Tiede kuuluu jokaiselle

Yksi yliopiston kolmesta tehtävästä on toimia vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Suomalaiseen yliopistolakiin yhteiskunnallinen vuorovaikutus kirjattiin ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten. Tiedon saattaminen suuren yleisön tietoisuuteen,...


Yksi yliopiston kolmesta tehtävästä on toimia vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Suomalaiseen yliopistolakiin yhteiskunnallinen vuorovaikutus kirjattiin ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten. Tiedon saattaminen suuren yleisön tietoisuuteen, tieteen yleistajuistaminen, mahdollistaa yhteiskunnallisen keskustelun.

Keski-Euroopassa suosittu Science Slam on kansanomainen tapa tuoda tieteen saavutuksia ja tutkimusaiheita esille. Science Slamissa tutkijan on kymmenessä minuutissa temmattava yleisö mukaansa ja vakuutettava kuulijat tutkimusaiheestaan.

Toisen kerran TiedeAreenan yhteydessä järjestetyn Science Slamin voittaja, tutkija Pasi Porkka tietää, että tieteen yleistajuistamisen vaikeus on termien avaamisessa.

- Kyse ei ole siitä, että tiede olisi vaikeaa. Kun tutkija on vuosikausia uppoutunut aiheeseensa, sen sanastoa ei vain enää ole helppoa kääntää asiaan vihkiytymättömälle ymmärrettäväksi, Porkka sanoo.

Tieteellä on oma kielensä. Kaikki tieteenalat kehittävät omat terminsä ja määritelmänsä, jolloin määritelmään sisältyy paljon enemmän kuin samaan sanaan arkipuheessa. Tiede ei siirry käyttöön, jos tieteilijät pyörittävät tutkimuksia ja niiden tuloksia pienessä piirissä. Yhteiskunnallista keskustelua ei synny, jos tiede jää etäiseksi koodikieleksi.

- Tutkijan on astuttava ulos kammiostaan ja puhuttava kielellä, jota kuuntelija ymmärtää, sanoo Porkka.

Tieteillä on useita yleisöjä

Kun puhutaan tieteen yleistajuistamisesta, käytetään usein ilmauksia ”kansantajuistaminen” tai ”popularisointi”. Ne yhdistyvät mielikuvaan tiedon muokkaamisesta ”kansalle” (lat. populus). Tieteestä ovat kuitenkin kiinnostuneita monenlaiset yleisöt, myös muiden alojen tutkijat. Yhtä lailla tärkeää on saada rivikansalaiset ja eri tieteenalojen edustajat ymmärtämään toisiaan ja käymään vuoropuhelua. Perustutkinto-opetus yliopistossa edellyttää niin ikään yleistajuistamista, jos tavoitteena on, että luennolla istuvat tiedeyhteisön tuoreimmat jäsenet oppivat jotain.

- Yleistajuistaminen on osa tutkijan kompetenssia. Kun luennoitsija osaa asiansa, hän pystyy myös kääntämään sen yleistajuiseen muotoon. Muuten tutkimukseen liittyvä käsitteistö on vain mantraa, jota tutkija toistaa ymmärtämättä sitä välttämättä itsekään. Tästä on yliopistomaailmassa edelleen eläviä esimerkkejä, kertoo Porkka.

Jotta tutkija saa välitettyä tutkimuksen tuottaman tiedon suurelle yleisölle, hänen on valittava oikeat sanamuodot ja kuvat, sekä suhteutettava sanomansa kulloiseenkin tilanteeseen. Tärkeää ei ole vain se mitä sanotaan, vaan myös se, miten sanotaan. Tiedeyhteisön ulkopuolella näkökulma nousee merkitykselliseksi.

(Lähde: Strellman, Urpu & Vaattovaara, Johanna (toim.) 2013: Tieteen yleistajuistaminen. Gaudeamus.)

Teksti: Piritta Huhta

Katso Pasi Porkan voittoisa Science Slam tiedetykitys.