Olet täällä

Humanisteilla on toivoa





”Humanisteilla on toivoa”

Osuuskunta turvaverkkona

26.9.2006

Akateemisen työttömyyden jatkuvasti kasvaessa, humanisteilla on kaikkein vaikeinta löytää työtä. Viime aikoina tämä onkin aiheuttanut huolta ja keskustelua. Kulttuurituotannon suunnittelun opettajan Petri Katajarinteen pääaine folkloristiikka ei yksistään tiennyt ruusuista tulevaisuutta.
– Folkloristiikka antoi kuitenkin hyvän kulttuurin tuntemuksen ja tämän pääoman taas voi muuttaa vaikka miksi.

Tätä pääomaa Katajarinne onkin osannut hyödyntää, sillä kulttuurin saralla on tekemistä riittänyt. Tällä hetkellä Katajarinne toimii lehtorina Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Porissa hän on vierailevana luennoitsijana Turun yliopiston puolella. Lisäksi lukuisat erilaiset kulttuuritapahtumat on tullut vuosien varrella järjestettyä. Alussa työllistymisen apuna Katajarinteellä oli oman osuuskunnan perustaminen.

– Osuuskunta oli sekä väline työllistymiseen että turvaverkko.
Osuuskunta Kulttuuritekoon tuli mukaan taiteilijoita ja tutkijoita. Ideana on tarjota asiakkailleen jäsenten tarjoamia palveluja. Oma osaaminen tuli näin paremmin näkyville, ja töitäkin alkoi löytyä.

Ansioluettelossaan Katajarinteellä on muun muassa Seikkisrock, joka on lapsille suunnattu rock-festivaali Turussa. Tällä festarilla menee ihan hyvin. Rikastumaan ei pääse, mutta idea lapsille suunnatusta kulttuuritapahtumasta onkin tärkeämpi. Seikkisrock kuitenkin kerää suhteellisen hyvän yleisön vuosittain, mutta kaikkiin tapahtumiin ei Suomessa yleisöä riitä.
– Tapahtumia Suomessa syntyy ja kuolee. Yleensä tapahtuman elinikä ei ole pitkä, jos se ei pysty uusiutumaan. Eri asia on, riittääkö yleisöä. Havaittavissa on, että kaikille ei riitä.

Rahan ehdoilla

Rahaa Katajarinne ei kuitenkaan pidä kulttuurin vihollisena, vaikka liiallinen kaupallisuus ei mieltä lämmitä. Vaikka kulttuuria ainakin suuremmaksi osaksi tuotetaan rahan ehdoilla, ei markkinatalous ole kuitenkaan päässyt nakertamaan kulttuurin syvintä olemusta pois.
– Talous luo reunaehtoja kulttuurille. Kulttuuri kuuluu kuitenkin kaikille. Painotukset muuttuvat ja kulttuuri uusiutuu nopeasti.
– Kaupallinen kulttuuri mahdollistaa vaihtoehtoisen kulttuurin. Esimerkiksi muutama madonna mahdollistaa vaihtoehtoisen musiikin.

Fakta on kuitenkin se, että ei-kaupallinen kulttuuri ei rahoittajia kiinnosta, ja ainakin urheilu menee aina minkä tahansa taiteenlajin edelle. Tämän sai Katajarinne huomata itsekin, kun oli perustamassa nettilehti Unikankaretta vuonna 1998. Sen tarkoituksena on olla kulttuurilehti, jonka painotus on Turussa. Lehdestä tulikin oman alansa pioneeri, sillä kulttuuriin painottuvia nettilehtiä ei ole Suomessa edelleenkään montaa. Sivuilla käy kuukaudessa yli 60 000 kävijää. Tilausta sille siis on edelleen. Kaupunkilehteä Unikankareesta ei kuitenkaan haluttu tehdä. Urheilun poisjättäminen oli tietoinen valinta, joka myös osaltaan sulki rahahanat.

– Urheilu saa mainostajat kiinnostumaan aivan eri tavalla kuin kulttuuri. Sääli, että urheilu ja kulttuuri nähdään toistensa vastakohtina.
Unikankare on ollut Katajarinteelle enemmänkin harrastus. Lehti tosin työllistää osa-aikaisesti yhden ihmisen. Lisäksi lehti tarjoaa mahdollisuuden aloitteleville toimittajille harjoittelumahdollisuuden.

Lopuksi Katajarinne valaa uskoa tulevaan. Omaa aktiivisuutta ja riskin ottoakin varmasti kulttuurin saralla vaaditaan, ja vaikka kulttuuri joskus tuntuu jäävän jalkoihin, kirvestä ei kuitenkaan kannata heittää kaivoon.
– Humanisteilla on kuitenkin toivoa. Onhan sitä tähän astikin ollut, Katajarinne valaa uskoa.

Teksti ja kuva: Aki Laurokari