11.02.2015


Verkkolehti UCPoriNews

Porin yliopistokeskuksen verkkolehti UCPoriNews uutisoi ja taustoittaa ajankohtaisia tapahtumia ja tuo yliopistokeskuksen tutkijat ja tutkimushankkeet lähemmäs lukijaa.

11.02.2015

Pääkirjoitus

02.05.2018

Juha Vasama

Harri Virta

Yhteiskampuspohdintoja herättelemässä

Porissa käytiin muutama vuosi sitten laaja keskustelu Satakunnan ammattikorkeakoulun ja Porin yliopistokeskuksen yhteiskampuksesta. Porin kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan, että Satakunnan ammattikorkeakoululle rakennetaan oma kampus Asema-aukiolle. Päätöksessä on myös kirjaus, että alueen tulee mahdollistaa tilojen löytyminen myös Porin yliopistokeskukselle. Tämä siinä tapauksessa, että päädytään yhdistämään voimat saman katon alle.

Kyseisen keskustelun ja päätöksen jälkeen viime syksynä on Satakunnan ammattikorkeakoulu saanut uudet tilat käyttöönsä. Uusi kampus on löytänyt paikkansa myös kokousten ja juhlien paikkana. Satakunnan ammattikorkeakoulun kampus on mainio esimerkki uusien tilojen merkityksestä koko yhteisölle. Eittämättä kohteella on myös merkitys kaupunkikuvallisesti.

Mistä aikanaan yhteiskampusajatus kumpusi? Lähtökohtana oli luoda yhteiset tilat ammattikorkeakoulun ja yliopistojen opiskelijoille. Tämä ajatus olisi mahdollistanut entistä laajemman ristiin opiskelun, henkilökunnan osaamisen hyödyntämisen, tiiviin tiedeyhteisön sekä hallinnollisen yhteistyön. Lisäksi yhteiset tilat olisivat tiivistäneet tilakäyttöä ja samalla mahdollistaneet kustannustehokkuutta.

Ajattelussa oltiin sen verran edellä aikaa, että se ei vielä ollut mahdollinen. Tilanne on kuitenkin vajaassa viidessä vuodessa oleellisesti muuttunut. Taloudellinen liikkumavara on entistä pienempi, kilpailu opiskelijoista on oppilaitosten välillä tiukkaa ja vastaavia ratkaisuja on haettu esimerkiksi Tampere3 kokonaisuudessa. Toki Tampere3 ei ole vain yhteiskampus vaan laajemman yhteistyön ja hallinnollisen ratkaisun kokonaisuus. Antaa kuitenkin suuntaa sille muutokselle, joka korkeakoulukentässä on käynnissä.

Porin yliopistokeskuksen ja Satakunnan ammattikorkeakoulun tekemä työ on Porille ja Satakunnalle ensiarvoisen tärkeää. Edunvalvonnan keskeinen lähtökohta Satakunnassa on korkeakouluopintojen mahdollistaminen. Tämän puolesta on kaikkien syytä työskennellä ja turvata kaikkien asteiden koulutusmahdollisuudet Satakunnassa. Keskiössä on rahoituksen säilyttämisen lisäksi vetovoimaisuuden ylläpitäminen ja kasvattaminen opiskelijoiden ja työntekijöiden keskuudessa sekä laadukas, tieteellinen julkaisutoiminta. Pienemmän tiedeyhteisön on pystyttävä profiloitumaan, jotta jatkossakin opiskelijat kiinnostuvat opiskelusta Satakunnassa.

Satakunnan ammattikorkeakoulun ja Porin yliopistokeskuksen entistä tiiviimpi yhteistyö on tulevaisuuden menestyksen avain. Koen edelleen merkitykselliseksi tulevaisuuden suunnaksi yhteiskampuksen valmistelun. Asia ei juuri nyt ole ajankohtainen, mutta se on hyvä pitää mielessä. Päätöksiä kannattaa aina tehdä, kun itsellä on siihen mahdollisuus eikä odottaa sitä, että joku muu tekee ne puolestamme. Ennen yhteiskampusta tiiviin yhteistyön tulee olla itsestäänselvyys ja sen suuntaisesti tulee työtä tehdä. Tähän työhön kaikkea hyvää ja innostuksen ilmapiiriä.

Juha Vasama
Maakuntavaltuuston puheenjohtaja
Satakuntaliitto

02.05.2018

Juha Vasama

Harri Virta

Tuoretta tutkimusta

02.05.2018

Antti-Jussi Marjamäki

TTY

Digitalisaation hurma vie virtaa

Kuluttajasta tuntuu kevyeltä ja helpolta kirjoittaa älykännykän hakukenttään vaikka “best headphones” ja saada vastaus muutamassa sekunnissa. Vaivattomuuden takana on kuitenkin tiedonsiirron ja laitteiden eri mantereille ulottuva massiivinen ketju. Loppukäyttäjille näkyy siitä vain oman päätelaitteen virrankulutus, mikä on vain murto-osa käytöstä aiheutuvasta sähköenergian kokonaiskulutuksesta. Valtaosa sähköstä kuluukin nykyisin tietoverkoissa, konesaleissa ja laskentakeskuksissa.

