11.02.2015


Verkkolehti UCPoriNews

Porin yliopistokeskuksen verkkolehti UCPoriNews uutisoi ja taustoittaa ajankohtaisia tapahtumia ja tuo yliopistokeskuksen tutkijat ja tutkimushankkeet lähemmäs lukijaa.

11.02.2015

Ritva Toivonen Minna Nore

Pääkirjoitus

29.10.2017

Ritva Toivonen ja Minna Nore

Jukka Silvast

Rakennemuutos – huikea mahdollisuus

Suomen talouskasvu on kiihdyttänyt nopeampaan kasvuun kuin kukaan ennustaja on arvioinut. Lounais-Suomessa kasvulupaus on niin vahva, että alueella on uusi ilmiö: positiivinen rakennemuutos. Tätä ovat vauhdittaneet erityisesti meri- ja autoteollisuuden isot investoinnit, jotka vetävät mukanaan kasvuun alihankkijoita ja edelleen palvelusektoria. Satakunnan teollisuuden investoinnit ja kasvuyritykset tuovat nostetta.

Tuoreissa yritysbarometreissa ja keskusteluissa yrityspäättäjien kanssa nousee kasvun ja myönteisen kehityksen pysyvyyden kannalta keskeiseksi yksi avaintekijä: osaavat ja tekeväiset ihmiset. Ilman heitä ei kasvua synny eikä myönteisen kehityksen potentiaali realisoidu. Korkeakouluista valmistuvat tekijät ovat kysyttyjä koko yrityskentässä juuri nyt. Teollisuusvaltaisilla toimialoilla korostuu insinööritieteiden ja tuotantotalouden, automaation sekä logistiikan osaaminen. Tarvetta on myös liiketoimintaosaajille, talouden ja markkinoiden tuntijoille, johtamisen ja projektien osaajille tai vahvoille viestijöille. Usein tarvitaan monitaitoisuutta. Faktaa on sekin, että elinkeinoelämä ja teknologia kehittyvät niin nopeasti, että halu ja kyky oppia ja ottaa jatkuvasti haltuun uusia asioita on valttia. Asenne ratkaisee.

Kaikkiaan digiajan ja tekoälyn nousussakin elinkeinoelämän positiivinen kehitys nojaa aina ihmisiin. Rauman ja Porin seutujen ja koko Satakunnan kannalta yliopistokeskus ja siellä opiskelevat ovat tärkeä kasvun tekijä. Haluamme rohkaista opiskelijoita olemaan aktiivisesti yhteydessä alueen yrityksiin omatoimisesti ja kertomaan itsestään, vaikka yrityksellä ei olisikaan varsinaisia tehtäviä avoinna. Kontaktin synnyttyä voi yhteistyö myöhemmin syntyä jo paljon helpommin.

Hyviä työuria, kehittyviä urapolkuja ja arvokkaita osaajia

Vaikka yrityksillä on selkeä tarve korkeakoulutetuista opiskelijoista ja meillä on Porissa yliopistokeskus ja vahva ammattikorkeakoulu, ei työmahdollisuuksien ja opiskelijoiden kohtaaminen aina ole niin sujuvaa ja toimivaa kuin voisi toivoa. Rekrymessut ja vastaavat tilaisuudet ovat hyviä kohtaamispaikkoja, mutta muutakin tarvitaan.

Satakunnassa pilotoidaan syksyn aikana uutta työuralle ohjaavaa mentorointimallia. Tavoitteena on, että työuran seuraavat stepit olisivat järkeviä, pitkäjänteisiä sekä valmistuvaa että työnantajaa aidosti hyödyttäviä. Mentoreina ovat työelämän huipulla olevat korkeakoulutaustaiset johtajat, joilla on näkemystä ja kontakteja. Samalla he saavat käänteisesti hyvää tuntumaa nuorten ajatuksiin työelämästä.

Juuri nyt opiskelijoiden kannattaa olla aktiivisia ja avoimia uusille ideoille. Opiskelijoiden yhdistys, tai miksipä ei yrityskin, voisi toimia hubina, joka yhdistää yrityksiä ja opiskelijoita. Hyviä malleja löytyy ainakin Aalto-yliopistosta ja Helsingin yliopistosta. Tällaisten siltojen rakentamisessa me kauppakamarit olemme mielellämme mukana, aidosti, sillä asia on tärkeä.

Hyviä elämänmittaisia työuria toivotellen

Ritva ToivonenMinna Nore
Rauman kauppakamarin
toimitusjohtaja
Satakunnan kauppakamarin
toimitusjohtaja
29.10.2017

Ritva Toivonen ja Minna Nore

Jukka Silvast

Tuoretta tutkimusta

06.11.2017

Katri Hämäläinen

Kaisa Aro

Ah, ihana rakkaus!

- Tutkimuksissa on havaittu, että merkittävä osa kuluttajista rakastaa jotakin muutakin kuin toisia ihmisiä, kuten brändejä, kuvaa KTM Kaisa Aro kiinnostustaan brändirakkauteen.

Aro sai Ylläksen paikkabrändiä koskevan gradunsa valmiiksi helmikuussa. Hän on kirjoittanut  graduunsa pohjautuvan artikkeliin yhdessä Kati Suomen ja Saila Saraniemen kanssa, ja Aro odotteleekin parhaillaan journaalin arviointia. Artikkelin tutkimusta esiteltiin juuri myös kansainvälisessä HTHIC 17 -konferenssissa.

