Olet täällä

Pääkirjoitus: Mitä vikaa Puuvillassa?



Mitä vikaa Puuvillassa?

Aina käydessäni ylipistokeskuksessa olen vaikuttunut Puuvillan miljööstä. Historiallinen tehdasympäristö on upealla tavalla onnistuttu muuntamaan modernin yliopisto-opetuksen käyttöön. Kaiken kaikkiaan Puuvillan nykyiset tilat ovat viihtyisät ja toimivat.

Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää miksi päätöstä sijoittaa tuleva yhteiskampus Asema-aukion alueelle on arvosteltu ja sitä on pidetty harkitsemattomana.  Ymmärrettävää on sekin, että yliopistokeskuksen opiskelijat haluaisivat kampuksen Puuvillaan ja että Puuvillaa puoltavan adressin on allekirjoittanut lähes kuusisataa ihmistä.

Puuvillassa ei siis oikeastaan ole mitään vikaa, nykyisessä käyttötarkoituksessaan. Kuitenkin arvioinnissa siitä, kumpaan paikkaan yhteiskampus sijoitetaan, Puuvilla jäi toiseksi. Tähän kokonaisarvioon on kolme pääsyytä.

Ensinnäkin yhteiskampuksen yhteiskäyttöisten tilojen suhteen uusi puhtaalta pöydältä suunniteltava kampus tarjoaa paremmat lähtökohdat ja tiloista saadaan yhteiskäyttöä ajatellen toiminnallisemmat ja tilatehokkaammat.  Toiminnallisuus ja tilatehokkuus ovat avainsanoja tulevaisuuden kiristyvässä talousilmastossa.

Toiseksi yhteiskampuksen sijainti Asema-aukiolla tarjoaa tulevaisuuden kaupunkikehitykselle selvästi paremmat lähtökohdat. Suomessa on monia esimerkkejä siitä, että osaamiskeskittymä on houkutellut ympärilleen lukuisia kehittyvien alojen toimijoita. Asema-aukion ja Riihipellon alueella on tähän tarkoitukseen selvästi paremmat mahdollisuudet. Sijainniltaan ja liikenteellisesti Asema-aukion alue on mahdolliselle yrityskeskittymälle omaa luokkaansa.

Kolmanneksi, mutta vasta kolmanneksi, Asema-aukion ratkaisun myötä SAMKin ja Diakin sosiaali- ja terveysalan koulutus voi jäädä radan toiselle puolelle Tiilimäelle sairaalan yhteyteen n. 500 metrin kävelymatkan päähän tulevasta pääsisäänkäynnistä. Tiilimäki muodostaa oleellisen osan tulevaa kampusaluetta. Tiilimäki sosiaali- ja terveysalan luontevana kotina voi edelleen kehittyä tässä ominaisuudessa.

Sellaista, jota vielä ei ole, on vaikea hahmottaa. Muutos koetaan lähes aina menevän huonompaan suuntaan. Mahdollisuuksien hahmottaminen ja kokonaisuuden kannalta parhaan ratkaisun valinta on päätöksentekijöiden tehtävä. Päätöksentekijöitä on välttämätöntä sparrata, mutta samalla on hyvä tunnistaa muutokseen liittyvät mahdollisuudet.
 
Juha Kämäri
Toimitusjohtaja, rehtori
Satakunnan ammattikorkeakoulu