Pekka Loula TTY:n Porin yksikön johtajaksi

Tietotekniikan paraatimarssi koteihin tarvitsee tuotekehitystä 18.9.2006– Itse jätän kyllä kännykän kotiin kun lähden lenkille, naurahtaa Porin Pietniemen maastossa ulkoileva professori, tekniikan tohtori Pekka Loula, joka siirtyy lokakuun alusta...


Tietotekniikan paraatimarssi koteihin tarvitsee tuotekehitystä

18.9.2006

– Itse jätän kyllä kännykän kotiin kun lähden lenkille, naurahtaa Porin Pietniemen maastossa ulkoileva professori, tekniikan tohtori Pekka Loula, joka siirtyy lokakuun alusta Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) Porin yksikön johtajaksi.
Tietoliikenteen tutkimuskeskuksessa mobiilien tietoliikenneverkkojen kehittämisen parissa professorina työskennellyt Loula ei kuitenkaan tottumuksestaan huolimatta lukeudu niihin ihmisiin, jotka uskovat tietoteknistyneen ihmiskunnan edessä olevan väistämätön paluu takaisin luontoon. Päinvastoin.

– Tietotekniikan asema tulee tulevaisuudessa vahvistumaan joka puolella ja etenkin käyttäjälähtöisten palveluiden ja kotiautomaation asema vahvistuu.
Seuraavat sukupolvet ovat Loulan mukaan innokkaita uuden tekniikan vastaanottamiseen.
– Innostus saattaa kuitenkin myös lopahtaa ja siksi tarvitaan jatkuvaa tuotekehitystä. Toisaalta, aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät halua tekniikkaa esimerkiksi kesämökeilleen, Loula pohtii.

Uusien haasteiden edessä

Professori Pekka Loula kokee uuden työnsä erittäin haasteellisena.
– Tällä hetkellä on olemassa paineita siitä, mihin suuntaan opetusta lähdetään kehittämään kansallisella tasolla ja millaisia uusia kurssikokonaisuuksia rakennetaan. Koulutustarjonta vaikuttaa oppilaitoksen imagoon ja maine ratkaisee sen, miten Poriin saadaan opiskelijoita, Pekka Loula pohtii.
– Ja TTY:n Porin yksikön halu ja tavoite on olla johtava tekniikan alan muuntokoulutusyksikkö Suomessa, Loula painottaa.

– Huippuyliopistot kilpailevat laadulla ja imagolla ja niistä on kiinni myös yritysten rahoitus.
Meidän pitää olla edelläkävijänä. Resursseista, ja erityisesti osaamisesta, kuitenkin pitkälle riippuu, minkälaisia uusia tutkimushankkeita saamme aikaiseksi. Muualla tekniikan yksiköissä on esimerkiksi viime aikoina satsattu vahvasti biotekniikkaan.

Loulan mukaan luonnontieteet mielletään yhä edelleen ”koviksi” oppiaineiksi ja kaikki oppiaineet kilpailevat samoista pitkän matematiikan lukijoista, joita ei ole tällä hetkellä tarpeeksi. Tähän professori Loula perää yhteiskunnalta enemmän alueellista näkemystä nuorten koululaisten henkilökohtaisten vahvuuksien tukemiseksi.
– Länsi-Porin koulussa esimerkiksi on jo matematiikkapainotteinen luokka, jossa taataan opiskelijoille rauha oppiaineen opiskeluun, kiittelee Loula itsekin neljän lapsen isänä.

Haasteita riittää myös työyhteisön sisällä. Tällä hetkellä Pekka Loula lupaakin panostaa sata prosenttisesti työhönsä, että saa ”pallon haltuunsa”.
– Asiantuntijaorganisaation johtaminen on aina vaikeaa. Kaikki perustuu luottamukseen. Tämä ei ole hierarkkinen yhteisö, vaan kaikkien pitää yhdessä pystyä määrittelemään ne tavoitteet, joihin satsataan ja mihin suuntaan toimintaa kehitetään. Monien erilaisten näkemysten yhteensaattaminen voi olla joskus vaikeaa.

Insinööritkin tarvitsevat luovuutta

Yhteistyökysymys yliopistokeskuksen eri yksiköiden kanssa saa Loulan mietteliääksi.
– Kaikkihan perustuu kuitenkin tieteeseen. Ehdottomasti minulla on halua yhteistyöhön, mutta esimerkiksi humanististen tieteiden ja tekniikan yhteensovittaminen voi olla vaikeaa. Vaikka tekniikassahan on hyvin paljon luovuutta, ohjelmakoodihan on taideteos, Pekka Loula innostuu.

Luovuus on tulevan johtajan mukaan asia, johon tekniikan opinnoissakin kannattaa panostaa.
– Tekniikka saturoituu. Se tulee tiettyyn pisteeseen ja siihen pisteeseen tarvitsee keksiä asioita, joita kukaan ei vielä ole keksinyt. Se vaatii luovuutta.
Yhteistyö eri tieteiden välillä voi Loulan mielestä kuitenkin olla hyvin antoisaa.
– On tärkeää, että samoja asioita katsellaan eri näkökulmista. Ja yksilöt ovat yksilöitä. Yliopistokeskuksen sisäisen integroitumisen ja ristiinopiskelumahdollisuuden Loula näkee hyvänä asiana.
– Mutta vastuu jää kuitenkin aina opiskelijalle. Jokaisen täytyy itse priorisoida, missä istuu ja tehdä omat valintansa.

Teksti: Eija Hammarberg