Brändirakkaussuhde Ylläkseen

- Markkinoinnin opiskelu ALMA-maisteriohjelmassa tuntui luontevalta valinnalta, sillä markkinoinnin aihepiirit, etenkin brändit ja tunnesiteet niihin, ovat mielestäni kiinnostavia, esittelee Aro polkunsa löytymistä.

Pohjalla hänellä on markkinoinnin opintoja ETM:n tutkinnon sivuaineesta. Ylläs sopii Aron mielestä kohteeksi hyvin, koska se on valittu (Mondo 2016) suosituimmaksi kotimaiseksi ulkoilumatkailukohteeksi.

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto saavutti toisen sijan kestävään matkailuun keskittyneen matkailun asiantuntujajärjestön WTTC:n kilpailussa vuoden 2017 matkailukohde –kategoriassa. Arolla on myös kolmenkymmenen vuoden henkilökohtainen suhde paikkaan, ja siellä lomailu olikin  ensimmäinen kiinnostuksen herättänyt asia.

Paikkabrändirakkaus voimavarana

Aron mukaan paikkabrändirakkautta tutkimalla voidaan lisätä ymmärrystä kuluttajien ja paikkojen välisistä emotionaalisista tunnesiteistä. Arosta on yllättävää, ettei brändirakkautta ole juuri tutkittu keinona sitouttaa ja houkutella matkailijoita.

- Brändirakkauden tutkimista ja ymmärtämistä voidaan pitää tärkeänä, sillä on havaittu, että pelkästään tyytyväisyyden kautta ei saada muodostettua brändiuskollisuutta, Aro painottaa.

Hän huomauttaa uskollisuuden lisääntymisen olevan merkittävimpiä yksittäisiä tekijöitä taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi pitkällä aikavälillä.

Aro nostaa esille myös itse rakkaus-sanan tutkimuksellisen ongelmallisuuden. Suomalainen ei välttämättä käytä samalla lailla sanaa rakkaus kuin amerikkalainen, vaikka tunne täyttäisikin brändirakkauden tunnusmerkit.

Kiinnostavin yksittäinen havainto Aron mielestä oli se, että paikkabrändiin rakastuneet ovat kiinnostuneita kohteen hyvinvoinnista.

- Tätä ei aiemmissa tutkimuksissa tuotebrändien yhteydessä ole havaittu, vaan on jopa nostettu esiin, että yksi brändirakkauden ihmisten välisestä rakkaudesta erottava tekijä olisi juuri se, että rakkauden kohteen hyvinvointi olisi oleellinen elementti vain ihmiseen kohdistuvassa rakkauden tunteessa, ja olisi näin ollen puuttunut tyystin brändirakkaudesta, Aro selittää.

- Näkisin paikkabrändirakkauden syvällisen ymmärtämisen edistävän monipuolisesta ja ainutlaatuisesta luonnosta vetovoimansa saavien ulkoilumatkailukohteiden, kuten Ylläksen, kestävää kehittymistä, Aro summaa.

- Paikkabrändiin rakastuneet ovat kiinnostuneita kohteen hyvinvoinnista ja menestyksestä sekä luonnon säilymisestä mahdollisimman koskemattomana myös seuraaville retkeilysukupolville, hän muistuttaa.

06.11.2017

Katri Hämäläinen

Kaisa Aro

Aluetta kehittämässä

29.10.2017

Sini Gahmberg

Henna Engren

Konkareille tuoreet eväät opinnoista

Vuosien varrella moni TVO:lainen ja posivalainen on opiskellut Porin yliopistokeskuksessa, kuten TVO:laiset KTM, DI Reijo Sjöblom ja KTM, ekonomi Susan Pietilä. He ovat olleet tyytyväisiä koulutukseensa.

Eurajokelainen Reijo Sjöblom opiskeli kaksi tutkintoa vuosituhannen vaihteen molemmin puolin työn ohessa. Hän valmistui Tampereen teknillisestä korkeakoulusta Vähärauman kampukselta diplomi-insinööriksi 1997 ja kauppatieteiden maisteriksi Turun kauppakorkeakoulun Porin laitokselta vuonna 2003.

– Lähdin opiskelemaan pääainettani laskentatoimea motivoituneena itseni ja osaamiseni kehittämiseen.  Mahdollisuus Porissa opiskelemiseen oli ratkaiseva, sillä päiväopiskelu työn ohessa olisi muualla ollut lähes mahdotonta, Sjöblom sanoo.

Susan Pietilä valmistui kauppatieteiden maisteriksi ja ekonomiksi vuonna 2009 pääaineenaan johtaminen ja organisointi.

- Maisteriohjelma vaikutti erityisen kiinnostavalta, ja se, että opiskelupaikka oli lähellä Eurajokea ja Raumaa teki opiskelun aloittamispäätöksestä helpon, Pietilä kertoo.

Yliopistokeskus verkoistumisen mahdollistajana

Opetuksen tasoa, verkostoitumista ja vertaistukea opiskelijoiden kesken Sjöblom ja Pietilä kiittävät.

– Opiskelujen teoria yhdistettynä käytännön työelämäkokemukseen on loistava yhdistelmä. Porin yliopistokeskuksessa on paljon hyviä johtamisen alan asiantuntijoita. Myös muu opetus oli tasokasta ja ajan hermolla. Saimme hyvät valmiudet asiantuntijuuteen, he sanovat.

Opiskelujen kautta saatuja verkostoja on voinut hyödyntää myös opiskelujen jälkeen.

- Opiskeluryhmä oli hyvä, ja verkostoituminen luonnollista. Opiskelukavereille iso kiitos yhteistyöstä, joka tehosti opiskelua huimasti. Tietoa jaettiin avoimesti. Voisi sanoa, että pienryhmämme oli oikea Dream team, Sjöblom jatkaa.

Tavoitteellinen opiskelu toi uutta osaamista

Sjöblom ja Pietilä suorittivat tutkintonsa työn ohessa pääosin liukuvaa työaikaa ja liukumavapaita hyödyntäen.

– Se vaati tarkkaa suunnittelua ja aikataulua sekä töissä että vapaa-ajalla. Illat ja viikonloput menivät pitkälti tehtävien tekemisessä, he sanovat.

Sjöblom teki DI-tutkinnosta osan opintovapaalla ja KTM-tutkinnosta osan vuorotteluvapaalla. Pietilä käytti kolmen kuukauden opintovapaansa pro gradun viimeistelyyn.

Tutkinnon päivittämisen tavoitteet Pietilän mukaan täyttyivät hyvin.

- Sain uutta osaamista, jota olen pystynyt soveltamaan työssäni monissa eri tehtävissä. Opiskelu lisäsi myös ymmärrystä yritysjohtamisesta ja sen haasteista, hän kertoo.

Hankintojen kategoriavastaava Sjöblom on opiskellut enemmänkin itselleen. Henkilökohtaiset tavoitteet itsensä ja osaamisen kehittämisestä täyttyivät. Hän pohtii myös mahdollisia uusia opiskeluja.

- Opiskelu Porissa oli kivaa ja antoisaa. Tavoitteet toteutuivat, ja siviilipuolella olen oppimaani pystynyt hyödyntämään.

Yliopistokeskuksen säilyminen maakunnassa tärkeää

TVO-konsernissa arvostetaan Porin yliopistokeskuksen opetusta maakunnassa, ja tulevaisuuden toiveena on, että koulutusta lisättäisiin. Erityisesti teknisen alan jatkokoulutusohjelmia voisi olla tarjolla monipuolisemmin.

- TVO-konsernin henkilökunta Eurajoen Olkiluodossa on lähtökohtaisesti korkeasti koulutettua. Uusi koulutus antaa valmiudet myös hakea erilaisia tehtäviä konsernin sisällä. Tehtävävaihdoksia konsernissa tehdään vuosittain paljon. Uusia osaajia ja uudenlaista osaamista tarvitaan tulevaisuudessakin, HR:n ja viestinnän Business Partner Susan Pietilä painottaa.

29.10.2017

Sini Gahmberg

Henna Engren

Toimivia kontakteja

08.11.2017

Katri Hämäläinen

Katri Hämäläinen

Kulttuurisuunnittelun valta

Kulttuurisuunnittelun (cultural planning) pallo on vieritetty kentälle. Juuri ilmestynyt Maunu Häyrysen ja Antti Wallinin toimittama kirja nivoo yhteen kulttuurisuunnittelun tekijöitä – niin ihmisiä kuin koneistojakin.

Kirjan tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, millä tavoin kaupunkiympäristöä voidaan rakentaa mahdollisimman monen tahon tarpeet huomioiden. Kirjasta käy ilmi, mitä tällä voidaan parhaimmillaan saavuttaa.

Kenttä ei ole tasainen, perusteellinen lanaus saattaisi olla tarpeen. Kaupunkisuunnittelulla on edessään paljon ajatusten ja käytäntöjen muutoksia, mutta pallo on nyt liikkeellä.

Yhteistyötä, verkostoja ja  ennennäkemätöntä ajattelua

Kulttuurisuunnittelu nivoo yhteen eri toimijoiden ja ammattilaisten näkökulmia kaupunkikehittämiseen toimien esimerkkinä mm. siitä, mitä taiteen, kaavoituksen, kaupunkisuunnittelun ja eri ryhmien tarpeiden selvittämisellä voidaan saavuttaa.

– Toivon ihmisten ottavan kantaa ja osallistuvan keskusteluun, Wallin huokaisee varovaisen innostuneena.

Hän kokee, ettei modernistisen kaupunkisuunnittelun suunta voi jatkua entisellään. Wallin ja Häyrynen toteavat ykskantaan, että suunnitteluprosessi pitäisi kääntää päälaelleen.

-Itse arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijatkin ovat tietoisia ongelmista, mutta hekin myöntävät, ettei välineitä ole, sanoo Wallin, mainiten inhimillisen todellisuuden ja abstraktin suunnittelun välisen ristiriidan.

Häyrynen nyppää esille myös kaupunkikehityksen epätasaisuuden.

-Tämä kasvattaa paikkakuntien välisiä eroja ja luo tarvetta joustavalle ja skaalautuvalle toimintamallille, Häyrynen täsmentää ja toteaa, että tätäkin kulttuurisuunnittelu pyrkii olemaan.

Kapuloita rattaisiin vaiko rattaat uusiksi?

Idea kirjan taustalla ei ole kapuloiden laittaminen rattaisiin, vaan itse rattaiden uudelleen rakentaminen. Kirjassa esitellään monipuolisesti Suomessa kulttuuritoimen jokapäiväisessä työskentelyssä toimivien tahojen näkökulmia.

Esimerkkejä on myös Suomen ulkopuolelta, koska täällä tällainen ruohontupsun päästä byrokratian rattaisiinpäin etenevä malli on vielä tuntematon. Kirjan myötä juuri tätä on tarkoitus ravistella.

Tavoite ei ole vähäinen, kyseessä on tarve jopa isoille räjäytyksille. Tällä hetkellä omia marmorikuuliaan kentällä neppivien joukko on suuri.

- Koko perinteisen organisaation mullistus, mainitsee Häyrynen harmitellen sektoriajattelun nököttävän lujassa.

- Kulttuurisuunnittelu pyrkii suuntautumaan myös ylhäältä alaspäin, koska vain kuntien tai alueiden johto pystyy sitoutumaan täysimittaisiin prosesseihin ja tuottamaan sekä jalkauttamaan strategialinjauksia niiden pohjalta, Häyrynen kuitenkin huomauttaa ja muistuttaa, että kumpikin suunta on tärkeä.

- Kulttuurisuunnittelulla voidaan luoda verkostoja eri ryhmien välille, yrittää korvata yhteisöllisyyttä siellä, missä sitä ei luonnostaan ole,  Häyrynen toteaa siitä, mitä on huomannut kulttuurisuunnittelun voivan parhaimillaan olla.

Täällä Porissa Häyrynen katsoo asioiden olevan hyvällä mallilla. Wallin ja Häyrynen tuntuvat olevan tyytyväisiä siihen, että kirjat hupenevat innokkaisiin käsiin hyvää vauhtia. 

Kirjan kannen kuva on Anne Roinisen, Anna Turusen sekä Porin Sampolan asukkaiden käden jälkeä: Sampolan yhteisöllinen valoteos vuodelta 2014, Vellamontien ja Vasamatien vastakkaisissa kerrostaloissa.

08.11.2017

Katri Hämäläinen

Katri Hämäläinen

Terveisiä maailmalta

02.11.2017

Katja Nordvall

Katja Nordvall

Satakunta lumosi brändilähettiläät

The Heritage, Tourism and Hospitality, International Conference (HTHIC) pidettiin syyskuun lopussa Porissa. Konferenssien kantavana ajatuksena on, miten matkailukohteet voivat houkutella turisteja ja saada kaikki sidosryhmät mukaan luonto- ja kulttuuriperinnön suojelemiseen.

Konferenssi houkutteli yhteensä 80 osallistujaa, joista lähes puolet tuli ulkomailta.

- Olemme valtavan ylpeitä siitä, että saimme kansainvälisiä tutkijoita ja alan ihmisiä tänne Poriin. Tämä on ollut hieno tilaisuus kontaktoida verkostoja ja tutustua sekä esitellä omaa osaamista, markkinoinnin yliopistotutkija Arja Lemmetyinen sanoo.

Porin yliopistokeskuksen pääsy konferenssikaupungiksi Amsterdamin ja Istanbulin jälkeen syntyi pitkällisen työn tuloksena.

 Lemmetyinen on tehnyt yhteistyötä konferenssin perustajan, professori Frank M. Gon (Rotterdam School of Management) kanssa vuodesta 2004. Toinen konferenssin perustaja on toimitusjohtaja Karin Elgin-Nijhuis (Elgin & Co).

- Halusimme tapahtuman Suomi 100 -vuonna tänne. Viime vuoden syksyllä pääsimme suunnittelussa Karinin kanssa alkuun, Lemmetyinen kertoo.

Taustalla on myös Lemmetyisen ja Lenita Niemisen kiinnostus matkailuun ja kulttuuriin. Lemmetyinen tuo mukaan markkinoinnin tutkimuksen ja Nieminen yrittäjyyden näkökulmaa.

Monialaista tieteen ja käytännön vuoropuhelua

Konferenssin monialaisuus on rikkaus. Tietoja ja kokemuksia on mahdollista jakaa eri toimijoiden kesken. Järjestäjät toivovat silti vielä avoimempaa yhteistyötä esimerkiksi matkailun ja kulttuuriperinnön tutkijoiden kesken.

- Mukana on ollut suomalaisia ja vaihto-opiskelijoita kauppakorkean Service Marketing -kurssilta sekä Satakunnan ammattikorkeakoulusta. On hyvä muistaa, että vaihto-opiskelijat ovat myös brändilähettiläitä ja voivat olla ylpeitä omasta vaihtoyliopistostaan, Lemmetyinen huomauttaa.

Turun yliopiston ajankohtaista tutkimusta esittelivät yliopiston eri yksiköiden ja tiedekuntien tutkijat kulttuurin ja historian alalta aina tulevaisuuden tutkimukseen.

- Konferenssin kantava ajatus, tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelu, toteutuikin kiinnostavasti kaikissa sessioissa ja kyenote-puheenvuoroissa. Satakuntalaiset yhteistyökumppanimme toivat hienosti esiin alueen rikasta ruukkikulttuuria, samoin merellisiä ja rannikon luontonähtävyyksiä. Kansainväliset ja kotimaiset tutkijat puolestaan esittivät kulttuuriperinnön tieteellisiä keskusteluja, joista parhaillaan kokoamme julkaisua, Nieminen korostaa.

Satakunta lumosi vieraat

Lemmetyinen ja Nieminen halusivat tuoda esille Porin alueelta kahden paikallisen teollisuussuvun, Rosenlewin ja Ahlströmin, kulttuuriperintökohteet.

- Ahlström on niin upea paikka ja miten satakuntalaisen vaatimattomasti siitä viestitään eteenpäin! Kohteet täällä ovat helmiä, käsittämätöntä miten vähän niitä tunnetaan, molemmat ihmettelevät.

- Ahlströmin ja Rosenlewin vierailukohteissa vieraat otetiin tyylikkäästi ja sydämellisesti vastaan, Lemmetyinen kertoo.

Konferenssin jälkeen pikkubussillinen konferenssivieraita tutustui myös Vanhaan Raumaan ja Kauttuan Ruukinpuistoon.  Italialaisten vieraiden kanssa vierailtiin lauantai-iltana ”yksityisesti” myös Yyterissä, Kallossa ja Reposaaressa.

