Olet täällä

Ihmisenä ihmiselle



Esittelyssä oppilaitosdiakoni Leila Mansukoski-Häkkänen

Esittelimme viime numerossa opintopsykologin työnkuvaa opiskelijoiden ongelmien ratkaisijana. Yliopistokeskuksen opiskelijoille on maallisen avun lisäksi tarjolla myös hengellistä opastusta.

Porin evankelis-luterilaisen seurakunnan oppilaitosdiakoni on valmis keskustelemaan arjen suurista kysymyksistä.

Oppilaat tarvitsevat kuuntelijaa

Vaikka oppilaitosdiakoni Leila Mansukoski-Häkkäsen toiminta pohjautuukin kirkon laupeudentyöhön, hän ei halua rajoittaa asiakkaitaan vain kristittyihin tai Jumalaan uskoviin.

- Kaikkien joilla on hätä, on päästävä minun puheilleni, hän linjaa.

Ja hätää on. Kaikissa Porin korkeakouluissa vaikuttava Mansukoski-Häkkänen kertoo, että yhteydenottoja tulee paljon.

- Etenkin syksy on vilkasta aikaa, saan tuolloin paljon uusia asiakkaita.

Myös oppilaitosten johto on huomannut oppilaitosdiakonin tarpeellisuuden. Kun Mansukoski-Häkkänen vuosituhannen alussa vähensi työtaakkaansa toimimalla nuorisosihteerin työn ohella ainoastaan Diakin oppilaitosdiakonina, alkoi muista opistoista kuulumaan selkeä viesti; opiskelijat tarvitsevat kuuntelijaa. Mansukoski-Häkkänen siirtyi lopulta täyspäiväiseksi oppilaitosdiakoniksi.

Yksinäisyyttä verkottuneessa maailmassa

Ongelmia ilmenee moneen lähtöön. Mansukoski-Häkkänen keskustelee opiskelijoiden kanssa seksuaalisuudesta, parisuhteesta, itsetunnosta sekä suhteesta Jumalaan. Toisinaan myös julkisuudessa vellovat keskustelut tulevat esiin, kuten kirkon kanta homouteen tai naispappeuteen. Juuri nyt yksi aihe pulpahtelee pinnalle selkeästi useammin kuin muut – yksinäisyys.

- Opiskelijat eivät meinaa saada kontaktia toisiinsa, Mansukoski-Häkkänen kuvailee.

Ilmiö on tavallaan hämmentävä. Elämmehän yhteiskunnassa, jossa yhteyden ottaminen toiseen ihmiseen on helpompaa kuin koskaan. Paradoksi on valmis.

- Se johtuu meidän ajastamme. Elämän rytmi on hektinen ja ihmiset ovat itsenäisiä ja irrallaan toisistaan.

Mansukoski-Häkkänen puhuu globaalista ja suvereenista yksinäisyyden tunteesta. Vanhan ajan yhteisöllisyys on nuorille aikuisille usein utopiaa.

Jokainen on arvokas

Oppilaitosdiakoni pyrkii lähestymään pulmistaan puhumaan tullutta opiskelijaa ihmisenä ihmiselle, lähimmäisenä lähimmäiselle. Tämä on samalla diakoniatyön yleinen motto. Ratkaisua haetaan ajattelemalla asioita kristillisen ihmisnäkemyksen kautta.

- Ihminen on kokonaisuus, joka tarvitsee aikaa ja terveen kasvupohjan. Jokainen ihminen on arvokas, enkä ole vielä tavannut lahjatonta opiskelijaa. Pyrin rohkaisemaan ja tuomaan uusia näkökulmia omaan itseen, Mansukoski-Häkkänen luonnehtii.

Uusien näkökulmien kautta hän haluaa paljastaa kaikissa piilevät vahvuudet ja hyväksymään heikkoudet.

- Kaikissa meissä on valuvikoja ja teemme pahaa toisillemme. Kristinusko puhuu synnistä, ja se tarkoittaa sitä, että Aatamista ja Eevasta lähtien olemme kaikki samalla viivalla. Mutta sitten tulee Jumalan armo, hän muistuttaa.

Puhelinvastaanotto syksyllä

Oppilaitosdiakoni Mansukoski-Häkkänen ei enää käy ”rehaamassa” Yliopistokeskuksella tai muillakaan opistoilla paikan päällä, vaan päivystää arkisin Eteläpuiston toimipisteessään. Aikoja hänelle voi varata netitse tai puhelimitse. Ensi syksyllä alkaa myös oppilaitosdiakonin puhelinvastaanotto.

Oppilaitosdiakoni Leila Mansukoski-Häkkänen (http://www.ucpori.fi/teologi)

Ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa työskentelee erityisnuorisotyönohjaaja Nina Kaijanniemi.

Teksti ja kuvat: Teijo Rantanen