Väitös: Moduulirakenteesta saadaan tukea sosiaali- ja terveydenhuollonpalveluiden integraatioon

(Turun yliopiston tiedote)

Sosiaali- ja terveyspalveluiden ymmärtäminen itsenäisistä kokonaisuuksista, moduuleista, rakentuvaksi auttaa palveluiden järjestäjiä ja tuottajia rakentamaan asiakaslähtöisiä palvelukokonaisuuksia. Terveystieteiden maisteri Mervi Vähätalo korostaa Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa, että palvelujen yhteensopivuuden avaimena on eri moduulien rajapintojen standardointi.

Suomen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta koskevissa lausunnoissa korostetaan eri ammattilaisten osaamisen ja palveluiden joustavaa ja oikea-aikaista yhdistämistä vastaamaan asiakkaiden kokonaistarpeita. Vähätalo tutki, voisiko tähän saada tukea modulaarisuudesta, joka käsitteenä on peräisin valmistavasta teollisuudesta.

– Modulaarisuudella tarkoitetaan osista koostuvien palveluiden yhdistelyä asiakkaan tarpeiden kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenne on jo tälläkin hetkellä varsin modulaarinen, sillä palvelukokonaisuudet ovat tyypillisesti laajoja ja niiden tuotantoon osallistuu lukuisia toimijoita. Haasteita sen sijaan esiintyy palveluiden yhdistämisessä ja yhteensopivuudessa, Vähätalo sanoo.

Yhdistämisen ongelmista johtuen nykyisiä palveluita on moitittu pirstaleisiksi, ja pirstaleisuuden on katsottu aiheuttavan toiminnan tehottomuutta.

– Modulaarisissa palveluissa yhteensopivuuden avain on standardoiduissa rajapinnoissa. Palvelun järjestäjien ja tuottajien on sovittava pelisäännöistä, toimintakäytännöistä ja tekniikasta, jolla yhdistäminen mahdollistuu. Konkreettinen esimerkki yhteensopivuuden mahdollistamisesta on toimiva tiedonsiirto, jonka integraatio onkin yksi meneillään olevan sote-uudistuksen kulmakivistä, Vähätalo sanoo.

Hän muistuttaa, että olennaista on keskittää standardointi rajapintoihin ja jättää tuottajille mahdollisuus organisoida palvelutuotanto parhaaksi katsomallaan tavalla – kunhan toiminnan laatuvaatimukset täyttyvät ja toiminta on vaikuttavaa.

– Kun palveluiden standardointi on keskitetty rajapintoihin, voidaan uusia palveluita kehittää ja käyttöönottaa nykyistä joustavammin ja nopeammin. Samoin uusien tuottajien ottaminen osaksi olemassa olevia palvelukokonaisuuksia helpottuu.
Asiakkaan tarpeenmukaisten palvelukokonaisuuksien räätälöinti laajasta yhteensopivasta palveluvalikoimasta mahdollistaa tuottajalle kustannustehokkaan toiminnan.

– Toki sosiaali- ja terveyspalveluiden erityispiirteet pitää huomioida kun arvioidaan modulaarisuudesta saatavia hyötyjä. Esimerkiksi tiedon epäsuhta, rajalliset resurssit ja palveluiden ulkoisvaikutukset rajoittavat mm. sitä, millaisia palveluita voidaan kehittää ja ottaa käyttöön.

Vähätalo tähdentää, että modulaarisuus ei ole uusi johtamisoppi vaan pikemminkin kokonaisuuksien organisointi- ja tarkastelutapa. Modulaarisuuden periaatteiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan, miltä osin palveluiden standardointi edistää niiden yhdistämistä ja miltä osin se rajoittaa innovaatioita ja tuotannon tehostamista. Lisäksi modulaarisuuden ymmärtäminen edistää palveluiden järjestäjien ja tuottajien monimutkaisen suhteen ymmärtämistä, edistää eri osapuolten intressien hahmottamista ja tukee siten vuorovaikutusta ja luottamusta.

***

Terveystieteiden maisteri Mervi Vähätalo esitti väitöskirjansa Modularity in health and social services: Perspectives on organization and management (Modulaarisuus sosiaali- ja terveydenhuollossa: Näkökulmia organisointiin ja johtamiseen) julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 29.4.2016.

Vastaväittäjänä toimi professori Juliana Hsuan (Copenhagen Business School, Tanska) ja kustoksena professori Ulla Hytti.

TtM Mervi Vähätalo on syntynyt vuonna 1975 Porissa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1994 Porin suomalaisessa yhteislyseon lukiossa. Korkeakoulututkintonsa (TtM) Vähätalo suoritti Turun yliopistossa 2004. Vähätalo työskentelee projektitutkijana Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä. Väitöksen alana on liiketaloustiede, johtaminen ja organisointi.

Väittelijän yhteystiedot: p. 050 304 1720, mervi.vahatalo@utu.fi
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/handle/10024/122884