automaatioalan koulutusmoduulin kokoaminen aloitettiin jo ennen kuin hanketta haettiin. Automaatiota hyödyntävien yritysten kanssa aloitettiin keskustelu siitä, millaisia tarpeita niillä ja millaista yhteistyötä ne toivovat.

Automon ohjausryhmään kuuluu edustajia automaatioyrityksistä Sermatech, Sataservice  sekä Mikko Puputti Prizztechistä. Mukana ovat myös Robocoast -verkosto sekä Satakunnan ammattikorkeakoulu. Lisäksi koulutusta on suunniteltu yhdessä Comcorpin kanssa.

Opintoja joustavasti

Automossa on mahdollista opiskella automaatioalan yliopisto-opintoja TTY:n Porin yksikössä. Automo-opiskelussa ei tarvitse olla tutkinto-opiskelija, vaan myös avoimen yliopiston kautta voi opiskella joko yhden tai useamman kurssin. Kurssien toteutustapa on joustava, ja niissä on vain vähän lähiopetusta.

- Opintoja voi suorittaa kuka tahansa, myös automaatioalan yritysten oma väki. Opintojaksoja voi suorittaa vaikka yhdenkin, Lipping vahvistaa.

Kursseista kolme tuotetaan TTY:n Hervannasta: Automaatio, Ohjaus- ja automaatiojärjestelmät, Automaation ohjelmistokomponentit ja sovelluspalvelut. Nämä kolme opintojaksoa on toteutettu jo ennen hanketta, ja hankkeen aikana koulutuspakettia on tarkoitus kehittää edelleen.

Eri opintojaksoissa on verkko-opetusta, videoluentoja sekä kontaktiopetusta niin, että opettaja on käynyt pääkampukselta Porissa. Yhteen kurssiin sisältyi harjoitustöitä Hervannassa (Ohjaus- ja automaatiojärjestelmät). Työt oli integroitu yhteen päivään.

Opintopakettia täydennetään  TTY Porin omilla kursseilla, kuten Sulautetut järjestelmät, Aikasarjojen analyysi, Koneoppimisen menetelmät, Internet of Things, Kuva-analyysi ja konenäkö.

- Automon toimintaa arvioidaan ja kehitetään eteenpäin. Mietitään, ovatko nämä ne kurssit, joilla osaamistarve saadaan paikattua ja sen mukaan edetään. Tämän syksyn aikana suunnitellaan ja katsotaan, miten tähän mennessä on onnistuttu. Ensi vuonna on tarkoitus toteuttaa lisää kursseja, mutta toteutustapaa ei tiedetä ihan vielä, Lipping tarkentaa.

29.08.2017

Katja Nordvall

TTY Pori

Terveisiä maailmalta

07.09.2017

Katri Hämäläinen


Sodan pitkät varjot

Uusi kirja ohjaa meitä ymmärtämään sodan vaikutuksia. Mitä muuta sota jättää jälkeensä kuin taistelut, hävitetyt kaupungit, maat ja mannut, kärsityt ihmis- ja eläinkohtalot?

Toisen maailmansodan globaaleja ympäristövaikutuksia auttaa hahmottamaan maisemantutkimuksen yliopistonlehtorin Simo Laakkosen, TY:n ympäristötieteiden yliopistonlehtorin Timo Vuorisalon ja heidän yhdysvaltalaisen kollegansa Richard Tuckerin toimittama kirja: The Long Shadows: A Global Environmental History of the Second World War.

- Sotia yleensä, ja toista maailmansotaa erityisesti, ei voi jättää sivuun, jos haluaa ymmärtää ympäristöpolitiikan kehitystä maailmassa 1900-luvulla. Nykyiset ympäristöongelmat ja niiden ratkaisut ovat monin tavoin nivoutuneet maailmansotaan, selventää Laakkonen aiheen valintaa.

Valaasta alumiiniin, melusta ympäristöpolitiikkaan

Kirjaan on maailmanlaajuisesti koottu useamman eri asiantuntijan osuuksia erilaisista toisen maailmansodan sosiaalisista ja ympäristöllisistä vaikutuksista, myös sodan infrastruktuurin osalta.