Tampereen teknillisen yliopiston Porin yksikön toteuttama kaksivuotinen aluekehityshanke ICT4LC tutkii kuluttajalta ja yrityksiltä usein piiloon jäävää digitalisaation mukanaan tuomaa energian suurkuluttamista. Hankkeessa kehitetään ja demonstroidaan menetelmiä, joilla satakuntalaiset yritykset voivat itsearvioida käyttämänsä ICT:n (information and communication technology, suomeksi tieto- ja viestintätekniikka) energiatehokkuutta ja siitä aiheutuvia päästöjä. Hankkeen yleisenä tavoitteena on vastuullisen ja vähähiilisen ICT:n edistäminen.

- Hankkeen pyrkimys on nostaa tiedostamisen tasoa siitä millä tolalla on satakuntalaisten pk-yritysten käyttämän ICT:n energiatehokkuus ja siitä millaisia kääntöpuolia digitalisaation kiihtyvä eteneminen pitää sisällään, kertoo hankkeen projektipäällikkö Jari Leppäniemi.

Bittivirta vie, bittivirta tuo

Vaikka ICT:n käyttö sinänsä mahdollistaakin suuria tuottavuushyötyjä ja merkittäviä kustannussäästöjä, tulee mukana kuitenkin niin sanottuja piilovaikutuksia, joita ei tiedosteta kovinkaan hyvin. Jyrkässä kasvussa oleva ICT:n käyttö voi jopa vaarantaa kansalliset päästövähennystavoitteet. Kuluttajalle energiatehokkuuteen vaikuttavat seikat voivat olla pieniä tekoja.

- Sitä ei tule helposti ajatelleeksi, että esimerkiksi yksi google-haku voi vastata virrankulutukseltaan sähkökiukaan lämmittämistä. Ja se virta tuotetaan edelleen suurella todennäköisyydellä fossiilisilla polttoaineilla, sanoo Leppäniemi.

Uusien innovaatioiden kääntöpuoli

Nykyaikainen tietojenkäsittely pohjautuu yhä useammin kevyisiin päätelaitteisiin sekä tietoverkkojen ja pilvipalvelujen aiempaa suurempaan käyttöasteeseen. Energiatehottomuuden ongelman uskotaan pahenevan merkittävästi IoT-laitteiden (internet of things, suomeksi mm. esineiden internet) ja automaattisten ohjausjärjestelmien myötä, mikäli niiden ohjelmistoja ei ryhdytä laatimaan energiatehokkaiksi.

- Tottakai mekin haluamme digitalisaatiota edistää, ja siksi onkin tärkeää ymmärtää näitä kääntöpuolia tässä vaiheessa. Digitalisaatio on vasta aivan alkuvaiheessa, Leppäniemi muistuttaa.

ICT4LC-hanke jatkaa ja laajentaa hiljattain päättynyttä ICT4S-hanketta, jonka yhtenä tuloksena oli yrityksille laadittu sivusto ICT:n energiatehokkuuden itsearviointiin.

02.05.2018

Antti-Jussi Marjamäki

TTY

Aluetta kehittämässä

09.05.2018

Sini Gahmberg

Marko Seppänen

Suomi tekoälyn paalupaikalla –seminaari

Porin yliopistokeskuksessa järjestetään Suomi tekoälyn paalupaikalla –seminaari 16.5.2018. Tekoälyn bisnesseminaari on suunnattu kaikille uusista teknologioista ja niiden luomista liiketoimintamahdollisuuksista kiinnostuneille. Tavoitteena on kannustaa suomalaisia yrityksiä hyödyntämään globaalin digitaalisen murroksen mahdollisuudet.

Seminaarissa esitellään uusien teknologioiden mahdollisuuksia sekä avataan keskustelua tekoälyn aiheuttamasta muutoksesta parhaiten ymmärtävien ja tavallisten kansalaisten ja päätöksentekijöiden kesken.

- Teknologioista voi puhua monella tasolla. Paikalle voi tulla, vaikka olisit aiemmin vain kuullut käsitteet tekoäly, Big Data tai Internet of Things, seminaarin puheenjohtaja ja Tampereen teknillisen yliopiston tuotantotalouden professori Marko Seppänen sanoo.

Tulevaisuus on jo täällä

Tekoälyn uskotaan mullistavan liikenteen, teollisuuden, terveydenhuollon ja työelämän seuraavien vuosien aikana.

- Tekoäly ilmiönä koskettaa meitä kaikkia.  Älypuhelimien sovellukset, esimerkiksi reittioppaat, ovat hyviä esimerkkejä tekoälyn algoritmeista arkipäivässämme, Seppänen kertoo.

Osallistujilla hyvä tilaisuus pohtia, miltä tekoälyn maailma näyttää, ja saada tietoa minkälaisia teknologioita harkita oman organisaation liiketoimintaan. Tekoäly, Big Data ja IoT teknologioina tarjoavat työkaluja ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat muun muassa älykkään, tiedolla ohjatun liiketoiminnan syntymisen.

