Tarinoista rakennettu kulttuuriperintö kertoo asukkaiden arvostuksesta porilaista puukaupunginosaa kohtaan

Tarinoista rakennettu kulttuuriperintö kertoo asukkaiden arvostuksesta porilaista puukaupunginosaa kohtaan

Ihminen toimii sellaisten asioiden puolesta, jotka hän kokee arvokkaaksi. Siksi kulttuurisesti kestävä, asukaslähtöinen rakennussuojelu on lähtökohtaisesti yhteisön omakseen kokeman, aineettoman kulttuuriperinnön suojelua.

– Kestäviä suojelupäätöksiä voidaan tehdä vain viranomaisten ja asukkaiden tasa-arvoiseen vuoropuheluun perustuen. Tutkimuksessani luon dialogille edellytyksiä nostamalla keskiöön asukkaiden rakennuksiin liittyvät tarinat ja niiden rivien välissä piileksivät yhteisölliset arvot.  Asukkailla on arvokeskustelun pohjaksi tarjottavanaan tulkintoja, joita ei ole saatavissa mistään muualta, Turun yliopistossa väittelevä Eeva Karhunen sanoo.

Asukkaat ja viranomaiset arvottavat kulttuuriympäristöä eri näkökulmista

Tutkimuksen kohteena on valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi luokiteltu Porin Kuudes osa. Se on yksi laajimmista yhtenäisenä säilyneistä 1800-luvun lopun suomalaisista puukaupunkialueista.

Tutkimuksessa Karhunen johdattaa lukijan asukkaiden omaehtoisen kulttuuriperinnön ja yhteisöllisten arvojen jäljille. Niemisen perheen tarina kertoo alueella aiemmin tyypillisestä kaupungin vuokraviljelijän elämäntavasta, joka perustui työn kautta opittuun ja sukupolvelta toiseen siirrettyyn hiljaiseen tietoon. Nylundin yleisenä saunana toiminut rakennus puolestaan saa tutkimuksessa tulkinnan asukkaiden aineettoman kulttuuriperinnön kiintopisteenä, kun muistelijoiden mukana kuljetaan yhden saunamatkan ajan.

Kuudennen osan vuonna 2012 voimaan tulleessa asemakaavamuutoksessa suojeltiin 405 rakennusta. Sekä viranomaiset että asukkaat haluavat säilyttää tämän arvokkaan ympäristön jälkipolville.

– Asukkaiden ja viranomaisten lähtökohdat arvottamiselle ovat kuitenkin erilaiset. Asiantuntijoiden näkemys kulttuuriympäristön arvoista perustuu käsitteelliseen viralliseen tietoon. Asukkaiden arvostus asuinaluetta ja sen rakennuksia kohtaan taas nousee sukupolvelta toiselle siirretyn aineettoman perinnön yhteisöllisestä merkityksestä. Heidän kokemuksensa kiteytyy kodin ja kotiseudun käsitteissä, ja se tuodaan esiin rakennuksiin liittyvissä tarinoissa, Karhunen kertoo.

***

Perjantaina 6. kesäkuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Porin yliopistokeskus, auditorio 125, Pohjoisranta 11, Pori) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Eeva Maria Karhusen väitöskirja ”Porin Kuudennen osan tarinoista rakennettu kulttuuriperintö”. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Outi Fingerroos Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Outi Tuomi-Nikula.

FM Eeva Karhunen on syntynyt 1963 Porissa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 2003 Porin aikuislukiosta. Filosofian maisteriksi Karhunen valmistui 2007 Turun yliopistosta. Väitös kuuluu kulttuuriperinnön tutkimuksen alaan.

Väittelijän yhteystiedot:
040 578 5654, eeva.karhunen[at]utu.fi
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä