Olet täällä

Missä hän on nyt? Sanna Peurakoski





Irtiotto työkuvioista toi valokuvaan uuden ajatuksen

22.4.2008

Kun työ leipäännyttää ja mieli halajaa tutkimuksen ja ajatusten kokoamisen pariin, tekee myös maisemanvaihdos hyvää. Sanna Peurakoski löysi uuden kipinän tekemiseensä Reposaaren maisemista – merestä ja puutaloidyllistä. Valokuvaaja, TaM Sanna Peurakoski valmistui Taideteollisen korkeakoulun (TaiK) Porin taiteen ja median osastolta taiteen maisteriksi (TaM) keväällä 2007.

Ennen Poriin muuttoaan helsinkiläissyntyinen Peurakoski oli valmistunut vuonna 1999 Lahden muotoiluinstituutista ja työskennellyt sen jälkeen helsinkiläisessä studiossa lehti- ja mainoskuvaajana.
 
– Tuolloin oli hyvä ratkaisu sanoutua irti töistä. Olin silloin monestakin syystä kypsä valokuvaamiseen, ja aivan valmis vetäytymään tutkijankammioon. Kuitenkin, kun pakko valokuvaamisesta poistui, löysinkin siitä ilon uudelleen, Peurakoski muistelee kolmen vuoden takaisia tuntojaan.

Poriin muuttaessaan Sanna Peurakoski mieltyi graafikkomiehensä kanssa Reposaaren maisemiin, varsinkin Reposaaren kauniilta takarannalta Peurakoski imi voimia hektisten Helsingin vuosien jälkeen. Kameran valokuvaaja jätti kuitenkin kotiin.
 
– Minusta tuntui, etteivät ne upeat maisemat olisi olleet kuvattavissa sillä tavalla kuin olisin halunnut, Peurakoski miettii.

Kahden sukupolven valokuvadialogi Lopputyönään Sanna Peurakoski teki TaiK:uun valokuvanäyttelyn ”Life vs. Still Life”. Työ oli valokuvallinen dialogi, jossa Peurakoski yhdisti isänsä aikoinaan ottamia vanhoja valokuvia omiinsa. Lopputyö oli mukana TaiK:n Masters of Arts-07 –näyttelyssä, joka on TaiK:sta valmistuneiden maistereiden lopputyönäyttely. Lopputyöstään Peurakoski sai myös oman laitoksensa myöntämän Renor-palkinnon.

Sanna Peurakosken töitä on ollut Porissa esillä useammassakin näyttelyssä muun muassa Galleria 3H+K:ssä sekä Poriginal-galleriassa. Opiskeluaikansa Porissa Sanna sanoo jälkeenpäin menneen aivan liian nopeasti.
 
– Koin opiskeluaikani olleen samanaikaisesti sekä päämäärätietoista intensiivistä opiskelua ja samaan aikaan myös ihan hyvää ”leijumista”, oman olon ja ajattelun hakemista, Peurakoski muistelee.
 
– Ennen kaikkea se oli oikein merkityksellistä aikaa.

Omaehtoiseen, luovaan yrittäjyyteen

Vaikka Sanna Peurakoski hurahtikin aikoinaan Reposaaren merellisiin maisemiin, kutsui pääkaupunkiseutu kuitenkin takaisin luokseen.

– Näin siinä sitten valitettavasti kävi, koska työt olivat suurilukuisemmat täällä Helsingissä, ja kun mieheni on myös freelancer, niin taloudellisista syistä oli perusteltua muuttaa takaisin, Peurakoski sanoo.

Helsingissä Sanna Peurakoskea työllistävät tällä hetkellä oman toiminimen, Februarin kautta tehtävät valokuvaustyöt. Toiminimen Sanna perusti jo Porissa asuessaan. Perustamisessa auttoivat Puuvillassa toimivan yrityspalvelu Enterin neuvot ja opastukset.

Työnkuva ei sen sijaan ole oman toiminimen myötä Sannalla paljoakaan aikaisemmasta muuttunut.
– Teen oikeastaan samoja töitä kuin ennen Poriin muuttamistani, mutta nyt oman toiminimeni lukuun. Kuvaan edelleen aikakauslehdille, mainostoimistoille ja yrityksille, Peurakoski kertoo.

Ratkaisuunsa siirtyä vieraan palveluksesta työskentelemään omalla toiminimellä Sanna Peurakoski on tyytyväinen.

– Ajankäytön kanssa tässä kuitenkin saa olla tarkkana, koska tämä on vähän skitsofreeninen tilanne tehdä sekä kaupallista työtä että ylläpitää omaa taiteellista työskentelyä. Välillä tuntuu, että olisi kivaa jos olisi tuplasti aikaa, Sanna Peurakoski naurahtaa.

Monikulttuurista kuvaustyötä

Taiteellista toimintaansa Sanna Peurakoski on jatkanut muun muassa helsinkiläisen monikulttuurisen taideyhteisö Kassandra ry:n valokuvanäyttelyssä ”Naisia maailmalta – Sisua Suomeen”. Näyttely koottiin ensin Helinä Rautavaaran museoon, minkä jälkeen se on kiertänyt ympäri Suomea eri UNIFEM-paikkakunnilla.

– Kyseinen projekti on vähän vaikeasti määriteltävä. Se oli yhtä aikaa sekä journalistinen että taiteellinen, joka tapauksessa se oli hyvin mielenkiintoinen ja vaativa henkilökuvaushanke, johon kuvasin kymmenen kehitysmaataustaista maahanmuuttajanaista, Peurakoski kertoo.

Tämän vuoden puolella Sanna Peurakoski on jo ehtinyt pitää yhteistyönäyttelyn tekstiilitaiteilija Annukka Mikkolan kanssa.

– Yhteistyömme alkoi jo Porissa opiskellessamme. Olimme mukana Poriginal-gallerian ”Taivasalla” –näyttelyssä. Nyt teimme galleria Dixiin ”Miss Räsynukke” –nimisen näyttelyn, jossa oli Annukka Mikkolan pienoisveistoksia ja minun hänen töistään ottamiani valokuvia.

Omien töiden ja taiteellisen toiminnan lisäksi Sanna Peurakosken mielessä siintelee yhä opintojen jatkaminen.
 
– Aloitin Porissa opiskellessani sivuaineina Turun yliopiston Porin yksikössä museologian opinnot ja verkkokurssilla taidehistorian, jota nyt olisi tarkoitukseni jatkaa.

Teksti ja kuvat: Eija Hammarberg