Korkean tason tekoälytutkimus hyötykäyttöön

Suomessa on kansainvälisen huipputason tekoälytutkimusta muun muassa konenäöstä ja koneoppimisen soveltamisesta. Tämä tarkoittaa ymmärrystä siitä, miten kone oppii – joko ohjatusti tai itsenäisesti. Tutkimus vaatii algoritmien kehittämistä ja korkean tason matemaattista osaamista.

– Uusien teknologioiden hyödyntämistä suomalaisissa yrityksissä voi verrata kansainvälisen tason maratonjuoksuun. Suomenkin kärkiyritykset viilettävät kovaa ja kaukana, ja ne ovat algoritmien kehittämisessä etujoukoissa. Osa yrityksistä on kuitenkin vasta irtoamassa lähtöviivalta, ja mahdollisesti aloittamassa tekoälysovellusten hyödyntämisen, Seppänen kertoo.

Seppänen toivottaa lämpimästi kaikki tervetulleeksi Tieken, Porin yliopistokeskuksen, Satakunnan Kauppakamarin, Cimcorpin ja Elinarin järjestämään seminaariin.

Lisätietoja seminaarista täältä.

09.05.2018

Sini Gahmberg

Marko Seppänen

Toimivia kontakteja

07.05.2018

Atte Timonen

GamiFIN

Tulossa: Gamifin 2018

21.-23. toukokuuta Porin yliopistokeskuksessa järjestetään toista kertaa kansainvälinen GamiFIN-konferenssi. GamiFIN-konferenssi on Suomen suurin pelillistämiseen liittyvä akateeminen tapahtuma.

Konferenssissa teknologia, teollisuus, tutkimus sekä kulttuuri kohtaavat ainutlaatuisella tavalla. GamiFin tarjoaa mahdollisuuden akateemisille osaajille sekä peliteollisuuden ammattilaisille tavata ja vaihtaa ideoita.

Kansainvälinen konferenssi

- Ohjelmassa on 4 kansainvälisesti alansa huippua edustavaa keynote-puhujaa ja korkeatasoisia tutkimuspapereita, jotka tarkastelevat pelillistämistä ja pelillisyyttä eri kulmista, kertoo Jonna Koivisto, tutkijatohtori Tampereen Teknillisestä yliopistosta, joka toimii yhdessä professori Juho Hamarin kanssa GamiFIN 2018 -konferenssin pääjärjestäjänä ja puheenjohtajana.

Keynote-puhujina tänä vuonna toimivat professori T.L Taylor Massachussetsin Teknologian Instituutista, apulaisprofessori Richard Landers Old Dominionin yliopistosta Norfolkista, apulaisprofessori Perttu Hämäläinen Aalto yliopistosta ja tohtori Brett Abarbanel Nevadan yliopistosta. Kaikki ovat pelitutkimuksen asiantuntijoita. Tämä kansainvälisyys näkyy myös konferenssin suunnittelukomiteassa, jossa on mukana pelillistämisen asiantuntijoita niin Saksasta, Italiasta kuin Singaporesta.

Akateemisen pohdinnan ja käytännön kohtaaminen

GamiFIN 2018 -konferenssin sisällössä näkyy tänä vuonna varsinkin kasvatuksen ja liiketalouden intersektio pelillistämisen kanssa. Pelillistämisen suosion noustessa kouluissa ja työpaikoilla on hyvä tarkastella näiden suhdetta toisiinsa, ja miten ne voivat hyötyä pelillistymisestä, tai vastaavasti mitä haittoja pelillistymisestä näissä ympäristöissä voi olla. GamiFIN tarjoaa mahdollisuuden verkostoitumiseen niin akateemisille osaajille kuin yrityksille joita pelillistäminen kiinnostaa.

- Konferenssin ohjelmassa on myös Business and Industry -keskustelupaneeli, jossa käsitellään konferenssin teemojen nykytilaa ja tulevaisuutta, kommentoi Koivisto.
Yritysten on vielä mahdollista osallistua konferenssiin ja päästä vuoropuheluun tutkijoiden kanssa tässä paneelikeskustelussa.

Kaksipäiväinen GamiFIN 2018 -konferenssi muodostuu neljästä keynote-esityksestä, viidestä tutkimuspaperin esittelystä ja Business and Industry -paneelista.

Tutustu konferenssin ohjelmaan ja rekisteröidy mukaan

 

07.05.2018

Atte Timonen

GamiFIN

Terveisiä maailmalta

07.05.2018

Riikka-Liisa Kajanus

Tanja Käyhkö. Riikka-Liisa Kajanus

Vieraanvarainen ja hierarkkinen Intia

Viikon mittaisella matkalla maaliskuussa 18 hengen ryhmä tutustui Delhissä ja Bhubaneswaressa intialaiseen toimintaympäristöön ja opiskelijakulttuuriin. Matka sisältyi CIMON rahoittamaan, nyt kaksi vuotta käynnissä olleeseen hankkeeseen, jonka tavoitteena oli lisätä opiskelijoiden ja opettajien ymmärrystä liiketoiminnasta Intian ja Suomen välillä.

