Olet täällä

Kupiaiselle tutkijatohtorirahoitus




Aikuiset vain äimisteleviä turisteja lasten mediamaailmassa

27.10.2008

Suomen Akatemia on myöntänyt Taideteollisen korkeakoulun Porin taiteen ja median osaston professori (mvs.) Reijo Kupiaiselle kolmen vuoden tutkijatohtorirahoituksen vuosille 2009–2011. Kupiaisen tutkimushankkeen nimi on ”Nuoret, lukutaidot ja muuttuva mediaympäristö”.

– Tutkimushankkeeni on osittain sidottu jo aiemmin Tampereen yliopistossa toteuttamaamme ”Mä oon nyt online! Lasten mediaympäristö muutoksessa” –tutkimukseen., jonka on tarkoitus jatkua aina kolmen vuoden välein toteutettuna pitkittäistutkimuksena. Tarkastelemme samoja lapsi- ja nuorisoryhmiä ja heidän mediakäyttäytymistään sekä aina uusia 5 –vuotiaiden ryhmiä. Omassa tutkimuksessani on tarkoitus olla mukana samoja, jo mukana olleita lapsia, joiden elämään pureudun tutkimuksessani syvemmin, Kupiainen kertoo.

Kohti kriittistä lukutaitoa

Reijo Kupiaisen tutkimushanke rakentuu kouluetnografialle, jossa yhteistyötä tehdään tiettyjen tamperelaisten koululuokkien ja mediakasvattaja Jukka Haverin kanssa.
– Todennäköisesti tutkimukseen valikoituu noin 14-vuotiaiden ryhmiä, joiden mediaympäristöjä tarkastellaan. Tutkin siis sitä, miten he arkipäivässään käyttävät mediaa, minkälaiset sisällöt ovat heille kiinnostavia ja mihin niitä käytetään.

Lasten ja nuorten mediataidoista kertoessaan Kupiaisen puheessa toistuu usein sana ”medialukutaito”, jonka Kupiainen jakaa operationaaliseen, kulttuuriseen ja kriittiseen lukutaitoon.

– Operationaalisella lukutaidolla tarkoitetaan peruslukutaitoa. Sitä, että osataan käyttää kirjainmerkkejä. Tästä ei kuitenkaan vielä synny syvempää ymmärrystä, vaan se syntyy kulttuuristen yhteyksien ja kontekstien kautta ja miten kielet esimerkiksi eroavat toisistaan. Sekään ei kuitenkaan vielä ole riittävää, vaan pitäisi pyrkiä kriittiseen lukutaitoon, jossa jo ollaan varuillaan luetun tekstin ja sen antamien vaikutteiden suhteen, Kupiainen selvittää.

Medialukutaitoon liittyvät niin tekstien, kuvien kuin audiovisuaalistenkin viestien ymmärrys ja tulkinta.

Huikea sukupolvijako

Median tulkitsemisen taito on Kupiaisen mukaan jatkuvassa muutoksessa. Muutos tuo mukanaan sukupolvijakoja, joissa aikuiset kulkevat äimistelevinä turisteina, kun sen sijaan lapset ja nuoret käyttävät mediaa syntyperäisen asukkaan tavoin.

– Tutkimuksessani tarkastelen myös sitä, miten nuorten medialukutaidot istuvat kouluelämään. Miten opettajat ja koulukulttuuri suhtautuvat nuorten mediakäyttöihin ja –taitoihin sekä näkyykö mahdollinen sukupolvien kuilu opettajien ja oppilaiden välisessä kanssakäymisessä.
Nuorille teknologian käyttö on Kupiaisen mukaan usein helpompaa kuin heidän vanhemmilleen. Nuoret pitävät yhä enemmän hallussaan länsimaista, digitaalista avainteknologiaa.

– Tämä on perheissä näkynyt usein esimerkiksi siinä, miten nuoret ovat asentaneet perheen digiboksit. Heille ovat myös tietokoneet ja erilaiset käyttöliittymät usein helpommin omaksuttavissa kuin vanhemmilleen, Kupiainen selvittää.

– Edelleen vanhemmilla pitää kuitenkin olla esimerkiksi Internetin kohdalla eettinen ja moraalinen vastuu ja ymmärrys siitä, mitä kaikkia vaaroja siellä on. Lapsilla esimerkiksi julkisen ja yksityisen raja on esimerkiksi usein vielä melko hukassa. He eivät vielä välttämättä ymmärrä sitä, että jos he julkaisevat vaikkapa kuvansa Irc-galleriassa, niin kuka tahansa voi käyttää sitä missä yhteydessä tahansa. Nuorten perusteet myös esimerkiksi luetettavalle Internetin luotettavalle sivustolle ovat usein esteettisiä. Jos sivusto näyttää asialliselta, niin se mielletään luotettavaksi. Näissäkin asioissa nuoret tarvitsevat tuekseen aikuista, Kupiainen korostaa.


Teksti ja kuvat: Eija Hammarberg