Olet täällä

Oppilaitosteologi



Oppilaitosteologi kuuntelee pienempiäkin murheita
30.10.2007

Toukokuussa Porin yliopistokeskuksen oppilaitosteologina aloittaneen Mari Puskan ”seurakuntaan” kuuluvat niin yliopistokeskuksen opiskelijat kuin henkilökuntakin. Puska toivoo, että ihmiset tulisivat rohkeasti keskustelemaan mieltään painavista asioista.
– Minua saa tulla nykäisemään hihasta koska vain. Niin pientä asiaa ei olekaan, ettei siitä voisi tulla puhumaan, Puska painottaa.

Oppilaitosteologi päivystää tiistaisin kaksi tuntia yliopistokeskuksen luokassa 123. Tila ei Puskan mielestä ole paras mahdollinen kahdenkeskisiin keskusteluihin, jotka useimmiten käydäänkin hänen työhuoneessaan seurakuntakeskuksessa. Päivystysaikana tullaan kuitenkin esimerkiksi varaamaan aika myöhempää tapaamista varten.

Opiskelijaelämää isojen asioiden keskellä

Puskan oma opiskeluaika on vielä tuoreessa muistissa, sillä hän valmistui Åbo Akademista helmikuussa 2006 ja sai samassa kuussa myös pappisvihkimyksen.
– Tunnen hyvin opiskeluaikaan kuuluvat epävarmuuden tunteet, Puska kertoo.

Oppilaitosteologin työnkuvaan kuuluvat keskusteluapu ja sielunhoito.
– Opiskelijat elävät isojen asioiden keskellä. Ihmissuhdeongelmat ja ”oman paikan” löytäminen elämässä mietityttävät, Puska toteaa.

Tietyistä asioista voi olla helpompi puhua ulkopuoliselle kuin läheiselle. Kaikilla ei myöskään ole sellaista ystävää, jonka puoleen kääntyä.
– Vaikka opiskelijoille järjestetään paljon toimintaa, se ei välttämättä vastaa kaikkien tarpeisiin. Yksinäisyyttä on paljon, Puska sanoo.

Kirkon edustaja mukana ihmisten arjessa

Joidenkin opiskelijoiden voi olla vaikea tulla puhumaan papille, kun taas toiset mieltävät kirkon edustajan tutuksi ja turvalliseksi. Oppilaitosteologin työssä ei kuitenkaan ensisijaisesti ole kysymys uskonnosta.
– Uskontoa tai uskoa ei keskusteluissa oteta esille, ellei aloite tule toiselta osapuolelta, Puska vakuuttaa.

Oppilaitosteologin viran taustalla on ajatus siitä, että kirkko haluaa olla siellä missä ihmisetkin.
– Kun elän kirkon edustajana mukana ihmisten arjessa tukemassa ja palvelemassa, kirkkoa on ehkä minun kauttani helpompi lähestyä. Ei vain odoteta, että joku tulisi jumalanpalvelukseen, Puska miettii.

Puskan juttusille tulemista ei tarvitse pelätä senkään vuoksi, että kirkon edustaja asettuisi tuomitsemaan ketään.
– Kaikista asioista voidaan puhua. Tärkeintä on kohdata ihmiset omassa tilanteessaan sellaisina kuin he ovat, eikä yrittää muuttaa ketään, oppilaitosteologi sanoo.

Vieraat kasvot ilmoitustaululla tutuiksi

Mari Puska sanoo, että hänet on otettu yliopistokeskuksessa hyvin vastaan. Vieläkään kaikki eivät silti edes tiedä, että tällaista keskusteluapua on saatavilla.
– Haluaisin, että yliopistokeskuksen väki oppisi tuntemaan minut, enkä olisi vain kasvot ilmoitustaululla, Puska sanoo.

Puska toivoo, että kynnys yhteydenottoon olisi mahdollisimman matala.
– Keskustelut ovat täysin luottamuksellisia. Papin vaitiolovelvollisuus on vielä ehdottomampi kuin terveydenhuollon työntekijöiden, oppilaitosteologi muistuttaa.

Teksti ja kuvat: Susanna Vestervik