Pääpaino oli ennen kaikkea vastuullisessa liiketoiminnassa ja kestävässä kehityksessä. Mukana hankkeessa on ollut kolme suomalaista ja kolme intialaista partneria: Turun kauppakorkeakoulu (Pori), TurkuAMK, XAMK, Shyam Lal College at the University of Delhi, International Management Institute (IMI) Kolkata ja Amity University. Hanke päättyy elokuussa 2018.

Intensiivijakso uudessa ympäristössä

Matkalla mukana ollut Turun kauppakorkeakoulun maisteriopiskelija, maa-ja metsätaloustieteiden maisteri Tanja Köykkä kertoo, että ohjelma oli viikon aikana hyvin pitkälle ohjattua ja päivät täysiä.

- Intialaiset olivat kiinnostuneita vastuullisuudesta, kestävästä kehityksestä ja siitä miten asiat hoidetaan Suomessa. Tein viikon aikana ryhmätyötä kolmen intialaisen opiskelijan kanssa, joilla ei oikein ollut sopeutumiskykyä muuttuneisiin tilanteisiin. He olisivat esimerkiksi tarvinneet tarkan ongelman mitä ryhtyä selvittämään, Köykkä kertoo.

Opettajina matkalla mukana olleet markkinoinnin yliopistonlehtori Joachim Ramström ja yksikön KV-yhdyshenkilö, juridiikan yliopistonlehtori Anu Lähteenmäki-Uutela puhuvat samasta kokemuksesta. Opiskelijat joutuivat viikon aikana asettamaan itse omat tavoitteensa harjoitustöiden tekemiselle. Ramströmin tavoitteena oli tämän avulla opettaa intialaisille suomalaisesta koulutusjärjestelmästä.

- Intialainen koulutusjärjestelmä on hyvin hierarkkinen. Tämä ei tue yrittäjyyden ja luovuuden kehittymistä. Vaikka Suomessa kritisoidaan, ettei meillä luoda tarpeeksi, niin minä kyllä näin miten hyvin meidän opiskelijat pystyivät toimimaan yrittäjämäisesti. Liiketalouden näkökulmasta kahtiajako kansainvälisen ja kotimaisen yritystoiminnan välillä on mielestäni myös hieman vanhanaikainen ja outo ajatus. Meidän pitäisi ennen kaikkea oppia ymmärtämään nopeasti miten toinen tekee liiketoimintaa, kertoo Ramström.

Kulttuuriset erot tulivat hyvin selkeästi esille viikon aikana. Paikallinen vieraanvaraisuus kiinnitti matkalle lähteneiden huomion. Vieraanvaraisuus saattoi jossain tilanteissa olla myös uuvuttavaa.

Intian ja Suomen yhteiset haasteet

Intialaisilla on huoli paikallisen väestön koosta ja siitä, että he ovat kasvun aikana unohtaneet huolehtia ympäristöstä.

- Puhetasolla sitä oli valtavasti, että meidän pitää itse ratkaista nämä ongelmat. Jos vähän avasi silmiä paikan päällä Delhissä, niin kyllä siinä tuli mieleen, että asiat ovat vielä puhetasolla, Ramström kertoo.

Anu Lähteenmäki-Uutela kuitenkin muistuttaa, että suomalaisilla on isompi hiilijalanjälki kuin intialaisilla.

- Ei meidän tarvitse esittää, että me olemme jollain tavalla parempia. Suomalaiset käyttävät vettä ja energiaa valtavat määrät. Kestävän kehityksen haasteet ovat suomalaisille ja intialaisille samoja. Intialaiset tuntuvat kyllä uskovan siihen, että heillä on osaamista ja hyvät tavoitteet viedä kehitystä eteenpäin.

Liiketoiminnan näkökulmasta Intian markkina on ollut viime vuosikymmenen hieman pysähdyksissä.

- Suomen Intian suurlähettiläs muun muassa ilmaisi huolensa, ettei suomalaisten yritysten määrä kasva samaan tahtiin esimerkiksi ruotsalaisten yritysten kanssa. Intiassa on nyt läsnä 100 suomalaista yritystä. Määrä on lähestulkoon sama kuin 10 vuotta sitten, Lähteenmäki-Uutela toteaa.