- Yllättävintä kirjan suunnitteluvaiheessa oli se, että vaikka aiheesta ei tuolloin oltu julkaistu maailmalla oikein mitään, miten laajaa kiinnostus toisen maailmansodan ympäristöhistoriaa kohtaan oli eri alojen huippututkijoiden keskuudessa, toteaa Laakkonen.

Mukana ovat Aasia, Afrikka, Amerikka, Eurooppa ja aiheina muun muassa valaanlihan kulutus Japanissa, Keltaisenjoen tulvat,  alumiinin käytön yleistyminen, Kolmannen valtakunnan ympäristöpolitiikka,  äänimaailma ja melu. Näin laajalti aihetta ei ole aiemmin käsitelty, vaikka Laakkonen kertoo teeman mietityttäneen ihmisiä monistakin eri syistä.

- Ja uusia näkökulmia sodan ympäristövaikutuksiin löytyy koko ajan, Laakkonen lisää.

Mielenkiintoa ja aiheita riittää

Laakkonen ja Vuorisalo julkaisivat 2007 teoksen Sodan ekologia: nykyaikaisen sodan ympäristöhistoriaa, ja jatkoivat sodan ympäristövaikutusten parissa 2012 järjestämällä kansainvälisen symposiumin.

- Työpaja, jonka järjestimme kirjahankkeen edistämiseksi oli varmaan paras työpaja, jossa olen koskaan ollut.  Myös yhteistyö muiden toimittajien biologi Timo Vuorisalon ja historioitsija Richard Tuckerin kanssa oli todella antoisaa. Kansainvälisen kirjan tekeminen tosin vaatii melkoista pitkäjänteisyyttä, Laakkonen summaa teoksen synnyn vaiheita.

Yhteinen kirja ilmestyi Oregon State University Pressin kustantamana kevällä 2017. Laakkonen olisi halunnut kirjaan  mukaan myös artikkelin sotaromusta, siitä mistä sodan aikaansaama siihenastisen maailman suurin kaatopaikka koostui ja miten sitä sitten ryhdyttiin putsaamaan.

- Sille artikkelille ei löytynyt tekijää, ei mistään, ja moni muukin uusi teema odottaa tutkijaansa, Laakkonen vinkkaa.

- Jatkamme teeman tutkimusta kaupunkien osalta, koska ne jätettiin kirjamme ulkopuolelle. Myös toisen maailmansodan luomat maisemat kiinnostavat – jos ne kiinnostavat lukijoitakin, niin ottakaa yhteyttä, kehottaa Laakkonen.

Simo Laakkonen, Richard Tucker ja Timo Vuorisalo (toim.), The Long Shadows: A Global Environmental History of the Second World War (Corvallis: Oregon State University Press, 2017). http://osupress.oregonstate.edu/book/long-shadows

07.09.2017

Katri Hämäläinen

Sami Hyrynsalmi

Kampuksella tapahtuu

21.08.2017

Katja Nordvall

Katja Nordvall

GamiFIN 2017 Conference innosti pelillistämiseen

GamiFIN 2017 -konferenssi järjestettiin toukokuussa Porin yliopistokeskuksessa. Foorumin teemana olivat pelit ja pelillistäminen. Osallistujia oli yli 80 henkeä yhdeksästä maasta, ja esiintyjinä oli 30 tutkijaa.

GamiFIN 2017 -konferenssissa pelillistämisen näkökulmia oli esillä laidasta laitaan: työelämän oppimispeleistä terveydenhuollon sovelluksiin.

- Suomi on pelillistämisessä vetovoimainen. Meillä on paljon tutkimusta, mutta olemme vielä alkutaipaleella tieteenalalla. Nyt pohditaan, millaiset ovat järkevät tutkimusasetelmat. On paljon, mitä voidaan vielä löytää. Porissa järjestetyn kaltaiset foorumit ovat tärkeitä, sanoo Porin yliopistokeskuksen johtaja, Jari Multisilta tyytyväisenä.

