Olet täällä

Suomen Akatemian rahoitus on hyvää rahoitusta



SUOMEN AKATEMIAN RAHOITUS ON HYVÄÄ RAHOITUSTA

5.4.2006

Porin yliopistokeskuksessa työskentelee kaksi Suomen Akatemian tutkijatohtoria, filosofian tohtorit Harri Ketamo (Tampereen teknillinen yliopisto, TTY) ja Outi Fingerroos (Turun yliopisto, TY). He tuovat tutkimustyönsä ohessa yliopistokeskukselle oman osaamisensa muiden muassa gradun- ja väitöskirjan tekijöiden ohjaajina sekä opetustyössä.

Tasapuolisuus on ominaista Akatemia-rahoitukselle. Erilaiset rahoitukset ovat kilpailtuja ja hakemusten arvioinnista huolehtii kansainvälinen arviointiryhmä. Tutkijatohtorin määrärahaa hakee vuosittain suuri joukko tohtoreita. Suomen Akatemia odottaa kolmevuotisen kauden aikana syntyvän kansainvälisiä tutkimustuloksia. Kauden jälkeen on hyvä siirtyä seuraavaan tehtävään, tosin Ketamon mukaan oman tutkimustyön merkityksellisyyden kokeminen on uranäkymiä tärkeämpää.

Tutkimustyön moninaisuus

Suurimpana erona tutkijatohtorin ja projekteissa työskentelevien tutkijoiden välillä on se, että tutkijatohtori toimii itsenäisenä tutkijana ja pyrkii samalla rakentamaan omaa tutkimusryhmää. Fingerroos toteaa Pentti Saarikosken sanoin, että menestyksellinen tutkimustyö sisältää 90 prosenttisesti työtä ja 10 prosenttia luovuutta ja lahjakkuutta. Molemmat kuitenkin painottavat, että tutkimustyön tarkoitus on tuottaa jotain uutta.Työn tulos on se moottori, mikä saa tekemään pitkää työpäivää aiheen parissa. Ajattelutyö toimii silloinkin, kun ei välttämättä näy ulospäin. Työajat tutkijatohtori saa valita itse. Kumpikin laskee tekevänsä paljon töitä, osa työstä on hanke- ja rahoitushakemusten täyttöä.

Selkeä ja lähes täydellisen toimiva tutkimussuunnitelma on edellytys akatemiarahan saamiselle. Molemmat laskevat suunnitelman tekoon kuluneen 200-300 tuntia.

- Akatemialta saa aina palautteen suunnitelmasta ja tämä palaute on arvokasta kun suuntaa omaa tutkimustaan. Asiantuntijat pystyvät palautteessaan osoittamaan suunnitelman heikkouksia tai puuteita ja tällöin suunnitelman kirjoittamien toimii myös hyvänä oppimisprosessina, jos niin vain itse haluaa. Sitä paitsi reilu kilpailu tekee hyvää tieteelle, tuumii Ketamo.

Myöntämisperusteena saattaa joskus olla hakijan nuori ikä, jolloin katsotaan tutkijan hyödyttävän yhteiskuntaa pidemmän aikaa. Porissa työskentelevät tutkijatohtorit ovat nuoria, jotka myöntävät, että CV:ssä kolmevuotinen pesti näyttää hyvältä. Tästä on hyvä tähdätä eteenpäin, joskin Fingerroos myöntää hakevansa virkoja jo nyt.

- Humanistisella alalla työllistymismahdollisuuksia on vähemmän kuin luonnontieteissä, joten tulevaisuutta pitää jo nyt laskelmoiden suunnitella, toteaa Fingerroos. Hän tunnustaa pitävänsä opetusvelvotteestaan, kunhan ei häiritse oman projektin etenemistä aikataulussa.

Fingerroos tutkii menetettyyn Karjalaan liittyvää muistia, miten menneisyyden tulkinnat toisaalta kiinnittyvät kansalliseen ja myyttiseen puheeseen, toisaalta menneisyyttä elävien yksilöiden tulkintoihin. Hän itse luonnehtii aihetta katkonaisella historialla Suomen yhdestä merkittävämmistä maakunnista läpeensä kriittisellä otteella.

Ketamon tutkimusaihe on koneoppiminen ja opetuspelien tekoäly. Miten kone saadaan oppimaan ihmisen lailla? Tutkimuksen tuloksena löytyneitä ratkaisuja hyödynnetään pelituotannossa.

Teksti ja kuvat Eeva Sinerjoki