Juha Varnila vaihtoi akateemiselle alalle

Käytännöstä teoriaan 17.3.2007 Gradun aihe tieteiskirjallisuudesta Porin yliopistokeskuksessa opiskeleva Juha Varnila on kulkenut tavallisesta poikkeavan tien akateemiseen maailmaan. Hänelle akateeminen ura tuli toden teolla mieleen vasta 30-vuotiaana...

Käytännöstä teoriaan
17.3.2007

Gradun aihe tieteiskirjallisuudesta

Porin yliopistokeskuksessa opiskeleva Juha Varnila on kulkenut tavallisesta poikkeavan tien akateemiseen maailmaan. Hänelle akateeminen ura tuli toden teolla mieleen vasta 30-vuotiaana.
Ennen Turun yliopiston opiskeluja Juha oli toiminut jo monta vuotta viherrakentamisen parissa, ensin ”oppipoikana” ja nykyään työhön osallistuvana työnjohtajana. Työnkuvaan kuuluu kivetysten, muurien, altaiden ja nurmikoiden teko. Päätös siirtyä ruumiillisesta työstä luentojen ja tenttien maailmaan syntyi nopeasti.

– Työtilanne näytti yhden kesän epävarmalta, ja se oli yksi syy hakea yliopistoon opiskelemaan. Olen tosin hakenut 90-luvun alussa maantietoa lukemaan Turun yliopistoon, joten akateemiset opinnot olivat mielessä jo nuoruudessa, kolmekymmentä neljä vuotta nuori Juha virkkoo.

Neljättä vuottaan Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksella opiskeleva Juha toimi viime syksynä myös opettajan ominaisuudessa. Hän veti tieteiskirjallisuuden lukupiiriä, jonka koki mielenkiintoisena elämyksenä. Tieteiskirjallisuuden harrastaminen näkyy myös Juhan gradussa. Gradun työnimi on Teknologiset innovaatiot tieteiskirjallisuuden dystopioissa. Case-esimerkkinä Juha käyttää Jevgeni Zamjatinin vuonna 1920 kirjoittamaa kirjaa Me, joka oli pioneeri oman genrensä, eli tulevaisuuden uhkakuvien kuvailussa.

– Tutkin minkälaisen yhteiskunnan ja järjestelmän teknologiset innovaatiot muodostavat, ja miten se heijastaa omaa aikaansa eli 1920-luvun Venäjää. Zamjatinin kirja ennakoi jo osuvasti muun muassa tulevaa stalinismia ja totalitaarista yhteiskuntaa, Juha kertoo.
Siihen mitä gradun jälkeen tapahtuu, Juha ei vielä osaa vastata mutta jonkinlainen kipinä ainakin opettamiseen syttyi.

– Opettaminen olisi kivaa, mutta ensin täytyy saada gradu valmiiksi ja miettiä sitten tulevaisuutta. Jatko-opiskelu kiinnostaa, Juha myöntää ja lähettää terveisiä laitoksen päättäjille.

Viherrakentamista vielä kesäisin

Juha saapui Poriin Turusta kymmenen vuotta sitten. Silloin 24-vuotias nuorukainen oli juuri valmistunut ammattikoulusta viherrakentajaksi ja kuullut, että Porissa olisi alan töitä. Töitä löytyikin moneksi vuodeksi, eivätkä ne ole vieläkään täysin jääneet. Juha tekee viherrakennushommia aina kesäisin.

- Kyllähän se tuo kivaa vaihtelua, vaikka löytyy sitä teoriaa kivetyshommistakin. Onhan siinä paljon korkojen ja kallistusten mittaamista.

Mitä erilaisimmat työtehtävät eivät ole muutenkaan Juhalle vieras asia, sillä viherrakentamisen kausiluontoisuuden takia Juhan oli keksittävä tekemistä myös talveksi. Ennen puutarhurin opintoja Juha oli jo ehtinyt käydä liikunnanohjauksen peruskurssin, joka puolestaan antoi valmiudet uuteen opinahjoon pohjoisessa.

– Opiskelin kahtena talvena Sodankylässä luontomatkailua. Tämä poiki päiväoppaan ja pidempien matkojen oppaan hommia. Saariselällä olin töissä nyt jo edesmenneellä Dominique Arduinilla.
Lapin matkailu on jäänyt kuvioista pois kokonaan sen jälkeen kun hän päätti lähteä uudestaan opiskelemaan. Humanistinen tiedekunta onkin myönteisellä tavalla yllättynyt.

– Olen jopa yllättynyt siitä kuinka hyvin tämä teorian opiskelu on mennyt. Varsinkin erilaiset opetusmetodit kuten audiovisuaalisen teknologian käyttö on kiinnostava ja erilainen tapa lähestyä opetustapahtumaa. Lisäksi opiskeluilmapiiriin vaikuttaa paljon se, että pienemmissä ryhmissä on aina tiiviimpi ja henkilökohtaisempi opetus.

Juha suosittelee Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitosta kaikille, jotka ovat kiinnostuneita monipuolisesta ja yksilöllisestä opiskelusta.
– Myös ruoka on Sofiassa hyvää!

Teksti: Aki Laurokari
Kuvat: Aki Laurokari ja Juha Varnila