UCPoriNewsille uusi toimittaja

Yrittäjästä humanistiksi 20.04.2010 Jos joku olisi viisi vuotta sitten tullut kertomaan että vuonna 2010 opiskelen yliopistossa ja toimitan verkkolehteä, olisin varmasti nauranut räkäisesti päin vitsiniekan naamaa. Vaan kuinkas kävikään? Lukion...

Yrittäjästä humanistiksi

20.04.2010

Jos joku olisi viisi vuotta sitten tullut kertomaan että vuonna 2010 opiskelen yliopistossa ja toimitan verkkolehteä, olisin varmasti nauranut räkäisesti päin vitsiniekan naamaa. Vaan kuinkas kävikään?

Lukion jälkeen yliopistojen ovet eivät avautuneet. Syynä oli rehellisesti sanottuna laiskuus. Vei yli kymmenen vuotta ja kaksi lasta tajuta, että saavuttaakseen jotain on tehtävä lujasti töitä. Lahjakkuus riittää vain tiettyyn pisteeseen asti.

Kun kolmenkympin ikä alkoi lähestyä, iski paniikki: tässäkö elämä on? Olenko saavuttanut kaiken mitä haluan? Jatkanko tässä, vai pitäisikö pyrkiä johonkin muuhun?

Parin vuoden pohdinnan tuloksena lakkautin parturi-kampaajan toiminimeni. Olin vailla tietoa opiskelu- tai työpaikasta. Takaporttina oli mahdollisuus jäädä vielä vuodeksi kotiin hoitamaan alle kolmevuotiasta kuopusta, esikoisen aloittaessa koulun.

Joidenkin mielestä olin hullu, mutta monet kannustivat ja ihailivat rohkeaa päätöstäni. Itsestäni tuntui kuin olisin kuoriutunut kotelosta ja muuttunut, jos en nyt ihan huikean kauniiksi perhoseksi, niin yökköseksi ainakin. Oli loppuelämäni ensimmäinen kesä.

Kun sain kirjeen, jossa kerrottiin että minut oli hyväksytty Turun yliopistoon, kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmaan huusin kuin hullu. Minusta tulisi jonain päivänä filosofian maisteri. Vau!

Usko omiin kykyihin avasi minulle uuden maailman. Perfektionistina teen opiskelusta itselleni toisinaan liian rankkaa, mutta jokainen hyvin suoritettu tentti ja harjoitustyö palkitsevat.

työ on mieluisa haaste. Tulevaisuuden kannalta toimittajan tehtävät ovat oiva tapa luoda kontakteja ja hankkia tietoa laaja-alaisesti.

Olen onnellinen oivallettuani, että koskaan ei ole liian myöhäistä. Paikalleen ei kannata jäädä. Parasta itsetunnon kohotusta on kurkottaa vähän pidemmälle kuin mihin helposti venyy. Toivon, etten enää koskaan jämähdä. Toivon, että osaan nauttia elämästä.

Voimauttavaa kevättä toivottaen,
Piritta Huhta