Matkalle mukaan lähteneistä opiskelijoista yksi sai harjoittelupaikan Intian Suomen konsulaatista. Uusia hankerahoituksia on myös suunnitteilla Lähteenmäki-Uutelan toimesta. Lisääntynyt ymmärrys kestävästä kehityksestä luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

07.05.2018

Riikka-Liisa Kajanus

Tanja Käyhkö. Riikka-Liisa Kajanus

Kampuksella tapahtuu

09.05.2018

Katri Anttinen

Katri Anttinen

Järki ja tunteet - Kansatieteen päivät 2018

Kansatieteen päivien 15.-16.3. juhlaseminaarin aiheena oli affektiivinen etnologia. Kysymykset kehollisuudesta, tunteista ja emootioista ovat aina kiinnostaneet arkea tutkivia etnologeja ja antropologeja. Viime vuosina ”affektiivinen käänne” humanistisissa ja sosiaalitieteissä on tuonut uutta näkökulmaa yksilöiden kokemusmaailman tutkimiseen ja ymmärtämiseen, sekä avannut mahdollisuuksia affektiivisuuden käsittelemiselle myös tulevassa tutkimuksessa.

Ethnos ry:n sihteeri Pilvi Hämeenaho oli tyytyväinen Poriin järjestämispaikkana. Ethnos ry:n tarkoituksena on toimia eri tahoilla kansatieteen ja muiden etnologiatieteiden parissa työskentelevien ihmisten tiedepoliittisena yhdistyksenä ja keskinäisenä yhdyssiteenä. Vuonna 1972 perustettu Suomen kansatieteilijöiden yhdistys Ethnos ry järjesti nyt kymmenennet Kansatieteen päivät. Päivät kiertävät niissä yliopistoissa, joissa etnologiaa ja kansatiedettä voi opiskella. Porin yliopistokeskus on kierrossa mukana omana yksikkönään. Seminaarin järjestelyistä Porissa vastasi Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman kurssi, joka muovaili tapahtumaa FT Suvi Heikkilän hyppysissä.

Seminaarin pääpuhujina olivat professori Maja Povrzanovic Frykman Malmön yliopistosta, PhD, Senior researcher Sarah Holst Kjaer Tukholman yliopistosta sekä FT, dosentti Taina Kinnunen Itä-Suomen yliopistosta.

Tunnerikkaat workshopit

Affektiivisen etnologian eri teemoja pohdittiin työpajoissa Hämeenahon mukaan välillä hyvinkin tunteikkaasti muun muassa maiseman, ihmisten ja eläinten välisten suhteiden, tutkijan, kehon ja liikkeen muistin sekä kaupungin kautta.

Tunteilta ei vältytty TY:n Maija Mäen mukaan eläinteemaisessa työryhmässäkään. Maija oli tuonut mukanaan havannankoiransa Pommin, joka näkyy myös seminaarilaisten yhteiskuvassa. Pommin kanssa näyttelyissä kiertäminen ja kaverikoiratoiminta saivat Mäen kulttuurianalyysin keinoin pohtimaan näiden erilaisia vuorovaikutustilanteita. Toinen Keynote-puhuja Sarah Holst Kjaer taas nosti esille tunteen jo osana tutkijan ja tutkimuksen suhdetta.

Ajankohtainen ja tärkeä

- Seminaarin aihe oli ajankohtainen ja se koettiin tärkeäksi: paikalla oli runsaasti alamme tutkijoita ja myös opiskelijoita, sanoo Hämeenaho.

Hämeenaho toteaa kokonaisuutena seminaarin olleen erittäin onnistuneen. Keynote-puhujat olivat myös tyytyväisiä seminaarin antiin. Kinnusesta parasta oli intiimi tunnelma ja intensiiviset keskustelut. Porin yliopiskeskuksesta seminaariin osallistuttiin myös innokkaasti.

- Ei kotiovelle tuodun seminaarin mahdollisuuksia vain voi jättää väliin, Riikka Turtiainen naurahtaa.

Kansainvälisen seminaarin järjestelyn saloihin perehtyneen opiskelijan näkökulmasta oli kokemus paljon runsaita opintopisteitään antoisampi koettelemus, kiitos kurssin hengettären Suvi Heikkilän, kanssaopiskelijoiden – eikä vähiten innostuneiden tyytyväisten seminaariosallistujien.

Keynote- ja työryhmäabstraktit löydät Ethnos ry:n X Kansatieteen päivät 2018 -sivuilta.

09.05.2018

Katri Anttinen

Katri Anttinen

UCPorilainen

02.05.2018

Riikka-Liisa Kajanus

Riikka-Liisa Kajanus

Oppinut tekemään juuri tätä työtä

Porilainen Markku Kataja aloitti työt Porin yliopistokeskuksessa tammikuussa 1999. Työsopimus kirjoitettiin puolen vuoden määräajalle. "Tuskin tehtävässä on mahdollista jatkaa pitempään”, Katajalle sanottiin.

Puolen vuoden aikana tapahtui myös muutto Vähäraumalta Puuvillaan. Vaikka työnantaja on muuttunut vuosien aikana, takana on nyt melkein 20 vuoden työura. Nykyisin työnantaja on RTK-Palvelu Oy, joka tuottaa Porin yliopistokeskuksen toimitilapalvelut. Katajan ei ole siis ammattikoulun ja armeijan jälkeen uusia töitä tarvinnut etsiä.

