Paikallinen lajisto otettava selkeämmin mukaan tuulivoimahankkeiden lepakkovaikutusten arviointiin

  Turun yliopiston tiedote Tuulivoimaloiden alta on 2000-luvulla löydetty suuria määriä kuolleita lepakoita, mikä on lisännyt tarvetta lepakoiden huomioimiseen osana tuulivoimasuunnittelua. Lepakoiden muuttokäyttäytyminen esitetään usein tärkeimmäksi...
  Turun yliopiston tiedote Tuulivoimaloiden alta on 2000-luvulla löydetty suuria määriä kuolleita lepakoita, mikä on lisännyt tarvetta lepakoiden huomioimiseen osana tuulivoimasuunnittelua. Lepakoiden muuttokäyttäytyminen esitetään usein tärkeimmäksi yksittäiseksi tekijäksi törmäysten kannalta. Erityisesti Euroopassa viime vuosina tehdyt tutkimukset kuitenkin kyseenalaistavat voimakkaasti tämän yleistyksen ja tuovat vahvasti esiin paikallisen lajiston merkitystä kokonaisvaikutusten kannalta. 

Turun yliopiston Brahea-keskuksen Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus on koostanut yhteenvedon tuulivoimaloiden vaikutuksista lepakoihin 2000-luvulla tehtyihin tutkimuksiin ja tutkimuskirjallisuuteen perustuen.

Yleistason tarkastelun ohella tutkimusraportissa esitetään yhtymäkohtia myös suomalaiseen tuulivoimasuunnitteluun sekä hankkeiden mahdollisiin lepakkovaikutuksiin. Katsaus on toteutettu osana Euroopan aluekehitysrahaston ja yksityisten tuulivoima-alan toimijoiden rahoittamaa LTSS-hanketta (Luontotietoa tuulivoimatuotannon suunnitteluun Satakunnassa).

 Pohjanlepakko riskialttein laji Suomessa

Lepakoiden törmäykset jakautuvat yleensä hyvin epätasaisesti lajien välillä. Suurimpia törmäysriskit ovat erityisesti avoimia elinympäristöjä suosivilla lajeilla, jotka liikkuvat säännöllisesti myös ylempänä maanpinnan yläpuolella. Euroopassa tähän lajiryhmään kuuluu muuttavien lajien ohella kuitenkin myös useita paikallisia lajeja, joiden törmäysriskit voivat joillakin alueilla olla vähintään yhtä suuret kuin pitkän matkan muuttajilla.

– Tehdyt tutkimukset viittaavatkin siihen, että törmäysten määrät heijastelevat varsinaisen muuttokäyttäytymisen sijaan voimakkaammin alueen luonnon ominaispiirteitä sekä törmäyksille alttiiden lajien yleistä esiintymisaktiivisuutta, kirjallisuuskatsauksen laatimisesta vastannut tutkimuskoordinaattori Asko Ijäs toteaa.

– Suomessa valtaosa pitkän matkan muuttajista kuuluu nykyisin harvalukuisiin lajeihin, mikä pienentää samalla niiden törmäysriskejä. Erityisesti rannikkoalueiden ulkopuolella tuulivoimalaan törmäävä lepakko onkin muuttavien lajien sijaan ennemmin kotoinen pohjanlepakko, jota tavataan nykyisin käytännössä kaikilla Etelä- ja Keski-Suomeen suunnitelluilla tuulivoima-alueilla, Ijäs jatkaa.

 Kova tuuli vähentää lepakoiden törmäysriskejä

Luonnossa kova tuuli rajoittaa usein selkeästi lepakoiden liikkumista erityisesti avoimilla paikoilla. Keski-Euroopassa lepakoiden törmäysmääriä onkin viime vuosina pystytty pienentämään jopa alle puoleen rajaamalla voimalan toimintaa alle 6 m/s tuulennopeuksilla.

Tämä on toisaalta hyvä uutinen myös tuulivoimasuunnittelun kannalta, koska nykyaikaiset tuulivoimalat saavuttavat tuotantohuippunsa yleensä vasta tätä suuremmilla tuulennopeuksilla. Periaatteessa lepakoiden törmäysriskejä on tästä syystä mahdollista ehkäistä tehokkaasti ilman, että toimenpiteillä on juurikaan vaikutusta voimaloiden kokonaistuottoon.

 Seuranta Suomessa vielä lapsenkengissään

Suomalaisten tuulivoimaloiden vaikutuksia lepakoihin ei ole vielä tutkittu joitakin pilottikokeita lukuun ottamatta. Tiedon puuttuminen heijastuu nykyisin edelleen tuulivoimapuistojen vaikutusten arviointeihin, joissa tukeudutaan käytännössä ulkomailla tehtyihin tutkimuksiin ja niiden tulosten yleistämiseen.

Ulkomailla tehdyt tutkimukset antavat selvän kuvan tuulivoimaloiden törmäysriskien kannalta merkittävimmistä lajiryhmistä. Kuitenkin tieto siitä, kuinka suuren riskitekijän tuulivoimalat suomalaisille lepakoille todellisuudessa muodostavat, puuttuu vielä käytännössä kokonaan.

Kaikki suomalaiset lepakkolajit kuuluvat luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen on luonnonsuojelulain nojalla kielletty. Lepakoiden vahva suojelullinen asema velvoittaa huomioimaan ne myös osana tuulivoimarakentamista ynnä muuta maankäytön suunnittelua.

 Lisätietoja

Asko Ijäs
Tutkimuskoordinaattori
Turun yliopiston Brahea-keskus, Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus (Porin yliopistokeskus)

Kirjallisuuskatsaus tuulivoimaloiden lepakkovaikutuksista luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: http://mkkdok.utu.fi/pub/B201_Lepakot%20ja%20tuulivoima.pdf