Jo ensimmäisen keynote-puhujan, Sebastian Deterdingin avaus oli inspiroiva.  Detering edustaa erilaista erilaista näkemystä pelillistämisestä kuin Suomen ja maailman ensimmäinen pelillistämisen professori, Juho Hamari, jolla oli myös oma keynote-vuoronsa.

- Näin saatiin heti aikaan hedelmällinen akateeminen väittely kahden alan johtavan tutkijan välillä. Julkisen kritiikin kautta tiede menee eteenpäin, Multisilta sanoo.

Pelejä ja pelillistämistä

Termi serious game tarkoittaa itse peliä ja gamification pelillistämistä, jossa hyödynnetään pelinomaisia keinoja. Onkin jo olemassa HR-pelejä, jotka motivoivat oppijaa.

- Esimerkiksi suomalainen Pojopörssi sai vuoden henkilöstötekopalkinnon vuonna 2016, Multisilta kertoo.

Pelillistäminen on painopistealue, ja Satakunnassa korostuu nimenomaan hyötypelinäkökulma. Niiden kehittämiseksi tehdään yhteistyötä eri oppilaitosten, kuten Sataedun kanssa.

- Tämä yhdistää oppilaitoksia eri tasoilla. Pelillistämisellä on nouseva potentiaali, mutta mukana ei ole paljonkaan porilaisia yrityksiä vielä, Multisilta huomauttaa.

Teollisuus ja liike-elämä hyötyvät

Business & industry -sessiossa oli mukana yrityksiä ja teollisuutta, joille pelillistäminen on melko uusi asia. Niissä kiinnostusta herättävät etenkin työn mielekkyyden parantaminen sekä yrityksen tuottavuuden ja laadun parantaminen pelillistämisen avulla.

- Tutkijoita voi pyytää rohkeasti mukaan yritysprojekteihin, koska tällöin saadaan mukaan tieteellinen panos ja voidaan arvioida tieteellisesti, mikä toimii ja mikä ei Multisilta muistuttaa.

Suomalaisyrityksistä esimerkiksi Cloudrive esitteli foorumissa kehittämiään sovelluksiaan, joissa pelillistämistä hyödynnetään.

Deterdingin mukaan myös toimistotiloja voidaan pelillistää. Esimerkiksi piilaaksossa työpaikoilla on liukumäkiä tai muita luovuutta tukevia ympäristöjä sekä runsaasti mahdollisuuksia epämuodollisiin  kohtaamisiin.

Parhaat palkittiin

Best Paper Awardin saivat Sami Hyrynsalmi, Jouni Smed ja Kai Kimppa tutkimuksestaan The Dark Side of Gamification: How We Should Stop Worrying and Study also the Negative Impacts of Bringing Game Design Elements to Everywhere. Tutkimuksessa valotetaan pelien pimeää puolta: haittojakin voi olla, vaikka yritetään tehdä hyvää.

Best Presentation Awardin saivat Juho Hamari, Lobna Hassan and António Dias esityksestään Gamification, Quantified-self or Social Networking: Matching users’ goals with motivational technology.

Foorumin järjestäminen on ollut iso työ. On pidetty ja luotu yhteyksiä moniin eri tahoihin, organisoitu esiintyjät ja esityspaperit. Porin foorumi sai osallistujilta hyvää palautetta.

- Koska Porissa kaikki onnistui niin hienosti, osallistujat toivoivatkin, että ensi vuonna konferenssi järjestettäisiin uudestaan, Multisilta sanoo.

Tapahtuman verkkosivut: http://gamifinconference.com/

21.08.2017

Katja Nordvall

Katja Nordvall

UCPorilainen

07.09.2017

Katri Hämäläinen

Ossi Eskelinen

Ossi Eskelinen ja yhteiskunnan narunpäät

Porin yliopistokeskuksen Tampereen yksikön yliopistonlehtori ja työelämäkoordinaattori Ossi Eskelinen on menestyksekkäästi solminut yhteen mm. opiskelijoiden, yritysmaailman, poliisin, terveydenhuollon, kaupunkisuunnittelun, sosiaalitoimen ja vapaaehtoistyön naruja Satakunnassa.