Palvelua mieluummin etukäteen

Palveluvastaavan tittelillä työskentelevän työnkuva on muotoutunut vuosien varrella. Kataja sanoo oppineensa tekemään juuri tätä työtä. Luokkatilojen av-laitteet yhteisissä varattavissa tiloissa ovat hänen vastuullaan. Lisäksi työvuorot koostuvat kulunvalvonnasta, avaimien tekemisestä ja talon ulkopuolisten asiakkaiden tapahtumista. Tapahtumia yliopistokeskuksella saattaa olla viikossa useita.

- Uusia ihmisiä on mukava auttaa. Olen aina ollut luonteeltani rauhallinen ja vältellyt uusia tilanteita. Nyt huomaan, että nelikymppisenä otan rohkeammin kontaktia asiakkaaseen. Pienillä kysymyksillä toisen huomioiminen kannattaa, Kataja kertoo.

Työ on monipuolista ongelmanratkaisua eikä sitä voi tehdä liukuhihnamaisesti.

Palvelukeskuksen tiimissä tuntuu olevan hyvä henki. Lähimpiä työkavereita Katajalla on kolme. Kohdepäällikön lisäksi tiimissä työskentelee kolme palveluvastaavaa. Työpäivä kestää yleensä kahdeksasta neljään ja vuoroviikoin iltapalveluna kello 18.00 saakka. Opastusta ja neuvontaa halutaan tehdä mieluummin etukäteen, joten työ on myös uusien opiskelijoiden ja henkilökunnan kouluttamista. Palvelukeskuksen pienessä organisaatiossa keskustelu on suoraviivaista. Opiskelijoiden viihtyvyys on asetettu etusijalle.

- Täällä on helppo jutella ja puhua siitä mitä nyt tarvitseekaan. Yliopistokeskuksesta löytyy huumoria luukun takaa. Yllätyitkö?, Kataja kysyy.

Vapaa-aika Markku-liitossa

Markku on mukana Pohjoismaiden suurimman etunimiyhdistyksen hallituksessa. Keväisin Markut tapaavat Markunpäivänä Porissa ja syksyllä kellojen siirtämisen aikaan jossain päin Suomea. Ohjelmassa on yleensä kaupungin vastaanotto ja tutustuminen nähtävyyksiin. Tallinnan reissulla Markut pääsivät tutustumaan muun muassa Viron parlamenttiin ja paikalliseen yleisradioon. Yliopistokeskuksellakin on varmaan muutamia Markkuja.

- En ole kehdannut vielä lähteä kyselemään heidän kiinnostustaan yhdistystoimintaan. Ongelmanahan meillä liitossa on, että Markuissa poistuma on syntyvyyttä suurempaa.

Kahdenkymmenen vuoden työura samassa paikassa olisi kenelle tahansa merkittävä saavutus. Arjen ja työn tasapainon löytäminen on tärkeää. Markku Katajan tapauksessa voisi sanoa, että nimi saattaa olla enne. Ennen kaikkea kuitenkin halu hoitaa ja tehdä asioita mistä tykkää on luonteen sitkeyttä parhaimmillaan.

02.05.2018

Riikka-Liisa Kajanus

Riikka-Liisa Kajanus

Opiskelijaelämää

09.05.2018

Antti-Jussi Marjamäki

Eemeli Lappalainen, Juha Juhola

Uusi ja erilainen opiskelijayhdistys

Kansainvälinen naistenpäivä 8. maaliskuuta 2018 jää Satakunnassa historiaan Satakunnan Opiskelijareserviläiset ry:n syntymäpäivänä.

Kymmenkunta maanpuolustuksesta kiinnostunutta opiskelijaa vastasi Opiskelijain Reserviupseeripiirin puheenjohtajan Pekka Sillanpään ja Satakunnan Reserviupseeripiirin puheenjohtajan Eemeli Lappalaisen kutsuhuutoon saapua paikalle Porin yliopistokeskukseen keskustelemaan opiskelijareserviläisyhdistyksen perustamisesta Satakuntaan. Näin syntyi SORes ry.

Ohjelmassa oli leikkimielisen laserammunnan lisäksi perinteistäkin ohjelmaa: muun muassa Satakunnan Reserviupseeripiirin puheenjohtaja Eemeli Lappalainen kertoi omakohtaisia kokemuksia reserviläistoiminnasta ja Porin Reserviupseerikerhon nuorisoupseeri Juha Juhola esitteli tilaisuuden päätteeksi paikalliskerhon toimintamuotoja ja kerhon tarkoitusperiä.

Satakunnan Opiskelijareserviläiset ry:n perustamiskokouksessa 19.3. yhdistyksen varapuheenjohtajaksi valittiin Susanna Oksanen. Oksanen on pitkäaikainen maanpuolustustoiminnan harrastaja.

- Olen osallistunut jo yli 10 vuoden ajan satunnaisesti Maanpuolustuskorkeakoulun kursseille, koska kursseilla oppii hyviä taitoja joista on hyötyä arjessakin. Monia samoja taitoja voi oppia myös partiotoiminnassa. Koulutus tukee puolustusvoimien, muiden viranomaisten ja kansalaisten valmiutta toimia normaali- ja poikkeusoloissa, kertoo Oksanen.

