Olet täällä

Kliinisiä tutkimuksia klotsapiinin sivu- ja yhteisvaikutuksista

30.09.2014

Kliinisiä tutkimuksia klotsapiinin sivu- ja yhteisvaikutuksista

Skitsofrenia on vaikein psykoosisairaus, johon sairastuu noin 1 % maailman väestöstä. Skitsofreniaan liittyy normaaliväestöön nähden lisääntynyt kuolleisuus, joka selittyy muun muassa kohonneella itsemurhariskillä sekä lisääntyneellä riskillä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Skitsofreniaa sairastavien keskuudessa tupakointi on kaksi- kolme kertaa yleisempää, kuin normaaliväsestöllä ja tupakointi on merkittävä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä.

Skitsofrenian oireita voidaan lievittää tehokkaasti lääkehoidoilla. Klotsapiini on tehokkain psykoosilääke muille lääkkeille hoitoresistentissä skitsofreniassa. Sillä on myös aggressiivisuutta ja itsetuhoisuutta vähentävä vaikutus. Sen käyttöä rajoittaa kuitenkin joukko ongelmallisia sivuvaikutuksia, joista osa subjektiivisesti epämiellyttäviä ja osa jopa hengenvaarallisia. Yksi merkittävä klotsapiiniin liittyvä sivuvaikutus on monilla potilailla esiintyvä painon nousu. Kuitenkin, huolimatta siitä, että klotsapiinin käyttö painottuu skitsofrenian vaikeimpiin tautimuotoihin, klotsapiinipotilaiden kuolleisuus on pienempi, kuin skitsofreniaa sairastavilla potilaalla yleensä. Psykoosilääkitystä käyttävien skitsofreniaa sairastavien potilaiden kuolleisuus on vähäisempää, kuin potilailla, jotka eivät käytä psykoosilääkitystä.

Väitöskirja koostuu neljästä osatyöstä. Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin retrospektiivisesti klotsapiinihoidon äkillisen lopettamisen vaikutusta psykoosioireisiin, kun lääkitys jouduttiin lopettamaan ilman potilaasta itsestään johtuvaa lääketieteellistä syytä. Aineiston muodostivat 28 Pitkäniemen sairaalassa hoidettua skitsofreniaa sairastavaa potilasta, joiden klotsapilääkityksen käyttö kiellettiin Silloisen lääkintöhallituksen määrayksellä äkillisesti kahdeksan potilaan menehdyttyä agranulosytoosiin – erään veren valkosoluryhmän katoamiseen. Lopettamisen seurauksena psykiatriset oireet pahenivat nopeasti noin puolella potilaista. Oireiden pahenemista vähensi ennen lääkkeen lopetusta samanaikainen toisen antipsykootin tai antikolinergisen lääkkeen käyttö.

Toisessa osatyössä tutkittiin tupakoinnin vaikutusta potilaiden seerumin klotsapiinipitoisuuteen 44:llä sairaalahoidossa olevalla potilailla. Aineistossa tupakoivien potilaiden seerumin klotsapiinipitoisuudet olivat 38 % alhaisempia, kuin tupakoimattomilla potilailla. Tupakan hiilivety-yhdisteiden arvioidaan kiihdyttävän maksan sytokromi CYP1A2 isoentsyymin toimintaa. Tutkimus vahvisti käsitystä, jonka mukaan maksan CYP1A2 isoentsyymillä on päärooli klotsapiinin aineenvaihdunnassa. Lisäksi muutos potilaan tupakointitottumuksissa voi vaikuttaa merkittävästi klotsapiinin pitoisuuteen, minkä johdosta potilaan tupakointitavat tai niiden muutos tulee ottaa huomioon lääkeannosta määrättäessä.

Viimeiset kaksi osatyötä tehtiin samasta 237:stä klotsapiinipotilaan aineistosta. Kolmannessa osatutkimuksessa tutkittiin potilaiden kokemia sivuvaikutuksia psykoosilääkkeiden sivuvaikutuksiin kehitettyä LUNSERS (Liverpool University Neuroleptic Side-effect Scale) –itsearviointiasteikkoa käyttäen. Klotsapiinipitoisuuden, psykoosilääkkeiden yhdistelmähoitojen sekä potilaiden iän todettiin olevan yhteydessä tiettyihin sivuvaikutusryhmiin. Korkeamman klotsapiinipitoisuuden todettiin olevan yhteydessä masennus-ahdistus –tyyppisiksi määriteltyihin sivuvaikutuksiin ja psykoosilääkkeiden yhdistelmähoidoon todettiin olevan yhteydessä lisääntyneisiin sympatikotonia-tensio –tyyppisiin sivuvaikutuksiin. Nuoret potilaat raportoivat enemmän unien näkemistä. Tulosten arvioidaan selittyvän sillä, että kliinisessä aineistossa vahvemmin oireileville potilaille määrättäisiin isompia lääkeannoksia ja lääkeyhdistelmiä.

Neljännessä osatyössä tutkittiin tupakoinnin ja painoindeksin välistä suhdetta klotsapiinihoitoa saavilla potilailla. Tupakoivien ja tupakoimattomien klotsapiinipotilaiden painoindeksessä ei todettu eroa tupakoimattomiin potilaisiin nähden toisin, kuin normaaliväestössä, jossa tupakoivien painoindeksi on jonkin verran alhaisempi, kuin tupakoimattomien. Tuotkimuksessa havaittiin kuitenkin runsaimmin ylipainoisten potiaiden myös polttavan paljon. Koska ylipaino ja tupakointi ovat molemmat merkittävimpiä sydän- ja verisuonisairauksien riskitejöitä, tulisi runsaasti ylipainoisiin ja tupakoiviin skitsofreniaa sairastavien potilaisiin kiinnittää erityistä huomiota.

******

Niko Seppälä on syntynyt Helsingissä ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin ja psykiatrian erikoislääkärin tutkinnot Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii aikuispsykiatristen erityispalveluiden ylilääkärinä Satakunnan Sairaanhoitopiirissä.

Seppälän väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1970, Tampere University Press, Tampere 2014. ISBN 978-951-44-9564-9, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1456, Tampere University Press 2014. ISBN 978-951-44-9565-6, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

LL Niko Seppälän psykiatrian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan 3.10.2014 klo 12 Porin Yliopistokeskuksen auditoriossa, Pohjoisranta 11, 28101 Pori.

Vastaväittäjänä on professori Jyrki Korkeila (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Esa Leinonen.