Eskelinen palkittiin vuonna 2016 Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön (YKY)  "YKY-yhteiskunnassa"-palkinnolla merkityksellisestä ja näkyvästä toiminnastaan Porin kaupungissa ja koko Satakunnassa tuoden YKYn tieteellisen osaamisen osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Eskelinen on vetänyt erilaisia merkittäviä kehittämis- ja arviointitutkimushankkeita (mm. lyömätön Satakunta” ja ”Paremmaksi Poriksi – kaupungin turvallisuuskysymysten tarkastelu”).

Pätkä oppilaitoksen ja muun yhteiskunnan välissä

- Kun työurani aikaisista muista tehtävistä – esimerkiksi tutkimustyö, projektityöskentely, hallinto- ja suunnittelutyö – on kertynyt paljon tietoa, on sitä ollut hienoa viedä myös opetuksen sisältöön, toteaa Eskelinen.

Eskelinen on työskennellyt kohta 13,5 vuotta Porin yliopistokeskuksessa, tällä hetkellä EAKR-rahoitteisessa Porin sosiaalitieteellinen oppimiskeskittymä, POSOK-hankkeessa. Nykyiseen tehtäväänsä hän on ammentanut aineksia mm. aikaisempaan työnkuvaan kuuluneesta sosiaalipolittikan alan opetuksesta Porissa ja sitä ennen Tampereella. Vastaavasti hankkeista saatua tutkimustietoa ja kokemusta Eskelinen on kyennyt hyödyntämään opetuksessa ja koko Tampereen yliopiston Porin yksikön kehittämisessä muun opettajakunnan kanssa.

Eskelinen on kokeillut jossain vaiheessa myös yrittäjyyttä. Hän perusti yrityksen, jonka tehtäväkuvaan kuului muun muassa tutkimusta, suunnittelutyötä ja opetusta, eikä ole tuota neljän vuoden jaksoa akateemisena yrittäjänä koskaan katunut.

- Aiempi opettaminen ja opiskelijoiden kanssa työskentely on antanut ideoita ja näkemyksiä esimerkiksi POSOK-hankkeen suunnittelutyölle ja toteuttamisellekin, pohtii Eskelinen.

Erityisesti Eskelinen on nauttinut opetustyössä opetustilanteisissa virinneistä keskusteluista, jopa jäyhiksi mainittujen porilaisten taholta. 

Yhteiskuntatieteiden imu

Eskelistä ovat aina kiinnostaneet yhteiskuntaan liittyvät asiat ja ihmisten suhde yhteiskuntakokonaisuuteen, vaikka olisi hän saattanut päätyä lentäjäksi tai upseeriksikin. Hymyillen hän toteaa nykyisen ammatinvalinnan olevan ehkä kaikkien kannalta parempi.

- Olen mielissäni siitä, että olen saanut välittää itselleni kertynyttä tietoa opiskelijoille ja myös olla edesauttamassa heitä tutustumaan työelämään. Tampereen yliopiston Porin yksikössä toimiessani olen tehnyt jonkin verran yhteistyötä Satakunnan eri toimijoiden kanssa. Tämä on ollut monessa mielessä varsin antoisaa, ja tälle työlle on ollut hyvä maaperä Satakunnassa, kiittelee Eskelinen.

Eskelisellä on vielä tämä syyslukukausi työelämän lankojen kiinnittelyä, minkä jälkeen alkaa erilaisten narunpäiden hamuilu eli yhteiset eläkepäivät vaimon kanssa.

- Sen haluan vielä rehellisesti sanoa, että Porin työpestini on ollut monessa mielessä paras ja mielenkiintoisin koko työurani aikana, summaa tuleva eläkeläinen.

07.09.2017

Katri Hämäläinen

Ossi Eskelinen

Opiskelijaelämää

07.09.2017

Katja Nordvall

Niilo Rinne

Oman maailman voi luoda opiskeluaikana

Digitaalisen kulttuurin opiskelija Harri Sippola on hyödyntänyt opintonsa Porin yliopistokeskuksessa tuotteliaasti. Tänä vuonna hän osallistui elokuvallaan Samurai Rauni Reposaarelainen Cannesin elokuvajuhliin.