- Olemmekin nyt saaneet ulkomailta 35 uutta Satakunnan brändilähettilästä, Lemmetyinen sanoo tyytyväisenä.

Isot kiitokset konferenssin onnistumisesta kuuluvat kaikille rahoittajille, tukijoille sekä koko tiimille, johon kuuluivat lisäksi tutkimusharjoittelijat Olena De Andres Gonzalez ja Jyrki Nieminen, projektitutkija Tanja Lepistö sekä Satakunnan ammattikorkeakoulun matkailun opettajat ja opiskelijat.

02.11.2017

Katja Nordvall

Katja Nordvall

Kampuksella tapahtuu

29.10.2017

Maria Ojanen

Maria Ojanen

Ornamentti voitti Akateemisen karhun

Porin yliopistokeskuksen järjestämä Akateeminen karhu –tiedekilpailu käytiin jälleen vuoden tauon jälkeen. Lukiolaisille suunnatun kilpailun tarkoitus on tarjota tutkimuksesta kiinnostuneille nuorille mahdollisuus päästä esiin tieteen ja taiteen saralla. Kilpailuun voi osallistua keksinnöllä, esseellä tai humanistisesti painottuneella tutkimustyöllä, taiteellisella työllä tai näyttelyllä.

Voittajateos sai kehuja monipuolisuudesta

Tänä vuonna Akateemisen karhun voittaja valittiin kolmen kuvataiteen lukiodiplomityön joukosta. Kilpailutyöt arvioi vanhempi yliopistonlehtori Taina Rajanti Aalto-yliopistosta.

Rajantin valinta voittajaksi oli Porin suomalaisen yhteislyseon oppilas Aycil Atalmis, joka osallistui kilpailuun ornamenttiteoksella Mites päi?.

- Mites päi? on kunnianhimoinen ja erittäin monipuolinen teos, jossa erilaiset ainekset ja tavoitteet yhdistyvät tyylikkääksi kokonaisuudeksi. Atalmis venyttää taitavasti ornamentin käsitettä ja tuloksena on itsenäinen taideteos, jossa on sisältöä ja tekijälle tärkeitä merkityksiä, Rajanti kertoi TiedeAreenan iltajuhlassa palkinnon perusteista.

Hänen mukaansa työ myös ilmentää suomalaisuutta ja suomalaista taidetta. Tekijä sekä hallitsee taiteellisen kerronnan että omaa muotoilijan kyvyn pelkistää ja nostaa esiin halutut yksityiskohdat.

Aycil Atalmis oli palkinnosta hyvin otettu ja jopa liikuttunut.

– Palkinnon saaminen oli aivan huikeaa! Sain työstä todella hyvää ja kannustavaa palautetta. Minulle merkitsi paljon myös se, että työt arvioi ja palkinnon jakoi Aalto-yliopiston edustaja, sillä haaveeni on päästä opiskelemaan juuri Aalto-yliopistoon.

Mukana kulkee menneisyys, edessä siintää tulevaisuus

Lukiodiplomitehtävän yhtenä aiheena oli ornamentti. Atalmis halusi yhdistää tehtävässä muotia, designia ja taidetta, ja aluksi suunnitelmissa olikin tehdä vaate, joka sisältäisi ornamentteja. Hän teki paljon suunnitelmia, ja idea muuttui monesti prosessin aikana. Yksi kantava ajatus säilyi alusta saakka myös valmiiseen työhön.

– Halusin työhön mukaan omia muistojani ja hetkiä lapsuudestani. Olen kasvanut Porissa Puuvillan alueella, joten työssä on mukana alueen kartta. Lisäksi on lapsuuden mökkitie ja piirroksia sekä minusta itsestäni että veljestäni lapsina. Teoksen nimi tulee siitä: lapsenahan ei aina ollut varma, miten päin on oikein päin, Atalmis selittää.

Palkinnon myötä tulevaisuuden haaveet ja oman paikan löytäminen tuntuvat olevan jälleen askeleen lähempänä.

– Palkinto ja kannustava palaute antoivat uskoa ja varmuutta siihen, että voin saavuttaa tavoitteeni. Myöhemmissä opinnoissani toivon voivani edelleen perehtyä itselleni tärkeisiin asioihin, Atalmis kertoo.

Akateemisen karhun voittaja sai palkinnoksi Satakunnan korkeakoulusäätiön stipendin.

TiedeAreenan iltajuhlassa 22.9.2017 palkittiin lisäksi Vuoden tutkija ja Vuoden tiedeviestijä. Vuoden tutkijan palkinnon sai kauppatieteiden tohtori Kirsi-Mari Kallio Turun yliopiston kauppakorkeakoulusta, ja Vuoden tiedeviestijänä palkittiin keväällä järjestetty pelillistämisen GamiFin 2017 -konferenssi.

29.10.2017

Maria Ojanen

Maria Ojanen

UCPorilainen

02.11.2017

Katja Nordvall

Katja Nordvall

Liikamaa kauppakorkean johtoon Porissa

Tekniikan tohtori Kirsi Liikamaa on aloittanut Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikön johtajana elokuun alusta. Hänessä yhdistyy pitkä kokemus elinkeinoelämän johtotehtävistä akateemiseen uraan.

Kirsi Liikamaa on työskennellyt kauppakorkeassa vuodesta 2008, ja hänellä on 20 vuoden kokemus erilaisista esimies- ja johtotason tehtävistä teollisuudessa. Hänen uransa porilaisessa elinkeinoelämässä alkoi parikymppisenä prosessitekniikan insinöörinä.