Oma korsi kekoon

Vaikka yhdistystä perustamassa olikin mukavasti osanottajia, Susanna Oksanen toivoo, että muitakin maanpuolustustoiminnan taidoista kiinnostuneita löytyy mukaan toimintaan.

- Uskon, että minullakin voi olla oma korteni kannettavaksi lähimmäisteni turvaksi jos tilanne joskus sitä vaatii, oli sitten kyse normaalioloista tai poikkeusoloista, sanoo Oksanen.

Tulevilta toimintavuosilta Oksanen toivoo mukavaa yhdessäoloa järkevän ja hyödyllisen tekemisen parissa.

- Odotan myös oppivani uusia taitoja, jotka siltä osin rakentavat tätä yhteiskuntaa, että voin olla omalta osaltani hyödyksi ja avuksi, olla osa yhteiskunnan rattaita, vaikeammassakin tilanteessa.

Mukana laaja kirjo opiskelijoita

Kuten yhdistyksen nimestäkin käy ilmi, kyseessä on kaikille Satakunnan opiskelijoille avoin yhdistys. Vaikka yhdistys hallinnollisesti kuuluukin Suomen Reserviupseeriliittoon, niin jäsenten ei tarvitse olla upseerin sotilasarvossa tai edes suorittanut asepalvelusta. Kiinnostus maanpuolustustoimintaa kohtaan riittää.

Veera Mäkitalo, muutaman muun lisäksi, on maisemantutkimuksen opiskelija Turun yliopiston puolelta, mutta uudessa yhdistyksessä on muualtakin osallistujia.

- SAMKista on aika paljon porukkaa. Lisäksi pari jäsentä on Turun kauppakorkeakoulun puolelta ja mukana on myös kaksi ei-opiskelijaa, kertoo Mäkitalo.

Yhdistyksen tuore puheenjohtaja Mäkitalo odottaa yhdistyksen tiimoilta yhteistä tekemistä, tutustumista uusiin kohteisiin ja tietenkin kokemusta uuden yhdistyksen käynnistämiseen liittyvistä asioista.

09.05.2018

Antti-Jussi Marjamäki

Eemeli Lappalainen, Juha Juhola

Loppusuoralla

02.05.2018

Atte Timonen

Niko Erkintalo

Uusia menetelmiä tehohoitoon

Porin yliopistokeskuksen Vuoden opinnäytetyö -palkinnon sai tänä vuonna Tampereen teknillisestä yliopistosta valmistunut Niko Erkintalo diplomityöllään A Software Toolbox for Network Analysis of Multichannel Electroencephalogram and its Application to Monitoring Brain Function in the Intensive Care Unit.

- Pääpiirteissään tarkoitus oli tutkia, löytyisikö tietyillä menetelmillä aivosähkökäyristä (EEG) lasketuilla mittareilla ennustettavuutta tehohoidon aivovauriopotilaiden selviämisen todennäköisyyteen, kertoo Erkintalo.

Työssä kehitetään siis uusia menetelmiä aivovauriopotilaiden monitorointiin teho-osastolla.

- Pääpointti oli samalla kehittää prototyypinomainen ohjelmistotyökalu, joka koostuisi useammasta toisistaan riippumattomasta osista, mutta joilla yhdessä pystyttäisiin lukemaan, esikäsittelemään ja analysoimaan dataa tietyllä tavalla. Tietysti työtä varten minun tuli tutustua itse aivojen sähköiseen toimintaan jollain tasolla, lukea valtavia määriä tutkimuksia ja kirjallisuutta aihepiiriin liittyen ja sitä sivuten, jotta pystyin edes jollain tasolla ymmärtämään, mitä olen tekemässä, Erkintalo kertoo.

Raskas, mutta antoisa prosessi

Erkintalo aloitti opiskelut TTY:n Porin yksikössä 2015, ja diplomityö valmistui kahta vuotta myöhemmin keväällä 2017 vuoden työnteon tuloksena. Omat mielenkiinnon aiheet ohjasivat opiskelemaan Porin TTY-yksikköön.

- Omalla silloisella työpaikallani ei ollut oikein tarjota sellaista aihekokonaisuutta, josta diplomityön olisi voinut tehdä, enkä oikein kokenut mielekkääksi tehdä sitä toiselle yritykselle, pohtii Erkintalo.

Tiedustelujen kautta oma paikka löytyi TTY:n data-analyytikan puolelta. Opiskelu hoitui töiden ohessa 2 päivän opiskeluvapailla. Vapaa-aikakin täyttyi nopeasti tiukan opiskelutahdin ansiosta.

- Diplomityö-prosessi oli sinänsä raskas työn ja muiden opintojen ohella, mutta antoi kyllä sitäkin enemmän takaisin. Aihepiirin kiinnostavuus oli selkeästi eteenpäin ajava voimavara ja ilman sitä kiinnostusta en usko, että työhön olisi jaksanut yhtä lailla panostaa.