Porilaisen tuottajan, Harri Sippolan, elokuva Samurai Rauni Reposaarelainen sai tänä keväänä Jussi-ehdokkuudet maskeerauksesta ja musiikista. Toukokuun lopussa Sippola kävi maailman suurimmilla elokuvajuhlilla Cannesissa levitysyhtiö Black Lion Picturesin avulla.

- Raunin maailmanvalloitus jatkuu edelleen syyskuussa Latviaan, marraskuussa Meksikoon. Ohjelmassa on myös Australia, Sloveniassa elokuva on ollut jo, Sippola kertoo.

Sippolalla on tradenomina hyvä käsitys kansainvälisestä kaupasta ja erilaisista tavoista toimia eri paikoissa. Hän on työskennellyt Kiinassa pari vuotta ja Prizztechissä aluekehityshommissa.

Luovia ideoitaan Sippola lähti toteuttamaan Porin yliopistokeskuksen digitaalisen kulttuurin maisteriohjelmaan.

- Halusin tuonne. Olin tehnyt työssäni projektia koulutusohjelman kanssa ja innostuin siitä.  Henkilökunnassa on osaavia ihmisiä, lisäksi saa tehdä sitä, mikä huvittaa, Sippola kiteyttää.

Yliopistosta luovaa osaamista

Sippolan koulutusohjelma ja kulttuurituotannon opinnot ovat tukeneet toisiaan hyvin. On voinut käydä inspiroivia elokuvakursseja, opiskella kulttuurirahoitusta sekä säätiöiden toimintaa.

- Opinnot ovat olleet monitieteinen mahdollisuus. On voinut tutustua kaikenlaisiin juttuihin, gradukin on valmistunut elokuvatuotannosta, Sippola kertoo.

On vaativaa tehdä opintojen ohella omia projekteja, mutta opinnot ovat joustaneet hyvin. Porissa on ollut helppo sopia asioista.

- Yliopistossa oppi ajattelemaan ja analysoimaan asioita tarkemmin. Siitä on hyötyä seuraavan elokuvan suunnittelutyössä. Opinnot ovat antaneet paljon mahdollisuuksia toteuttaa luovia ajatuksiani, Sippola kuvailee.

Cannes opetti paljon

Cannesin matkaraporttikin saatiin liitettyä opintoihin. Matka auttoi ymmärtämään paremmin, miten elokuva-ala toimii.

- Se oli aikamoista ryöpytystä. Cannes oli hieno mahdollisuus päästä tutustumaan elokuvamaailmaan. Ovet aukeavat, kun on aktiivinen, Sippola kertoo.

Omalla toiminnalla mahtuu hyvin mukaan luomaan omaa uraa, mutta se vaatii paljon työtä, kun on korkeat tavoitteet. Mikään ei ole mahdotonta tuossa maailmassa.

Uusia projekteja ja inspirointia

Jatkossa Sippolalla on tarkoitus ammattimaistaa elokuvan teko. Tasoa on nostettava, jotta siitä saa elantonsa.

- Rauni on avaus. Syksyllä on tulossa tanskalaisesta Goodiepal-taiteilijasta dokumentti, jota on tarkoitus esittää festivaaleilla. Seuraavaa pitkä elokuvaa suunnitellaan, Sippola toteaa.

Sippola ja Mika Rättö käyvät myös yrityksissä kouluttamassa ja inspiroimassa.

- Työelämässä tarvitaan kokeilukulttuuria. Taide on juuri sitä, ja se on luovalle kentälle itsestään selvää. Haluamme inspiroida ja jakaa positiivista ajattelua. Jos haluaa tehdä jotain hienoa, sitä on tehtävä, Sippola vakuuttaa.

Jos on kiinnostusta ja haluaa kehittää itseään, se pitää tehdä jo opiskeluaikana.

- Voi valita niin vapaasti ja alkaa luoda omaa maailmaa, Sippola päättää.