- Vuonna 2000 valmistuin tuotantotalouden diplomi-insinööriksi, jolloin minua pyydettiin jäämään tutkijaksi Tampereen teknillisen yliopiston Porin yksikköön. Jäin pois uraputkesta, koska ajattelin, että muuten teen vielä 30 vuotta samaa samoja töitä, Liikamaa toteaa.

Perheen Italian-vuosina 2004–2007 väitös piilevästä tiedosta ja projektipäällikön kompetensseista valmistui. Tuotantotalouden alaan kuuluva väitöstutkimus mahdollisti sen, että Liikamaa pääsi ylemmän AMK:n liiketoimintaosaamisen yliopettajaksi Kuopioon Savonia-ammattikorkeakouluun.

- Vahvuuksiani olivat liike-elämän kokemus ja liiketaloustieteen tuntemus. Kuopiossa työskentely oli hienoa ja hyödyllistä, Liikamaa kertoo.

Liikamaa palasi Poriin johtamisen ja organisoinnin yliopistonlehtoriksi vuonna 2008. Hän on toiminut yksikön johtoryhmässä vuodesta 2010 ja Porin yliopistokeskuksen varajohtajana 2014–2016.

Opetuksen kehittäminen sydänasia

Kauppakorkeassa koulutetaan asiantuntijoita, joten on pysyttävä ajan hermolla ja ymmärrettävä, mitä se tarkoittaa omassa yksikössä. Koulutus vaatii jatkuvaa kehittämistä, koska muutoksia tapahtuu koko ajan. Liike-elämän tuntemuksesta on iso hyöty, sitä on tarvittu.

- Olen vastannut opetuksen kehittämisestä vuodesta 2010 ja toiminut jäsenenä niin SAMKin kuin Porin yliopistokeskuksen ja Turun kampuksen yhteistyöryhmissä. Yhteistyö opintohallinnon kanssa on ollut myös tiivistä, Liikamaa kertoo.

Graduja Liikamaa on ohjannut noin 80. Hän opettaa edelleen strategista johtamista omalla persoonallisella tyylillään ja on saanut opiskelijoilta hyvää palautetta.

Yhteistyötä tarvitaan

Kauppakorkeakoulun Porin yksikössä on aina tehty yhteistyötä yksikön sisällä ja eri tahojen kanssa. Johtajakautenaan Liikamaa haluaa osallistaa henkilökunnan toiminnan kehittämiseen. Yhteistyöllä yksilön ja organisaation tavoitteet kohtaavat.

- Haluan olla jämerä mutta myös innostava ja kannustava. Tarkoitus ei ole johtaa kontrollin kautta. Olen onnekas saadessani jälleen tehdä töitä pätevien ihmisten kanssa, Liikamaa kertoo.

Turun kauppakorkeakoululla on Porissa vahva asema. Alueen tuki on tärkeä, ja töitä on tehtävä, jotta tulokset ovat hyviä.

- Yhteistyö paikallisten toimijoiden, kaupungin ja rahoittajien kanssa on erittäin tärkeää. On mielenkiintoista ja mahtavaa tehdä töitä eri toimijoiden kanssa, Liikamaa sanoo.

- Töitä on paljon, enkä ole niitä koskaan pelännyt. Haasteita luonnollisesti riittää. Panostamme opetuksen kehittämisen rinnalla erityisesti hankkeisiin ja tutkimukseen. Opetuksen kehittämistyö näkyykin jo nyt suurissa hakijamäärissä, Liikamaa päättää.

02.11.2017

Katja Nordvall

Katja Nordvall

Opiskelijaelämää

06.11.2017

Niina Nevala

Niina Nevala

Karhukaupungin sydämessä kesätöissä

Porin kaupungintalo on monelle meistä tuttu rakennus ulkoapäin, mutta harva on astunut näyttävistä ovista koskaan sisään. Nämä ovet avautuivat itselleni ensimmäisen kerran mennessäni helmikuussa työhaastatteluun, jonka seurauksena pääsin työskentelemään tässä kauniissa rakennuksessa lähes koko kesän. Tästä alkoikin kesällä kolme kuukautta kestänyt matkani tutkimusharjoittelijana Porin kaupungin konsernihallinnon elinvoimayksikössä.

Työpaikka monipuolisuutta ja oppimismahdollisuuksia pullollaan

Harjoittelijan työtehtäviin kuului laaja-alainen auttaminen konsernihallinnon ja eri toimialojen kehittämis- ja suunnitteluprosesseissa. Harjoittelu mahdollisti myös tutustumisen kaupunkiorganisaation muutoksen johtamiseen ja muutostarpeisiin, kun käynnissä oli kattava Porin organisaatiomuutos, joka astui voimaan 1.6.2017.

Suurimmat työkokonaisuudet koskivat Satakunnan SOTE-uudistuksen valmistelua ja Porin toimintaympäristökatsauksen uudistamista, jonka teimme yhdessä toisen harjoittelijan kanssa esimiehemme opastuksella. Toimintaympäristökatsauksen muutosprosessi lähti liikkeelle tiedonhankinnasta, edeten siitä taulukoiden ja kaavioiden teon kautta kohti uuden brändiuudistuksen mukaisesti tehtyä viimeisteltyä lopputulosta.

SuomiAreenan vilskeessä

Harjoittelupaikan työnkuvaan kuului myös paikkavastaavana työskentely SuomiAreena-viikon hulinoissa. SuomiAreena on Porissa järjestettävä yhteiskunnallinen keskustelutapahtuma, joka kerää vuosittain pariinsa kymmeniä tuhansia kävijöitä.

