UraRekrystä neuvoja alumneilta

Omien vahvuuksien tiedostaminen vie työelämässä eteen päin3.2.2011 UraRekry-päivillä helmikuun alussa puhuneet alumnit muistuttivat nykyisiä opiskelijoita siitä, että kannattaa aina tukeutua omiin vahvuuksiinsa. Parhaimman esimerkin esitti Rauman...



Omien vahvuuksien tiedostaminen vie työelämässä eteen päin

3.2.2011

UraRekry-päivillä helmikuun alussa puhuneet alumnit muistuttivat nykyisiä opiskelijoita siitä, että kannattaa aina tukeutua omiin vahvuuksiinsa. Parhaimman esimerkin esitti Rauman kulttuuripäällikkönä nykyisin toimiva Risto Kupari, joka on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta.

- Mieleeni jäi se, että kannattaa valita itseään kiinnostava aihe. Minulla se aihe kääntyi harrastuksen kautta musiikkiin, vaikkeivät professorit aina siitä pitäneetkään. Kannattaa rohkeasti seurata omia polkujaan, ettei sitten opintojen päätteeksi valmistu liikaa 'yhden linjan maistereita', Kupari muistutti.

Vuonna 2005 filosofian maisteriksi valmistuneella Kuparilla oli pääaineenaan kulttuuriperinnön tutkimus, mutta hän kirjoitti sekä digitaalisen kulttuurin että maisemantutkimuksenkin niin sanottuna pitkänä sivuaineena.

- Jokaiseen proseminaariin löysin aiheeksi musiikin, ja joka kerta siitä jouduin hieman neuvottelemaan professoreiden kanssa, Kupari naurahtaa.

Hänen mukaansa työmarkkinoilla usein silti yllättävien vahvuuksien osaaminen auttaa.

- Porin kulttuuritoimessa työskennellessäni tein kesätyöntekijäpäätöksiä. Siinä havaitsi hyvin, miten erottuminen massasta on vaikeaa. Sata haki ja kaksi heistä pääsi töihin.

Kuparilla on kuitenkin lyhyt muistilista, jota noudattamalla pääsee jo hieman eteenpäin.

- Paikan mukaan räätälöity CV, napakka hakemus, hyvät suositukset ja aktiivinen kysely. Aika vaikea on töihin päästä, jollei kysele paikan perään tai tule näyttäytymään. 

Uteliaisuus vei tutkijaksi

Kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2005 valmistunut Salla Siivonen kertoi, että uteliaisuus ja hyvän opiskelurytmin saaminen siivittivät hänet tutkijan uralle. Kauppakorkeakoulussa tällä hetkellä työskentelevä Siivonen työstää parhaillaan väitöskirjaansa.

- Hain heti vuonna 2006 jatko-opiskelijaksi. Se tuntui oikein hyvältä jatkumolta.

Siivonen kuitenkin muistuttaa, että pitkään väitöskirjaprojektiin pitää olla todellinen palo taustalla.

- Mikään tohtorikoulu ei tee tohtoreita, vaan jokainen tekee sen työn itse. Aiheen pitää olla ehdottomasti kiinnostava. Vaikkei aina tutkijan työ ole kivaa ja hauskaa, neljän vuoden projekti on pitkä, jollei aihe innostakaan.

Siivosen mukaan parasta tutkijan työssä on jatkuva itsensä kehittäminen. Työpäivät ovat hyvin vapaita, mutta akateeminen vastuu kulkee aina seurana.

- Minulla on työhön liittyen tehtynä yli 40 haastattelua ja litterointia. Se on aikaa vievää hommaa, mutta työ on tehtävä heti systemaattisesti, että tutkimus etenisi.

Maisteriksi opiskellessaan Siivonen käytti paljon hyödyksi ristiinopiskeluja ja vietti vuoden Erasmus-vaihdossa Englannissa.

- Siellä opiskelin sellaisia aineita, mitä ei täällä voinut opiskella. Ja tutkijallehan kansainvälinen kokemus on aina hyväksi, Siivonen päättää.




Teksti ja kuvat: Iiro Lehtonen