Moderni Kanuuna: http://modernikanuuna.com/

07.09.2017

Katja Nordvall

Niilo Rinne

Loppusuoralla

28.08.2017

Katja Nordvall

Toni Saukkola

Jalkapalloa ja laskentatoimea huipulla

Vuoden 2016 parhaana pro graduna palkittiin Otto-Pekka Jurvaisen Johdon ohjausjärjestelmät huippu-urheiluorganisaatiossa: Tasapaino urheilullisessa ja taloudellisessa menestyksessä. Aiheeltaan ajankohtaisessa työssä teoria ja empiria yhdistyvät sovellettavassa muodossa.

Valinnan tehneen Porin yliopistokeskuksen Alumnineuvoston mukaan Otto-Pekka Jurvaisen pro gradu -työ on ajankohtainen. Viimeisten vuosien aikana monet jalkapalloseurat ovat kärsineet taloudellisista ongelmista, jopa konkursseja on nähty.

- Jalkapallo voidaan nähdä tunnepohjaisena bisneksenä, jossa perinteiset liiketoiminnan ratkaisut eivät aina välttämättä toimi, Jurvainen kertoo.

- Toimintakulttuuri pienten pohjoismaisten ja suurten keskieurooppalaisten jalkapalloseurojen välillä vaihtelee huomattavasti. Mielestäni onnistuin muun muassa kuvaamaan hyvin, miten pienten ja suurten seurojen toiminta eroaa toisistaan, Jurvainen jatkaa.

Pankkityötä ja jalkapalloa

Jurvainen on kotoisin Helsingistä, jossa asuu edelleen. Poriin hän päätyi opiskelemaan laskentatoimea ja rahoitusta, koska maisteriksi opiskelu alkoi kiinnostaa jo ennen tradenomitutkinnon suorittamista.

- Vanha lukiokaveri suositteli Poria. Ensimmäisen opiskeluvuoden asuinkin Porissa, Jurvainen sanoo.

Tällä hetkellä Jurvainen työskentelee OP Yrityspankissa asiakkuuspäällikkönä. Lisäksi hän  pelaa jalkapalloa pääsarjatasolla HIFK:ssä vasempana laitapelaajana. Ensimmäisellä liigakaudella HIFK:n riveissä hän oli syöttöpörssin kakkonen ja liigan tehokkain pelaaja peliaikaan suhteutettuna.

- On todella harvinaista käydä samalla töissä ja pelata pääsarjatasolla jalkapalloa, Jurvainen kertoo.

Jalkapallon ja laskentatoimen yhteys kiinnosti

Opinnäytetyön lähtökohtana oli halu yhdistää jalkapallo omaan pääaineeseen. Jurvaista kiinnosti erityisesti, miten johdon laskentatoimi näkyy jalkapalloseurojen taloudenpidossa ja kuinka strategiaa toteutetaan.

Gradun ohjaaja Erkki Vuorenmaan kanssa käyty ohjauskeskustelu johdatteli hyvin, mihin suuntaan kannattaa lähteä.

- Erkki haastoi kysymyksillä, miten johdon ohjausjärjestelmät näkyvät jalkapallossa. Keskustelumme innosti lähteä tutkimaan asiaa tarkemmin tästä näkökulmasta, Jurvainen kertoo.

Omat jalkapallomaailman kontaktit auttoivat paljon myös työn tekemisessä.

Teorian kautta käytäntöön

Kesän 2015 aikana Jurvainen perehtyi teoriaan monipuolisesti. Lähdemateriaali koostuu pitkälti eurooppalaisista huippuseuroista ja -sarjoista tehdyistä tutkimuksista. Syksyllä graduryhmässä Jurvainen sai hyvää sparrausta ohjaajalta ja muilta opiskelijoilta.

- Silloin vahvistui ensimmäisen kerran tunne, että tässä on jotain, koska sain tosi positiivista palautetta muilta. Heistä liiketaloudellisen näkökulman yhdistäminen joukkueurheilulajiin oli mielenkiintoista, Jurvainen muistelee.

Työssä keskitytään yhteen seuraan, jotta aiheesta saisi syvällisen kuvan. Vuoden 2015 lopussa varmistui suomalainen case-organisaatio, josta syntyy ammattimaisesti hoidettu mielikuva. Työssä haastateltiin organisaation urheilu- ja liiketoimintayksikön henkilöitä.

