Mitä voimme oppia opiskelijayhdistysten toiminnasta innovaatiorintamalla?



Rahoittaja lyö miljoonan kiinni ja laittaa idean hautumaan projektiryhmän aivosoluihin. Vuoden päästä kokouspullasta turvonnut ryhmä esittää hankelogoihin hukkuvan powerpoint-esityksen. Sata slaidia mustaa valkoisella, fonttikoko 12. Rahoittajalle nakataan kouraan 400-sivuinen raportti, keskimääräinen lausemitta neljännessivu. Onpahan kuitenkin tutkittu ja kaiveltu, palkattu miljoonan osalla hankekonsultti, powerpointkonsultti, konsultinhankintakonsultti ja konsultti siihen, miten tämäkin asia hoidetaan näppärästi sosiaalisessa mediassa.

Miljoonalla eurolla byrokratiaa, konsultteja ja kokouspullaa. Työajasta 20 % allokoidaan siihen, että hankelogot näkyvät kaikissa materiaaleissa ja oikealla kuvasuhteella. Päätöksenteko rullaa niin jouhevasti, että kun saat loistavan idean, heität sen hankekoordinaattorille, joka esittää sen projektipäällikölle, joka miettii onko siihen varaa ja onko se järkevää eli ei ole.

Siinä kärjistys hankkeiden maailmasta, mutta oman kokemukseni perusteella mukana on totuuden siemen, jos toinenkin. Ikäviä totuuksia siitä, miten rahaa poltetaan byrokratiaan ja lopputuotteena valmistuu esimerkiksi armoton katalogi, jota kukaan ei jaksa lukea.

Raha ja innovaatio eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Pienelläkin rahalla voi iso innovaatio olla mahdollinen, jos vain ne tärkeimmät lenkit ovat kunnossa; ihmiset ja halu. Nelisen vuotta erilaisissa opiskelijayhdistyksissä toimineena jaksan yhä uudelleen yllättyä siitä, miten niissä saadaan niukallakin budjetilla jotain mahtavaa aikaiseksi. Pienellä rahalla saadaan tuotettua jäsenistölle elämyksellisiä tapahtumia, loistavaa edunvalvontaa, lehtiä ja jos jonkinmoista muuta palvelua.

Opiskelijayhdistystoimintaa tehdään pääosin vapaaehtoistyönä. Vaikka palkan puuttuminen kulueristä ei teekään vertailusta mutkatonta, on itse sisältöön käytössä olevan rahankin käyttö huimasti tehokkaampaa kuin liike-elämän perushankkeissa. Joku kysyy, että mikä ihmeen innovaatio on opiskelijayhdistyksen iltakekkerit. Väitän, että luovuus on vahvasti läsnä, kun niukalla budjetilla halutaan toteuttaa jotain laadukasta ja toimivaa, uutta ja ennennäkemätöntä. Ajurina eivät ole kokouspullan hiilihydraatit ja lihava hankerahoituskassa, vaan halu toimia ja vaikuttaa – parhaimmillaan intohimo.

Vaikka aika ajoin hakkaankin päätäni pöytään kuullessani jonkin merkittävästi rahoitetun hankkeen mitättömistä lopputuloksista, ei kirjoitukseni ole kirvoitettu tästä turhautumisen hipusta. Mieluummin herättelisin hankkeiden ja innovaatioiden parissa työskenteleviä pohtimaan, mistä tuottavuus oikein kumpuaa. Tämä herätyksenä myös sinulle, jolla on maailmaa mullistava ajatus, mutta uskomus, että rahaa sen toteuttamiseen ei ole tarpeeksi. Ei huolta. Intohimosi riittää, kun hankit vielä mukaasi oikeat ihmiset.

6.3.2011
Jani Wahlman

Kirjoittaja opiskelee Luovan talouden ja johtamisen maisteriohjelmassa Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa, häärii kahden opiskelijayhdistyksen hallituksessa ja on nähnyt surkeimmin johdetut projektinsa työelämässä.