Olet täällä

Pala Puuvillan historiaa



Pala Puuvillan historiaa

Kauppias Gustaf Ramberg tuskin tiesi tulevaa tehdasta 1898 ideoidessaan miltä se näyttää 115 vuoden kuluttua. Sitä en tiennyt minäkään astuessani Asko Oy:n palvelukseen Puuvillan kiinteistöpäällikkönä 1.9.1988.

Vuonna 1900 toimintansa aloittanut tehdas saavutti, monien nousu‐ ja laskukausien kautta suurimman laajuutensa vuonna 1965. Rakennettua pinta‐alaa oli yhteensä 90 000 m2 ja Ikaalisiin oli perustettu oma kutomo, Ikaalisten Silkki. Työntekijämäärä oli parhaimmillaan n. 3000 henkeä. Mutta, kuten viime vuosina olemme havainneet, täällä Suomessakaan emme ole suojassa maailmantalouden muutoksilta. EFTA jäsenyyden mukana poistuivat tekstiiliteollisuuttakin suojanneet tullit hiljalleen. PMK ‐kartellin aikanaan turvaamat voitot alkoivat huveta. Vuonna 1973 Porin Puuvilla Oy fuusioitiin Finlaysoniin. Tekstiiliteollisuus Suomessa alkoi pikku hiljaa hiipua. Porissa kehitystä nopeutti 1981 toukokuussa tapahtunut kutomon palo. Kutomon poistuttua hiljenivät kehräämötkin. Vuonna 1985 Finlaysonin osake‐enemmistö siirtyi Asko Oy:lle ja 1988 suoritettujen yhtiöjärjestelyjen seurauksena Puuvillan tontti ja rakennukset siirtyivät Askon omistukseen. Syksyllä 1988 vanhasta tuotannosta oli jäljellä vain värjäämö jonka tuotanto sekin loppui kesällä 1994.

Vuonna 2001 Askon yhtiöittämä kiinteistöliiketoimi muutti nimensä Renor Oy:ksi ja vuonna 2004 se, mukaan lukien Porin Puuvilla myytiin suomalaisille yksityishenkilöille jotka jatkoivat ja laajensivat yhtiön toimintaa.

Puuvillan kokoluokan kiinteistön kehitykseen vaikuttavat monien tekijöiden lisäksi myös sattuma ja onni. 1980‐ luvun puolivälissä Asko Oy ja Porin puhelin neuvottelivat Porin puhelimen toiminnan siirtämisestä Puuvillaan. Hanke oli edennyt jo urakkakilpailuvaiheeseen kun siitä Porin puhelimen henkilökunnan vaatimuksesta luovuttiin. Mikäli hanke olisi toteutunut, Puuvillan kehitys olisi saanut aivan toisenlaisen suunnan eikä täällä nyt olisi Yliopistokeskusta, ei myöskään Porin puhelinta. 1990‐luvun puolivälissä Neorem Magnets etsi uusia tehdastiloja. Vaihtoehtoina heillä oli uudet tilat Ulvilassa tai saneeratut tilat Puuvillassa. Tappio tuntui karvaalta kun he lopulta päätyivät uusiin tiloihin Ulvilassa. Jos ratkaisu olisi ollut Pori ja Puuvilla, Yliopistokeskus todennäköisesti olisi jossain muualla.

1990–luvun loppupuolella hevosmiesten tietotoimistossa alkoi liikkua huhu jonka mukaan tuolloin Vähäraumalla toimivalle Tampereen teknillisen koulun Porin yksikölle etsittiin uusia tiloja. Huhuun tarttuen Asko Oyj kääntyi kaupungin johdon puoleen tarjoutuen saneeraamaan tarvittavat tilat Puuvillaan. Kaupunki saatiin innostumaan ajatuksesta ja syksyllä 1999 valmistuivat korkeakoulun n. 6500 m2 uudet tilat. Tämän jälkeen kaupungin määrätietoisten ponnistelujen tuloksena Poriin ja Puuvillaan saatiin Turun yliopiston, Turun kauppakorkeakoulun, Tampereen yliopiston sekä Taideteollinen korkeakoulun yksiköt. Näin Yliopistokeskukseksi muuttunut kokonaisuus käsitti yhteensä n. 10300 m2 ajanmukaiset tilat.

Yliopistokeskuksen ansiosta alueelle sijoittui täällä jo ennestään olevien yritysten lisäksi monia tietotekniikka‐alan yrityksiä näkyvimpänä täällä hetken viihtynyt Nokia. Uskoisin Yliopistokeskuksen sijainnin helpottaneen myös Satakunnan Kansan päätöstä tulla Puuvillaan. Terveydenhoitopalvelujen, etenkin opetusterveysaseman sijoittumiseen Puuvillaan vaikutti myös Yliopistokeskuksen läheisyys.

Uuden käänteen Puuvillan kehitys sai kun alueelle vahvistui yleiskaava, jolla se määriteltiin keskustatoimintojen korttelialueeksi. Tämä mahdollisti kauppakeskuksen jonka rakennustyöt alkoivat vuodenvaihteessa ja valmistuvat syksyllä 2014. Tällöin yhteensä n. 93 000 m2 suuruinen Porin Puuvilla ylittää hyvinkin sen mitä kauppias Ramberg tai kiinteistöpäällikkö Halminen lähtivät tavoittelemaan.

Vuonna 2012 käynnistyi kaupungin johdolla ns. kampusselvitys tarkoituksena etsiä paikka
Yliopistokeskuksen ja ammattikorkeakoulun yhteisille tiloille. Vaihtoehdoiksi valikoituivat Puuvilla ja entisen CityMarketin tontti asema‐aukiolla. Molempiin yhteiskampus syntyy helposti. Pystymättä olemaan asiassa puolueeton minulla on sama pelko kuin yliopistokeskuksen edellisellä johtajalla Martti Sinisalmella. Jos Yliopistokeskus lähtee Puuvillasta, se lähtee asema‐aukiota pidemmälle.

Kalevi Halminen
kiinteistöpäällikkö
Porin Puuvilla Oy