Pääkirjoitus

8.12.2008Taas on se aika vuodesta. Taas on se aika vuodesta kun kuiskutellaan salaisuuksia ja ilma on sakeanaan iloista odotusta. Tyytyväisenä rallatellen siivotaan kotia ja paistetaan laatikoita. Ostetaan joululahjoja ja nautiskellaan kuumaa glögiä....
8.12.2008

Taas on se aika vuodesta. Taas on se aika vuodesta kun kuiskutellaan salaisuuksia ja ilma on sakeanaan iloista odotusta. Tyytyväisenä rallatellen siivotaan kotia ja paistetaan laatikoita. Ostetaan joululahjoja ja nautiskellaan kuumaa glögiä.

Tai sitten ei. Liian usein ja liian monelle joulunalusaika on kaikkea muuta kuin onnellista odotuksen aikaa. Liian moni pienten lasten äiti tai isä on ylitsepääsemättömän stressaantunut joulujärjestelyistä ja ylimääräisestä rahanmenosta. On monia opiskelijavanhempia, jotka pyrkivät hoitamaan tunnollisesti kaikki velvollisuutensa, mutta joskus voimat vain yksinkertaisesti voivat loppua.

Tässä lehdessämme kirjoitamme Porin yliopistokeskuksessa järjestettävistä Lapsellisten ja ei niin lapsellisten illoista. Moni pienten lasten opiskelijavanhempi kaipaisi arkeensa apua lastenhoidossa, edes tenttien ajaksi. Mitäpä siis jos muistaisimme ystäviämme tänä vuonna antamalla omaa aikaamme. Auttaisimme arjessa ja unohtaisimme sen iänikuisen kotisinapin tai suklaarasian.

Jospa tarjoutuisimme vaikka lapsenvahdiksi sillä aikaa kun perheen vanhemmat tekevät joulusiivousta. Lahjan ei aina tarvitse olla aineellista hyvää. Ystävätär voi ilahtua aivan yhtä paljon siivousavusta kuin Burberry-huivista. Lupaus yhteisestä kävelylenkistä kerran viikossa voi olla arvokkaampi kuin ystävättären lempihajuvesi.

Tärkeintä olisi, että ennen kaikkea oppisimme näkemään läheisemme ja olemaan läsnä. Oppisimme kuuntelemaan tai sitten vaikkapa olemaan vain yhdessä ihan hiljaa.

Rauhallista joulua Teille kaikille,

Eija Hammarberg