Uudet haasteet edessä

Opiskelujen ohella Erkintalo työskenteli ohjelmistokehittäjänä, joskin uusia suunnitelmia on luvassa tulevaisuudessa.

- Itse siirryin työelämässä uusiin haasteisiin alkuvuodesta ja vaikka päätyöni säilyy ohjelmistokehityksessä, pääsen jatkossa hyödyntämään myös data-analytiikan osa-alueelta hankkimaani osaamista, iloitsee Erkintalo.

Oman tutkimuksen tulevaisuus on kuitenkin enemmän ilmassa, joskin toiveikkuutta löytyy.

- Metodiikan jatkokäytöstä itselläni ei ole tarkempaa tietoa, toivottavasti sitä pystytään jollain tasolla hyödyntämään ja tutkimuksia sen osalta jatketaan.

02.05.2018

Atte Timonen

Niko Erkintalo

Alumnikolumni

09.05.2018

Anne Jortikka

Anne Jortikka

Oman osaamisen kehittäminen

Satakunta on positiivisten rakennemuutoksen maakunta. Osaavalle työvoimalle on kysyntää ja työpaikat kilpailevat työvoimasta. Robotiikka- ja automaatioalalla olisi tarjolla lähes 2000 työpaikkaa. Uudenkaupungin autotehdas on rekrytoinut satoja työntekijöitä viimeisen kahden vuoden aikana. Rauman kaupunki tarjoaa 15 kesätyöhön tulleelle diplomi-insinööriopiskelijalle ilmaisen asunnon ja bussiliput liikkumiseen.

Työvoimapulaa yritetään ratkaista useilla erilaisilla keinoilla. On syntynyt uusia tutkintoja, joiden toivotaan vastaavan työnantajien tarpeisiin. Vanha yliopistotutkinto on mahdollista päivittää esim. tekoälyn ja ICT:n maisteritutkinnoksi kahdessa vuodessa. Satakunnassa on tarjolla insinööreille suunnattua muuntokoulutusta. Meiltä löytyy täältä monitieteinen yliopisto, jossa on tarjolla laadukasta koulutusta.

Yli 15 vuoden ajan ELY-keskuksessa on työni liittynyt mm. yritysten liiketoimintaosaamisen ja henkilöstön osaamisen kehittäminen.Nopeasti muuttunut toimintaympäristö on haastanut myös oman osaamisen. Olen sisäistänyt asian niin, että myös minulla on henkilökohtainen vastuu osaamiseni päivittämisestä.  Siitä se on alkanut, mielenkiintoinen matka kaikkeen uuteen.

Työnkuva on laajentunut vuosien varrella. Yhtenä uutena asiana mukaan on tullut työelämän laadun ja tuottavuuden kehittäminen. Teema innosti ja käynnisti viiden vuoden opiskeluperiodin töiden ohessa. Tampereen yliopiston Porin yksikössä käynnistyi vuonna 2013 työn ja hyvinvoinnin maisteriohjelma, aikaa siihen kului kaksi vuotta. Sen rupeaman jälkeen ajattelin, että nyt saa opiskeluriittää. Mutta kun noin puolitoista vuotta sitten aloimme valmistella historiallisen isoa maakunta- ja kasvupalvelu-uudistusta,tuumailin, että kyllä -  tarvitsen lisää kehittämisosaamista. Niin huomasin olevani mukana v.2016 alkaneessa Samk:in ja Winnovan yhteisessä johdon työnohjaajakoulutuksessa. Uusia kehittämistyökaluja on jo nyt ”pakissa” paljon, koulutus päättyy v. 2018 lopussa.

Johdon työnohjauskoulutuksen yhteydessä aloin pohtimaan opettajuutta kun yhtenä työtehtävänä on myös elinikäisen ohjauksen edistäminen ja ko. verkoston puheenjohtajuus. Ajattelin, että olisipa hyvä oppia tästäkin asiasta lisää. Niinpä sitten syksyllä 2017 aloitin opettajankoulutuksen ja tutkinto on valmis 31.5.2018.

Tunnustan, että olen taas vaiheessa ”nyt tämä opiskelu saa riittää” - vain huomatakseni pohtivani, että maakuntauudistuksessa olisi tarjolla mitä mielenkiintoisimpia tutkimuksen aiheita mm. johtamiseen ja asiakaslähtöisyyteen liittyen. Mitäpä jos väitöskirja? Siispä, en enää lupaa mitään, vaan haastan kaikki mukaan osaamisen kehittämiseen. Se on mahtava harrastus, antaa itselle valtavan paljon, avaa uusia ovia sekä tuo uutta osaamista ja näkökulmaa työhön. Puhumattakaan niitä ihanista uusista ystävyyksistä ja verkostoista.

Kirjoittaja toimii kehittämis- ja asiakkuuspäällikkönä Satakunnan ELY-keskuksessa ja kasvupalveluvalmistelijana Satakuntaliitossa. Tutkinnot KTM ja YTM sekä paljon muita koulutuksia.

09.05.2018

Anne Jortikka

Anne Jortikka