Työ on kuvaus todellisen, Suomessa toimivan jalkapallo-organisaation strategisesta toiminnasta ja johdon ohjausjärjestelmistä.

- Näen itse, että monilla suomalaisilla huippu-urheiluseuroilla olisi opittavaa case-organisaation tavasta luoda tasapaino urheilullisen ja taloudellisen menestymisen välille, Jurvainen summaa.

Jurvaisen opinnäytetyö on herättänyt laji-ihmisten kiinnostusta, ja moni on halunnut lukea oppiakseen aiheesta. Myös case-organisaatiossa työn lopputulosta on pidetty onnistuneena.

28.08.2017

Katja Nordvall

Toni Saukkola

Alumnikolumni

01.09.2017

Ilona Kontinen

Hilla Kontinen

Menin ja tein!

Minulle alumnius on erityisesti sisäinen kunnianimi: menin ja tein! Opinnot valmistuivat ripeästi työn ohessa. En niinkään suorittanut, vaan toteutin haaveeni.

Nelikymppisenä tavoitteen saavuttamisen sisäistämiseen menee jo pitemmän aikaa.  Valmistumisestani on reilu vuosi ja tunnen yhä uutuudenviehätystä merkitessäni esimerkiksi työhakemukseen koulutustaustakseni ylemmän korkeakoulututkinnon. Vielä muistaa arvostaa ponnistelujaan!

Sisäistämisen hitauteen on vaikuttanut olennaisesti työtilanteen epävarmuus pätkineen ja silppuineen. Tämän ikäisenä ei ole enää aikaa - tai halua - lähteä rakentamaan uutta työuraa ihan alusta. Omassa taustassani lähes 20 vuoden sitoutunut työkokemus yhdellä työnantajalla tuntuu nyt aika epätodelliselta. Rekrytoivan työnantajan toivoisi näkevän menneen, tehdyn ja koetun taitovarannoksi eikä vain uuteen tehtävään tarvittavan spesifin työkokemuksen puutteeksi. Miten uskalsinkaan hypätä tähän epävarmuuteen?

Kyse ei ole vain minusta. Odotuksia uran etenemiselle löytyy myös oman pääni ulkopuolelta. Läheiset tai entiset työkaverit kysyvät kuulumisia työrintamalta. Tuntuu hyvältä saada oikeutusta tekemälleen opiskelu-urakalle, joka aikanaan vaati perheen lisäksi myös työtovereilta aikataulullista joustoa.

Olen oppinut, että työhaastattelussa maisterin ei kannata kertoa itseä innostavista jatko-opintohaaveistaan; ne ovat harvemmin työnantajan intresseissä. Kielteiset rekrytointipäätökset nakertavat sisältä päin ja kelpaamattomuuden tunteen aiheuttama ennakollinen pessimismi vaikuttaa varmasti myös haastattelutilanteessa. Annanko itsestäni kalsean kuvan suojatessani itseäni mahdolliselta pettymykseltä?

Työllistymisen (ja Suomen kilpailukyvyn) suhteen yrittäjyys on monelle hyvä vaihtoehto. Minä olen aina kaivannut päätoimeltani kuukausipalkkaa, työyhteisöä, kiinnostavaa organisaatiota ja vuosilomia. Sisäistä yrittäjyyttä minussa on, mutta se kulminoituu sisukkuuteen ja kunnianhimoon.

Epävarmuuden aikana olen oppinut itsestäni ja uusista töistä lukemattoman monta uutta asiaa.  Oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen kasvattaa itsetuntoa ja onnistuminen tuo itsevarmuutta. Vuoden pituinen työsopimus tuntuu jo tosi pitkältä; tässähän saa pitää lomaa työnhausta.

Ilona Kontinen

Porilainen nelikymppinen Kontinen on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi (YTM, sosiaalipolitiikka) vuonna 2016 ja työskentelee kuraattorina/alumnikoordinaattorina Diakonia-ammattikorkeakoulussa sekä itsenäisenä psykoterapian ammatinharjoittajana. 

01.09.2017

Ilona Kontinen

Hilla Kontinen