Olet täällä

Vanha puheenjohtaja houkutteli mukaan



”Minun pitäisi oppia puhumaan paremmin”

Perinteiseen tyyliin Porin Ylioppilasyhdistys Pointer ry sai ennen vuodenvaihdetta uuden puheenjohtajan sekä hallituksen.

Pointerin johtoon valittiin Turun kauppakorkeakoulussa toista vuottaan opiskeleva Riikka Suomilammi. Turkulaisella ei aluksi ollut mielessä puheenjohtajan pesti.

- Olen kiinnostunut hallitustoiminnasta ja halusin mukaan Pointeriin. En kuitenkaan alussa ajatellut, että ihan puheenjohtajaksi haluaisin.

- Vanha puheenjohtaja (Eeva Louhela) ehdotti, että asettuisin ehdolle. Harkittuani päätin, että kun kerran lähdetään mukaan toimintaan, niin lähdetään sitten kunnolla, Suomilammi perustelee

Markkinointia pitää parantaa

Suomilammilla ei ole aiempaa kokemusta hallitustoiminnasta. Vastuupestin alussa onkin riittänyt opeteltavaa.

- Minun pitäisi oppia puhumaan paremmin. Olen ehkä enemmän ollut hyvä kuuntelija, mutta puheenjohtajan pitää myös puhua. Sitä minun pitää parantaa.

Kehitettävää hän löytää myös Pointerin toiminnasta.

- Vaikuttaa siltä, että Pointer on osalle yliopistokeskuksen opiskelijoista aika etäinen. Meidän pitää markkinoida toimintaamme paremmin.

- Emme ole saaneet tuotua itseämme esille sillä tavalla, että se kiinnostaisi kaikkia opiskelijoita, Suomilammi kertoo.

Kehujakin Pointer ansaitsee.

- Olemme ottaneet aikailematta kantaa nopeaa reagointia vaatineisiin asioihin.

Kalenteri täyttyy nopeaan

Pointerin puheenjohtajan pesti on tavallisesti tarkoittanut myös sitä, että ylimääräiselle vapaa-ajalle on voinut heittää hyvästit. Tämän on Suomilammikin kohdannut.

- Aika nopeasti kalenteri täyttyy. Erilaisia kokouksia ja tapaamisia on vaikka millä mitalla.

- Opinnoista olen yrittänyt suoriutua ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Ehkä yhden kurssin olen tämän takia jättänyt pois, Suomilammi myöntää.

Vaikka kiirettä on pitänyt, Suomilammi ei ole katunut päätöstään.

- Haastavaa tämä on, mutta silti olen tykännyt. Lisäksi meillä on hallituksessa loistava prukka ja olen heiltä saanut paljon apua.

Teksti ja kuvat: Timo Riihentupa