Tiedettä lasten ehdoilla

Lasten yliopisto –tapahtuma kuuluu Porin yliopistokeskuksen ohjelmiston vakiokattaukseen. Idea koko konseptista on saatu saksalaisista yliopistoista, joissa se on tärkeä osa yliopistojen toimintaa.
Porissa ensimmäinen luento järjestettiin vuonna 2008 yhteistyössä Porin lastenkulttuurikeskuksen kanssa. Koko Suomessa toiminnan on aloittanut Turun yliopisto. Luennot on suunnattu pääasiassa 1.-6. luokkalaisille ja tilaisuuksia järjestetään noin kolme kertaa vuodessa. Porin yliopistokeskuksen yhteyspäällikkö Maria Väkiparta kertoo, että myös aamupäivällä järjestettävälle kutsuvierasluennolle on innokkaita osallistujia lähialueen alakouluista.

Aalloilla Airiston

Kevään 2014 vimeinen luento Merkilliset merieläimet pidettiin 16.5.2014 ja vierailevana luennoitsijana toimi Turun yliopiston eläinmuseon konservaattori Ari Karhilahti. Reilun tunnin aikana käsiteltiin Suomeen rantautuneita tulokaslajeja Airiston alueella Turun saaristossa. Luento keskittyi enimmäkseen siihen, miten uusien lajien saapuminen vaikuttaisi meren elämään ja myös sitä, miten meren elämää voisi itse tutkia.

Merkilliset merieläimet kuului osaksi Porin lastenkulttuurikeskuksen ”Vähäx valottaa” –valokuvafestivaalin ohjelmaa, jonka teemana tänä vuonna on eläin ja eläimellisyys. Luennon jälkeen järjestettiinkin Terhi Sammalkosken johdolla työpaja, jossa jokainen sai tehdä itselleen merieläinaiheisen pinssin.

Omituisia otuksia

Karhilahti innosti yleisöä myös asiaankuuluvalla tavalla eli itse eläimillä. Purkkiin säilötyt, varsin eläväisen näköiset ravut, sammakot ja sisiliskot kirvoittivat yleisöstä ihastuneita huokauksia, ja eräs huolestunut nuori mies tuohtui, kun kokoelman suurin rapu oli vähällä jäädä näkemättä kokonaan. Eturivissä istui nuori ja innokas biologin alku Otto Vandell. Otto viittasi ja haastatteli luennoitsijaa ahkerasti koko tunnin ajan. Lopuksi hän summasi luennon olleen todella hyvä ja kiinnostava. Biologian on Oton lempiaihe, ja hän kertookin ylpeänä pyydystävänsä juuri samoja vesieläviä kesäisin mökillä.

Teksti: Anna Hokkanen