Geokätköilystä uusi menetelmä opetukseen

Aarteenetsintään perustuvaa geokätköilyä voi hyödyntää pedagogisena menetelmänä, joka korostaa kokemalla oppimista. Turun yliopistossa väittelevä Pirita Ihamäki tarkasteli tutkimuksessaan geokätköilyn soveltamista opetuksen ja matkailun tarpeisiin.

Geokätköilyä hyödyntävässä opetuksessa opiskelijat tekevät harjoituksia eri ympäristöissä ja oppivat asioita kokemuksen kautta. Matkailussa geokätkeily puolestaan tuo uuden palvelun seikkailumatkailuun. Pirita Ihamäki selvitti väitöstutkimuksessaan geokätköilyä harrastavien kokemuksia, joita voisi hyödyntää opetusta ja matkailua suunniteltaessa.

– Tutkimustulokset osoittavat, että luovuudella on tärkeä merkitys geokätköilyssä. Omassa tutkimuksessani luovuus tarkoittaa, että matkailija itse tuottaa omaa kokemustaan. Tärkeää olisi laajentaa moniaistisia kokemuksia, joita geokätköilyyn liittyvä teknologia ja uudet sovellukset tukevat. Kokemus on ainutlaatuinen jokaiselle pelaajalle, ja jaettujen kokemusten kautta peli voi kehittyä eteenpäin, Ihamäki sanoo.

Ihamäen mukaan pelisuunnittelijat tarvitsevat työkaluja, joiden avulla voitaisiin ymmärtää paremmin pelien luomia käyttäjäkokemuksia. Hän on kehittänyt tutkimuksessaan GameFlow Experience -mallin, joka kokoaa yhteen harrastajien keskeiset geokätköilyyn liittyvät kokemukset. Malli koostuu kahdeksasta käyttäjien kokemasta ominaisuudesta, jotka ovat pelaajan kokemus, sosiaalisuus, luovuus, emotionaalisuus, ajallisuus, oppiminen, uppoutuminen ja kerronnallisuus.

– Tutkimuksessa kävi ilmi, että geokätköilyä kokeilleet opiskelijat kokivat iloa, yllätyksiä ja nautintoa sekä käyttivät luovuuttaan yhdessä. He saivat myös pelaajakokemuksia luodessaan pelikonseptin ilman aikaisempaa kokemusta ja oppimiskokemuksia opetellessaan geokätköilyn perusteita. Lisäksi he kokivat kerronnallisuutta luodessaan tarinoita geokätköreittiin, Ihamäki kertoo.

Harrastajat mukaan palvelun kehittämiseen

GameFlow Experience -mallia voivat hyödyntää niin aarteenetsintäpelien kehittäjät, tutkijat, matkailupalveluiden suunnittelijat kuin opetussovellusten kehittäjätkin.

Ihamäen mukaan käyttäjäkokemusten ymmärtäminen on keskeistä geokätköilyssä, jotta uusia aarteenetsintäpelejä voidaan kehittää matkailun ja opetuksen tarpeisiin. Käyttäjäkeskeisen suunnittelun periaatteita voidaan Ihamäen mukaan hyödyntää aarteenetsintäpelien suunnittelussa sitouttamalla käyttäjät palveluun ja sen kehittämiseen.

– Geokätköily on enemmän kuin peli, koska sitä voidaan hyödyntää myös terveyttä edistävänä palveluna. Tämä voisi olla mahdollinen terveysinvestointi, jolla pyritään ylläpitämään väestön terveyttä ja hyvinvointia, Ihamäki huomauttaa.

Ihamäen käyttämä tutkimusaineisto koostui teoreettisesta kirjallisuudesta sekä empiirisestä aineistosta, joka käsitti viisi tapaustutkimusta. Tutkimukseen osallistui 216 henkilöä.

– Väitöskirjani on ajankohtainen, sillä geokätköilyä ei ole juurikaan tutkittu. Merkityksellisyyttä lisää geokätköilyn hyödynnettävyys matkailupalveluissa ja opetuksessa menetelmänä, jollaista monet digitaaliset pelit eivät tarjoa, Ihamäki päättää.

***

Torstaina 18. Kesäkuuta kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Porin yliopistokeskus, auditorio 125, Pohjoisranta 11, Pori) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri ja kauppatieteen maisteri Pirita Ihamäen väitöskirja User Experience of Geocaching and Its Application to Tourism and Education (Käyttäjäkokemus geokätköilyssä ja sen sovellukset matkailussa ja opetuksessa). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Jari Multisilta Tampereen teknillisestä yliopistosta ja kustoksena professori Jaakko Suominen Turun yliopistosta.

FM, KTM Pirita Ihamäki on syntynyt 1974 Kokkolassa. Ihamäki on valmistunut vuonna 2000 tradenomiksi Satakunnan ammattikorkeakoulusta, liiketalouden ja matkailun Porin yksiköstä. Filosofian maisteriksi hän valmistui vuonna 2006 Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmasta. Ihamäki valmistui kauppatieteen maisteriksi vuonna 2011 Turun yliopiston kauppakorkeakoulun hyvinvointialan maisteriohjelmasta Porista. Väitös kuuluu digitaalisen kulttuurin alaan.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä.