Asunto-osakeyhtiö Nummi - ihmisen ja tilan kohtaaminen

Miksi niin harva rakennus herättää meissä mielihyvän tunteita, kysyy professori Juhani Pallasmaa. Ihmisen ja tilan kohtaaminen on unohtunut nykyrakentamisessa, eikä lieden lämpöä voi korvata teknisillä ratkaisuilla.

Filosofian ylioppilas Eeva Lähteenmäki on tutkinut asumisen filosofiaa Turun yliopiston maisemantutkimuksen proseminaaritutkimuksessa, joka koskee Porin kuudennessa osassa sijaitsevan Asunto-osakeyhtiö Nummen historiaa. Umpinaisen pihan ympärillä olevat kaksi suurta puurakennusta ovat jo satavuotiaita ja tarjoavat kodin monelle perheelle. Vielä 1980-luvun alussa lapsia oli pihapiirissä paljon, nyt mummulaan tulevat lastenlapset vierailulle.

Sosiaalinen tuki toimii

Nummi on perinteikäs asuntoyhtiö. Hallituksen kokousten pöytäkirjat ovat tallessa ainakin 1910-luvulta ja muutenkin talon historiaa vaalitaan. Uudet asukkaat tulevat taloon monesti tuttavien antamien myyntitietojen perusteella. Tiivis yhteisö vaatii myös asukkaalta sopeutumista sosiaalisen tuen ilmapiiriin. Mikäli ei itse muista kotiintuloaikaansa, muistaa sen joku naapureista. Toisaalta lapsista huolehtii talojen väki yhdessä, haikeana muistumana menneisyyteen ja Pekka Puupää -elokuvien urbanisoituvaan Suomeen.

Remontit ja korjaukset suoritetaan talkoilla, vanhaa ilmettä ja julkisivua kunnioittaen. Kattoikkunat asennettiin vain pihan puolelle, jotta ulkoasu kadulle ei muuttuisi. Talot lämpiävät sähköllä, joskin tulisija löytyy lähes joka asunnosta. Vanhemmat ja nuoremmat asukkaat elävät täysin tätä päivää, eivätkä asunnot muistuta vähääkään museota.

- Näissä taloissa on sekä kellari että ullakko. Talot ovat kokonaisia ja rakennettu ihmistä varten. Ihminen sitten muuntuu ajan saatossa osaksi taloa, hyväksyy sen omaksi asuinpaikakseen, eikä liikaa yritä muuttaa talon ominaispiirteitä, tuumii Eeva Lähteenmäki.

30.10.2005
Teksti: Eeva Sinerjoki