Lapsia tarvitaan opettamaan aikuisia pelaamaan

”Lapsia tarvitaan opettamaan aikuisia pelaamaan”. Tämä Satakunnan lastenkulttuuriverkoston toiminnanjohtajan Päivi Setälän Tasohyppelyä pelimaailmassa –seminaarin avajaispuheenvuorossa käyttämä lausahdus kiteytti hyvin koko seminaaripäivän.

Muun muassa lasten tietokonepelaamista, internetin käyttöä ja TV-peleihin osallistumista käsitellyt seminaari järjestettiin yhteistyössä Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin oppiaineen ja Satakunnan lastenkulttuuriverkoston kanssa.

– Lasten pelaamiseen suhtaudutaan ristiriitaisesti. Lapset nähdään tietokoneen käytössä joko uhreina tai suvereeneina selviytyjinä, Päivi Setälä totesi.

Kasvattajat kokevat itsensä usein avuttomiksi lasten pelaamisen kanssa. Vanhemmat eivät usein edes tiedä, millaisia pelejä heidän jälkikasvunsa pelaavat tai mitä lapset internetissä oikein puuhailevat. Toisaalta jo pelikonsolien tai tietokonepelien käyttäminen on monille vanhemmille vaikeaa.

Pelejä, kirjallisuutta vai liikuntaa?

Perinteisesti vastakkain on usein asetettu tietokonepelejä pelaavat lapset ja liikuntaharrastukset.
Mediasosiologi, FT Annika Suoninen kuitenkin huomauttaa, miten media- ja pelimaailma on lapsia yhdistävä tekijä.

– Monissa tutkimuksissa 1990-2000-luku on nähty eriarvoistumisen aikana. Esimerkiksi vanhempien koulutustaustojen on havaittu vaikuttavan syrjäytymiseen. Mediamaailmassa ei eriarvoisuutta kuitenkaan ole havaittu, vaan sen saavutettavuus ja käyttö on ollut yhtäläistä kaikille, Suoninen toteaa.

Annika Suoninen vertaa nykyajan lasten tietokoneiden käytön olevan samanlaisena moralisoinnin kohteena kuin 1960–70 –luvuilla olivat kirjat. Tuolloin vanhemmat moittivat alituiseen nenä kiinni kirjassa olevia lapsiaan ja kehottivat tekemään jotain hyödyllisempää.

Pelaamisen syyt vaihtelevat Suonisen mukaan aivan pienimpien lasten pelien autonomisuuden ja osaamisen tunteista, seuraavien vaiheiden hallinnan ja kontrollin tunteeseen ja myöhemmin haasteellisuuteen sekä itsensä ja muiden voittamiseen.

Kuka kontrolloi?

Pelien ja televisio-ohjelmien ikärajoihin on otettu viime vuosina entistä tiukemmat otteet valtiovallan taholta. Kuitenkaan perheiden sisällä vanhemmat eivät osaa tai kykene kontrolloimaan lasten internetin käyttöä tai pelaamista.

– Aikuiset eivät osaa enää olla vanhempia lapsilleen tietotekniikan suhteen. Kuitenkin peräti 90 prosenttia lapsista haluaisi vanhempiensa kontrolloivan tekemisiään, kertoo TkT, kansanedustaja Jyrki. J.J.Kasvi puheenvuorossaan.

– Toisaalta nuorilla on myös oikeus yksityisyyteen. Mistä he voivat löytää tietoa jos koko ajan kontrolloidaan?

Lapset ja nuoret kommunikoivat yhä enemmän keskenään erilaisten vuorovaikutteisten medioiden välityksellä. Puhutaan irkkauksesta, runettamisesta, mesettämisestä… Sosiaalinen pääoma kehittyy, ollaan yhä enemmän verkossa vanhempien ulottumattomissa. Syntyy uudenlaisia ihmissuhdeverkostoja. Tässäkin seminaarin puhujat olivat kaikki samoilla linjoilla kontrollin suhteen. Tärkeintä on lasten ja vanhempien keskinäinen vuorovaikutus.

– Lapsille opetetaan, että vieraaseen autoon ei saa nousta. Samalla tavalla pitää sopia säännöistä Internetin välityksellä tapahtuvasta kommunikoinnista. Kyttäysmentaliteetti ei ole mikään ratkaisu, lapsilla voi olla vaikka useita sähköpostiosoitteita, joista vanhemmat eivät tiedä, Kasvi valistaa.

– Tärkeintä on, että vanhemmilla on aikaa olla lasten kanssa. On rakennettava molemminpuolista luottamusta.

Pelien väkivaltaisuuden vaikutukset lasten käyttäytymiseen

Kontrollista ja ikärajoista puhutaan paljon myös peliväkivallan yhteydessä. Lapset ja nuoret omaksuvat uudet mediat usein ensimmäisinä ja uudet mediat ovat keskeinen osa sukupolvi-identiteettiä.

Medioissa ja peleissä esiintyvän väkivallan nähdään usein syynä lasten ja nuorten väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Annika Suoninen huomauttaa, ettei väkivalta kuitenkaan ole välttämättä se asia, joka tekee pelistä kiinnostavan, vaan tärkeämpiä ovat pelin antamat haasteet, toiminta ja palaute. Ensisijaisen tärkeätä on, että pelaajalla on riittävä medialukutaito ymmärtämään kysymyksessä olevan pelin.

– Riittävän kypsälle ja fiksulle käyttäjälle mediaväkivallasta ei ole haittaa, jos ei tosin hyötyäkään, Suoninen toteaa.

Pelien väkivaltaisuudesta huolestuneille vanhemmille Jyrki J.J.Kasvilla on kuitenkin huomattavasti vielä huolestuttavampaa tietoa.

– Kun on tutkittu Yhdysvaltojen koulutappajien taustoja, ei niiden tekijöillä ollut yhdistävänä tekijänä suinkaan pelit tai Internet vaan koulukiusaaminen, Jyrki J.J. Kasvi huomauttaa ja saa kuulijakunnan hiljaiseksi.

Teksti: Eija Hammarberg