Eläkeläinen ja opiskelija samassa paketissa

Porin yliopistokeskuksessa opiskelee laaja kirjo eri taustan omaavia ja eri ikäryhmiä edustavia ihmisiä. Yksi opiskelijoista on nyt myös Erik Johansson, 75.
Tänä syksynä tutkinto-opiskelijana Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksella aloittanut Erik Johansson on ollut tuttu näky yliopistokeskuksessa jo useamman vuoden ajan. Keväinen uudistus sisäänpääsykriteereissä sinetöi jo vuosia avoimen yliopiston puolella opiskelleen Erikin päätöksen hakeutua tutkinto-opiskelijaksi.


– Aikaisempina vuosina en kokenut tutkinto-oikeuden hakemista mielekkäänä, sillä en halunnut viedä opiskelupaikkaa nuoremmilta - jos olisin päässyt opiskelemaan. Suoritettuani avoimen yliopiston puolella perus- ja aineopinnot taidehistorian, kulttuurimatkailun ja maisemantutkimuksen oppiaineista, loppui kurssitarjonta kohdallani kesken. Kun avoimen opiskelijat saivat tänä vuonna oman sisäänpääsykiintiönsä, alkoi tutkintoon johtavaan koulutukseen hakeutuminen houkuttaa.

Kokenut opiskelija

Mikään päähänpisto opiskelun aloittaminen ei kuitenkaan ole Erikille ollut, sillä opiskelu on jossain määrin muodostunut miehelle elämäntavaksi. Ennen avoimen yliopiston opintoja taustalta löytyi iltalukio ja lukuisia 30-vuotista uraa pankin alalla tukevia tutkintoja.

– Ihminen tarvitsee onnistumisen elämyksiä, erityisesti kokonaisuuksien suorittaminen ja mahdolliset hyvät suoritukset toimivat kimmokkeena opintojen jatkamiselle. Olen huomannut myös, että elettyjen vuosien mukanaan tuomasta kokemuksesta on ollut monissa kurssitöissä paljon hyötyä.

Myös toiset opiskelijat ovat ottaneet Erikin hyvin vastaan. Ryhmätöissä tosin sukupolvien välinen ”kuilu” on ehkä rajoittanut aivan nuorimpien kurssitovereiden hakeutumista Erikin seuraan.

– Monet opiskelijatovereistani ovat vanhimman lapsenlapseni ikäisiä. Nuoret hakeutuvat mieluummin toistensa seuraan. Olen silti itsekin huomannut viihtyväni paremmin hieman varttuneempien opiskelijoiden seurassa, vaikka kyllä nuorimmistakin on hyviä kokemuksia.
Suhteessa aikaisempiin avoimen yliopiston opintojen parissa viettämiinsä vuosiin, syksy tutkinto-opiskelijana on tuonut mukanaan myös monia muutoksia.

– Aikaisemmin ajatuksenani oli, että pakosta en tee mitään, mutta nyt on siitäkin periaatteesta joutunut tinkimään. Erityisesti ruotsin ja englannin kielen opiskeleminen yhtä aikaa on asettanut paineita ja saanut toisinaan pohtimaan opiskelutahdin rajoittamista.

Työntäyteinen syksy

Tutkinto-opiskelijan statuksen myötä Erik on saanut myös sähköpostiosoitteen ja osansa osoitteeseen tulvivasta sähköpostiliikenteestä.

– Nyt kun tulee osalliseksi opiskelijoille suunnatusta joukkotiedotuksesta, niin yllättävää on ollut huomata, kuinka paljon erilaisia aktiviteetteja opiskelijoille on tarjolla.

Opiskelijoille suunnattujen tapahtumien joukosta Erik ei ole toistaiseksi kumminkaan löytänyt mieleistänsä menoa. Tosin Erik kuvailee syksyään tutkinto-opiskelijana niin kiireiseksi, ettei iltarientoja enää kaipaisikaan.

– Aikaa ei tahdo jäädä edes puupiirrosharrastukselle.

Vaikka varsin täystyöllistetty onkin, Erik ei ehkä ihan vielä miellä itseään täysipainoiseksi opiskelijaksi.

– Harrastuspohjalta ollaan liikkeellä vieläkin, vaikka työtahti on viime aikoina alkanut muistuttaa työssäkäyntiä. Myöskään erityistä aikataulua valmistumisen suhteen ei ole.

Opiskelijakortin hankkimistakaan Erik ei pidä kohdallaan todennäköisenä, ellei VR muuta hinnoittelupolitiikkaansa siten, että opiskelija-alennuksen voi yhdistää eläkeläisalennukseen.

– Silloin voisin matkustaa ilmaiseksi pääkaupunkiseudulle katsomaan lapsenlapsia!

28.10.2008
Teksti: Katri Tella