Paikkavastaavan työtehtäviin kuuluivat tapahtumajärjestäjien avustaminen ja yleisön opastaminen tapahtumaviikon aikana. Paikkavastaavien työllä on erittäin merkittävä rooli, sillä he toimivat ikään kuin käyntikortteina itse tapahtumaan.

Työpaikkanamme toimi Gallen-Kallelankadulla sijaitseva Aika-lava. Viikon aikana lavalla ohjelmassa nähtiin muun muassa erilaisia Suomi 100 -projekteja, pitchausta, kokkausta ja innovaatioiden esittelyä.

Viikko SuomiAreenan parissa oli uskomaton kokemus, jonka kautta pääsi tutustumaan upeisiin ihmisiin ja seuraamaan heidän ammattitaitoista työskentelyään. Työilmapiiri oli loistava ja yhteistyö rautaista, kun punatakkiset viipottivat menemään paikasta toiseen varmistaen asioiden täydellisen sujuvuuden.

Mitä jäi käteen?

Harjoittelupaikassa ehdottomasti parasta oli työn tarjoama monipuolisuus ja se, että pääsi kattavasti tutustumaan eri alojen henkilöiden työskentelyyn hyvinkin läheltä katsottuna. Oli myös hienoa päästä itsekin jo hieman harjoittelemaan itsenäistä asiantuntijatyöskentelyä ammattitaitoisten ihmisten opissa.

Työ tuki kauppatieteen korkeakouluopintoja mitä parhaimmalla tavalla. Koulussa opittuja asioita pääsi nyt hyödyntämään käytännössä ja toisaalta työn kautta oppi jälleen uutta myös koulua ajatellen. Harjoittelussa samaan aikaan ollut VTK Iida Mäkelä kommentoikin osuvasti:

- Käytimme työssämme paljon MS Officea, jota koulu tuki todella hyvin. Lisäksi oli hienoa päästä oppimaan muun muassa tilastokeskuksen karttaohjelman käyttöä, mistä on tulevaisuudessa varmasti hyötyä.

Työpaikka konsernihallinnon tutkimusharjoittelijana oli ikimuistoinen kokemus, täynnä ihania ihmisiä ja uusia oppeja. Tämä työ teki kesästä parhaan mahdollisen!

06.11.2017

Niina Nevala

Niina Nevala

Loppusuoralla

29.10.2017

Sini Gahmberg

Timo Virtanen

Satelliittikuvista tunnistetaan vesikasvit

Tampereen teknillisessä yliopistossa tietotekniikkaa opiskellut Juho Uusi-Luomalahti teki diplomi-insinöörityönsä vesikasvillisuuden tunnistamisesta SAR-satelliittikuvista. Diplomityö on osa Olkiluodon ydinvoimalaitoksen käytetyn polttoaineen loppusijoituksesta vastaavan Posiva Oy:n biosfäärin mallinnusprojektia.

– Tutkin yleisesti käytössä olevien hahmontunnistusmenetelmien soveltuvuutta vesikasvillisuuden ja maan pinnan luokitteluun SAR-satelliittitutkakuvista. Testiaineistona käytin Satakunnassa sijaitsevalta Poosjärveltä otettua SAR-satelliittitutkakuvaa, Uusi-Luomalahti sanoo.

Poosjärven kasvillisuus koostuu pääosin saraheinistä, järvikortteesta, järviruo’osta sekä vita- ja lummekasveista. Metsikkö on sekametsää. Luokittelussa käytettiin seitsemää eri luokkaa: järviruoko, järviruoko vedessä, järvikorte, vesi, puusto, saraheinä sekä ulpukka.

Tarkkaa analysointia

Tutkimus tarkoitti satelliittikuvien analysointia pikseli pikseliltä.

– Laskin kustakin satelliittitutkakuvasta sen dataa kuvaavia ominaisuuksia eli piirteitä, jotka voivat olla esimerkiksi tilastollisia tunnuslukuja. Luokittelussa käytetyt piirteet ovat peräisin kuvankäsittelymenetelmiä ja kaukokartoitusaineiston luokittelua käsittelevästä kirjallisuudesta. Piirteet syötettiin hahmontunnistusalgoritmiin kuvan luokittelemiseksi ja siten saatiin tietoa siitä, mitä kasveja missäkin kohdassa kasvaa, hän kertoo.

Diplomityö sisälsi monia erilaisia vaiheita työpöydän ääressä sekä kenttäkäyntejä Poosjärvellä hahmontunnistualgoritmin opetusdatan keräämiseksi valituilta alueilta.

- Tutkakuvien automaattinen luokittelu mahdollistaa tehokkaan ja nopean maanpinnan ja kasvillisuuden kartoituksen. SAR-tutkatekniikan avulla alueen monitorointi on mahdollista riippumatta kellonajasta tai pilvisyydestä toisin kuin käytettäessä näkyvän valon aallonpituusalueella toimivia passiivisia sensoreita, Uusi-Luomalahti kertoo.

Onnistunut luokittelu

Diplomityössä tutkittiin neljän erityyppisen luokittimen soveltuvuutta tehtävään: Random Forest, Support Vector Machine, Multilayer Perceptron ensemble ja K-Nearest Neighbor.  Diplomityön lopputuloksena Juho Uusi-Luomalahti havaitsi, että testatut luokittelumenetelmät osoittautuivat käyttökelpoisiksi.

- Paras tulos saavutettiin Multilayer Perceptron ensemble –luokittimella, hyvin suoriutuivat myös Random Forest ja Support Vector Machine –luokittelijat. Vesikasvillisuuden luokittelun onnistumiseen vaikuttivat erityisesti tekstuuripohjaiset piirteet, hän kertoo.

Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitokselta kesäkuussa 2017 valmistunut Uusi-Luomalahti työskentelee diplomityöhönsä liittyvässä aihepiirissä edelleen. Hän kehittää Prefor Oy:ssä metsänomistajille tarkoitettua Silvere-palvelua, jossa analysoidaan metsiä laserkeilausdatan perusteella.

29.10.2017

Sini Gahmberg

Timo Virtanen

Alumnikolumni

29.10.2017

Petri Kangas

Kaisa Kangas

Aikuisopiskelijan ajankäyttö

Opiskeleminen yliopistoissa on antoisaa, kehittävää ja ottaa oman aikansa kalenterista.  Olen ollut kirjoilla eri yliopistoissa vuodesta 1992 alkaen. Opiskelijanumeroni on sen verran lyhyt, että on kysytty, puuttuuko siitä numeroita. Vuonna 1995 sain valmiiksi Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa varanotaaritutkinnon ja samana vuonna aloitin opinnot yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, jotka sain päätökseen 2010 Tampereen yliopiston Porin yksikössä, kiitos erillisvalinnan. Tuossa välissä suoritin kursseja avoimissa yliopistoissa.  Näistä avoimella puolella tehdyistä opinnoista on kyllä ollut hyötyä kauppatieteiden maisteriksi ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi opiskellessa. YTM-tutkinnon sain siis valmiiksi TAY:n Porin yksikössä ja KTM:ksi valmistuminen on edessä nyt vuoden 2017 marraskuussa Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä.

Opiskelemisen tehokkuuden ja sujuvuuden takaamiseksi kannattaa miettiä, missä vaiheessa mihinkin keskittyy. Mikäli käy töissä, on perhettä, ehkä harrastuksiakin, tulee almanakka kovaan käyttöön.  Elämäntapaopiskelijana olen nähnyt näinä vuosina muutoksia ja uudistuksia, jotka helpottavat opiskelemista. Esimerkiksi Moodle-oppimisalustat ja tiedonhaun digitaalisuus sekä opiskelun siirtymisen joiltain osin muutenkin verkkoon mahdollistavat työskentelyn osittain etänä, vaikka luennoilla ja harjoituksissakin edelleen käydään. Opiskeleminen edellyttää itseltä kurinalaisuutta ja päivittäisten asioiden järjestämistä niin, että opinnot, työ ja perhe tulevat huomioiduiksi. Työnantaja on suhtautunut positiivisesti opiskeluun ja minulla on ollut mahdollisuus tarvittaessa työpäivän aikana käydä luennoilla. Olen tehnyt opiskelun vaatiman ajan takaisin saman viikon aikana. Meillä on työssä mahdollisuus saada kymmenen päivää palkallista virkavapaata tutkintoa kohden. Tuo voi kuulostaa vähältä, mutta kyllä kyseisistä vapaapäivistä oli suurta apua, kun niiden ajankohdat oli mahdollista itse määritellä.

Perhe on ollut mukana jäsenensä opinnoissa. Lapset ovat kasvaneet aikuisiksi kolmelle vuosikymmenelle ajoittuneissa opintoprojekteissa. On selvää, että opiskelun edellyttämä aika on ollut pois jostain muusta. Tenttikirjojen lukemiseen ja esseiden kirjoittamiseen on hyödyllistä suunnitella vain tietty aika päivästä ja olla läsnä sen jälkeen. Lapset ovat kuitenkin varttuneet omillaan pärjääviksi aikuisiksi, eivätkä he ole raportoineet saaneensa vammoja sieluunsa isänsä opintojen takia. Jotkut kaverit ovat kylläkin kertoneet, ettei heille vielä ole ollut mitään hyötyä opinnoistani ja valmistumisjuhlaa vaaditaan korvaukseksi.  Tämä ehkä kuvaa sitä, miten varttunut opiskelija nähdään ja koetaan, eli vähän poissaolevana.  Opiskeleminen, uuden oppiminen, uusissa kuvioissa mukana oleminen  ja uusiin ihmisiin tutustuminen ovat  luonnollisesti itselle antoisia asioita. Olen myös oppinut sen, että opiskelulle on oma aikansa aikataulussa ja sitten sille muulle elämälle on omat aikataulunsa.

Opiskeleminen kannattaa aina. On hyvä kuitenkin arvioida oma motivaationsa, kun opintoja alkaa suunnitella. Itselläni motivaatiota on riittänyt ja yhtenä oppina on tullut oleelliseen keskittyminen opiskelussa ja työssä. Perheen ja lähipiirin kanssa kannattaa kylläkin ottaa rennommin.  Näiden aiheiden lokeroiminen vähentää huonoa omaatuntoa, jollaista veikkaan aika monen työn ohella itseään kehittävän kokevan. Opiskeleminen kuitenkin kannattaa kaikenlaisissa elämäntilanteissa, kun muistaa, että opinnot ovat tärkeitä, mutta niin on kaikki muukin. Nämä on mahdollista yhdistää aika pienellä suunnittelulla, jonka lopputulos on kuitenkin suuri, eli tutkinto ja uusi osaaminen.

Kirjoittaja on valmistunut vuonna 2010 yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopiston Porin yksiköstä ja vuonna 2017 kauppatieteiden maisteriksi Turun kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä. Hän työskentelee Lounais-Suomen poliisilaitoksen Porin poliisiasemalla ylikomisariona.

29.10.2017

Petri Kangas

Kaisa Kangas